Yksinhuoltajien alentaminen

Nykyään on alkanut kiukuttamaan yksinhuoltajien etenkin äitien jatkuva alentaminen toisen luokan ihmisiksi ja ennakkoluulot vieraannuttamisesta baareissa käymisestä ja rahojen kuluttamisesta itseensä yms.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt se kuinka lähivanhempi huolehtii lapsesta joskus 24/7 vuodet läpeensä.
Se vanhempi ei kykene hakemaan kolmivuorotyöhön, ei pääse usein yksin liikkeelle, mikäli töihin pääsee niin hoitaa lasten hoitojärjestelyt jos isä/ etävanhempi ei lasta otakaan. Hän ostaa lapsille vaatteet ruoat, harrastusvälineet ja kustantaa asumisen ja elämisen koulut ja lomat.
Hoitaa sairaudet mielenpahoittamiset rikki menneet pyörät tms.
Hän on se kokki siivooja ja talonmies.
Toisinaan autoton jolloin koordinointitaitoja tarvitaan paljon että arki sujuu.

Silti ainoa kuva jota joka tuutista yritetään antaa on se että yksinhuoltajaäiti on kaljaa kittaava laiska yhteiskunnan elätti joka yrittää riistää isältä mahdollisimman paljon rahaa ja vaihtaa miestä kuin sukkaa kun etsii mahdollisimman rikasta elättäjää itselleen ja lapsilleen.

Miksi ihmeessä kaikilta yksinhuoltajaäideiltä ei ole otettu lapsia pois kun heillä on alkoholiongelma eikä ole minkäänlaista elämänhallintaa jos näin on?
Miten ihmeessä päiväkodeista ja kouluista ei tehdä lastensuojeluilmoituksia jos elämänhallinta on niin heikkoa?

Olisiko jo aika oikaista mielikuvaa yksinhuoltajan arjesta ja sen todellisista haasteista jotka eivät liity siihen koska pääsee baariin tai saako uuden miehen vaan usein arjen sujumiseen silloin kun toinen vanhemmista ei kanna vastuuta lapsesta.

Etävanhemmalla ei käytännössä ole minkäänlaisia velvollisuuksia pitää sopimuksista kiinni joka saattaa aiheuttaa lähivanhemmalle yllättäviä muutoksia mm. työelämän vaatimusten kanssa.