Haluaako VR todella alasajaa matkustajaliikennettä Joensuu-Pieksämäki ja Joensuu-Nurmes radoilla. Matkustajat joutuvat jatkuvasti olemaan epävarmuudessa,kulkeeko juna normaalisti,vai onko remontissa varikolla tai jumissa reitin varrella. Valtionrautateiltä todella heikkoa asiakaspalvelua pitää näin romua kalustoa liikenteessä,kun asiakasmäärissäkin alkoi näkyä kasvua. Rahastuslaitteetkin ovat vuosien varrella olleet pitkiä aikoja epäkunnossa,joten nekin näkyy tuloksessa miinuksena.
Matkustajajunaliikenteessä mättää
lättähattukin
12188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ennen vanhaan junien kulkuun pystyi luottamaan, jopa poikkeusoloissa. Aikoinaan kun rautatieläiset menivät lakkoon niin Kekkonen määräsi heidät kertausharjoituksiin hoitamaan omaa työtänsä reserviläisen päivärahalla. Lakkohan loppui lyhyeen...
Vitsi sinänsä on nämä lämpimistä maista ostetut junakalustot jotka eivät mitenkään sovellu suomen olosuhteisiin. Olipa lunta, pakkasta, satoi vettä, tai kiskoilla oli puiden lehtiä tai vaikka aamukastetta niin aina ovat junat myöhässä...
Mutta monessa muussakin asiassa yhteiskunnasta on tullut varsin avuton entiseen aikaan verrattuna.
Totta+on+että+yhteiskunta+on+mennyt+todella+onnettomaan+jamaan+viimeisten+viidenkymmenen+vuoden+aikana.
Kuvailemasi asiat olivat 60-luvulla ihan normaalia ja elämään kuuluvia kun ei paremmasta tiedetty, eikä internet, mobiililaitteet ja työelämän vaatima tehokkuus olleet tehneet vielä ihmiselosta hektisen kiireistä.
Tosin VR ja posti olivat tuohon vanhaan aikaan luotettavimpia instansseja mitä maasta löytyi. Junan kulusta voi tarkistaa kellonsa ja posti kulki kun kusti polki, eikä kadonnut rahakirjeitä.
Kunnanlääkärille mentiin aamulla istumaan osotushuoneeseen ja sieltä ukko huuteli vastaanotolleen hihkaisemalla ovenraosta: Seuraava! Tätä jatkui ilman kelloon katsomista kunnes osotushuone oli tyhjä. Ja lääkäriin pääsit vaikka yöllä!
Puhelin oli mökin nurkassa ja siihen vastattiin jos satuttiin kotona olemaan, ei tarvinnut olla 24/7 tavoitettavissa. Kellä ei ollut puhelinta niin kävi soittamassa kaupasta, asemalta tai naapurista. Asiat tuli toimitettua kun niitä tarvitsi toimittaa.
Mutta nykyaikana voi jo tekniikalta ja ihmisiltäkin vaatia enemmän ja parempaa, siksi asioiden vain oletetaan toimivan paremmin, mutta monet asiat ei toimi läheskään niin luotettavasti kuin silloin 60-luvulla. Miksi ei, vaikka kaikki on nykyään niin kehittynyttä ja etevää?
Onko tekniikalle annettu jo liikaa valtaa normaalin ihmisjärjen sijaan? Onko yhteiskunnasta tehty jo liian haavoittuva? Oletteko leikkineet ajatuksella miten kävisi jos tietoliikenneverkot, internet ym. äkkiä romahtaisi? Ei toimisi sähkön-, eikä vedenjakelu, viemäriverkostot, puhelimet, netti, pankit, kaupat, rautatiet, lentoliikenne, liikenteen ohjausjärjestelmät, sairaanhoito potilastiedostoineen, ei toimisi kertakaikkiaan enää mikään muu kuin kirves, puukko, kiehiset ja tulitikut. Lumikin on niin paskaista ettei siitä voisi edes vettä sulattaa...
Ja ihan sama se alkaa olla tilanne kaikkialla, niin venäjällä kuin kongossakin. Paitsi että kongossa ei olisi edes sitä paskaista lunta.
Katastrofi on täydellinen,jos sähkön saanti loppuisi jostakin syystä,ehdottomasti pitäisi panostaa oikein rutkasti varajärjestelmiin,koska sähkön uupuessa on kaikki jumissa.
Totta kai. Jos sähköt katkeaa niin sitten ollaan pimeässä. Siihen saakka kuitenkin olemme varsin hyvässä turvassa, myös hätätilanteessa. Varmaan aika rasittavaa odotella sitä katastrofia.
Huhuu - AAAaargghhhh!
Pitäkää kiinni, eksistentiaalinen uhka kyttää sopivaa hetkeä nurkan takana.
Me kuallaan kaikki (niin muuten kuollaankin, mutta eri aikoina ja seuraava sukupolvi saattaakin jo olla kuolematon)
Nimim. PositiivisuusOnP_rseestä.
On varmaan kiva suhtautua asioihin negatiivisesti. Lisäksi logiikkasi ontuu todella pahasti, mutta sinä et sitä ilmeisesti näe.
60-luvulla tiedettiin, että on olemassa mahdollisuus parempaan ja siitä paremmasta haaveiltiin. Jos ei olisi haaveiltu niin emme olisi tavoitelleet parempaa, emme olisi tässä, emmekä matkalla vieläkin parempaan huomiseen. Tänä päivänäkin haaveilemme paremmasta ja pyrimme eteen ja ylös. Takaan että huominen on taas parempi - ja pitkällä aikavälillä sen huomaa jos ei kulje laput silmillä.
Elämän hektisyydestä olemme vastuussa ihan itse - henkilökohtaisesti. Jokainen voi rakentaa itse oman kiireensä tai kiireettömyytensä eli kysymys on elämisen taidosta. Sitä samaa ongelmaa on ihmisillä ollut koko teollisen yhteiskunnan ajan ja jo ennen sitäkin.
Jos et osaa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen niin se on sinun ongelmasi - ei koko yhteiskunnan.
Olen kokenut elämäni usein hyvin tylsäksi, koska en näe uhkia joka nurkalla. Siksipä minun piti kokeilla kaikenlaista. Mm. kolmea erilaista, vaativaa ilmailualajia, laitesukellusta ja leijasurffausta, vuorikiipeilyä (siihen saakka kunnes rahat loppui) ja vielä ikämiehenä alamäkipyöräilyä. Noihin ei muuten saa henkilökohtaista vakuutusta, kuten ei moniin muihinkaan lajeihin.
Ai onko ADHD diagnosoitu? Ei ole diagnosoitu, eikä sitä ole. Nyt kiipeilen kesäisin tuntureille.
Mutta, mutta, suhtautukaa te elämän ilmiöihin negatiivisesti, se näet lyhentää ikää. Samahan se on mihin me kuollaan - vai onko? Minulle on. En pelkää kuolemaa, mutta rakastan elämää, olen rakastanut jo seitsemänkymmentä vuotta.
Heippa, ostakaa kukkia. En osallistu enää tähän mököttelyyn.
No siinäpä tyyppi joka tahtoo aina viimeisen sanan...
Eihän täällä kukaan uhkia näe mutta on realismia tiedostaa että heinäladossa ei kannata raaviskella tulitikkuja.
Voisipa olla positiivisuutesi koetuksella jos ne sähköt nyt todella katoaisivat, siinä lopettaisi toimintansa myös sinun hengityskoneesi tai sähköiset reseptisi ja moni muu härpäke jota nyt siellä käyttelet, mutta 60-luvullahan sähköjen katoaminen ei monille olisi haitannut yhtään mitään, tuli tillikkaan ja pökköä pesään ja se siitä. Juokseva vesihän kulki vielä sankossa ja meni toisessa ulos...
Tottahan ihmiskunta aina pyrkii parempaan ja kehittelee kaikkea mahdollista uutta ja kivaa, mutta ymmärretäänkös nyt että kun tekniikkaa tästä vielä kehitellään ja parempaan pyritään, niin pian tämä tekniikka korvaa jotakin ainutkertaista, ihmisen itsensä.
Täytyy sen verran osallistua keskusteluun,että valojen uupuminen on se pienin mahdollinen murhe,mitä sähkön puuttuminen aiheuttaa. Jokainen voi itse mielessään ajatella mitkä kaikki toimii sähköllä,taitaa olla paljon helpompi tehtävä selvittää mitkä ei tarvitse sähköä. Junaliikenteestä puheenollen,vaikka olisi dieselveturi kiskomassa junaa,niin sähköjen uupuessa vaihteet ei toimi,niin liikenne seisoo sielläkin.
Lisäyksenä edelliseen,että tietenkin junan omat vaihteet toimii,mutta ratakiskojen vaihteet toimivat sähköisesti ja joita ohjataan jopa satojen kilometrien päästä,joten virtaa tarvitaan.
Tänään on taas tiedote Karjalaisessa,että sekä Nurmeksen-että Pieksämäen suunnan junat ovat remontissa,joten vuoroja korvataan busseilla. On tämä todella naurettavaa asioiden hoitoa VR puolesta,eteläsuomessa porataan junille reitit vaikka kallion sisään,mutta täällä ei saada toimimaan edes maan päällä ja halvemmalla.
Korvaava kuljetus on siis järjestetty.
Missä tässä on nyt ongelma?
Jos tässä ei ongelmaa joku huomaa,niin on varmaan bussifirman edustaja. Aikataulut eivät pidä paikkaansa ja jatkoyhteydet eivät odottele,kaiken lisäksi toimiessaan junamatka on ajallisesti nopeampi. Tärkeää myös on se,että junassa on viihtyisämpää matkustaa.
No jos minun mielipide kelpaa niin paikallisjunassa ei to-del-la-kaan ole viihtyisämpää matkustaa kuin bussissa. Eihän bussikaan mikään nautinto ole, mutta tykkään siitä enemmän. Lisäksi ainakin Joensuussa bussilla pääsee keskustaan, junalla ei. Kaukoreiteillä juna on joskus ihan ok., mutta silloinkin hyppään mieluummin siiville (Jns-Hki n. yksi tunti) kuin junaan.