Olen harkinnut koiran hankintaa jo kauan, mutta edessä on pieni mutta (eikä niin pienikään), nimittäin avomieheni. Olen moneen otteeseen yrittänyt ottaa puheeksi josko meidän perheeseen tulisi koira, mutta miehestäni se on ihan mahdoton ajatus. Hän ei löydä asiasta mitään positiivista sanottavaa, kaikki mitä koiran omistamiseen liittyy on inhottavaa ja hankalaa: kaikki paikat on koiran karvoissa, koira tuhoaa huonekaluja, koira haukkuu koko ajan yms. Olen yrittänyt keskustella asiasta ja kertoa hyvistä puolista (joita mielestäni on kuitenkin enemmän kuin huonoja puolia) mutta hän ei yksinkertaisesti kuuntele. Asiaan vaikuttaa varmasti se, että mieheni kotona oli joskus koira jota ei pahemmin välitetty kouluttaa ja siitä varmasti ainakin suurimmat ennakkoluulot johtuvat? Tämä on raastavan tuskallista minulle, haluaisin koiran kaverikseni harrastuksiin yms. mutta asun samassa taloudessa ihmisen kanssa jolle ajatus on pelkästään epämiellyttävä. Onko mitään mahdollisuutta saada hänet ymmärtämään asiaa minun kantilta? Onko teillä omakohtaista kokemusta asiasta? Välillä tuntuu että on mahdotonta suunnitella tulevaisuutta ihmisen kanssa joka on "esteenä" omille suunnitelmilleni.
Neuvoja koiraihmisiltä!
kati
10601
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
no siis vaikeet alkaa ulkopuolisena mitään neuvoja antamaan, mutta jos hän ei kuuntele, niiin en tiiä mitä sun pitäs tehä... useimmiten on niin, että hän ensin sanoo ei, mutta jos viet hänet katsomaan jonkun koiran pentuja, niin miehesi saattaa heltyä ajatukselle että teillekkiin voisi tulla koira, sillä onhan koira sentään ihmisen paras kaveri... =) onhan se ymmärrettävää ettei hän välttämättä halua koiraa jos huonoja kokemuksia on, mutta se on sääli että hän tuomitsee kaikki koirat yhden perusteella! koita vielä selittää hänelle, ja onnea =) toivon todella että saat koirasi =)
ollessani 12 vuotias äiti otti meille koiran, pitkän (niin kauan kuin muistan) väsytystaistelun jälkeen) isän jatkuvasta vastustuksesta huolimatta. isä sopeutui. en kylläkään suosittele tätä suoralta kädeltä, sillä en tiedä miten mie suhtautuisi. isäni oppi tykkäämään koirasta, vaikkei sitä lenkitäkkään kuin kerran kuussa. nykyisin isä tulee toimeen hyvin myös minun omien koirien kanssa. rohkeutta, se on myös sinun elämä.
ja muuten karvoista: kuka teillä siivoo, omien kokemusteni mukaan naiset siivoavat aina, joten ei ne karvat ole miehesi asia jos ei tartu itse imurinvarteen.
ja voittehan aina etsiä koirakirjoista sen rodun joka teille parhaiten soveltuu. kaikki koirat kunei aina ole samanlaisia karvastajia tai jyrsiöitä.
Meillä isäntä on aina ollut eläinrakas ja hänellä on ollut aina koiria. Muutettuamme yhteen 9 vuotta sitten sanoin, että minä haluan ottaa koiriemme lisäksi meille myös kissan. (rakastan kissoja!!!)Hän ilmoitti ykskantaan, että minun pitää valita; joko kissa tai hän. Niinpä minä sitten valitsin kissan ja kävin häneltä kysymättä hakemassa meille pennun. Kyllä siinä miehen sydän suli, kun töistä tullessaan näki pienen pennun. Ja saman katon alla asutaan edelleen nyt jo 2 koiran ja 2 KISSAN kanssa.
Eli minä ajattelin asian niin, että tämä on minun elämäni ja jos haluan ottaa kissan, niin sen myös teen! Siinä olisi sitten mies saanut mennä menojaan, jos ei olisi asiaa hyväksynyt, koska minun elämääni tulee aina kuulumaan niin koirat kuin kissatkin. Mutta onneksi kävi näin!
Hyvää jatkoa ja toivon todella, että saat koiran!
Hei Kati!
Kurja juttu! Mutta olen henkilökohtaisesti tätä
mieltä!-Jos Koira hankitaan,on sen oltava "koko-
perheen" hanke ! Muuten siitä tulee helposti "Rii-
takapula"ja voit arvata miltä älykkäästä Koirasta
tuntuu,jos on riidanhajut ilmassa kaiken aikaa?
"Ei kun Mies vaihtoon"???
olen samaa mieltä.. päätöksen on oltava kokoperheen yhteinen ja kukaan ei saa olla koiran ottamista vastaan. eli mies vaihtoon vaan tai jätä koira ottamatta.
Meilläkin mies oli aluksi vastakarvaan, kun aloin puhumaan koiran otosta. Hänellä itsellään on ollut kotonaan rotwaileri ja tietää mikä työ koirissa on.
Mutta sitten kun kuuli, että olisin ottamassa pientä chihuahuaa, niin ei pahemmin pistänyt hantiin.
Nyt meillä on jo kolme chihua ja lisääkin saattaa tulla. Mieheni aina sanookin, että jos koirat hoidat niin saat ottaa.
Itse olen koirani hoitanut, ulkoiluttanut ja eläinlääkäriin viennyt.
Täytyy muistaa pitää koti edes jonkinlaisessa järjestyksessä, ettei tule ainakaan siitä sanomista, että koirat sotkevat.
Etkö tosiaankin voisi ajatella jotakin pientä rotua, niin jos vaikka miehesikin sitten suostuisi?
Kiitos kaikille asiallisista ja hyvistä vastauksista! Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan..toisiko vaikka pienen koiranpennun? :0)
Kun koira on jo teillä, ei avomiehesi auta muuta kuin tutustua uuteen tulokkaaseen ;)
Ennen kuin avokkini tapasin(4 vuotta sitten),niin sanoin että mulle tulee koira tod.näk.ens vuonna(siitäkin on jo 3 vuotta aikaa)ja se oli sille onneksi o.k. Mut aina oon sanonu,et koirastani en luopuis,jos mies ei siitä tykkää,eli silloin mies sais lähteä! Mut sul on vähän eri kun ootte ollu yhes ennen koiraa...
Oon kyl pehmitelly mun avokkia toisen koiran otosta vuoden-kahden päästä ja oon aika hyvin saanu jo aivopestyä:)
Meillä oli vähän sama homma. Sitten näytin kuvan siitä koiranpennusta mitä olin menossa katsomaan. Mieheni rakastui heti. Sitten kun mentiin katsomaan vauvaa, niin hän oli myyty. Nyt meillä on ollut kolme viikkoa ihana koiranpentu.