Ihmisen ikävä !

Paksut pilvet peittää taivaan

katu hiljainen

mielen musta kaivo ammollaan
katsoo tyhjyyteen

sanat takkuaa
tyhjän lehden nään

sanoakseni jotakin
kirjoitan

silloin sinut kohtasin
silloin syntyi elämä
silloin syntyi lapset meille
silloin rakkaus roihusi

siitä kauan on

elämä kulki kulkuaan
elämä antoi parastaan
elämä kaiken antoi
olit ainoain
olit rakaimpain
olit yksin sinä vain

vuodet vieri

saimme nähdä maailmaa
saimme rakastaa

vuodet vieri

tuli sairaus vieraaksemme
otti rakaani kylmään syleilyyn
vei sinut mennessään
jäin yksin suureen ikävään

eksyneenä kuljen nyt
katujen viidakkoon
kylmän kaupungin syleilyyn
palelee
maailmain tyhjä on

olet poissa

kirj. nimimerkki " mummi " " tuntematon " " katzrin " 3.1. 2016