Onko kokemusta millä saan aikuisen 25-vuotiaan lapsen lähtemään elämään omaa elämää.
Hän on ollut ammattikoulun jälkeen töissä yht. 12-14 kk ja loppuajan lusmunnut kotona tietokoneen ääresssä. Ns. vapaata aikaa on siis ollut yli 5 vuotta ja ne työtkin on jääneet kesken ja maine työnantajien keskuudessa on mennyt.
Hän ei maksa juuri mitään kotiin mutta ruoka kyllä kelpaa jääkaapista.
Suurin osa Kelan pienistä korvauksista menee uusiin peleihin ja muuhun turhanpäiväiseen.
Kun puhutaan töiden hausta niin sanat menevät hänen yltään kuin vesi hanhen selästä. Tulee vain "niin pitäis kai" tai jotain muuta.
Haaveena kuulemma on saada loppuikänsä yhteiskunnan tukia niin EI tarvitse töihin mennä.
Hän on ollut ammattikoulun jälkeen töissä yht. 12-14 kk ja loppuajan lusmunnut kotona tietokoneen ääresssä. Ns. vapaata aikaa on siis ollut yli 5 vuotta ja ne työtkin on jääneet kesken ja maine työnantajien keskuudessa on mennyt.
Hän ei maksa juuri mitään kotiin mutta ruoka kyllä kelpaa jääkaapista.
Suurin osa Kelan pienistä korvauksista menee uusiin peleihin ja muuhun turhanpäiväiseen.
Kun puhutaan töiden hausta niin sanat menevät hänen yltään kuin vesi hanhen selästä. Tulee vain "niin pitäis kai" tai jotain muuta.
Haaveena kuulemma on saada loppuikänsä yhteiskunnan tukia niin EI tarvitse töihin mennä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Alat vaatia vuokraa ja ruokakorvausta. Tai alat puhua, että tukia sais enemmän, kun asuis itsekseen!
Rupea irvimään joka käänteessä. Oletan että hän poikasi. Puhu peräkammarin poijaasta jatkuvasti. Osta ruokaa liian vähän. Älä tee mitään ylimääräistä Mene puolison kanssa matkoille/vierailuille/ravintolaan -. . . sanomatta siitä pojalle.
Jos on tytär, edellytä kotitöitten tekemistä - tiedän, että tasa-arvon nimissä pitäisi pojaltakin vaatia, mutta sitä ei kyllä tapahdu!
Ikkunat pestävä matot tampattava, iloittava, että on talossa ilmainen siivooja, komerot tarkistettava.
Muuten ei ruokaa. Irvi jokaisesta tekemättömästä työstä. Päivittele puhelimessa mummulle, että kotona on sitä ja sitä taas, kun tuo kotokönssäles . . .
Välit voivat katketa, mutta niin ne katkeavat tässäkin tilanteessa.
Ai eikö pojalta voi muka edellyttää kotitöiden tekemistä?
Tuo voisi toimia, että pitäisi jääkaapissa vain valot ja kävisi itse ulkona syömässä. Kaappiin voisi ostaa paketin kauraryyneja ja ylipäätään kaikke supertervellistä, mitä pelihimoinen nörtti ei saa kurkusta alas menemään.
Voisi myös aamulla käydä kaupassa ostamassa itselleen välipalaa töihin ja syödä tukevasti lounasruokapaikassa ruokatunnilla. Ehkä vielä töiden jälkeenkin syömässä, niin eipä itseä haittaisi illalla tyhjät kaapit. :D
Toisaalta vähän kyllä säälittää tuo nysverö, koska onhan hän omien vanhempiensa tuotos.
Niin, se lapsen kasvatus myös kaikinpuolin itsenäiseksi eläjäksi aloitetaan silloin, kun käärö tuodaan synnytyssairaalasta kotiin!
Ei silloin, kun lapsi täyttää 5, ei silloin, kun hän menee kouluun, eikä ainakaan vasta silloin, kun hän on 25. Vanhempien ja etenkin samaa sukupuolta olevan vanhemman esimerkillä on suuri vaikutus!
Kyllä työtön saa vuokra-asunnon. Hakemuksia vaan laittamaan ja odotella mitä tarjouksia tulee. Nykyään varmasti on mahdollista laittaa netissä hakemukset. Aina parempi jos ei ole kiire saada asuntoa. Sitten opastaa nuorta hakemaan asumistukea ja toimeentulotukea. Liian isoa asuntoa ei kannata hyväksyä kun yksinäinen saa tukea olikohan se n 38 neliöön asti. Kannattaa varata sossuunkin aika.
Itselläni oli nuorena vaikeaa kun ei ollut nettiä mistä olisi saanut tietoa ja ihan umpityhmiä aikuisia ihmisiä ympärillä jotka eivät osanneet auttaa. Oli pätkätöitä ja tuista en tiennyt yhtään mitään. Hain vuokra-asuntoa kun oli töitä mutta sen asunnon saatuani sitten olinkin työttömänä. Varasin ajan sossuun ja sieltä sitten neuvottiin mitä tukia hakea.
Ei ole ihan tervettä että 25 v asuu kotinurkissa loisena ja törsää viihteeseen työmarkkinatukensa. Tuonikäisen pitää alkaa ottamaan vastuuta elämästään ja maksamaan laskuja. On tuhoisaa antaa sen vain oleilla vanhempien nurkissa ja käyttää työttömyyskorvauksensa niin kuin viikkorahana turhuuksiin. Ei opi rahan käyttöä eikä tajua ollenkaan että siitä menee puolet jo ruokaankin ja hygieniatarvikkeisiin.
Meillä on lähisuvussa nähty näitä peräkammaripoikien kohtaloita kun on annettu jäädä niiden kotinurkkiin. Pojan leskivanhempi kun kuolee, perikunta vie asunnon alta, niin ne eivät osaa ollenkaan huolehtia itsestään, ei tajua rahankäyttöä eikä osaa maksaa laskuja. Ne tarvitsevat virallisen holhoojan jollei lähiomaisista kukaan ala. Luottotiedottomina on vaikeaa saada asuntoa jos ei sossu sitten hoida näihin tuettuihin sosiaalitapausten asuntoihin.