Olemme menossa miehen kotimaahan ensi syksynä tai talvena. Ja minua vaivaa asia että vanhempani jostain syystä kammoavat ajatusta että menisin lastan kanssa miehen kotimaahan matkalle. Eräs sukulaisemme oli pelotellut heitä että minun ei missään nimessä kannata sinne mennä. Ja sen jälkeen he ovat sanoneet että meidän ei pitäisi lähteä. tiedän että matka on miehelleni todella tärkeä ja siellä on lapsilla toiset mummi ja vaari jotka myös odottavat näkevänsä lapset. En tosiaan pelkää että mieheni meitä sinne pakottaisi jäämään niinkuin muut kuvittelevat. itsellä ainoa ongelma että en ymmärrä heidän kieltään ja kommunikointi olisi vähän vaikeaa miehen tulkkauksen varassa. mitä tekisin koska en halua riidellä ja kunnella vanhempien valitusta asiasta ja tiedän että he ovat vain huolissaan.Myöskin ymmärrän että aikuisena minulla on oma päätös asioista mutta en halua heidän pelkäävän turhaan.
Mtkalle miehen kotimaahan
Emma
297580
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kerrohan nyt alkajaisiksi mistä maasta on kysymys vai onko se salaisuus.
Tuskin on kuitenkaan Saksa tai Englanti koska vanhemoasi ovat noin matkaasi vastaan.
kun nyt kerran vahinko on jo tapahtunut (eli olet rakastunut ja lapsia syntynyt) niin älä missään nimessä lähde maahan missä olisit ainoastaan miehesi tulkkauksen varassa! usko vanhempiasi ja muita, eivät ne muutkaan olisi etukäteen uskoneet että mies pakottaa jäämään maahan! kuitenkin kun mies pääsee omaan maahansa omien läheistensä luo tilanne todennäköisesti muuttuu eikä hän halua enää palata.
älä siis pakota lapsiasikaan lähtemään, pysykää omassa turvallisessa kotimaassa! kutsukaa mieluummin miehen sukulaisia tänne kyläilemään ja katsomaan lapsia. mutta, ole aikuinen ja mieti nyt asiaa tarkkaan, liian moni on jäänyt tuolle tielle!
Minun mielestäni sun pitäisi luottaa mieheesi ja mennä käymään hänen kotimaahansa.Kaikki nämä pelottelut ovat liikaa...propaganda ja media ovat tehneet elämästämme helvettiä.
Hauskaa matkaa teille kaikille!
En usko,että pelkkä propaganda on tehnyt sinun elämästäsi helvetin,kyllä siihen tarvitaan paljon muutakin.
Ajattelepas asiaa toisinpäin,ei kai tämä Emma huvikseen täällä kirjoittele epävarmuudestaan matkaa kohtaan.Savua kun ei ole koskaan ilman tulta,vai onko?
Hän olisi voinut kertoa mihin maahan on menossa niin varmaankin olisi joku kertonut kokemuksistaan.
Jos hän ei voi luottaa mieheensä
tottakai mies haluaa nähdä sukulaisiaan,ja näyttää lapsensa vanhemmilleen.en usko että mies sinne haluaa jäädä,jos hän on tottunut suomen oloihin,ei ole helppoa asua enää omassa maassaan.kaikki tuntuu ns.likaisemmalta.itse olen käynyt mieheni kotimaassa (aasiassa)lapsien kanssa monta kertaa ja haluan mennä uudelleen.kielestä en ekalla kerralla tajunnu mitään,mutta sitä oppii väkisin kun joutuu koko ajan kuuntelemaan.miehen tulkkauksen varassa oli minäkin.ihan normaalia että eka matka pelottaa,usko vaan että haluat matkustaa vielä toistenkin!
Onko heillä jokin tietty syy siihen että kammoavat lähtöä? Ja tosiaan siis mistä maasta oli kyse?
Meillä on se tilanne että olemme menossa myös ensimmäistä kertaa tapaamaan lapsemme kanssa isovanhempia miehen kotimaahan, ainoa mikä tässä nyt mättää on terveys-ja turvallisuuskysymykset.
Maa on tropiikkisella alueella ja siispä dengue-kuume-ja malaria-aluetta.
Lapsemme on alle vuoden eli rokotuksia eivät laita.
Ja toinen on se että siellä ei ole kovin turvallistakaan, meidän olisi tarkoitus matkustaa Meksikoon ensin ja sieltä linja-autolla Guatemalan kautta Hondurasiin, ja teitse on aika vaarallista varsinkin Guatemalassa..paljon ryöstöjä ja autokaappauksia.
Olen saanut ja varoituksia joka puolelta näiden samojen aiheiden tiimoilta.
Nyt en enää itse tiedä, että jäädäkö todella vai lähteä.
vastuutonta äidiltä edes miettiä tuollaista oman lapsen hengen vaarantamista. anna lapsesi mielummin vaikka adoptoitavaksi jos noin paljon niistä välität.
..kun kerroit.
sun kirjotukset ne järjettömiä on jos jotkut!parempi jättää kommentoimatta,jos ei keksi mitää järkevämpää! kyllä matka todennäköisesti tulee sujumaan hyvin! turhaa pelkoa...
olis ollu parempi jättää kommentoimatta, ja pysyä aiheessa..
eiköhän se ole jokaisen oma asia, ja kommentoida voi toisellakin tyylilläkin vai mitä?
olinpa sitten mielestäsi kuinka tyhmä ja vastuuton äiti ja kaikkee muuta..tai teidän mielestänne.
Ensin sun kannattaa kysyä suomessa kuuluvatko Haagin sopimukseen jos eivät kuuluu en menisi. Yleensä nämä "miehet/naiset" eivät koskaan tee virhettä ensimmäisellä eikä toisella matkalla. Yrittävät saada teitä luottamaan tässä asiassa, sitten vasta ryhtyvät toimiin. Yleensä äiti lähetetään kotiin ja lapset jäävät. Jos ei kuulu Haagin sopimukseen lapsia on lähes mahdoton saada takas. Mistä minä tämän kaiken tiedän? Käyn edelleen taistelua siskoni tyttärestä joka jäi Taimaahan, sitä jo 4 vuotta. Miettikkää kaksi kertaa ennen kun lähette! Lukekaa kertomus Betty Mahmoodysta: Lastani ette saa! Siinä kerrotaan miten mies heti päästyään amerikasta Iranin muuttui naistenhakkaaja tyranniksi!
Olen sitä miettinyt välillä..Nâin asiasta poiketen ehkä..
Mutta ihmetyttää tuo että mennään toiseen maahan tekemään lapset sikäläisen maalaisen naisen kanssa, ja sitten palataan kotiin "mennään matkalle" ja laitetaan "lasten äiti palaamaan omaan maahansa", eikö se olisi niille miehillekin helpompi tehdä ne lapset vaan siellä omassa maassa..en näe logiikkaa tässä asiassa.
Vai onko siinä se että mies haluaa palata kotiin ikävän iskiessä?
Mikä hyöty siitä sille miehelle sitten oli edes tehdä ne lapset toisaalla, eikä omassa maassa jos ei oio pysyvästi jäädä "toisaalle"?
Olen monasti miettinyt, että miksi meninkään tekemään lapseni täällä ruotsinsuomalaisen kanssa. Nyt lapset ovat käyneet koulua täällä ja on vaikea palata.
olen asunut Iranissa vuosina -92-93, siis viime vuosituhannella.
Vein mukanani jopa kielletyn kirjan Betty Mahmood:Lastani ette saa, ja luin sen seitsemän kertaa vuoden aikana.
Saaden joka kera uusia perspektiivejä asiaan.
helpointa on olla ja asua samassa maassa, ennekuin suuna aukaisee ja antaa kommenttia.
Luinpas kyseisen teoksen vuodenvaihteen tienoissa - kahdekasannen kerran - ja mietin kuinka naiivi voikaan nainen olla, siis tarinan alkuperinen kertoja.
Sally Fieldin ryydittämä elokuva on keskitasoa, aika hatarasti kuvattu maan oloista, mutta menee kuin veitsi sulaan voihin ihmisille, jotka eivät ole edes käyneet Iranissa.
En siltikään lähtisi uudelleen, muuten kuin pikavisiitille, asuminen on ihan eri asia.
Miettikää kahdesti - muslimien kanssa lapsia tekevät naiset - omistus-ja perhesäännöt ovat kovin erilaisia kin meidän länsimaissa syntyneiden.
Muslimimies OMISTAA perheensä, heidän passinsa ja kaiken muunkin.
Sieltä nainen todella voi lähteä takaisin ilman lapsiaan, näkemättä heitä enää koskaan.
Muslimi (mies) perheen lapset kuuluvat isälle ja isän suvulle.
Äidillä ei ole arvoa.
Onko miehesi turkkilainen?
Mistä paikasta on kyse?Asuuko hän kaupungissa vai jossain pienessä kyläsessä?
Itse kyllä luottaisin mieheeni.
Olen itse ollut mieheni kotimaassa(Libanon), tosin lapsia ei ole.
Itse pärjäsin siellä englannilla.
Juuri Libanonista on kyse. Tiedän että ei se maa ole mikään pahimmasta päästä eikä itselläni ole mitään pelkoa sinne lähteä mutta muiden vouhotus harmittaa.
Suosittelen matkaa Libanoniin.
Todellakin tasavertainen maa.Naisilla oma päätösvalta asioihin.
Puolethan siellä kristittyjä!
Olivat omat vanhempanikin aluksi kauhuissaan, mutta he ovat vain huolissaan.
On rauhallinen maa nykyään ja turvallinen asua.
Sit kun omia lapsia, niin varmasti menen myös heidän kanssaan.
Lapsilla on oikeus myös toisiin isovanhempiin.
Hyvät jatkot sulle.
Onko matkustussuositus päällä? Se on aika hyvä mittari, onko maa turvallinen. Toisaalta vaimoni kotikaupunkiinkin (toinen maa) on ollut pommiattentaatin kohteena, mutta matkustussuositusta ei ole annettu (silloin) - eikä siihen mielestäni ole aihettakaan.
Anoppini kävi Suomessa vuodenvaihteen molemmin puolin. Voisiko se olla vaihtoehto teillekin?
Libanonilaiset ovat aika maltillista porukkaa, siis poliittisesti. Sen puolesta ei siis pitäisi olla ongelmaa.
Moi Emma! Jos todella haluat tietää tarkemmin Libanonista, niin laitahan privameiliä mulle!
Olen libanonilaisen muslimimiehen kanssa naimisissa, maassa useasti vieraillut ja asunutkin pidemmän ajan, joten uskoisin kokemusta ja neuvoja löytyvän =)
Kirjoittelehan!
[email protected]
kristittyjä on alle 40%. ei se ole puolet.
Olen naimisissa libanonilaisen kristityn kanssa ja meillä on kaksi lasta. Olen ollut Libanonissa useita kertoja yhteisten vuosiemme aikana.En olisi niin huoleton matkustamisesta, jos miehesi on muslimi. Tosin riippuu paljolti mihin päin maata olet matkustamassa. Libanonilla on kahdet kasvot, kristittyjen alue ja muslimien alue. Beirut on myös kaksijakoinen. Sukulaistesi huolen aihe on oikeutettua tavallaan, mutta sinun tulee ennen kaikkea luottaa mieheesi. Minä en pelkää matkustaa sinne ja olemme taas lähdossä kun lasten kesälomat alkaa. Ihana maa, ihania ihmisiä, hyvää ruokaa ja paljon kaunista nähtävää! Paljon kaikkea hvyää sinulle ja perheellesi.
Mikä merkitys sillä muka on jos mieheni on muslimi matkan kannalta. Hän ei ole mikään kiihko muslimi ja aika maalistunut. Hänen suvussaan on kirstittyjä myös joten joten vihaa heitä kohtaan ei ole. Ja hänen perheensä ei ota pahaa siitä että en ole muslimi enkä arabialainen.
Emma, kirjoitin sinulle vain monen vuoden kokemuksella ja ilmeisesti et ole Libanonissa koskaan käynyt, jos merkitystä minulta tivaat!
Kuten kerroin riippuu paljolti alueesta mihin olette matkaamassa. Silloin ei auta kuinka maallistunut miehesi on tai ei ole!
Mukavaa matkaa teille, tulet joka tapauksessa viihtymään siellä. Libanonilaiset ovat erittäin vieraanvaraisia. Älä pelkää kielimuuria!
useammankin kerran mieheni kotimaahan (Tunisia). Myös ensimmäinen lapsemme on ollut jo kerran matkalla mukan. Ensikesänä menemme jälleen todennäköisesti sinne, jos nyt mitään yllättävää ei sitä ennen satu. Tällä kertaa mukana kaksi lasta!
Minä annan miehen aina matkustaa sinne pari viikkoa etukäteen nauttimaan sukulaisten hoivasta ja huomiosta ja sit matkustan itse perässä. Koska lapset "varastavat" sit kaiken ylimääräisen huomion eikä se sit ole enää niin lomaa.
Olen viihtynyt reissuissa hyvin, vaikken arabiaa juuri osaakkaan, osa sukulaisista osaa jonkin verran englantia ja kaikki kovasti yrittävät.
Erittäin hyvää kohtelua olen saanut.
Ei miehesi todellakaan taatustikaan tule sinua ja lastasi sinne pakottamaan jäämään!! Ei hän sinne ole jäämässä varmasti itsekään =)!
Siis Libanonin taloudellinen tilanne on niin heikoissa kantimissa tällä hetkellä, että eihän siellä ole töitä tarjolla edes jo maassa asuvillekaan, saati sitten, että sinne joku ehdoin tahdoin lähtisi tyhjän päälle. Libanon on lisäksi niin kallis maa, että jokin taloudellinen turva siellä on oltava, että elämästä siellä jotain tulisi. Joten mikäli miehelläsi ei ole siellä tiedossa jotain töitä tai hänen perheensä ei ole sen verran vauras, että talous olisi sitä kautta siellä turvattu, niin ihan turhaan pelkäät, ettette matkalta Suomeen palaisi!!
ai jaa ja täälläkö ne töitä tekee? no ehkä pizzaa..?
mutta SIELLÄ on pakko tehdä töitä selviytyäkseen, silläpä sanoinkin että ei varmasti sinne mieskään jää, ellei ole toimeentulo jollainlailla sieläpäässä turvattu!!!
En siis oikeasti tiedä mitään tällaisista jutuista, mutta kun ajattelen tilannetta omalle kohdalleni sattuvaksi, niin olisiko siinä ideaa, että kutsuisitte vanhempasikin mukaan matkalle. Noin niinkuin treffaamaan tyttären appivanhempia. VOi olla ihan hullu idea, mutta niin minä tekisin. VOimia oikeaan päätökseen!
Moi,
Minusta sinun ei kannata antaa toisten ihmisten tietämättömyyden ja ennakkoluulojen huolestuttaa itseäsi. Vääristyneet ja liioitellut mediasta saadut kuvat ja tiedot saavat aikaan sen, että ihmiset panikoivat ihan turhaan. Kuitenkin suurimmassa osassa maailmaa elämä on ihan tavallista ja rauhallista, köyhissäkin oloissa, vaikka varmasti eri kulttuurista tulleen silmin katsottuna erilaista.
Koska sinulla on jo lapsiakin miehesi kanssa, niin tunnet hänet varmasti pitkän yhdessäolonne jälkeen läpikotaisin, joten voit varmasti luottaa häneen ja siihen, että hän kyllä huolehtii sinusta ja lapsistasi ent. kotimaassaan. Kieli- ja kommunikointiongelmista murehtiminen on mielestäni aivan turhaa. Ihmisten kanssa pärjää kyllä ihan hyvin universaalilla kehon- ja elekielelläkin. Eli hymyin, käsimerkein ja kosketuksin :) Voithan toki pyytää miestäsi opettamaan sinulle vaikka hänen kielensä muutamia tärkeitä sanoja, esim. terve, kiitos, syödä, nukkua, juoda ym. Niillä pääsee jo mukavasti alkuun! Kyllä miehesi vanhemmat sitäpaitsi varmasti ymmärtävät, ettet välttämättä hallitse (lainkaan) heidän kieltään ja sopeutuvat hyvin helposti tilanteeseen.
Kyllä sinun kannattaa ehdottomasti unohtaa turhat pelkosi ja lähteä matkalle lastesi kanssa, kunhan vain huolehdit tarpeellisista asioista, esim. rokotuksista! En minä ainakaan keksi ketään parempaa matkaseuraa vieraaseen maahan kuin oma tuttu ja turvallinen elämänkumppani & lapset. Isovanhempien ilo on varmasti suunnaton, kun he tapaavat lapsenlapsensa, ja tunne on varmasti molemminpuolinen!
Hyvää matkaa!