Palaan taas asiaan, kirjaksi

Taviskirjoittajaharrastajan mielipiteen voit kyllä kuulla, jos kirjoitat vaikka minulle. Jos annat sähköpostiosoitteen, kerron sinulle sinne omani, ja voit ottaa yhteyttä. Voisin lukea lyhyen selostuksesi ideastasi ja kertoa, onko se minun mielestäni kiinnostava aihe ja haluaisinko minä tarjoutua kirjoittamaan sen sinulle, ja mihin hintaan. Kirjoitustyylistäni saisit näytteen blogistani. Jään kuulolle. Haamukirjailu voisi tosin vaarantaa työttömyyskorvaukseni tässä hullussa maassa, jossa yrittänyttä laitetaan, mutta työttömyydestä syyllistetään. Siitäkin saisi kirjan...

En nyt halua lytätä mutta kerronpa vain havaintoni.

Hyvin moni ihminen haluaa jossain vaiheessa kirjoittaa kirjan elämänsä ihmeellisyyksistä ja kokee että varmasti se kiinnostaisi myös muita.
Kuitenkin luulen että kyseessä on ihmisen itsensä tarve käydä omaa elämäänsä lävitse ja romantisoida sitä muille....eli jos jotain suosittelen sinulle niin itsetutkiskelua.

Kannattaa elää elämäänsä ihan suoraan eikä kirjan kautta?

Aihe on yksi juttu kaunokirjallisuudessa. Näkökulma, josta aihetta kirjoittaa on toinen juttu. Mielenkiintooni vaikuttavat hahmogallerian värikkyys, kielen taito ja omintakeisuus juonen käänteiden perustelussa.

Maailmaan mahtuu tarinoita. Maailma pursuaa tarinoita. Aina lisääkin, joten en olisi huolissani. Miksi et kirjoittaisi tarinaasi itse? Tyyliin, näkökulman ja sanoman löytäminen vie aikansa. Mutta kirjalla ei koskaan ole synnytyskiirettä.

Varmaan hyvä tietää kenelle kirjoittaa. Löydettävä lukijakunta. On rajattava. Erinomaisia aiheita on maailma pullollansa. On arvioitu että maailmassa on elänyt osapuilleen 110 miljardia ihmistä nykyiset 7,6 miljardia mukaan lukien. Jokaisella ainutkertainen tarinansa. Joillakin on onneksi halu, kyky ja voima viedä tarina kirjaksi asti. Ponnistelua se vaatii. Suosittelen että kirjoitat tarinasi itse. Olet tarinasi ehdottomasti paras superasiantuntija maanpäällä. Muut ovat tarinasi osalta vain statisteja. Hyväkään kirjoittaja ei välttämättä saa ideaasi lentoon. Siitä tulee helposti vain taidokas latteus ilman henkeä. Olet odottanut 10 vuotta. Ehken enemmän. Ethän odota seuraavaa 10 vuotta. Päästä itsesi irti kahleista.

kiitos. nyt sain hyvää palautetta. Taistelen enimmäkseen sen seikan kanssa että viitsinkö moiseen puuhaan ryhtyä, tosin asia on ollut mielessä niin pitkään että pakkohan se olisi kohta aloittaa tai sitten vaan unohtaa. Suoraan sanoen pelottava ajatus, aion ottaa yhteyttä tähän haamukirjoittajaksi ehdottaneeseen jossain vaiheessa.

Kerronta täytyy olla minä muodossa, kerron tapahtumista kirjan lukijoille joissa jokainen luku on omanlainen tapahtuma jotka nivoutuvat lopulta koko tarinaan..
Tämän vuoksi kerronnan täytyisi olla hyvin persoonaani lähellä, myös mielekästä luettavaa tyyliin Jyrki Hämäläisen kirjat.

Olet ilmeisesti kymmenen vuotta miettinyt, että kirjoitat kirjan. Oletko kai aloittanut sen? Paras tapa edetä kirjan kanssa on kirjoittaa sitä. Mitä enemmän kirjoitat myös ehkä alat näkemään mihin kenties tarvitset siinä apua. Ulkopuolisena on sitä vaikea sanoa, mitä itse luulet? Mikä alkumetreillä tekee tekstistä tai aiheesta vaikeaa, että kaipaat siinä tukea.

Tietysti jokaisen elämä on yksilöllinen ja tapahtumat, jos lukisit teoksia, jotka käsittelevät samoja aiheita joista haluat itse kirjoittaa. Se voi auttaa, kun näkee mitä muut ovat tehneet. Tai Hakeudu saman kokeiden ihmisten pariin. Mene kirjoituskurssille, se voi antaa alkusysäyksen.
Jostain voi löytyä se taho joka auttaa sinua pidemmillekin.

Mutta ennen kaikkea ala vain kirjoittamaan.
Kaikki menestyskirjat syntyvät samalla tavalla: kirjoittamalla.

Stephen King totesi jossain, että ettei kirjan ensimmäiseen vedokseen pitäisi kulua yli kolmea kuukautta. Jos kuluu, niin homma ei toimi. Tätä voi pitää jossain määrin hyvänä vihjeenä siitä, että kannattaako kirjoittaa vai ei.

Aiheen rooli kirjassa on lopulta uskomattoman pieni. Hyvä idea voi flopata jopa hyvin toteutettuna. Huono tai älytön idea voi lentää.

Idean merkitystä kuvaa mielestäni parhaiten eräs tositarina kirjailijasta ja wanna-beestä. Keskustelivat idean merkityksestä. Wanna-be oli vahvasti sitä mieltä, että idea on kaikki kaikessa. Kirjailija oli sitä mieltä että ihan mistä tahansa saa aikaan hyvän kirjan jos osaa kirjoittaa.

Kun keskustelu kiihtyi riidaksi, totesi kirjailija wanna-beelle, että hän todistaa olevansa oikeassa. Kirjailija käski wanna-beetä antamaan huonoimman mahdollisen aiheen jonka pystyy keksimään ja lupasi kirjoittaa siitä loistavan kirjan. Wanna-be mietti aikansa ja antoi aiheen: Kadonnut roomalainen legioona ja Pokemon.

Tuloksena oli kuuden best sellerin sarja.

https://en.wikipedia.org/wiki/Codex_Alera

Mieti ensin vaikka sitä, että millaisen teeman ja juonen voisit saada aiheestasi aikaan. Jos sekä teema että juoni alkavat hahmottua mielessäsi 2-3 viikon sisällä siinä määrin, että niistä koostuu lähes väistämättä pelkkiä muistiinpanoja vähintään 1 000 - 1 500 sanaa viikossa, niin kirjoittamista kannattaa harkita.

Seuraava pohdinnan vaihe voisi olla vaikka se, että lähtevätkö teema ja juoni kietoutumaan mielenkiintoisella tavalla toisiinsa vai eivät? Jos lähtevät ja kirjoittaminen kutsuu, niin siitä vain. Elleivät, niin jotain hyvin merkittävää puuttuu eikä hyvää lopputulosta ole kovin todennäköistä saavuttaa ilman juuri sitä mikä puuttuu.

"Aiheesta": mistä kertoo Hemingwayn mestariteos Ja aurinko nousee? Ystäväpiiri lorvii Pariisissa, käy välillä kalastamassa Espanjassa, jatkaa lorvimista. Minä, Olli ja Orvokki: nuori kirjailijanalku yrittää saada rikasta kaveriaan hassaamaan perintörahansa isänsä firmaansa, sen minkä juopottelultaan ja naishuoliltaan kerkeää. Arktinen hysteria: työmaan esimies yrittää komentaa lakkoilevat työläiset takaisin töihin. Sivullinen: mies murhaa arabin ilman mitään syytä, ei puolusta itseään oikeudessa, saa tuomion.
Mikä ihme on tuo aihe joka on niin tärkeä? Kyse on siitä MITEN sen tekee.