Runoyritys aamuyön valvonnassa.

Täällä myöskin valvotaan
suurta kuuta palvotaan.
Tumman taivaan keskipiste
öinen kirkas valon loiste.

Auton valokiila tiellä
jänis juuri istui siellä.
Nyt jo hyppii hangella
tähdet loistaa taivaalla.

Yö on runoilijain aikaa
jotain lyyristäkin taikaa
tumma taivas sisältää
kun runosuonen herättää.

Kirjaimilla kone puhuu
pöllö metsikössä huhuu.
Kosintaa jo pöllö miettii
normaalia kevään viettii.

Ikävää ei oma olo
kun tuo pieni jänispolo
ikkunani alle istahti
suoraan minuun katsahti.

Onhan siellä kauranjyviä
omeniakin ihan hyviä
leivänkantteja ja porkkanaa
pihallani pupulle purtavaa.

Ruoastaan se kai kiittelee
ikkunaani kun katselee.
Koen ohella kirjoitustyön
iloa näistä hetkistä yön.

Niin lämpimän tervehdyksen aamu toi
yli metsäisen kaupungin tienoon.
Yllä hankien tummuus niin rauhallinen
heräänkö savun tuoksuun vienoon?

Aamuöisen miettijän harteille
käsivarteni tahtoisin laittaa
ja toisella kahvia, vadille
voisin pitkosta palasen taittaa.

Kuka määritellyt on miehen työn
mikä mitta on miehisyyden?
On jaetut ajatuksetkin yön
tae herkän onnellisuuden.

Aurinko jo nousta aikoo
punertavaks taivaan taikoo
kuura peittää oksat pensaan
niitä tässä ihaillaan.

Lehdettömät oksat puun
taivaankanteen heijastuu
vaalea on kansi taivaan
pian värit voimistuu.

Pakkastakin tuntuvasti
riittää keskipäivään asti.

Johan sie ruune sait miutkin herräämään
ja koko sanasen arkkuni sisällön kerräämään
että vastauksen voisin siulle tähän jättää
mutta en halua mittään turhaa tekstiä mättää.
Halluisin kauniisti runon kielellä jotaki lausua
kun "tienviitassa" äsken luki isolla Halsua.
Johonki mie olen kai menossa, mutta minne?
Kai tuo navikaattori tietää opastaa miun sinne!
Unessako lie vai herreilläkö jo olisin
juurihan tuolla naapurin ovella kolisin!

hohtavien hankien puhtaudesta nauttien,
huurteisten puiden taiteesta lumoutuen
auringon lämpöä, kuun valoa janoten
aistien sekä sielun janoa sammuttaen

kevättalven kauneus parastaan antaa
meitä kohti herävää kevättä kantaa
auringon valosta voimia saa ammentaa
sinitaivaan korkeuteen katseen kohdistaa

**************************************************************

pakkasen hyödynsin, villamatot ulos vein
hangelle heitin, lumella pöllytin saman tein
harjasin rivakasti, pölylle kylmää kyytiä annoin
kuistin kaiteelle pakkasilmaa saamaan kannoin

siivouspäivän päätteeksi itseäin hemmottelin
tulppaanikimpun pöydälle hehkumaan asettelin
kahvit kera kesämuistoisen mustikkapiirakan keittelin
kodin raikkaasta tuoksusta takan lämmössä nautiskelin

ja tänä aamuna elisen touhuista runoketjuun pikariimittelin

Mukavaa kovin kun olette täällä,
kauniilla, kirkkaalla pakkassäällä.
runoja mukana kirjoittamassa.
Kevään päivästäkin nauttimassa.

Tuhma runo !


Mulla kitara on

soittaisitko kitaraani
se vanha kaunis on

kielet hiukan särähtää
viritä se uudelleen

se herää uuteen kevääseen
iloisin sävelin

kaunis on kitarani
puhdas platinaa

ilo soinnut siitä saa
joskus murheen muistaa

tuletko silloin kun ikävä on

soitatko silloin kun linnut laulaa

tule kuitenki ennen
kuin myöhäistä on

---
sori,,, toivottavasti kukaan ei loukaantunu pikku runosta,
oliko liian tuhma ?

Valvoin ihan aamupuolelle yötä
kun on pakko tehdä öisinkin työtä.
Yötyötäkään ei ole syytä pelätä,
luojakaan kun ei laiskoja elätä
siis termokseen illalla kahvia keitän
pari sokeripalaakin sekaan heitän
ja kahvia hörppien töissä jaksaa
yötyölisät joku tilissä maksaa.
Joskus meinaa paffa ihan puutua
liian pitkään kun katselee ruutua,
mutta tämä työ on kuin harrastus
eikä kuulu vierestä pomon marmatus.

Kun sinä valvot ja yksinäsi mietit
kiva kun sinulla runoiluunkin vietit
kirjoittaja ei koskaan ole ihan yksin
mielikuvia on mielessä ihan limityksin
niitä vain sanoina julkisiksi konekielin
ja taas olet itsekin ihan hyvillä mielin.
Kirjoittajat aluksi tekevät ajatustyötä
tulokset tuovat luettaviksi netin myötä.
Liekkiin ei aina syty terävinkään kieli
pääasia silloin onkin oma hyvä mieli
kun kirjoitetut sanat julkaistuna näkee.
Se itsetunnollekin ihan eedvarttia tekee.


Ps. vakinikki kätkössä

Hyvin kuuntelin runoja Marjukka Halttunen ja golleka niitä lauloi ja luki.
Siinä ajattelin, noin minäkin hyviä sanoja ja ajatuksia käyttäisin
jos olisin koneella, aloituksen avaisin ja runoilisin.
Pitääkö aina olla joku Leino, Mortenson, Viita tai muu tunnettu sanataituri.
Syvällinen ajattelija, tai kevyesti pikkuPekasta joka villakoiraa jellonaksi luuli.
Niin on paljon runoilijoita näissäkin viestittäjissä tässä ketjussa.
Hyvin luen ja kuuntelen runoja ja lauluja.
runoillaaan ja lauletaan

Missä kartanossa juhlat pidetään?

Olen vieraillut vähintään kolmessa kartanossa Porvoossa ja lähialueilla.

Runeberg asui myös Porvoossa, ja mieleeni jäi jo lapsena ensi vierailulla, että Johan Ludvig oli ollut täsmälleen saman pituinen kuin isäni.

Kiitos runon taitajat!

Joku viisas on sanonut: Eilisen muistot ja huomisen unelmat tekevät tämän päivän.