Miksette te ihmiset joskus vaan

Kunpa siihen joskus olisi mahdollisuus, mutta mitä enemmän aikaa kuluu siihen ettei niin tapahdu niin sitä vähemmän sellaista kaipaa. Oman elämän asioissa hoitamista ja se vie energiaa eikä silloin ole jaksamista paljon muuhun. Yksin oleminen ei tunnu vaikealta ja sen takia elämä ei ole ongelmallista. Työasiat ovat kauan aiheuttaneet surua ja niistä selviämiseen menee aikaa.

Itsestänikin välillä tuntuu, että aika menee ainaiseen työntekoon ja siihen, että ei koe oikein kenenkään olevan oikeasti kiinnostunut mistään. Joskus tuntuu että elämässä ei ole välittämistä eikä mitään sellaista joka ei olisi jo kertaalleen tehty. Sitä kaipaa sisältöä sekä jonkinlaista välittämistä. Vapaa-aika kuluu lemmikin kanssa kävellen sekä perheen parissa. Koen jonkinlaista huonoa oloa siitä, että nykyään sekä ihmisiä että lemmikkejä kohdellaan huonosti, ja esimerkiksi nuoriso saattaa olla jopa julma lemmikkejä kohtaan. Koira on ihmisen ystävä ja sitä tulisi kohdella arvokkaasti ja sen ihmistä suojaavaa tehtävää arvostaen. Mielestäni henkinen puoli on hyvinkin huonolla tolalla, ja esimerkiksi uskonnolliset ja eettiset arvot ovat kateissa ihmisillä. Mielestäni jokainen ihminen kuitenkin on osa omaa seurakuntaansa väkisin, vedellä kastamisen ohella.

Vanhan kertomuksen mukaan profeetta meni lähteelle ja näki janoisen koiran, jolle kukaan ei ollut antanut vettä. Hän otti kenkänsä ja antoi koiralle vettä, ja allah joka näkee kaiken, armahti häntä.

https://www.youtube.com/watch?v=9uiXkjbEIos

Tänäänkin kerroin vaimolle että haluaisin istua sohvalla ja olla lähellä, pitää kädestä kiinni ja halata, hän ei halunnut.
Katsottiin elokuvaa, oli kuulemma niin väsynyt, töissä muka stressiä ettei kykene emotionaaliseen läheisyyteen.
Naiset on vaan niin kylmiä otuksia.

Onko muunlaisia olemassakaan..?