Itsekäs mies

Hussua, että te naiset otatte itsellenne tuollaisia miehiä, kun minä taas joudun liihottamaan vapaana.
Perhe-elämä kaikkine kiireineen ja velvollisuuksineen oli elämäni onnellisinta aikaa. Enäää mulla ei sellaista luksusta ole.

Olen itse huolehtinut lapsistani ja ilman tuollaisia voivotuksia, mieheni elämä on pyörinyt työelämässä ja harrastuksen ja kilpailujen parissa jopa Sm -tasolla.
Kyllä hän on raitis ja työtä tekevä ja siinä mielessä kunnollinen mies. Tekee vain sitä mistä itse pitää.
Ja tyypillinen mies muuttuu lapseksi, kun pienikin flunssa tulee, kyllä hänkin varmasti sinne sänkyyn uppoutuu.

Olen jaksanut pitää huolta, niin lapsista kuin kodista ja myöskin miehestä, ja käydä työssä. En ole nalkuttavaa tyyppiä, mutta otan aikaa itselleni paljon lukemalla, tekemällä käsitöitä.
Lastenkin kanssa olen askarlerllut ja kotimme on aina siitä, ruoka tehdään kotona.

No eihän tämä onnistu muutoin kuin tekemällä pitkän linjan suunnitelmat asioihin. Milloin siivotaan , mitä laitetaan ruuaksi. Minne mennään tai mihin täytyy mennä.

Mieheni osallistuu harvemmin, mutta ei nyt ihan täysin ole poissa, Kotona hän ei osaa paljon auttaa, ei osaa tehdä ruokaa, ei siivota, ei pestä pyykkiä. Matot puistelee kysyn kerran ajoissa, tarkoittaa muutamaa päivää ennen siivouspäivää.

Hänelle on pahinta, että ei olisi tiedossa, mitä tekee milloinkin, hänen on suorastaan pakko mennä jonnekin ja meillä onneksi on hänelle askartelupaikka jonne pääsee omaan rauhaansa puuhastelemaan.

Eli jos jaksaisitte hyväksyä miehenne ilman nalkutusta jos hän vähänkin osallistuu ja huom. tuo ennakkoon ilmoittaminen. Ja pyydä häntä mukaan päivän toimiin iloisin mielin ei ärtyneenä, sillä se nostaa hänellä aina "piikit pystyyn" kuin siili tekee.

Kotitöistä ja lapsen kanssa olosta voi nauttiakin, vaikka se puoliso ei aina olekaan mukana.
Mitä antaisit pois elämästäsi, kun ihan tarkoin ajattelet.

No tässä on taas perheenankintahöyryissä eläville naisille taas yksi opettavainen tarina. Muutama asia kannattaa varmaan miettiä ennen kuin aloitteen teette avioliitosta ja tai lapsista.

Eivät nuokaan piirteet mieheen varmasti yllättäen tulleet, vaan kyllä ne merkit miesflunssasta yms ovat näkyneet jo kauan ennen lasten hankintaa. Jos hoitaa kotia pyörimällä kuin kanaemo, ei voi odottaa, että mies yhtäkkiä ryhdistyisi.

Tässä vaiheessa ei auta kuin laittaa kova kovaa vastaan. Vaadi itsellesi vaikkapa kaksi-kolme vapaailtaa viikossa ja lähde silloin tosiaan pois.

Miehesi pitäisi siis herätä mihin? Miksi ei vain voi puhua asiasta. Ei sinun tarvitse tehdä listoja niistä asioista joita miehesi ei tee silloin ja siten kuten sinä haluat. Ainoa tapa saada arki pelaaman on lopettaa tuo pettymyslistaus ja keskittyä puhumaan omista tarpeistaan niiden oikealla nimellä. Ei ole mitään syytä miksei työssäkäyvä perheenäiti vois flunssasta huolimatta olla onnellinen omasta tekemisestään. Minun mieheni on reissutyössä kotona vain to-su, itse teen mielelläni kotityöt, ruuan yms. töiden jälkeen, lapset mukana puuhissa tai leikkivät omiaan. Ikävä on kova mutta sinne se hukkuu arkiaskareisiin, soitellaan lasten kanssa skypellä päivän kuulumiset ja hyvät yöt. Hän auttaa mielellään lauantaisin mattojen ja kauppareissuille ottaa lapset mukaan. Oma perheeni asuu 600 km:n päässä ja aika yksin olin kun nuorimainen joutui pyörällä onnettomuuteen, oli pitkä sairaala ja kuntoutus jakso. Ihan sama mikä mahatauti tulee, mutta että kaikki on yhtenä kappaleena on kaikkein tärkeintä. Ei minunkaan mies täydellinen ole. Väittäisin silti että sun mies on sellainen kun on. Ehkä vähän jopa pakoilee tuommosta pirttihirviötä omaan maailmaan. Ootko varma ettei hän ole kyllästynyt ja väsynyt? Onko hän saanut levätä tai tehdä omia juttujaan? Vai kontrolloitko kaikkea kuten tuosta listasta voisi päätellä. Etsitään toisesta vikoja jotka ovat lähinnä vaan sitä mitä itse haluat. Sinun suurin juttusi on kestää sitä miestä. Ei hän ajatuksiasi tule koskaan palvelemaan. Miehesi pitäisi herätä tekemään asioita sinun mielesi mukaan...öö..Mitä oikein kuvittelet? Et jaksa lapsiasi? On siinä varsinainen kodinhengetär. Ei teillä se mies varsinaisesti ole ongelma, hänellä on ihan omat ongelmat. Sinun ongelmasi on sinun oma tyytymättömyytesi omaan elämääsi. Miehesi on vain osa sitä, muttei syyllinen. Kauhea lista siitä että vaimo ja äiti on väsynyt. Yhyy. Miten noin lapsesta ihmisestä on tullut vaimoa tai äitiä? Ei ole mitään flunssaa miksi et pitäisi omasta jaksamisesta huolta. Järjestäisi ruokia ja siivouspäiviä niin että jää aikaa rentoilla ja levätä vaikka lapset sairastelis. Sinä voit ihan itse järjestää elämäsi paremmin kun lakkaat kyttäämästä sitä ukkoa joka ei tee sitä mutta tekee tätä. Heitä se pihalle jos ei miellytä. Menkää pariterapiaan. Älä piilottele omaa laiskuutta ja kypsymättömyyttä listaus-martyroinnin taa. Sympatiaa ei irtoa. Pistä elämäsi kuntoon ja nauti vielä kun voit. Pitääkö kaikkien oppia kantapäänkautta että onnellisuus on tässä ja nyt. Se on nanosekunti ja asiat voi todellakin olla huonommin. Jollekin jo se pelkkä toinen aikuinen siinä sohvalla ois kiva lisä iltoihin.
Lopeta tuo koko ajatusmaailma. Katso peiliin ja löydä onni vaikka yhdessä lasten kanssa siivotessa, asenteesta ja positiiviseta energiasta se kiinni on.

Muisteleppa sitä minkä takkia aloit olemaan miehesi kanssa.....
Yksinhuoltajat tekevät tämän kaiken..melkein aina yksin...ei ole olkapäätä kehen nojata...
Pikkulapsi arki todella rankkaa......
Mut ei tarvii ridellä kenenkään kanssa....
Lähelläni on pikkulapsi arkea...
Esim mies joutuu viemään lapset aamul..rähisee siint...ei jaksais pukee nyt lapsii ..kovat pakkaset..
Vaimol auto ..miehel ei edes korttii...
Ei tahdo ajaa...oma vika...
En ymmärrä tälläisiä turhii valituksii...
LAPSET NIIN VÄHÄN AIKAA PIENIÄ...
Kun tulevat isommiksi..isommat murheet..
Vakuuta kun on ÄITI NIIN ÄITI...
Olet äiti loppuelämäs....hautaan asti...
Ei lopu ikinä...
OPPIKAA NAUTIMAAN LAPSISTA ..TOISISTANNE..UUDELLEEN..
...........PUHUKAA....
KAUNISTA KEVÄTTÄ...
Oppikaa ottamaan ajankassa...
Lapset kun pienii ..niin ihanii...

Lukaisin ainostaan otteita kirjoituksestasi ja mieleeni tuli kysymys, MIKSI hyväksyt moisen käyttäytymisen? Nainen ei saa olla kynnysmatto!

Olin itse totaalinen yksinhuoltaja mitä tulee kotitöihin. Alkuun olivat murkkuikäiset lapset suuressa roolissa ajatellen rinnetalon töitä.
Sittemmin hoidin kaikki itse, yksin.
Yli kymmeme vuotta kävi mieheni viikonloppuisin täysihoidossa.
Jollakin palstalla hän on elvistellyt noilla vuosilla.
Perjantai illoista maanantai aamuihin mieheni löhöili oloasu päällä tekemättä mitään.
Viimeisenkin lapsen lähdettyä jouduin yhtenä kevättalvena pyytämään naapurin miestä apuun.
Tiekarhun työntämä jäävalli oli minulle ylivoimainen haaste ja pidin kunnia-asiana, että mieheni pääsee perjantai iltana ajamaan pihaan saakka.

Olen ylpeä panoksestani perheemme eteen. Tuo työläs vaihe ei ollut välttämätön mutta katsoimme sen tarpeelliseksi kun vaihtoehtona olisi ollut mieheni jääminen työttömäksi kotipaikkakunnalle.

Lainasin toisaalta tällaisen tekstin, jossa otsikkona oli, että lopetin mieheni äitinä olemisen:

"Elämme jännittäviä aikoja!

Päätin tuossa parisen viikkoa sitten, etten ole enää mieheni äiti ja sitä myöden lopetin kaiken ns. passaamisen ja "nalkuttamisen".

Jos mies jättää tavaroitaan ns. vääriin paikkoihin (esim. jätti vasaran keskelle eteisen lattiaa kun käytti sitä johonkin tietokonehommaansa) niin en siivoa niitä oikeille paikoilleen vaan laitan ne miehen työpöydälle tms miehen "omalle alueelle".

En enää myöskään osta hänelle hänen käyttämiään hygieniatuotteita ja omanikin olen siirtänyt "piiloon" (eri paikkaan), jotta hän ei voi tapansa mukaan siirtyä käyttämään minun tuotteitani omiensa loputtua kun ei saa aikaiseksi ostaa uusia.

Maksan itse yhteiset laskut, hänen nimellään tulevista en kysele yhtään mitään. Saa nähdä koska alkaa perintäkirjeet putoilla koska yleensä hän maksaa omat laskunsa vasta kun kyselen moneen otteeseen. Silloinkin hän hermostuu kun muka "tekee kaiken väärin" kun minä nalkutan, vaikka totuus on, ettei hän tee yhtään mitään ja joutuu aikamoiseen kiipeliin jos ei ala hoitaa hommiaan ilman että minä pidän huolen ja muistutan. Mutta sori, se on loppu nyt :D

Hänellä on myös tapana kasata likaiset vaatteet työtuolilleen. Ennen aina tämän 4 vuotta kestäneen suhteen aikana tasaisin väliajoin joko itse otin siitä likaiset vaatteet pois ja vein pyykkiin tai sanoin hänelle asiasta (monta kertaa) kunnes hän lopulta itse vei ne pyynnöstä pesuun. Nyt en ole sanonut sanallakaan asiasta ja tilanne on se, että miehellä taitaa olla enää yksi ainoa puhdas paita kaapissa jäljellä, kaikki muut vaatteet ovat likasena tuolilla. Hän ei tajua tehdä asialle mitään, vaikka välillä nostan lattialle pudonneita vaatteita takaisin siihen tuolille ja mikä uskomattominta: hän ISTUU nykyään sen vaatekasan päällä käyttäen vain tuolin reunaa. Hän ei siis edes enää mahdu kunnolla sille tuolille, mutta SILTI hän ei tajua(???) viedä niitä p*skaisia vaatteita siitä pois. Seuraan suurella mielenkiinnolla, miten tämä tuoliepisodi päättyy...

Eli jos samat asiat suhteessa häiritsee mitkä minua häiritsi, niin suosittelen tälläistä testiä ja asennetta kaikille teille! Tässä oppii lisää todella paljon sekä kumppanistaan, että myös itsestään! :D"