Aktiivimallissa on suorien rahallisten säästöjen sijasta pikemminkin kyse ideologiasta ja ideologisesta taistelusta. Kysymys on siitä, että aktiivimalli siirtää moraalisen vastuun työttömyydestä yksilön harteille. Samalla aktiivimalli jakaa työttömät yhä uudelleen kunniallisiin ja kunniattomiin. Näin aktiivimalli toimii ideologisena savuverhona, jonka avulla ilmiöiden todelliset syy-seuraussuhteet voidaan peittää.
Porvarillisen ideologian ylevistä sfääreistä on kuitenkin syytä laskeutua tarkastelemaan kapitalistisen tuotantotavan konkreettisen toiminnan edellytyksiä ja ehtoja. Tällöin paljastuu nopeasti, että kapitalistisen tuotantotavan toiminta itse asiassa edellyttää tietynasteista työttömyyttä. Aito täystyöllisyys olisi monestakin syystä kapitalistiselle tuotantotavalle haitallinen asiaintila. Liian korkea työllisyysaste ensinnäkin kiihdyttää inflaatiota pääomapiirien kannalta liikaa. Tämän vuoksi valtavirran taloustieteilijät tarkoittavat täystyöllisyydestä puhuessaan alhaisinta työttömyysastetta, joka voidaan saavuttaa inflaatiota kiihdyttämättä. Porvarillisissa yhteiskunnissa harjoitetun talouspolitiikan tavoitteena ei ole poistaa työttömyyttä kokonaan, vaan yksinomaan säädellä sen tasoa.
Työttömyys on omistavien luokkien kannalta hyödyllistä myös siksi, että työttömien vara-armeijan olemassaolo vahvistaa työnantajapuolen neuvotteluasemaa sekä yleisesti että paikallisesti. Mitä korkeampi työttömyysaste on, sitä suurempi pelko työpaikan menetys yksittäiselle työntekijälle on – ja sitä enemmän hänestä saadaan puristettua työtehoja. Sen sijaan aito työvoimapula muuttaisi asetelmaa työntekijöiden eduksi heikentämällä työnantajapuolen neuvotteluasemaa.
Työttömyys on kapitalistiselle lisäarvontuotannolle hyödyllinen ilmiö. Näin se mikä arkitajunnassa on seurausta yksilön laiskuudesta ja saamattomuudesta, onkin todellisuudessa edellytys kapitalistisen järjestelmän jouhevalle toiminnalle. Työttömyys ei yhteiskunnallisena ilmiönä selity ihmisten oletetulla laiskuudella, vaan työttömyyden syitä on etsittävä kapitalistisen talouden rakenteista käsin. Kapitalistinen tuotantotapa tarvitsee, tuottaa ja ylläpitää työttömyyttä. Samalla työttömien heikko asema on jo sinällään eräänlainen kapitalismia vastaan todistava reductio ad absurdum. Jos järjestelmän toimintalogiikka pakottaa merkittävän osan ihmisistä joustamaan hyvinvoinnistaan antamatta varsinaisesti mitään vastineeksi, on järjestelmän oltava jollakin perustavalla tavalla teknisesti huono.
Aktiivimallin sisältämä petos on siinä, että sen avulla kysymys työttömyyden rakenteellisesta ja yhteiskunnallisesta luonteesta pyritään peittämään. Työttömyyden syyt mystifioidaan ja työttömyyden yhteiskunnallinen luonne katoaa yhä kauemmas arkitietoisuudelta. Kapitalistinen järjestelmä tarvitsee ja ylläpitää työttömyyttä, mutta aktiivimalli vahvistaa sellaista yhteiskunnallista diskurssia, jossa työttömyys näyttäytyy työttömän oman laiskuuden seurauksena. Näin työttömän asema talousjärjestelmän syntipukkina vahvistuu.
Eräs ideologisesti mielenkiintoinen seikka liittyy siihen, miten aktiivimalli luo virheellistä vastakkainasettelua työtä tekevien ja työttömien välille. Tämä vastakkainasettelu on perustaltaan väärä, sillä todellisuudessa työttömien aseman heikentäminen heikentää myös työntekijöiden asemaa. Silti joissakin porvarillisen median tilaamissa kyselytutkimuksissa aktiivimalli on saanut kannatusta myös ”kansan keskuudessa”. Toisinaan näissä kyselyissä käytettävät kysymykset on muotoiltu harhaanjohtavasti. Aktiivimallin ehtoja ei ole avattu riittävästi, vaan on kysytty yleisellä tasolla siitä, voidaanko työttömiltä edellyttää aktiivisuutta työttömyystukien vastineeksi. Tavallaan on täysin ymmärrettävää, että vieraantuneen palkkatyön ikeessä kärsivä keskiverto kadunmies odottaa jonkinlaista aktiivisuutta myös työttömyysturvan varassa eläviltä. Mutta mikäli aktiivimallin tiukkoja ehtoja olisi avattu enemmän, olisi joidenkin kyselyjen tulos saattanut olla toisenlainen.
Vaikka arkitietoisuuden tasolla saattaisi näyttää siltä, että työttömien ja työntekijöiden intressit olisivat vastakkaisia, tosiasiallisesti molemmat ihmisryhmät kuuluvat työväenluokkaan. Siksi myös heidän tosiasialliset intressinsä ovat samansuuntaisia. Mitä heikompi työttömien asema on, sitä heikompaan neuvotteluasemaan työntekijät joutuvat suhteessa työnantajapuoleen. Suppean asematietoisuuden sijasta tarvitaan aitoa luokkatietoisuutta.
Porvarillisen ideologian ylevistä sfääreistä on kuitenkin syytä laskeutua tarkastelemaan kapitalistisen tuotantotavan konkreettisen toiminnan edellytyksiä ja ehtoja. Tällöin paljastuu nopeasti, että kapitalistisen tuotantotavan toiminta itse asiassa edellyttää tietynasteista työttömyyttä. Aito täystyöllisyys olisi monestakin syystä kapitalistiselle tuotantotavalle haitallinen asiaintila. Liian korkea työllisyysaste ensinnäkin kiihdyttää inflaatiota pääomapiirien kannalta liikaa. Tämän vuoksi valtavirran taloustieteilijät tarkoittavat täystyöllisyydestä puhuessaan alhaisinta työttömyysastetta, joka voidaan saavuttaa inflaatiota kiihdyttämättä. Porvarillisissa yhteiskunnissa harjoitetun talouspolitiikan tavoitteena ei ole poistaa työttömyyttä kokonaan, vaan yksinomaan säädellä sen tasoa.
Työttömyys on omistavien luokkien kannalta hyödyllistä myös siksi, että työttömien vara-armeijan olemassaolo vahvistaa työnantajapuolen neuvotteluasemaa sekä yleisesti että paikallisesti. Mitä korkeampi työttömyysaste on, sitä suurempi pelko työpaikan menetys yksittäiselle työntekijälle on – ja sitä enemmän hänestä saadaan puristettua työtehoja. Sen sijaan aito työvoimapula muuttaisi asetelmaa työntekijöiden eduksi heikentämällä työnantajapuolen neuvotteluasemaa.
Työttömyys on kapitalistiselle lisäarvontuotannolle hyödyllinen ilmiö. Näin se mikä arkitajunnassa on seurausta yksilön laiskuudesta ja saamattomuudesta, onkin todellisuudessa edellytys kapitalistisen järjestelmän jouhevalle toiminnalle. Työttömyys ei yhteiskunnallisena ilmiönä selity ihmisten oletetulla laiskuudella, vaan työttömyyden syitä on etsittävä kapitalistisen talouden rakenteista käsin. Kapitalistinen tuotantotapa tarvitsee, tuottaa ja ylläpitää työttömyyttä. Samalla työttömien heikko asema on jo sinällään eräänlainen kapitalismia vastaan todistava reductio ad absurdum. Jos järjestelmän toimintalogiikka pakottaa merkittävän osan ihmisistä joustamaan hyvinvoinnistaan antamatta varsinaisesti mitään vastineeksi, on järjestelmän oltava jollakin perustavalla tavalla teknisesti huono.
Aktiivimallin sisältämä petos on siinä, että sen avulla kysymys työttömyyden rakenteellisesta ja yhteiskunnallisesta luonteesta pyritään peittämään. Työttömyyden syyt mystifioidaan ja työttömyyden yhteiskunnallinen luonne katoaa yhä kauemmas arkitietoisuudelta. Kapitalistinen järjestelmä tarvitsee ja ylläpitää työttömyyttä, mutta aktiivimalli vahvistaa sellaista yhteiskunnallista diskurssia, jossa työttömyys näyttäytyy työttömän oman laiskuuden seurauksena. Näin työttömän asema talousjärjestelmän syntipukkina vahvistuu.
Eräs ideologisesti mielenkiintoinen seikka liittyy siihen, miten aktiivimalli luo virheellistä vastakkainasettelua työtä tekevien ja työttömien välille. Tämä vastakkainasettelu on perustaltaan väärä, sillä todellisuudessa työttömien aseman heikentäminen heikentää myös työntekijöiden asemaa. Silti joissakin porvarillisen median tilaamissa kyselytutkimuksissa aktiivimalli on saanut kannatusta myös ”kansan keskuudessa”. Toisinaan näissä kyselyissä käytettävät kysymykset on muotoiltu harhaanjohtavasti. Aktiivimallin ehtoja ei ole avattu riittävästi, vaan on kysytty yleisellä tasolla siitä, voidaanko työttömiltä edellyttää aktiivisuutta työttömyystukien vastineeksi. Tavallaan on täysin ymmärrettävää, että vieraantuneen palkkatyön ikeessä kärsivä keskiverto kadunmies odottaa jonkinlaista aktiivisuutta myös työttömyysturvan varassa eläviltä. Mutta mikäli aktiivimallin tiukkoja ehtoja olisi avattu enemmän, olisi joidenkin kyselyjen tulos saattanut olla toisenlainen.
Vaikka arkitietoisuuden tasolla saattaisi näyttää siltä, että työttömien ja työntekijöiden intressit olisivat vastakkaisia, tosiasiallisesti molemmat ihmisryhmät kuuluvat työväenluokkaan. Siksi myös heidän tosiasialliset intressinsä ovat samansuuntaisia. Mitä heikompi työttömien asema on, sitä heikompaan neuvotteluasemaan työntekijät joutuvat suhteessa työnantajapuoleen. Suppean asematietoisuuden sijasta tarvitaan aitoa luokkatietoisuutta.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Aktiivimallia ja muita työttömiin kohdistuvia jatkuvasti lisääntyviä kurinpitokeinoja oikeutetaan ylläpitämällä myyttiä työnvälttelijöistä. Käytännössä kyse on yhteiskunnan toiminnan kannalta marginaalisesta ja merkityksettömästä ihmisryhmästä. Tämä ei kuitenkaan estä porvarillista mediaa ja erityisesti iltapäivälehdistöä nostamasta työnvälttelijöitä yhä uudelleen moralistisen paheksunnan kohteiksi. Puhe työnvälttelijöistä on tehokas keino viedä keskustelua sivuraiteille. Käytännössä aktiivimallin sisältämä leikkuri kohdistuu erityisesti niihin työttömiin, joiden työllistyminen on kaikkein vaikeinta. Jokaista hypoteettista aktiivimallin ansiosta aktivoitunutta työnvälttelijää kohden löytyy monta ikääntynyttä ja monisairasta työtöntä, jotka eivät työllisty, vaikka työttömyyskorvauksia kuinka leikattaisiin.
Aktiivimallin myötä satojen tuhansien työttömien elämää vaikeutetaan valtion näkökulmasta melko pienen summan takia. Lisäksi työttömyysturvaa leikkaamalla saadaan aikaan vain kosmeettisia säästöjä, sillä suuri osa työttömyysturvaan kuluvista rahoista palaisi joka tapauksessa välillisten verojen kautta takaisin “yhteiseen kirstuun”. Aktiivimallin tuottamat säästöt jäävät siis pakostakin melko pieniksi.
Aktiivimalli romuttaa työttömien ihmisarvon ja jatkumona myös työllisten arvon, kun kuvitellaan, että kuka tahansa orjajoukkoon sorretusta voi korvata toisen. Mielestäni tämä on suorastaan sadistinen järjestelmä.
Kukaan ei muuta varmastikaan enää minkään työn perässä . Helvetin mahdoton kokonaisuus .
Työttömyys on poistettu kapitalistisistakin maista, kuten Japanista, Yhdysvalloista ja Saksasta. Esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa on taas valittu korkea työttömyys, kun on pidetty kaikenlaista sosiaalipolitiikkaa työllisyyttä tärkeämpänä.
Toisaalta kyllä työttömyys voidaan poistaa myös kommunismin tietä. Neuvostoliitossakaan ei työttömyyttä ollut. Kyllä sitä ihminen enemmin menee töihin ehdoista riippumatta kuin KGB:n niskaansa ottaa.
On suuri kysymys, minkä verran työttömyyttä maahamme halutaan. Siitä vain ei oikein synny järkevää poliittista keskustelua, kun kukaan ei myönnä minkään kannattamansa asian lisäävän työttömyyttä... ei edes niin ilmiselvän seikan kuin palkankorotusten.
mikä helvetin mollotus tuo pärskiksen teoria on, pitkä kuin nälkävuosi, ei tuotta jaksa todellisuudessa paras toverikaan lukea loppuun, saati sitten ymmärtää.
Niinhän se yleensä on vasureilla tapana, tehdään kaikesta niin pitkiä, ja vaikeita, että saadaan varmasti byrokratiaa aikaan joka sitten taas työllistää mahdollisimman monia tovereita. Byrokratian ei todellakaan tarvitse tuottaa mitään, vaan paisua kuin pullataikina ja saada ensin oma perhe, sisarukset, sitten sukulaiset ja lopuksi kaikki aateveljet ja siskot mukaan.
siis täysin neuvostoliittolainen periaatteen täyttymys, vaikkakaan sitä tietääkseni ei ole enää olemassa missään, kun se ei tuota mitään aiheuttaa vaan kustannuksia.
kjäh kjähk kjäh
näin se vain on
Pikavippi lasku tipahti sun tuhkaluukustas . Kystännyksisä joo . Korot juoksee, he hehehehehehehehhehhh
Työttömät ovat Suomessa syrjitty vähemmistö,jonka oikeuksien kaventamiseen riittää pelkkä napin painallus ennen lomille lähtöä. Tiedän, tiedän, pientähän tämä on todellisten vainojen rinnalla, mutta kannattaa muistaa että ennenkin on aloitettu vainoja pienestä painostuksesta ja lopulta päädytty lopulliseen ratkaisuun asti.
Kansalaisaloite tuskin muuttaa maailmaa, mutta mielenkiinnolla jään odottamaan onko aktivointilailla todella kansalaisten laajempikin tuki takanaan. Jos on, olen joko itse väärässä tai sitten yhteiskunta on ottanut ison askeleen kohti pahoinvointiyhteiskuntaa jossa vain siitä erikseen maksamalla saa tasa-arvoista kohtelua.
En halua porvarin pakkotöihin enkä sotimaan Venäjää vastaan.
Siksi pitää nousta barikaadeille Res.tkm.
Jos työttömillä on aikaa notkua barrikadeilla, aktiivimallin velvoitteita pitää kiristää tuntuvasti.
Työnnä kuule se pikavippi vaikka hevon vittuun . Miks ei työtön saa lainaa miks .
Miksi ihmeessä kukaan työntäisi rahaa hepan pimppiin? Paljon mukavampaa ostella vaikka viinaa niillä pikavipeillä.
Baarikaadeillahan tässä on vuosikymmenet jo oltukin.
Ai onks teidän kunnassa barrikadi? Meillä on vain työkkärin jalkapuu tuolla kirkolla.
Joo ne on tuolla lähibaareissa. Minun kylillä ei moista edes ole kuin työkkäri.
Eduskunnan hyväksymä ja presidentin vahvistama aktiivimalli on työttömälle ihmisarvon pohjanoteeraus. Siten ei kohdella työtä vailla olevia muissa Pohjoismaissa.
Eikös aktiivimalli ole Tanskasta kopioitu idea?
Mutta Tanskassa on työmarkkinatuki 1400 eur.
Aktiivimalli on siis sinänsä ok. Työmarkkinatuen tasosta vain olet eri mieltä päättäjien kanssa.
Onko Tanskassa pikavippi firmoja :O
Hallitus halusi mallin joka rankaisee mahdollisiman paljon työttömiä ja kaikkia vaikka kuinka tekisi jotakin työtä yhteiskunnan hyväksi.
Kun hallituksen mielestä työtömien tulisi mennä töihin vaikka 5 € tuntipalkalla jos joku katsoo tarpeliseksi maksaa senkään vertaa.
Taisit päästää valheen. Aktiivimalli vaatii tekemään työtä nimenomaan TES-palkalla.
Hyvä kirjoitus ja selväkielinen sekä uusia pointteja esille tuova näkemys siitä miten kieroa tämänpäivän politiikka on ja vieläpä kansan vastaista kieroilua sekä näkemys siitä että kaikki pyritään kaatamaan yksilön niskaan vaikka lähtöasetelma on niin ettei kokoaikaisia työpaikkoja enää synny paljokaan joten yksilön omat vaihtoehdot ovat todella vähissä parantaaksen asemaansa ja elintasoansa.
Vielä kun puhuttaisiin vuokrafirmojen ja pikavippifirmojen yhteydestä työttömyyteen niin nähtäisiin koko kuva miten köyhiä ja työttömiä sorretaan ihan kaikilla elämänalaoilla.
Hallitus toimii ikäänkuin takapiruna ja säätää lait niin mahdottomiksi ettei tuosta suosta nouse ketään jaloilleen ja näin pyhä kolminaisuus toimii jatkossakin eli työtön pikavipit ja vuokrafirmat takaavat sen ettei koskaan asemasi parane, tämän kun moni ymmärtäisi niin saataisiin ihmiset kaatamaan hallitus vaikka pakkokeinoin.