Miten on kun isäni kuoli ja hänen uusi vaimo on oikeutettu puoleen isäni jäämistöstä ja heillä on lisäkseni kaksi lasta. Minä edellisestä liitosta ja he kaksi yhteistä. Meillä ei ole rahallista rahaa, vaan kaksi kiinteistöä ja metsää. Omakotitaloon leski otti asumisoikeuden perunkirjoituksen yhteydessä. Nyt hänelle kuuluva lesken osuus pitäisi jakaa. Asiat ovat sotkussa, koska olemme eri mieltä siit mitä hän saa. Onko meillä lapsilla oikeus määrätä, mitä annetaan vai voiko leski ottaa mitä haluaa?
Tasingon määrääminen puolisolle
Ongelmia
661695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Katso perintökaari, siellä hyvinkin tarkkaan asiat, helppotajuista tekstiä.
Sen verran voin sanoa, että se voi hallita omaisuutta, mutta ei se määrää siitä ja siitä mitä se ottaa, onko perukirja tehty?
Perukirja pitää olls tehtynä 3kk kuolemisesta, verottaja antaa lisäaikaa..
Leskellä on ns asumisoikeus kuolemaansa saakka, mutta kuolinpesän ei tarvitse kustannuksia maksaa ja omaisuuteen on vain hallinta oikeus, mitään se ei kuitenkaan voi myydä tai hävittää
Lisään vielä sen verran vielä, että kuolinpesän !uodostatte te kolme rintaperillistä, leski ei ole kuolinpesän osakas, eli tällöin leski ei määrää sitä mitä ottaa,
Koettakaa päästä sopuun, pesänselvittäjä/jakaja tulee kalliiksi, mutta jollei mikään auta, niin haettava se on, muista että pesänosakas voidaan myös oikeus määrätä pesänselvittäjäksi/jakajaksi jos ei muut pesänosakkaat vastusta, leski siis ei ole pesän osakas. Muista tuo.
Lawetorder-diletantti taas huseeraa tapansa mukaan.
"Katso perintökaari, siellä hyvinkin tarkkaan asiat, helppotajuista tekstiä."
"helppotajuista tekstiä" sanoo helppoheikki, joka ei ymmärrä perintökaaresta hevon p----a.
Ensinnäkin L sivuuttaa kokonaan vainajan 1. avioliiton. Sillä, onko omaisuuden ositus avioliiton purkauduttua tehty vai ei, on oleellinen merkitys.
Toiseksi omaisuuden osituksesta ei säädetä perintökaaressa, vaan avioliittolaissa.
Kolmanneksi kuolinpesän osakkaat; L väittää: "kuolinpesän !uodostatte te kolme rintaperillistä, leski ei ole kuolinpesän osakas". Myös leski lähtökohtaisesti ON kuolinpesän osakas,
PK 18:1.1
"Kuolinpesän osakkaita ovat perilliset ja yleisjälkisäädöksen saajat sekä eloonjäänyt puoliso. Milloin ositus on toimitettu tai puolisolla ei ole avio-oikeutta toisen puolison omaisuuteen, ei eloonjäänyt puoliso ole osakas, ellei hän ole perillinen tai yleisjälkisäädöksen saaja."
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L18P1
Ei hyvää päivää...
Noh, mutta se taisi taas olla Lawetorderilta "mielipide" tai "muistaminen". Ei hän oikeasti ajatellut kertoa, mitä laki asiasta sanoo. Hän vain ystävällisesti kehoitti aloittajaa lukemaan perintökaaren vähän yli 200 pykälää, ja etsimään oikean vastauksen, ja sitten kertoi vähän "mielipidettä" ja "muistamista" osin vastoin lakia, ja osin täysin ohi aloittajan kysymyksestä.
Hieno mielipide ja hyvä kontribuutio Laki & Rikos -aiheisella foorumilla. Taitaa Lawetorder taas kokea pyyhkineensä pöytää kaikenlaisilla juristeilla, jotka vain pönkittävät omaa bisnestään.
Meillä varmaan on ihan erilaiset finlex- sivustot??
Löydän ajantasaisesta perintökaaresta ihan toisin PERIMISOIKEUDESTA, eli kuolinpesänhallinto on täysin eri asia kuin oikeusperintöön, eli miettikääpä miksi laissa on kaksi täysin eri suuntaan antavaa pykälää, kumpi kumoaa toisensa?
Tässäpä se on; "3 luku
Puolison perintöoikeudesta ja oikeudesta hallita jäämistöä (25.2.1983/209)
1 §
Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle.
Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille.
Jos viimeksi kuolleelta puolisolta ei jäänyt perillistä, saavat hänen osuutensa ensiksi kuolleen puolison 2 momentissa tarkoitetut perilliset. (25.2.1983/209)
1 a § (25.2.1983/209)
Eloonjäänyt puoliso saa pitää kuolleen puolison jäämistön jakamattomana hallinnassaan, jollei rintaperillisen jakovaatimuksesta tai perittävän tekemästä testamentista muuta johdu.
Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan.
Eloonjääneen puolison oikeuteen pitää 1 ja 2 momentin mukaan omaisuutta hallinnassaan on vastaavasti sovellettava, mitä 12 luvussa on säädetty testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta.
Eloonjääneen puolison oikeudesta avustukseen, kun hänelle ei 25 luvun säännösten johdosta tai muusta syystä voida turvata riittävää asuntoa ja asuntoirtaimistoa, säädetään 8 luvun 2 §:ssä.
6 §
Milloin eloonjäänyt puoliso on mennyt uuteen avioliittoon, on hänen kuoltuaan hänen avio-oikeuden alaisen omaisuutensa säästö ja yksityinen omaisuutensa tämän luvun mukaisesti jaettava ennen ositusta.
Jos eloonjääneen puolison elinaikana toimitetaan ositus hänen ja hänen uuden puolisonsa tai tämän perillisten kesken, erotettakoon eloonjääneen puolison avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöstä ja yksityisestä omaisuudesta ensiksi kuolleen puolison perillisten varalle omaisuutta niin paljon, että se vastaa sitä, mikä 1–4 §:n mukaan on heille tuleva.
Mitä 4 §:ssä on säädetty sen varalta, että eloonjäänyt puoliso on perintönä, testamentilla tai lahjana saanut omaisuutta, on vastaavasti noudatettava, milloin hän uuden avioliiton johdosta on osituksessa saanut enemmän kuin hänellä on aikaisemmin ollut". Tässä viimeisessä 6§ on vastaus ketjun aloittajan kysymykseenkin, lisäksi nolouden mestarille, joka yhä edelleen hakee vainajan sisaria periin lesken kuolemisen johdosta myöskin lesken.
Lukekaa tämä lainkohta huolella ja ymmärtäen.
Kysymys oli lesken perimisoikeudesta, EI KUOLINPESÄN HALLINNOSTA, jotka ovat kaksi täysin eri asiaa, lisäksi leski voi HALLITA, mutta se ei määrää siitä MITÄ HÄN OTTAA, MITÄ EI.
Jos leski olisi perinyt testamentilla, NIIN TÄLLÖIN HÄN VOISI MÄÄRÄTÄ SIITÄ ottaako hän testamentissa määrättyä omaisuutta vaiko ei ja tämä oli olennainen kysymys ketjunaloittajalla jonka te täysin sivuutitte, kiirehtien vastaileen ja vänkään muusta, eli saiko kysyjä vastauksen teidän selostuksista, EI SAANUT, MUTTA Lawetorderilta SAI VASTAUKSEN. tavallaan leski ei ole pesänosakas, kuten saamme lukea perimisoikeus kohdasta.
Koettakaa hakae ensin ketjun aloittajan kysymyksiin vastaus, alkakaa sitten hyppiin vasta sivupoluille.
Lawetorder-diletanttia on turha yrittää neuvoa, hän on niin ulkona sekä avio-oikeudesta että perintöoikeudesta, että se olisi samaa kuin heittäisi helmiä sioille. Mutta muut lukijat ymmärtänevät, kun oikeaa tietoa saavat. Kas tässä:
L-tonttu:
"Tässäpä se on; "3 luku
Puolison perintöoikeudesta ja oikeudesta hallita jäämistöä (25.2.1983/209)
1 §
Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle." . . . . . .
Noinhan se menee, JOS PERITTÄVÄLTÄ EI JÄÄNYT RINTAPAERILLISTÄ. Mutta kun nyt jäi niitä rintaperillisiä. Tämä teksti todellakin on "helppotajuista", mutta senkin L-Tonttu onnistuu ymmärtämään perseelleen.
AP:
"Miten on kun isäni kuoli ja hänen uusi vaimo -- ja heillä on lisäkseni kaksi lasta. Minä edellisestä liitosta ja he kaksi yhteistä. "
Kun vainajalta (ap:n isältä) siis jäi kolme rintaperillistä, PK 3:1 ei tapaukseen sovellu. Puoliso siten EI peri mitään, vaan nuo kolme lasta perivät kaiken vainajan jäämistön.
Mikä sitten on JÄÄMISTÖ? Se on se varallisuus, joka vainajan oikeudenomistajille jää sen jälkeen, kun omaisuuden OSITUS vainajan perillisten ja lesken välillä on toimitettu. Ja - kuten aikaisemmin olen kertonut - ositus toimitetaan AVIOLIITTOLAIN, ei perintökaaren säännösten mukaan.
Myöskään L-Tontun tarjoama PK 3 luvun 4§ tai 6 § eivät tapaukseen sovellu, sillä ne koskevat vain sitä tilannetta, missä leski on perinyt rintaperillisittä kuolleen puolisonsa. Ja nyt vainajalta siis jäi rintaperillisiä.
Sen sijaan lakiin myöhemmin lisätty PK 3:1a.2, missä on kysymys asunnon ja asunoirtaimiston hallintaoikeudesta soveltuu myös ap:n tapaukseen.
Kuolinpesän hallinnosta määrätään PK 18 luvussa. Kuolinpesän osakkaat kerrotaan aikaisemmin lainaamassani säännöksessä, jonka mukaan leski siinä mainituilla edellytyksillä ON KUOLINPESÄN OSAKAS. L-Tontun sekoilut kannattaa unohtaa saman tien.
Kannattaisiko nolouden mestarin lukea ensin ketju loppuun asti ja sitten kiekua kolmesti?
Lue huolellisesti lainatusta kohta, missä ilmaistaan lain valmistelutyöstä ja siitä miten lainsäädännössä valmiina piti olla.
Varmistitko ketjin aloittajalta, onko hän varmistanut, rttei ole avioehtoa olemassa, et varmistanut, ketjun aloittaja olettaa ettei ollut vaan perustaa sanomisensa olettamukseen avio-oikeudesta.
KUKKOKIEKUU vai oliko se käki??
Kerro nyt alkuun se, onko omaisuuden ositus isäsi ja hänen 1. puolisonsa välillä toimitettu.
Mitäpä kuule nolouden mestari luulet, vai onko tämä kysymys samaa sarjaa kuin että, periikö vainajan sisaret myöskin lesken, kun yksi vainajan sisarista sai testamenttina ja muut jäänyt ilman perintöä vainajan lesken kuollessa ilman perillisiä. TÄMÄ JOS MIKÄ VAATIIKIN TOSI JURIDIIKKALAISTA ja veitsenterävää älyä päättelyyn.
Terävää päättelyä jälleen kerran, onko omaisuuden ositus tehty avioeron jälkeen, mitäpä tosiaankin luulisit onko vaiko ei?
Tässä aika jänskättävä mietiskely: "Kuolinpesän osakkaiden piiri on määritetty PK
18 luvun 1 § 1 momentissa. Lainkohdan mukaan
eloonjäänyt puoliso voi olla osakas kolmella eri
perusteella: 1) PK 3:1:ssä tarkoitettuna perillisenä,
2) yleisjälkisäädöksen saajana ja 3) puolisoiden
avio-oikeussuhteiden perusteella.
Tässä esityksessä keskityn kohdassa 3 mainittuun
perusteeseen. Tarkastelen siis ongelmia,
jotka koskevat avio-oikeussuhteiden vaikutusta
puolison osakkuusaseman määräytymiseen. Kirjoituksen
aluksi selvitän lähemmin PK 18:1.1:n
3 kohdan sisältöä. Pääpaino on kuitenkin nykyisen
sääntelymme asianmukaisuuden arvioinnissa.
Kysyn, onko lesken osakkuusasemaa järkevää
kytkeä puolisoiden avio-oikeussuhteisiin sillä
tavoin kuin perintökaaressa on tehty. Tarkoitukseni
on nostaa esille tästä kytkennästä johtuvia
ongelmia ja pohtia, millä tavoin lainsäädäntöämme
mahdollisesti tulisi muuttaa.
De lege ferenda -näkökulman tekee perustelluksi
se, että perintökaartamme ollaan uudistamassa. Kuten oikeusministeriössä hiljattain valmistuneesta"
Löytyy ihan netistäkin, kjäh kjäh kjäh
Kyllä on 30v sitten ja leski on kahden muun sisaruksen äiti.
"Terävää päättelyä jälleen kerran, onko omaisuuden ositus tehty avioeron jälkeen, mitäpä tosiaankin luulisit onko vaiko ei? "
Sitähän toivoisi, että olisi virallisesti tehty. Näin ei kuitenkaan käytännössä aina ole.
No ilmaisiko ketjun aloittaja kysymyksessään ettei ositusta ole tehty avioerossa?
Ositus voidaan tehdä myös niin, että avioerossa toinen maksaa toisen ulos, niin tällöin puhutaan sovintoavioerosta.
Ei, joten ositus on tehty ja kyse olikin siitä, että voiko nykyinen leski päsmäröidä maatilan suhteen kuten haluaa, eli ottaa mitä haluaa ja määrätä siitä mitä ottaa.
Sinullakin se tuo polla leikkaa tosi lahjakkaasti.
Minun äidin ja isän avioliitto päättyi yli 30v sitten ja ositus silloin tehty. Leski on kahden muun sisaruksen äiti. Aika paljon olet kopionut netistä sivuja joita olen itsekin lukenut. En valitettavasti saanut vastausta kysymykseeni. Ja perunkirja on tehty. Ja tämä keskustelu taisi muutenkin karata vähän hakoteille, tarkoitukseni oli kysyä neuvoa, mutta niin tässäkin eksyttiin raiteilta.
Jos ositusta ei ole suoritettu niin leski on pesän osakas kunnes ositus tehdään.
Lapset voivat maksaa rahalla lesken ulos tai sitten osuudella metsästä/taloista jne.
Jos täppiä ei ole lapsilla niin pesän omaisuutta voidaan joutua myymään jotta leski saa omansa pois.
Kyselkää leskeltä että mikä omaisuuserä olisi paras hänen kannaltaan.Jos sopuun ei päästä niin leski/muut osakkaat voi hakea pesään pesänjakajan.
Ositusta ei ole lain mukaan pakko tehdä jos leski ja muut osakkaat näin päättävät.
Osaat sitten lukea, siitä saat papsumerkin, lukemisen ymmärtämättömyyden vuoksi annat kaikki saamasi papsumerkit satakertaisesti takaisin, siis vielä kerran, päätelmänne lähtee täydestä avioikeudesta, mutta onko sitä olemassa?, Ketjun aloittajan kysymys sisältää olettamuksen täydestä avioikeudesta, mutta onko sitä, vai onko olemassa avioehtoa, sitä ei edes kysyjä tiedä ja tuo päällepäsmäröointi, että hän voi määrätä (leski) mitä hän ottaa ja mitä ei, viittaa kuitenkin siihen, että avioehto on olemassa, koska ei kukaan ala noin päsmäröimään jollei jo tiedä olevansa heikossa asemassa jaon tullessa esille ja tätä mahdollisuutta ei kukaan edes pohtinut, minä pohdein ja tällä perusteella leski ei voi olla osakas pesässä.
tässä vähän sinulle mietittävää, tämä kyllä löytyy netistä, hakee vaan, niin johan köytyy: "Esimerkiksi
pelkkä jäämistöön kohdistuva hallintaoikeus ei
osakkaan asemaa anna, perustuipa tämä oikeus
sitten testamenttiin tai PK 3:1a:n määräyksiin.4
Pulmallisempia ovat sitä vastoin tilanteet, joissa
ainoastaan perittävällä on ollut avio-oikeus
eloonjääneen puolison omaisuuteen (tai osaan
siitä). Lain sanamuoto antaa tukea tulkinnalle,
jonka mukaan leski olisi tällöinkin pesän osakas.
Ilmaisussa ”puolisolla ei ole avio-oikeutta toisen
puolison omaisuuteen” ei tehdä eroa sen suhteen,
kummalla puolisoista on avio-oikeus. Voidaankin
väittää, että mikäli ratkaisevana olisi pidetty
juuri eloonjääneen puolison avio-oikeutta, asia
olisi ilmaistu toisin. Ei olisi tyydytty käyttämään
sanoja ”puoliso” ja ”toinen puoliso”, vaan olisi
puhuttu nimenomaan eloonjääneestä puolisosta
1 Ks. lähemmin: Perintökaaren uudistamistarpeet. Perintökaaren uudistamistarpeita selvittäneen työryhmän 3.6.2004 antama
mietintö. Oikeusministeriön työryhmämietintöjä 2004:6.
2 Tämä seikka todettiin nimenomaisesti perintökaaren valmistelutöissä. Ratkaisua perusteltiin ennen muuta käytännön
syillä. Kun vainajan omaisuus muodostaa ennen jakoa yhtenäisen varallisuusmassan, sen vallintaa koskevissa säännöksissä
olisi epätarkoituksenmukaista tehdä eroa avio-oikeuden alaisen ja siitä vapaan omaisuuden kesken. Lisäksi tuotiin esille, että
tasingon maksamiseen saatetaan joutua käyttämään myös avio-oikeudesta vapaata omaisuutta, mikäli leskellä on vastikevaatimuksia.
Lesken kannalta voi siten olla tärkeää, että myös vapaaomaisuutta säilyy jäämistössä riittävästi. Ks. lähemmin SOU
1932:16 s. 103, Ehdotus 1935 (LVK 1935:2) s. 129, KKO:n lausunto 1.11.1941 s. 133, sekä Saarenpää, Ositukseen vaikuttavat
oikeustoimet. Teoksessa Puolisoiden omaisuuden ositus ja jako (1984) s. 93-96.
3 Avio-oikeuden lakkaamisesta AL 107a §:n ja AL 35.4 §:n nojalla ks. lähemmin Aarnio - Helin, Suomen avioliitto-oikeus
(1992) s. 121-122 sekä s. 134-136.
4 Viimeksi mainitusta kysymyksestä ks. Saarenpää, Perintö ja jäämistö (1994) s. 82.
ja perittävästä. Tämä leskelle myönteinen tulkinta
on saanut kannatusta myös oikeuskirjallisuudessa.
Vallitsevana käsityksenä on nykyisin se,
että leski on kuvatuissa tilanteissa kuolinpesän
osakas.5
Aivan selvä ei asia kuitenkaan ole. Perintökaaren
valmistelutöistä käy ilmi, että osakkuusasema
tarkoitettiin alun perin antaa leskelle vain silloin,
kun hän oli perillinen tai yleisjälkisäädöksen saaja
taikka kun hänellä oli avio-oikeus perittävän
omaisuuteen. Muissa tapauksissa puolisolla ei
katsottu olevan hyväksyttävää intressiä osallistua
jäämistöomaisuuden vallintaan. Kanta tuotiin
esille jo vuoden 1935 Ehdotuksen perusteluissa.6
Vieläkin selvempiä olivat tässä suhteessa lainvalmistelukunnan
ehdotukset 1953:1 ja 1956:1,
joissa osakkaiden piiri oli jo säädöstekstissä määritetty
niin, että lesken osakkuus edellytti hänellä
itsellään olevaa avio-oikeutta. PK 18:1.1:n nykyinen
sanamuoto syntyi vasta lainvalmistelutöiden
loppuvaiheessa, eikä sanamuodon muuttamista
lainkaan perusteltu.7 Joudutaan siten kysymään,
olisiko lainkohta sittenkin perustellumpaa
ymmärtää sen alkuperäistä ajatusta vastaavalla
tavalla".
hauskoja lukuhetkiä.
Olikos tämä nyt sitä juridiikam lähfeopin käyttöä???
Mihinkäs se teiltä nyt unohtui??
Ei muuten ole.
1. On väärin käyttää muiden tekstiä yksilöimättä lähdettä
2. Oikeuskirjallisuus tai muu juridinen tutkimus ei ole lähelläkään sitovaa tai ensisijaista oikeuslähdettä
Jos leskellä ei ole avio-oikeutta niin sitten hän ei ole osakas,se asia ei ole tullut selväksi vielä aloittajan toimesta. jos avio-oikeus on niin sitten hän on osakas.
Nyt olikin kyse väitteestä, että aviopuoliso ON AINA pesän osakas ja näinhän ei ole, eli kuka oli taaskin oikeassa??
Luehan huolellisesti loppuosa lainaamastani eli tämä: " PK 18:1.1:n nykyinen
sanamuoto syntyi vasta lainvalmistelutöiden
loppuvaiheessa, eikä sanamuodon muuttamista
lainkaan perusteltu. Joudutaan siten kysymään,
olisiko lainkohta sittenkin perustellumpaa
ymmärtää sen alkuperäistä ajatusta vastaavalla
tavalla".
Eli lähtökohta pitäisi olla, ettei leski ole pesänosakas kuin ainoastaan määrättyjen seikkojen täyttyessä.
Eiköstä vaan?
L-diletantti:
"Lisään vielä sen verran vielä, että kuolinpesän !uodostatte te kolme rintaperillistä, leski ei ole kuolinpesän osakas," https://keskustelu.suomi24.fi/t/15206268/tasingon-maaraaminen-puolisolle#comment-93038817
Ei puhettakaan mistään avioehdosta tai osituksesta, ainoastaan: "kuolinpesän !uodostatte te kolme rintaperillistä, leski ei ole kuolinpesän osakas"
Lawetorder-diletantille on turha mitään opettaa, hän on oppimiskyvytön tolvana. Harmi vain, että tuollainen yksilö voi asiapalstalla mellastaa mielin määrin. Toki suurin osa lukijoista varmaan osaa arvioida, kuka on palstan härikkö. Kaikki valitettavasti eivät siihen pysty, kuten on nähty - ja voivat siten mennä lankaan.
AAAA, vihdoinkin löysit vainajan sisaruksista perijät myöskin leskelle, onnea vaan, eli ja kiitokset taaskin kohteliaisuudesta:" Diletantti on johonkin tieteen tai taiteen alaan hyvin perehtynyt henkilö, jolla ei kuitenkaan ole tämän alan muodollista koulutusta ja joka ei tee alan parissa palkkatyötä. Diletantti-termi määritelläänkin usein vastakkaiseksi ammattilaiselle ja sen synonyymeina käytetään usein sanoja harrastelija tai amatööri. Diletantti kerää tietoa tai kehittää taitojaan omista syistään, mielenkiinnosta ja mielihyvästä. Itseoppimisella on suuri merkitys diletantin perehtyneisyyden kartuttamisessa.
Diletantin määritelmät voi karkeasti ottaen jakaa kahteen juonteeseen, negatiiviseen ja positiiviseen:
1) Diletantin negatiivinen määritelmä pohjaa termin suhteeseen ammattilaisen kanssa. Tällöin diletantismi näyttäytyy ammattilaisuuden negaationa, ei-arvokkaana tietämisen ja osaamisen tapana. Esimerkiksi Nykysuomen sanakirjassa diletantti määritellään termiksi, jota käytetään usein halventavassa merkityksessä. Sen mukaan diletantti on henkilö, joka harrastaa jotakin taidetta, tiedettä tai muuta sellaista huvikseen, asiantuntemattomasti, pintapuolisesti.[1] Diletantti on siis epäpätevä henkilö, jonka tietämisen taso on pinnallista ja diletantismi nähdään osaamattomuutena tai aloittelijamaisuutena.[2]
2) Diletantin positiivinen määritelmä korostaa harrastelijamaisuutta voimavarana ja innovatiivisuuden mahdollistajana. Diletantismi merkitsee tällöin mahdollisuutta tietoon, joka ei ole ammattilaisuuden tai asiantuntijuuden leimaamaa tai kapea-alaista, eikä välttämättä mukaile rahataloutta tai asiantuntija-instituutioita. Positiivisessa määritelmässä diletantti assosioituu erityisestä tietämyksestään huolimatta terveeseen järkeen, laajaan yleissivistykseen, vilpittömään sitoutumiseen ja taloudelliseen riippumattomuuteen. Usein positiivinen määritelmä tuokin selvästi esille käsitteeseen liittyvän vahvan poliittisen latauksen; diletantti voi asemastaan käsin kyseenalaistaa voimassaolevia valtasuhteita ja totuttuja käytäntöjä.
Arkisesti diletantti-käsitettä ja sen kahta eri merkitystä voi hahmottaa myös sen lähikäsitteiden avulla. Ranskankielen sana amateur merkitsee 'jonkin rakastajaa', mutta tästä huolimatta sitä käytetään usein negatiivisessa mielessä – näin myös sen suomenkielisen vastineen, amatöörin, kohdalla. Espanjan kielen sana aficionado taas merkitsee nimenomaan 'harrastajaa', mutta sitä käytetään usein hyvin positiivisessa mielessä ilmaisemaan henkilön erityistä kiinnostusta ja tietoa jostain asiasta.
Etymologia
Diletantti-sana pohjautuu italiankieliseen verbiin dilettare, joka tarkoittaa hurmaamista ja viehättämistä. Tämä italian kielen sana puolestaan juontuu latinan verbistä delecto, joka merkitsee suunnilleen samaa.
Historia
Diletantismi musiikin kentällä
Kun eurooppalainen musiikkielämä 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa oli käytännöllisesti katsoen kokonaan hovien, kirkon tai kaupunkien raadin palkkaamien ammattimuusikkojen hallussa, niin 1700-luvun puolivälin aikoihin siinä tapahtui selkeä sosiaalinen muutos. Musiikkielämän uudeksi mahtitekijäksi tuli diletantti, musiikin harrastaja, joka Keski-Euroopassakaan ei enää ollut peräisin ylimmän yhteiskuntaluokan, vaan porvariston piiristä. Tämä sivistysporvaristo perusti musikaalisia yhdistyksiä sekä aloitti julkiset konsertit. Organisoimassaan toiminnassa porvaristo käytti usein myös ammattimuusikkojen palveluksia. Myös Ruotsille silloin kuuluneessa Suomessa yhdistysten toiminta oli virkeää. Aurora-seura ja tämän jälkeen perustettu Turun Soitannollinen Seura ovat tästä hyviä esimerkkejä, sillä molempien seurojen orkestereissa oli mukana piispojen, tuomarien, professoreiden ja ylioppilaiden lisäksi myös ammattimuusikkoja.
1800-luvun alkupuolella myös sivistysporvaristoon kuuluvat naiset ottivat osaa musiikillisiin piireihin. Diletantismi oli naissäveltäjälle ainoa tapa kehittää taitojaan, koska vain miehille sallittiin tällöin säveltäjän arvonimi ja ammatti. Esimerkiksi säveltäjä Felix Mendelssohn Bartholdyn sisar Fanny Hensel (os. Mendelssohn) piti itseään diletanttina, musiikin tekijänä ja alempiarvoisena säveltäjänä kuin veljensä.[4]
Diletantismi ja essee
Diletantismilla on myös vahva suhde esseen kirjalliseen genreen. Erona tieteelliseen kirjoittamiseen esseistisessä tekstissä ei käytetä lähdemerkintöjä, eikä esseissä useinkaan esitetä suoria lainauksia, jotka ilmastaisiin lainausmerkeillä. Esseistille on tyypillistä myös pohtia sellaisia aiheita, joita hän ei muodollisesti tunne, vaan joiden liepeillä hän liikkuu lähinnä oman järkensä, tietämyksensä ja suhteellisuudentajunsa avulla. Esseen lajin katsotaan alkaneen 1500-luvun loppupuolella kun ranskalainen Michel de Montaigne antoi kirjoitelmilleen nimeksi Essais, yritelmiä. Eräs Montaignen "Omahyväisyydestä"-tekstin katkelma kuvaakin hyvin esseististä henkeä, joka liittyy selvästi diletantismiin: "Selailen kirjoja, en tutki niitä; se mitä tuosta mieleeni jää, on sellaista (jatkuu)
(jatkoa): mitä en enää muista muilta oppineeni; [...] tekijän, kirjankohdan, sanamuodon ja muut seikkaperäisyydet unohdan heti paikalla." Merkittävintä ei ole se, kuka sanoo ja millaisesta asemasta käsin vaan se, mitä sanotaan"
Tässäpä sitten oli diletantin määritelmä.
Voisiko sinua nyt sitten kutsua "partaveitsiälylliseksi", siis kun kerran haet vainajan sisaret perimään lesken kuollessa, myös lesken sisarina??
Olisitko ystävällinen ja vastaa minulle tähän dilemmaan, se kun on vielä ratkaisematta kuinka tuo on mahdollista.
No, diletantilla kyllä on myös se merkitys, että henkilö, joka luulee olevansa asiaan perehtynyt, on todellisuudessa kaikkea muuta. Ehkä on parempi ryhtyä käyttämään tässä tapauksessa yksiselitteisempää ilmaisua tolvana.
"haet vainajan sisaret perimään lesken kuollessa, myös lesken sisarina?? "
Tässä tolvana jälleen sekoilee ja puhuu täysin omiaan.
Ahaaa,+ei+alkoi+se+valehteleminen,+no+tässäpä+se+kohta+on,+niin+ei+sitä+muuksi+voi+ymmärtää,+jos+avioparin+toinen+osapuoli+kuolee+ja+myöhemmin+kuolee+leski,+aviopari+ilman+perillisiä+sinun+päättelysi+mukaan+ja+tässä+teidän+kahden+terävää+päättelyä+avioparista+jolla+rintaperillise,+ensinnä+on+ketjun+aloituskysymys.:+"Muotovirhe+testamentissa
(jatkoa) "100.000/1.000.000 x 1.400.000 = 140.000
- B:n testamentinsaaja saa 900.000/1.000.000 x 1.400.000 = 1.260.000"
Niin ei näistä "päättelyistä! saa muuta käsitystä kuin, että ensiksi kuolleen toisijaisperilliset perii myöskin myöhemmin kuolleen lesken.
Huomioi hyvin tarkkaan ketjun aloitusviestissä sanat; "Aviopuoliso kuoli ei testamenttia jakoa ei omaisuudesta suoritettu. Sitten vuosien jälkeen kuoli tonenkin, hän oli testamentannut kaiken omaisuuden yhdelle, muut jäivät ilman." , josta te partaveitsen terävällä älyllänne päättelitte, että a oli kuollut ensin lapsettomana, sitten oli kuollut leski lapsettomana, VAIKKA KYSYMYKSESTÄ aivan selvästi käy ilmi, että kyseessä on rintaperillisen kysymy, niin te sekoilette a:n perilliset periin myös lesken KOSKA EDELLISEN KUOLLEEN PESÄ OLI JAKAMATTA, niin leski testamenttasi yhdelle ja muut jäi ilman, eli teidän mielestänne A:n toissijaisperilliset eli sisarukset ja heille yhdelle testamentattiin ja muut jäivät ilman.
Älä ny edes viitsikkään aloittaa inttään vastaan, kun se selviää teidän teksteistä selkeästi.
Tollon sekoilua. Sekoilkoon niin paljon kuin enegiaa hänellä riittää. Lukekoon joku, jos energiaa riittää, minä olen jo ajat sitten ilmoittanut, että tollon opettaminen ei onnistu, hoksottimet kun ovat mitä ovat.
Sorry bro, ne vain näyttäisi olevan paremmat kuin sinulla ja pahoittelen, että jäit kiinni vieläpä suoranaisesta valehtelusta, RETARDIIII.
Jos olisit jokin asianajaja, onneksi et ole, niin minä olisin lapsipornotähti Thaimaan prinsessa jonka sivut poliisi laittoi lapsipornolistalle.
Tästä kuninkaallisesta loukkauksesta Thaimaassa olisi teloitettu, eivät vaatineet rangaistavaksi Thaimaassa, olkoon poliisi onnellinen.
Ps. joko nolouden mestari 1, 2 ja 3 sijan omaava selittäisi, pyysinhän nöyrästi selittään tuon mahdollisuuden, että miten vainaja A:n sisaret perii myöskin lesken?
Aloittajalta olisi ihan ensimmäiseksi pitänyt tarkistaa, jäikö vainajalta testamenttia. Ellei asiaa mainita avauksessa, niin ei pidä lähteä olettamaan mitään. Näin tiedoksesi, testamentilla on vaikutusta perinnön jakamiseen.
Kantsisko lukea kunnolla ja ymmärtää lukemansa eikä vaan ajella mopo_kortilla?
Olen sen jo ilmaissut, että jos olisi testamentti, niin olisi eri asia, kiitos kuitenkin vihjeestä, vaikkakin myöhässä.
Tuokaan ei ole vastaus aloittajan kysymykseen, vaan aloittajan pitää selvittää oliko avioehtoa vaiko ei, se muuttaa oleellisesti kaiken.
Tuon tajuaa jopa tolloTolvanen, niin kuin häntä kutsun jutellessamme.
Tämä kohta myös on erittäin hyvä, alkuun siis päättely lapsettomasta avioparista, siis nolouden mestarin päättely, niin samassa yhteyfessä hän esittää, että leski perii rajoitetulla omistusoikeudella menehtyneen lapsettoman aviopuolisonsa, mistä ihmeestä tuo rajoitus tulee, kun ei perintökaari edes tunne tuollaista??
Tässä hänen Nolo123 tekstiään, jokainen voi tarkistaa, ketjusta testamentin muotovirhe, tässä ja nauttikaa partaveitsipäättelystä: "Tässä tapauksessa jälkeen elänyt puolisi PERI ensiksi kuolleen. Jälkeen elänyt sai omaisuuteen rajoitetun omistusoikeuden, mikä merkitsee, että hän ei voinut testamentillaan määrätä muuta kuin omasta pesänosuudestaan. '
"pyysinhän nöyrästi selittään tuon mahdollisuuden, että miten vainaja A:n sisaret perii myöskin lesken?"
Nöyrä tollo sekoilee sekoilemistaan. Nöyryys ei kuitenkaan nyt tolloa auta, kun se vähäinen järkikin, mitä hänellä on, seisoo eikä tiedon murustakaan perintöasioista ole hänen hallussaan. Helmiä sialle heittäisin, jos mokomaan enempää sekaantuisin.
Et sinä kysynyt mitään testamentista, ennen kuin aloit kertomaan arvailujasi ja luulottelujasi. Väitit vain, ettei leski ole pesän osakas. Ja mites kävi? Olikin testamentti, jossa leski on edunsaajana.
Se 16 vuoden ikäarvio taisi olla yläkanttiin. Teiniangstista ja kirjoitustyylistä päätellen 14 vuotta on lähempänä totuutta. Vuosi vielä, niin pääset hankkimaan sen mopokortin omaisuudeksesi.
Miksi edes kysyisin onko testamenttia, koska asia ei minulle kuulu ja on kysyjän oma vika jos ei tuollaisia mainitse, eihän edes maininnut onko edes avioehtoakaan, piippiäks sä sekoilet, vastaukset annetaan niiden tietojen pohjalta kuin kysyjä kysymyksessään esittääkin, testamenttien ja muiden papereiden olemsssa olo kuuluu vain mahdolliselle pesänselvittäjälle, ei meille. Yhä edelleen sinulla on paha lukihäiriö ja paha lukemansa ymmärtämättömyys.
Laitoinhan jo juridiikkapellejen lähdeoppiaineistosta lainattua, lue hyvin huolella ne pätkät.
Aikaisemmin avioero, omaisuutta ositettu->oppitunti avioehto tehdään ettei mene koko omaisuus, uusi avioliitto, oppi menee perille, teempä avioehdon, ymmärsitkö?? Jos et, ei ole minun vikani.
Päätit sitten paljastaa lisää hölmöilyjäsi? "vastaukset annetaan niiden tietojen pohjalta kuin kysyjä kysymyksessään esittääkin".
- Lähtökohtaisesti kysymyksen esittäjä on maallikko, joka ei välttämättä osaa kysymyksessään esittää kaikkia oleellisia seikkoja. Asiansa tunteva vastaaja osaa kysyä aloittajalta tarpeellisia lisätietoja, jotta voi vastata oikein. Sinähän et niitä lisätietoja tarvitse, kun et ole asiantuntija.
Kerro vielä miten vainajan omaisuutta olevan ajokortin arvo määritellään perunkirjoituksessa? Jääkö leskelle hallintaoikeus siihen?
Te lapset voitte päättää mitä annatte tasinkona leskelle. Voitte antaa esim osuutenne asunnosta, jossa leski nyt asuu.
Kiitos, olet ainoa joka vastasi kysymykseeni. Perunkirjaan on merkitty asumisoikeus omakotitaloon, sen lisäksi on osake. Nämä riittäisi kattamaan osituksen summan. Leski ei halua näitä ja ositus on viikon päästä.
Olen ollut kipeänä ja nyt kun katson tätä keskustelua niin aika asian vierestä on nuo vastaukset. Olen asiaa netistä tutkinut juurikin noilta sivuilta, eikä ne tarjoa minulle vastausta. Kysymystä tarkentaakseni kerron, että on testamentti, kaikki jaetaan tasan neljään osaan. Lakimies ilmoitti, että puoliso ottaa ensin puolet ja sitten vielä sen 25prosenttia. Leski ei halua kiinteistöä, johon on asumisoikeuden ottanut perunkirjaa tehdessä. Siksipä kysyinkin, että voimmeko määrätä mitä hän saa osituksessa, hänkin on siis perikunnan jäsen, kun tahtoisi metsää, ei kiinteistöjä. Raha kävisi, mutta perikunnalla juoksevia kuluja niin ei pysty. Käsittääkseni ositus on jotenkin tehtävä, ennenkuin voi jakaa tai myydä omaisuutta.
Lisään vielä, että jos ositus jää siihen hetkeen kun kaikki myydään niin muuttuvatko summat, jos esim omakotitalo myydään alle perunkirja arvon, mikä pohjana lesken osuudelle?
Suoraan sanottuna, tässä leski tekee nyt jäynää ja todella pahasti, taloa ette voi myydä, koska leskellä asumisoikeus, muut kiinteistöt ja metsän siltä osin kun se ei loukkaa lesken testamentilla saatua omistusoikeutta. Voitte myydä, mutta ensin pitää leskeeltä metsän osalta kysyä se, miltä alueelta hän osansa haluaa, lisäksi nuo muut kiinteistöt, niin leskeltä lupa myydä ja jos ei suostu, niin oikeusistuimelta määräys myydä.
Pahin mahdollinen tilanne ositukseen, että jakoon.
Ps. Kenen ottama lakimies kyseessä, jos lesken, niin pitää ensin oman puolensa, sitten lesken, olette silloin tosiheikoilla, voi olla, että kaikki menee myyntiin, teille lapsille jää köyhänroposet
1.++Hyvä,+että+tänään+olet+vastannut+kysymykseeni,+onko+ositus+1.+avioliiton+purkauduttua+toimitettu.+Siis+on+toimitettu+30+v+sitten.+Muussa+tapauksessa+tuolla+osituksella+olisi+tullut+nyt+aloittaa+erottamalla+isän+varallisuudesta+1.+puolison+oikeudenomistajalle+eli+sinulle+kuuluva+osuus.
Mikä ihmeen ositus tämä on??
Älä nyt jumalavita harhauta kysyjää: "1. Hyvä, että tänään olet vastannut kysymykseeni, onko ositus 1. avioliiton purkauduttua toimitettu. Siis on toimitettu 30 v sitten. Muussa tapauksessa tuolla osituksella olisi tullut nyt aloittaa erottamalla isän varallisuudesta 1. puolison oikeudenomistajalle eli sinulle kuuluva osuus."
Avioero on avioero. EI MIKÄÄN KUOLINTAPAUS, lisäksi tuo on aivan turha lisäys.
Avioer-> ositus, ei entisellä aviopuolisolla ole enään mitään tekoa tässä, koska hän ei ole kuollut ja avioerossa EI OSITELLA LAPSILLE MITÄÄN OSUUKSIA eli oikein olisi tämä, jos avioero ositusta ei, (kummallista ettei olisi tehty) olisi tehty, niin ositus olisi tehty entisen aviopuolison ja vainajan omaisuudesta, eli avioerohetkellä olleen omaisuuden mukaan, ei kuolemishetken omaisuuden mukaan, katsos nyt kun ex aviokas ei ole kuollut.
Toivottavasti perijä rukka sun pitkästä sekaisesta selosteesta jotain ymmärtää.
Voisitko olla asiallinen vastauksissasi, sinä tartut nyt vanhoihin asiohin, TODELLAKIN ON KYSYMYS PUOLISOIDEN VÄLISESTÄ OSITUKSESTA! Sitähän tässä kysynkin koko ajan, että voiko leski päättää mitä ottaa tasinkona vai voimmeko me lapset nimetä esim. Kiinteistöt hänelle, vaikka ei haluaisi.
Höppänän horinoita. Mutta siihenhän täällä lukijat ovat jo tämän torderin osalta tottuneet, samaa kun tulee tuutista päivästä toiseen.
AP kertoi vanhempiensa avioliiton päättyneen 30 v sitten, jolloin ositus heidän välillään oli tehty. AP ei kerro, elääkö äiti. Nyt tehtävän jaon kannaltase, että ositus on aikanaan tehty, on oleellinen tieto. Jollei ositusta olisi tehty, se tehtäisiin nyt alkuun, kuten kerroin. Osituksen osapuolet olisivat toisaalta ap:n äiti, jos elää, tai äidin oikeudenomistaja eli AP, sekä toisaalta ap:n isän kuolinpesän osakkaat. Mutta kun tuo ositus siis on tehty, tekemättömän osituksen osapuolet ovat vailla relevanssia
"Sitähän tässä kysynkin koko ajan, että voiko leski päättää mitä ottaa tasinkona vai voimmeko me lapset nimetä esim. Kiinteistöt hänelle, vaikka ei haluaisi."
Kysytkö kaiken nähdyn jälkeen tosissasi neuvoa höppänä-torderilta?? Kun kysymykseesi olet jo kahdelta taholta, minut ml., vastauksen saanut, niin vieläkö kaipaat höppänän lusikkaa soppaasi hämmentämään?!
Täydennän aikaisempaa vastaustani. Lähtökohtaisesti tasingon antaja (tässä lapset) päättää, mitä tasinkona antaa. Mutta jos tasingon saaja ei ehdotettua tasingon suorittamista hyväksy, sopimusositus ei tule kysymykseen. Tarvitaan oikeuden määräämä pesänjakaja toimittamaan ositus. Tällöin pesänjakaja päättää siitä, mitä tasinkona annetaan.
Jos testamenttausta ei olisi, niin silloin voisitte määritellä, mutta kun on se testamentti jolla annetaan myös leskelle jo avio-oikeuden lisäksi omistusta lisää, niin ette voi.
Et ole vieläkään asiallisesti selvittänyt sitä, oliko isällänne ja uudella vaimolla avioehtoa, leskihän sitä ei kerro oliko vai ei, tuo hänen olemisensa viittaa pahasti siihen, että sellainen on.
Kiitoksia, oliko riittävän asiallinen?
Älä ota itseesi, jos taistelen muita vastaan sanonnan, "niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa" periaatteella.
Tiedän, on rasittavaa lukea sellaista, mutta se ei ole minun syyni.
Nolo+yhä+jatkaa+nolotteluaan+ja+hämmentää+kysyjää+juridiikkatermeillä,+hän+ei+niitä+tarvi,+ei+lakioppia,+ei+sekoilua+vanhoihin+asioihin,+vaan+selkeitä+maallikonkin+ymmärrettävissä+olevia+vastauksia.
Lisään+vielä,+NOLO123+sekottaa+isäsi+entisen+aviopuolison+omiin+selostuksiin.
Korjaan,+siis+12,5%+eli+leskelle+tulee+62,5%
Tässä+alkuperäinen+kysymyksesi:+"+Tasingon+määrääminen+puolisolle
Muista kuitenkin lakiosanne, joka tulee kun omaisuuden arvo jaetaan puoliksi ja toinen puoli jaetaan puoliksi ja se jakojäännös kolmeen osaan, on se määrä joka teille kolmelle lapselle on pakko vähintään jäädä osituksessa.
Pahoittelen, minulla menee laskutoimitukset sekaisin, kun joutuu puolustaan tällä itseäänkin, tuo testamentti, niim koskeeko se koko omaisuutta vaiko vain isänne puolelta tulevaa, tämä on tärkeä tieto, koska ja jos koko omaisuutta, niin silloin se loukkaa avioikeutta eli äitipuolesi, jos koskee koko omaisuutta, niin se viittaisi siihen, että isälläsi ja äitipuolellasi on avioehto, jolloin äitipuolellasi ei oiisi avioikeutta, jolloin koko omaisuus jaettaisiin 1/4 osa osiin, avioehto sulkee avioikeuden omaisuuteen ja leskellä ei tällöin ole oikeutta vaatia tasinkoa, koska tasinko määrätään vain avioikeuden perusteella eli selvitä nyt oliko avioehtoa vaiko ei ollut.
Juuri siihen puolikkaaseen tarvitsee sen tasingon. Isäni on saanut kiinteistöt perintönä ja niissä nimenomaan avioehto, siis perinnön antajan toimesta. Metsään ei ole, eikä kuulema testamenttikaan kata, tätä lahjana saatua metsää, siksi kiinteistöt kattaisi tämän taseen. Osakkeet ja autot olemme myyneet, niistä puolet on lesken, ei ole avioehtoa.Leski ei vain halua tuota asumisoikeuden alla olevaa taloa. Metsä on yhteisömetsä, kahden muun kanssa, siksi siitä ei voi irrottaa hinnan mukaista palasta. Kysymykseni taustalla olikin, että jos ei ota mitä tarjotaan, onko ainut tie se pesänjakaja? Joku tähän vastasikin osittain, mutta tarkennan vielä, että jos tasingon määrästä ei päästä nyt sopuun, niin tarkistetaanko sitä vielä, vai perustuuko laskelma vain perunkirja arvoihin? Jos yhteisellä päätöksellä myömme tuon metsän, esim muille osakkaille alle sen perunkirja arvon, niin tarkistetaanko maksettavaa summaa silloin, vaan jäämmekö me lapset vain tappiolle? Eli onko edes miettimisen tarvetta sille, että saisi loput myöhemmin kun jaamme muun? En tiedä mikä on oikein ja mikä ei kannata. Ja mikä olisi vielä sopimisen arvoista tasapuolisuuden kannalta. Tällä tarkoitan sitä, että ilman kalliita pesänjakajia. Ositustahan tässä ollaan pankkiin menossa tekemään, mutta riitaisin tuntein. Ja vinkiksi, tiedän mitä tarkoittaa yhteisömetsä, myynti ei onnistu ilman osakkaiden suostumusta jne. Ja kyllä lainhuuto on tehty aikoinaan yhdessä muiden osakkaiden kanssa. Sekin kiinnostaa, voiko tuota asumisoikeutta määrätä tuossa osituksessa, jos leski haluaisi sen osakkeen. Vaikka kiinteistöt ovat juuri tuon avioehdon alla niin voimme ilomielin luopua niistä osituksen täyttymiseksi.
Erillistä avioehtoa ei ollut, vain naimisiin mennessä koskien osaketta, josta isä maksoi äidille heidän erotessa. Halusi välttyä kolmannelta maksulta, luulen näin.
Näin+yksinkertainen+asia
" Muista kuitenkin lakiosanne, joka tulee kun omaisuuden arvo jaetaan puoliksi ja toinen puoli jaetaan puoliksi ja se jakojäännös kolmeen osaan, on se määrä joka teille kolmelle lapselle on pakko vähintään jäädä osituksessa."
Ensin hoidetaan ositus(jos hoidetaan,ei ole pakollinen juttu) seuraavaksi tiedetään paljonko on perittävän säästö josta sitten jaetaan perintö,lakiosasta senverran että sitä ei saa jos ei vaadi.jos testamentissa on suoranainen viittaus siihen että joku perillinen saa vain ja ainoastaan lakiosuuden niin silloin sitä ei tarvitse erikseen vaatia.
Tiedetään+tuo,+luin+kuitenkin+uudelleen+ketjun+aloittajan+kysymyksen,+niin+se+testamentti+koskee+koko+omaisuutta,+eli+se+kertoo+siitä,+että+avioehto+on+olemassa,+ja+siksi+leski+ilmaisi+jo+perukirjoituksessa,+mikä+on+epätavallista+minusta,+koska+se+ei+ole+edes+perukirja+asia,+ei+vaikuta+verotukseen,+niin+asumisoikeutensa.+Toinen+asia+on+se,+miksi+asianajaja+on+noinkin+hyökkäävä,+leski+ottaa+50%+ja+lisäksi+sen+25%+kuolleen+puolitetusta+jäämistöstä,+niin+jokin+tässä+asiassa+nyt+haisee+palaneelle,+kun+kerta+testamentti+koskee+koko+omaisuutta,+niin+miksi+asianajaja+ilmaisee+edes+noin??+Asianajajan+pitäisi+selvittää+onko+avioehtoa+vaiko+ei.
Testamentti sanoo näin, että viimeinen tahtoni on että omaisuuteni jaetaan neljään osaan ja nimet... tämä kattaa sen omaisuuden, missä jo perintönä avioehto. Eli kiinteistöt, niitä ei oteta osituksessa huomioon, vaan ne jaetaan neljään osaan. Metsästä ja muusta omaisuudesta koostuukin tuo taseen tarve, jos oikeita nimiä osaaan käyttää..... koska metsä saatu sukulaisen eläesssä, eikä aiemmin lahjana saatua omaisuutta mainita missään paperissa, niin ei yllä isäni saaman perinnön, siis kiinteistön testamentin alle. Se katsotaan yhteiseksi omaisuudeksi, kun olivat jo lahjoituksen hetkellä naimisissa.
Testamennti ei sulje avioikeutta pois, mutta isäsi ja äitipuolesi välinen avioehto sulkee, mutta jos heidän välillään ei ole avioehtoa, niin äitipuolesi saa omaisuudesta puolet, jos ei testamentissa ole mitään määräyksiä, mutta siltikään se ei sulje avioikeutta pois.
Avioehto ei tule perintönä, vaan se on kahden ihmisen välinen omaisuus-sopimus.
Isäsi ja äitisi välinen ero ja muut ei kuulu millään tavalla enään tähän asiaan.
Ainoastaan nykytilanne, eli isäsi ja nyky8se vaimon väliset omaisuus suhteet, eli uuden ns äitisi, eli äitipuolesi.
Jos isäsi on saanut perintöä testamentilla ja siinä on ehto, niin se sitoo sen perinnön siihen millainen ehto on, eli jos ehto on, että jos isäsi menee uudelleen naimisiin, niin testamentilla saatu ei kuulu avioikeuden piiriin, niin silloin se pätee.
Nyt kun isäsi ja hänen uuden vaimonsa, jos ei ole avioehtoa, niin nyt kun isäsi on kuollut, niin äitipuolellasi on oikeus puoleen omaisuuden arvosta avioikeuden vuoksi, sitä ei muuta isäsi tekemä testamentti.
Tässä tilanteessa koko omaisuuden arvot lasketaan yhteen ja se jaetaan kahtia, se kummalle tulee tavallaan jostakin syystä, testamentillä saatu omaisuus, niin sen arvo lasketaan kokonaisuudessaan isäsi omaisuudeksi, mutta kaikki muu, mitä on yhteistæ tavallaan isälläsi ja uuden vaimon halussa, niin niiden omaisuus arvo puolitetaan.
Sanoit että metsää omistaa muutkin?, ketkä, onko ne isäsi veljiä? Niin tällöin lasketaan isäsi osuus pelkästään metsän arvosta kuolinpesän omaisuudeksi, jolloin se vähentää tavallaan isäsi omaisuuden arvoa, koska metsää omistaa muutkin kuin isäsi, eli lukumäärän mukaan, sanoit että kaksi muuta isäsi lisäksi omistaa sen metsäpalstan, niin silloin kuolinpesään kuuluu 1/3osa metsän arvosta.
Kiinteistöt on saatu perintönä ja testamenttiehdolla, niin ne, kuten sanoitkin, ei kuulu sillain, mutta isäsi on määränny niistäkin omalla testamentillaan, että koko omaisuus jataan neljään osaan, mutta siltä osin testamentti on pätemätön kun ja jos se loukkaa lesken avio-oikeutta
Näyttää siltä, että kannattaa käyttää pesänselvittäjää, tilaa aika oikeusaputoimistoon, selitä mistä on kyse, niin ne tekee tarvittaessa ja jos näyttää siltä, että se tasinko vähentää teille jäävää perintöosuutta, niin voitte saada oikeusavun halvemmalla, kuin jos kääntyisitte asianajotoimiston puoleen, tiedustele hinnat kuitenkin tarkkaan.
Tähän asti vaikuttaa siltä, että tasinko summa saattaa olla pieni, mutta yrittäisin sopia, eli sinä ja muut, äitipuolesi kanssa ja sano että muutoin joudutaan myymään kaikki jollei sopua synny, sano vielä että, luuleeko se isän halunneen niin, miksi muutoin se olisi tehnyt testamenttia ja että kaikki neljä saa jotain.
Maistraatista saat selville oliko ja onko isäsi ja hänen uuden vaimon välillä avioehto sopimusta, se kannattaa sinun itse varmistaa, sinun läänisialueen maistraatti on se paikka.
Lisään vielä vahän, että laskelmat, jaossakin, jos perukirjan tekemisestä ei ole kulunut paljoa, kuukausi kaksi, niin tällöin perukirja laskelmaa voi pitää osviittana, mutta oikeat arvot tulee vasta jako tai pesänselvitys ajankohdan mukaan.
Meillä on mennyt jo puoli vuotta, isäni tilillä olleet varat on mennyt osakkeen yhtiövastikkeisiin ja kuoleman jälkeen tulleisiin laskuihin, autojen vakuutukset ennen myyntiä ja veromätkyihin yms. Eli lukemat ei pidä paikkaansa. Autojen ja osakkeiden myyntihinnat on otettu tähän alustavaan laskelmaan, muuta ei. Alku talvesta olimme jo kerran tämän asian tiimoilta pankissa ja se jäi kesken kun selvisi lesken vaatimukset, minä puutuin kun näistä vanhoista testamentilla saaduista omaisuuksista ei ollut perunkirjassa mitään papereita. Etsin ne eri virastojen kautta ja nyt asia vasta on eteenpäin menossa.
Eli tarkoitat sitä lahjoitettuna, mikä saatu isäsi ja äitipuolesi jo olleen naimisissa, tullutta metsäpalsta osuutta, että osaketta johon oli se avioehto isäsi ja äitipuolesi välillä, siis sitä osaketta missä isäsi maksoi äitisi omistuksen pois.
tässä on hankalin juttu isäsi tekemä testamentti, joka määrää koko omaisuuden jaettavaksi neljään osaan ja se on isäsi viimeisin tahto ja tällöin on kysymys siitä, että kumoaako testamentti tuon avioehdon, vaiko avioehto tuolta osin testamentin, kumpi on vahvempi, niin sitä ei oikein voi määritellä kuin oikeudessa, koska tuollaista juttua ei varmaankaan ole koskaan ollut esillä, en tiedä. Toisaalta taas avioikeus taasen kumoaa testamenttimääräyksen jakaa neljään osaan, koska avioikeus on vahvempi kuin testamentti, silloin jos se loukkaa avioikeutta.
okei, eli aikaa on kulunut joten omaisuuden arvo on saattanut nousta jonkin verran.
Taloa jossa äitipuolesi asuu nyt, ette voi myydä, osaketta, ette voi myydä jollei äitipuolesi siihen suostu, niin tällöin siihen pitää hakea oikeuden määräys ja sen saa koska leskellä on jo asumisoikeus, eli myykää se osake pois ja kirjoittakaa siitä keskinäinen myyntisopimus, johon hankitte kaksi todistajaa ja kaikkien allekirjoitukset, siis pesänosakkaiden, vaikkapa tyyliin, Ensin alkuun, " Sopimus kuolinpesän omaisuuden myymisestä, aika ja paikkakunta" ja sitten sopimus teksti, vaikkapa tällainen "yhteisellä sopimuksella me allekirjoittaneet olemme sopineet ja päättäneet kuolinpesän hyväksi myydä osakkeen sen ja sen, siellä ja siellä . Tätä myyntiä emme kukaan tule myöhemmin moittimaan, taikka sitä riitauttaan.
Todistajina tässä asiassa toimii allekirjoituksineen ja osoitteineen seuraavat henkilöt: henkilö teukka huuppa (keksitty nimi) ja henkilö mirkku majava"
Sitten ensin alle kaikkien pesänosakkaiden allekirjoitukset ja sitten todistajien allekirjoitukset ja osoitteet.
Testamentilla saaduista, eli isäsi saamista olisi pitänyt olla perukirjassa kopio isäsi saamasta testamentista aina, koska se vaikuttaa omaisuuden myöhempään jakamiseen testamentissa mahdollisesti olevien määräysten/ehtojen .
Nyt en ehdi enempää, kun on ns. "treffit" yhden proffan kanssa.
Mutta palaan tähän asiaan illalla.
Ärhäkkä "lain ja määräysten" tulkitsija on ilmeisen kiinnostunut testamenttien tekstimuodoista. Siinä kuluu aikaa mukavasti, kun kinastelee asioista joista luulee tietävänsä hieman enemmän kuin toiset. Kiireitäkin pukkaa, kun pitää välillä käydä neuvomassa proffia. Jatka samaan malliin, juttusi ovat omalla tavallaan käänteisesti kiinnostavia, koska neuvojesi perusteella kukaan ei uskalla tehdä mitään. Odotamme malttamattomana asioihin paluutasi, kun olet saanut heitettyä syvällisistä tiedoistasi kiinnostuneen proffan pihalle.
Liittyykö asiasi ketjun kysymykseen ja jos ei, niin esittele muualla säteilemätöntä vinttiäsi.
Ps. Oletko koskaan kuullut sellaista sanahirviötä kuin, nettiyhteys", "nettineuvottelu", "etätyö", jos et ole, niin lue enemmän, luulet vähemmän.