jotka painiskelette ihastumisen ja rakastumisen tunneaallokossa vailla vastakaikua!
Tämän palstan sisältämä kaipaus täyttäisi puolet maailman meristä. Voin vain kuvitella, kuinka valtava määrä tuskaa, murhetta, turhia toiveita, täyttymättömiä unelmia, uskollista ja toivorikasta mutta todennäköisesti hyödytöntä odottamista, kenties vuosia kestävää, näille sivuille on tallentunut. Sen ajatteleminen saa kirjoittajan murheiseksi. 😯
Sen sijaan, että jatkatte tällaista itsenne pettämistä (muistutan, että olemme itsellemme kaikkein tärkeimpiä ihmisiä!), katsokaa asioita, pelottavaa totuutta silmiin ja SURKAA! Uskaltaako se tehdä, uskaltaako surra, uskaltakaa itkeä, uskaltakaa käydä murhetta kohti. Uskaltakaa katsoa toivoanne kriittisesti. Ja olkaa rehellisiä kysyessänne itseltänne: "Tekeekö tämä minulle hyvää, onko tämä loppujen lopuksi hyödyllistä, vai käännänkö minä itse vain suotta veistä haavassani?" Tunteita ei voi pakottaa pois, mutta surun läpikäyminen avaa mahdollisuuden päästää irti ihmisestä jota ei voi saada, ja surun kohtaaminen myös puhdistaa ja antaa omalla ajallaan uutta elämää. Rakkaan ihmisen muiston voi hellästi tallettaa sydämeensä ja todeta että on aika jatkaa matkaa.
Hyvää matkaa teille jokaiselle! ❤
Tämän palstan sisältämä kaipaus täyttäisi puolet maailman meristä. Voin vain kuvitella, kuinka valtava määrä tuskaa, murhetta, turhia toiveita, täyttymättömiä unelmia, uskollista ja toivorikasta mutta todennäköisesti hyödytöntä odottamista, kenties vuosia kestävää, näille sivuille on tallentunut. Sen ajatteleminen saa kirjoittajan murheiseksi. 😯
Sen sijaan, että jatkatte tällaista itsenne pettämistä (muistutan, että olemme itsellemme kaikkein tärkeimpiä ihmisiä!), katsokaa asioita, pelottavaa totuutta silmiin ja SURKAA! Uskaltaako se tehdä, uskaltaako surra, uskaltakaa itkeä, uskaltakaa käydä murhetta kohti. Uskaltakaa katsoa toivoanne kriittisesti. Ja olkaa rehellisiä kysyessänne itseltänne: "Tekeekö tämä minulle hyvää, onko tämä loppujen lopuksi hyödyllistä, vai käännänkö minä itse vain suotta veistä haavassani?" Tunteita ei voi pakottaa pois, mutta surun läpikäyminen avaa mahdollisuuden päästää irti ihmisestä jota ei voi saada, ja surun kohtaaminen myös puhdistaa ja antaa omalla ajallaan uutta elämää. Rakkaan ihmisen muiston voi hellästi tallettaa sydämeensä ja todeta että on aika jatkaa matkaa.
Hyvää matkaa teille jokaiselle! ❤
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kiitos tästä kirjoituksesta, se oli ajankohtainen. Terveisin tälläkin hetkellä murheita hukuttava.
Sitäpä samaa olen itsekin tehnyt jo kauan, liian kauan. Nyt on aika ottaa uusi kurssi. Olen joutunut kohtaamaan (tai saanut kohdata) kipeitä asioita itsessäni paljon viime aikoina ja mulla on vahva intuitio siitä että mikään ei ole ollut sattumaa. Kaikella on tarkoitus. Kasvua tää on.
Tunneaallokosta hyvä siirtyä ensin puheaallokkoon ja jollei siinä saa toiselta vastakaikua, silloin hyvää kääntää sivua ja jatkaa kohti uusia ,,, onnistumisia? Hyvä taito on myös osata lukea toista, rivien välistä voi löytyä parempi totuus kuin sanoista, joita kuulee toiselta?
Hyviä pointteja toki, mutta itse taivun oman kokemuksen myötä ajattelemaan, että rivien välistä ei välttämättä kannata lähteä tulkitsemaan mitään. Hyvin harvoin lemmenasioissa ihminen puhuu toisin kuin oikeasti ajattelee.
Jännitys ja pelko voi laittaa sanat sekaisin ja antaa toiselle itsestä huonon leiman, tällaisia itse ainakin kohdannut ja itse kelannut siinä tilanteessa, et meni yli oman ymmärryksen? Kun olis pitänyt reakoida, et ota ihan lunkisti, mua ei tarvi jännittää, olen ihan tavis kundi jne.
Olen eri mieltä ja nähnyt usein, että moni asia ja puhe voi olla ristiriidassa tunteiden osalta.
Jos saisin päättää en olisi halunnut tiedostaa ihastukseni olemassaoloa. Kaikki meni niin pieleen alusta asti ja kärsimystä olen sen takia kokenut. Hänessä ei mitään vikaa ole, mutta tässä tunteessa ja molemminpuolin puhumattomuudessa on.
Samma här. 😢
mitä Hän ajattelee, jos tiedät älä sure.