Hyväksikäyttö ja lihavuus

Itsellä ainakin alkoi raiskauksen jälkeen vielä entisestään pahenemaan lohtusyöminen. Ajatteli ettei kokisi sitä enää uudelleen, kun olisi vähemmän viehättävä.

Hyväksikäytön uhriksi joutuminen on varmasti kova pala. Ei olisi ihme, jos joku alkaisi sen takia lohtusyömään tai tahallisesti lihottamaan itseään.

Olisi hyvä tutkia.

Olen esiteininä hyväksikäytetty. Jälkeenpäin sairastuin anoreksiantapaiseen. En halunnut naisellisia muotoja. Mitään diagnoosia ei silloin tehty.

Koko aikuisikäni olen säätänyt syömisen kanssa. Bulimiaa ja ahmintaa. Vain ruoka rauhoittaa epämääräistä pahaa oloa.

Mielessäni on ristiriita, kun toisaalta haluaisin näyttää hyvältä, toisaalta haluan olla huomaamattoman tai vastenmielisen näköinen.

Enimmäkseen pukeudun säkkimäisiin vaatteisiin. Yksin voin käyttää kauniita, istuvia vaatteita ja meikkiä.

Kerran sattui niin, että olin kotona laittautunut ja yhtäkkiä oli pakkotilanne lähteä kaupungille. En ehtinyt vaihtaa vaatteita enkä pestä meikkejä.

Oli aivan kauhea kokemus, kun miehet tuijottivat minua ja ehdottelivat treffejä.

Kun pääsin kotiin, pesin meikit ja vedin pieruverkkarit jalkaan ja söin koko loppupäivän.

Olen kohta kolmekymppinen, mutta ikinä en ole oikeasti seurustellut.

Tällä hetkellä päällimmäinen syömishäiriö on bulimia ja bulimia vain lihottaa, kun sitä jatkuu pidempään. Nyt olen ylipainoinen.

Käyn keskustelemassa psykiatrian hoitajan kanssa, vaikka keskustelut ovat vain kiusallisia, koska hoitaja haluaa puhua vain kepeistä asioista.

Olen usein yrittänyt ottaa puheeksi hyväksikäyttötapauksen, mutta hoitaja menee tosi vaikeaksi. Änkyttää ja punoittaa ja yhtäkkiä alkaa puhua säästä!

Samoin käy, kun olen sanonut, että nämä minun syömishäiriöt on menneet jo liian pitkälle ja tarvitsisin asiantuntevaa hoitoa. Hoitaja sopertelee, että enhän minä näytä syömishäiriöiseltä.

Miltä syömishäiriöinen näyttää?

Mulle on määrätty masislääkkeitä, mutta ei niistä mitään hyötyä ole, enkä enää syö niitä. En edes ole masentunut.

Tiedän, että jotenkin henkisesti erittäin sekaisin ja epätasapainossa olen kyllä, mutta en varsinaisesti masentunut. Jos elämä jatkuu näin, enkä saa apua, kyllä minä tästä masennunkin.

Tulipa tästä pitkä juttu! Mutta aloitus osui ja uppos.

Mikäköhän tv-sarja on kysymyksessä?

Aloittaja puhuu asiaa. Minulla on sisko, joka on vanhemmalla iällä paljastanut koko suvulle oman isämme käyttäneen häntä lapsena hyväksi. Järkyttynyt suku ei usko siskoa, vaan pitää häntä mielisairaana. Isämme tietysti kiistää koko jutun. Minä uskon siskoa. Uskon, koska minulla on taustalla sellainen lapsuus muisto, että isä ei koskaan tehnyt minulle mitään, koska minä olin lihava, ja hän ei kuulemma tykännyt lihavista tytöistä. Tämän hän kertoi lapsena minulle, halveksien. Tästä sain sellaisen omituisen trauman, että koin jotenkin, että niin kauan, kun olen lihava, olen turvassa. Minä vain söin ja söin ja söin ja lihavasta tytöstä kasvoi lihava aikuinen.

Voi, luoja, miten minua on yritetty painostaa laihtumaan. Sukulaiset, tuttavat, jopa työnantajat vuosien varrella. On yritetty neuvoa, miten syödään terveellisesti. Ihan niinkuin minä olisin jotenkin vajaaälyinen, enkä tietäisi, miten terveellisesti syödään. Eivät nämä ihmiset voi kuvitellakaan, mikä hirveä syy tässä on taustalla. Minä en vain yksinkertaisesti uskalla laihtua. Asiaa käsitellään nyt terapiassa, ammattiauttajan kanssa. Hankin apua, koska haluan laihtua, mutta en uskalla. Aloittajan teksti kolahti. Ylipainolla on usein tavalla tai toisella yhteys lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.