Mies-gallup :)

hän

Mun avomieheni vuosi sittenystävänpäivänä komensi mut kaverilleni illalla ja laittoi kynttilä illallisen. Oli alkuruuat, pihviä, kermapernoita, salaattia ja vielä viiniä. Oli mies vielä ostanut ruusun ja pari herkkää lahjaa. Silloin tajusin että minulla on harvinainen ja ainutlaatuinen mies.

Perjantai(aamu) klo 11. On tapana viedä aviomiehen pappa kauppareisuun kun itse ei voi enää autoa ajaa. Lapsille aamupalaa (2 lasta) ja vaatteita pukemaan.. Ulkona pakkasta -15 astetta ja mulla yöpaita päällä. Ai niin AUTO EI LÄHDE KÄYMÄÄN JOLLEI LOHKOLÄMMITIN OLE OLLUT PÄÄLLÄ!! VITUTTAA ja haen kylpytakkia päälle et meen laittamaan sen johdon paikalleen.. Katson ulko-oven ikkunasta ulos: JOHTO ON PAIKALLA JA AUTON LASIT "SULANEET" ei tarttekaan mennä vähissä vaatteissa ulos ja raaputel niit ikkunoit.. HITTO ET MULLA ON IHANA AVIOMIES!! MUN AAMU ON PELASTETTU!! Nyt ei sitten tartte vetää hernettä nenään noista isoista kirjaimista..

Ystävänpäivälahjaksi sain 15 euron sydämenmuotoisen suklaarasian.. Harvoin se mitään ostelee mutta aina joskus pääsee yllättämään mut totaalisesti..

Mun mies ainakin kertoo melkein päivittäin rakastavansa mua.. Ja osoittaa sen myös..

Olin saanut kuulla lääkäriltä etten voi saada lapsia ja kävin läpi melkoista kriisiä. Mies sanoi että nai mut mun itseni takia ja jos ei lapsia tuu niin sitten ei tuu. Vauva ilmoitti tulostaan kolme kuukautta myöhemmin, onneks lääkärit erehtyy joskus...

Raskausaikana mieheni sanoi ja teki vaikka mitä suloista. Sairastuin keskipaikkeilla raskautta ja kärsin muutaman yön tosi kovista kivuista. Olin menossa vihdoin lääkäriin ja mietin mennäkkö taksilla vai jaksanko bussilla, kun mieheni soitti pomolleen ja sanoi tulevansa myöhässä töihin, kun haluaa viedä vaimonsa lekurille. Ja selitti mulle melkein itkien että välittää musta enemmän kuin mistään muusta maailmassa ja haluaa pitää musta huolta. Itkettiin sitten molemmat.

Vauvan tulon jälkeen ihmettelen edelleen kuinka ihana mies mulla on. Se nousi kiltisti yö yön jälkeen kanniskelemaan huutavaa nyyttiä, kun mulla oli voimat lopussa. Ja teki tietysti kotitöitä ja tuki mua synnytysmasennuksesta toipumisessa. Miten mulla on voinut käydä näin hyvä tuuri?

Minäkin ihmettelen päivittäin, että mites minä tuonkin olen nalkkiin saanut =). Omassa miehessäni on sellaista arkipäivän romantiikkaa, avaa ovia minulle, kantaa kauppakassit, tuo minulle kauppareissulta jotain pientä mistä tietää minun pitävän (mm. imetysaikana pähkinäsuklaata, johon tiesi minulla olevan himo). Hän asettaa minut ja lapset aina ensimmäiselle sijalle elämässään, pitää meistä hyvää huolta.
Ja vielä näinkin pitkän ajan jälkeen muista sanoa ja näyttää että rakastaa.

enpähän osaa vastata ihan suoraltakädeltä, mutta ilokseni huomasin tuossa tammikuun alkupuolella, että kolmen avioliittovuoden ja kahden lapsen vauvaiän jälkeen, olen taas rakastunut mieheeni! en siis sano, ettenkö olisi rakastanut häntä tässä välissäkin, mutta nyt olen taas rakastunut, tunnen taas sen saman tunteen kuin sillon kun olimme vasta tavanneet ja elämä oli niin vaaleanpunaista :-)

en tiedä miksi... ehkä siksi, että mieheni saa minut aina hyvälle tuulelle. riitoja toki parisuhteesa tulee ollakin, mutta en pysty kauan hänelle mököttämään, kun hän saa minut nauramaan. ehkä siksi, että mieheni tekee pitkää päivää, että minä voisin olla lastemme kanssa kotona ja työpäivän jälkeenkin hän jaksaa osallistua lasten hoitoon ja heidän kanssaan touhuamiseen. ehkä siksi, että vieläkin on hyvä käpertyä illalla hänen kainaloonsa ja tuntea olevansa turvassa.

ei sitä pysty erittelemään, se mies on kokonaisuus, ihanin sellainen. tekoja, sanoja, ilmeitä, piirteitä... rakas.

Yritettiin kauan saada lasta ja taas kerran kuukautisten alettua itkin, että mitä jos en saakaan lapsia. Mies siihen "Sulla on niin hedelmällisen näkönen lantio, että kyllä me lapsia vielä saadaan!" :) Tolla hetkellä se lohdutti mua tosi paljon, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna sen ois voinu ottaa jopa loukkauksena... (en oo mikään mallimitoissa oleva nainen...)

Nyt kun meillä on niitä lapsia jo kaksin kappalein, niin toinen muistuu mieleen kuopuksen vauva-ajoilta...

Tuntui että kaikki aika menee lasten kanssa ja hyvä kun ehdittiin muutama lause vaihtaa päivän aikana, lähemmästä kanssakäymisestä puhumattakaan. Esikoinen nukkui omassa sängyssä meidän sängyn vieressä ja kuopus meidän keskellä. Yhtenä iltana mies sitten veti minut viereensä oman peittonsa alle ja alkoi silitellä, ym. Sanoin ettei se oikein tuntunut hyvältä idealta ruveta hommiin lasten nukkuessa molemmin puolin. Mies sanoi: Nyt harjotellaanki lähekkäin oloa! Ja tuntuihan se oman rakkaan lähellä oleminen tosi hyvälle. Ja ne sanat myös.

Meillä mies myös osallistuu kotitöihin, lastenhoitoon, ym aivan samalla tavalla kuin minäkin. Sekin on ISO asia!

Meidän suhde oli varmasti monen mielestä tuhoon tuomittu enne ku se alkokaan, on nääs 10v nuorempi mies mulla. Lisäksi olin 4 lapsen yh ja hän oli vannoutunut poika mies. Itse kuitenkin uskoimme suhteeseemme ja itseemme ja uskomme edelleen. Mieheni tulee lasten kanssa toimeen extra hyvin ja voisi sanoa että pitää niitä ku omiaan, lisäksi hän tukee minua aina tarpeen tullen, osallistuu lasten kasvatukseen, kotitöihin, lasten harrastuksiin ja aivan kaikkeen on jopa aktiivisempi lasten kanssa kuin minä.Voisi sanoa, että minulla on unelmien mies, olenkin ystävilleni leikkisästi sanonut että kun ottaa tarpeeksi nuoren miehen sen voi vielä kouluttaa sellaiseksi kuin itse haluaa. Mieheni muistaa aina silloin tällöin minua kukkapuskalla tai muulla mukavalla yllärillä ei kuitenkaan liian usein. Hän muistaa myös näyttää tunteensa ja kertoa miltä tuntuu (mättääkö joku ja jos niin mikä) eli hänen kanssaan voi keskustella asioista, lisäksi hän muistaa kertoa rakastavansa minua aina silloin kun sitä eniten tarvitsen.

Kyllä tässä on 7 vuoden aikana monenlaista kaunista kuullut. jos ne kaikki kirjoittaisin, ei riittäisi palstatila alkuunkaan. Kerron siis viimeisimmän, ja lisäksi yhden jokapäiväisen ihanan asian.

Olen nyt opiskeluaikana juossut väliä koti - päiväkoti - yliopisto ja takaisin. Kohta valmistun ja olisi aika etsiä töitä. Minusta tuntui, että en jaksa töiden ohessa tätä samaa rumbaa. Opiskelun ohessakin tuntuu aika rankalta. Kerroin miehelleni tämän ja sanoin, että en jaksa ajatellakaan työn hakemista. Siihen mieheni sanoi, että koska tulen saamaan valmistuttuani parempaa palkkaa kuin hän, se on sitten hänen työnsä, mikä joustaa lasten takia.

Mieheni huolehtii lähes joka päivä lasten iltapesut.

Mieheni on aivan ihana. Varsinkin nyt raskausaikana olen saanut extra-annoksia hellyyttä. Hän hieroo hartioitani, suukottelee, halailee ja silittelee masuani. Hän puolustaa minua, kun tarvitsen tukea. Hänen kanssaan on hauskaa, hän hulluttelee ilokseni. Voi, kuinka rakastankaan häntä! Ikinä, ikinä en vaihtaisi toiseen.

Minuun tekee vaikutuksen miehessäni se, että hän soittaa minulle joka päivä töistä ja vaihtaa muutaman sanan, sanoo rakastavansa ja että on ikävä! Välillä puhelu on tosi lyhyt, mutta tuntuu kivalta kun tiedän mieheni ajattelevan minua.
Itse olen lasten kanssa kotona ja tuo puhelu tuntuu tosi ihanalta.
Haluaisin vielä mainita, että olemme olleet 15v yhdessä.

jaksaa korjata viikon rikkinäistä autoani, rakentaa meille töiden jälkeen kaikki vapaa- ajat omaa taloa, hullutella tyttömme kanssa loputtomiin, auttaa minua koulutöissä- parantelee kielioppia ja tekee korjausehdotuksia, käy kaupassa, huolehtii turvallisuudestamme, muistaa kertoa rakastavansa vaikka romantiikka joskus uupuukin :)..lista on loputon. Ihana mies!

Me mieheni kanssa tavattiin ku oltiin 17-vuotiaita.
Ku alettiin tutustumaan,huomattiin että ollaan ihan samanlaisia.Pöhköilijöitä molemmat.Rakkaus kehittyi nopeasti,mentiin naimisiin 18-vuotiaina.v.-00.

Sitten v.-02 meille syntyi tyttö,ihan suunniteltu lapsonen.

Ollaan nyt oltu naimisissa 4,5v ja tytär on 2-vuotias.Ja niin kliseiseltä kuin se jonkun korvassa kuulostaa,niin me rakastamme toisiamme joka päivä enemmän.Ollaan ku paita ja peppu.Viihdytään yhessä.

Ja mun mies on aivan ihana.Kaikesta mitä se tekee,näkee miten hän mua rakastaa.Pitää hyvänä ja myös kertoo tunteistaan.Ja on aina mun tukena,ihan kaikessa.Hänelle voi puhua ihan mistä vaan ja se on mieletöntä....aivan upeeta.

On miehessäni tietysti omat vikansakkin,mutta kyllä hän vaan on niin ihanan täydellinen!Aina vaan kehun häntä kaikille!

Yksinkertaisesti paras!

Rakastan häntä niin... =)