Digitaalisen valokuvan kohina ja sen hallinta
https://www.theseus.fi/handle/10024/141778
Olen löytänyt opinnäytetyön
JauneBrillant
16
394
Vastaukset
- Tsuumikos
Mielenkiintoista.
Voiko sitten tehdä johtopäätökseksi taulukon: yleensä isommalla kennolla parempi dynaaminen alue, ja siten vähemmän kohinaa, ja sen takia suuremmat ISO-lukemat mahdollisia?
Onko esim. tuuman kameralla käyttökelpoisen ISO:n yläraja jossain muutaman tuhannen tienoilla, mutta kinokokoisella kameralla muutama kymmen tuhatta?
Minulla on käsitys, että muinaisilla mustavalkofilmeillä dynaaminen alue oli noin 4-5 aukkoa, värinegatiivifilmeillä noin 8 aukkoa, ja samaan määrään päästään nykyisillä järjestelmäkameroilla.
Pikselin kokoa ja dynaamista aluetta (dynamic range) on mainittu ainakin tällaisella kameroiden vertailun sivustolla:
http://cameradecision.com/compare/Leica-Q-vs-Ricoh-GR - nonaC
Selasin läpi ja tämähän vaikuttaa oikein kiinnostavalta. Taisi joku tääläkin innokkaasti keskustella, kumpi on tärkeämpi, pikselin vai kennon koko. Kpl 3.2.3 näyttää siitäkin puhuvan. Täytyy lukea tarkemmin. Kiitos.
- Canonisti
Tuossa itseasiassa on esitetty perustelut molemmille laskentatavoille. Kohdassa 3.2.2 perustellaan pikselin koon merkitys ja tuossa seuraavassa 3.2.3 taas kennon koon merkitys, vaikka sen todetaan olevan epätarkka. Eli käytän yhä pikselin kokoa ja se toinen väittelijä käyttäkööt kennon kokoa.
- nonaC
Onhan se tietenkin selvä että iso pixeli kohisee vähemmän. Kiinnostavaa ei tosin ole pixelin kohina vaan kuvan kohina. Kirjoittaja toteaa myös että pienen pixelin kohina (tottakai) menettää merkitystään juuri siksi että pixeli on niin pieni. Ne sulautuvat toisiinsa silmän soluissa (s17).
Melko hyödytön keskusteluaihe tosin. Korreloihan kennon ja pixelin koko, isoon kennoon mahtuu isompia pixeleitä. Siitä nyt ei varmaan kukaan ole eri mieltä että todennäköisyys hyviin kuviin on suurempi mitä suurempi kenno on fyysisesti. (tai no... ehkä tästäkin joku voi olla eri mieltä) Ne pikselit sulautuvat jo näyttö- tai tulostusvaiheessa. Jos näyttö tai tulostusresoluutio on yhtä suuri tai suurempi kuin kuvan, niin silloin toki kohina näkyy, mutta pienemmällä resoluutiolla kuva oli epätarkempi. Kohinaa voi aina poistaa eri keinoin ja nämä ovat usein parempia kuin vain pikselikoon kasvattaminen.
Tavallaan ristiriitaista, että kuvataan rawta että saadaan täysi mahdollisuus hallita kuvaa, mutta sitten kohinan suhteen halutaan vähän pikseleitä. Tämähän jos mikä on hallinnan luovuttamista.
- Tsuumikos
Jos kennon pinta-ala on neljäsosa toisesta kennosta, niin eikö saman kokoisen kuvan suurentaminen sitten tarkoita, että detaljia saadaan isommalla kennolla nelinkertainen määrä - jos pikselin koko olisi sama... joten molemmilla asioilla lienee merkitystä? Miksi kuitenkin tuntuu, että valmistajilla pikselimäärät ovat jotenkin jämähtäneet paikoilleen: ei ehkä tavoitella valmistaa sadan megapikselin kinokameraa. Kompakteissa jopa alle tuuman kennolla saattaa olla 16 megapikseliä, MFT:ssä 20, Nikonin DX-kameroissa muutama kymmenen... Miksi tuntuu, ettei tämä pikselimäärä ole samassa suhteessa kuin kennokoko, vaan pienillä kennoilla on yleensä pikselien tiheys valtavan paljon suurempi, kuin isommilla kennoilla? Siitäkö syystä vain, ettei optiikoilla saada kuvaan tarkkuutta esim. 100 megapikseliä? Vai siitäkö, että suurella resoluutiolla näkyy kuvaamisen epätarkkuus, tärähdykset yms. paljon herkemmin? Onko saavuttu terävyyden äärirajoille?
Canonilla on kaikissa uusissa kompakteissa ollut 20 megapikseliä vuodesta 2015 - poikkeuksena APS-C kennoinen G1 X mark III, jossa on 24 ja vuoden 2015 SX530 Hs, jossa vielä oli 16. Noin 20 megapikseliä riittää useimmiten. Täyskennoissa on sitten n. 50 megapikselin malleja.
Muistan, kun veikkailtiin aina, optimeja pikselimääriä ja sitä, että pian kasvu loppuu. Tuskin kukaan 10 vuotta sitten olisi veikannut 20 megapikseliä siksi tasoksi, jolle jäädään.
"Minulla on käsitys, että muinaisilla mustavalkofilmeillä dynaaminen alue oli noin 4-5 aukkoa, värinegatiivifilmeillä noin 8 aukkoa, ja samaan määrään päästään nykyisillä järjestelmäkameroilla."
Ansel Adams kehitti Zone systeemin ja sai 11 sävyä mv-filmille. Riippuu miten kehittää mikä tuo dynaaminen alue on.- Tsuumikosh
11 sävyä mustavalkofilmille? Mikä sellainen sävy on? Onko se sama kuin aukko?
Jos Adams käytti pääasiassa ison koon kameroita, joissa hervottoman kokoinen filmiruutu, niin luulisi, että täytyy jotain sävyjäkin löytyä sitten.
- Niistä filmiruutujen kuvista ehkä pystyi tekemään osasuurennoksia, jotka näyttivät teleobjektiivilla kuvatuilta. Kun olen Adamsin kuvia joskus katsellut, tältä osa niistä vaikutti.
Tuo 11 sävyä eli porrasta on vähän kuin aukkoja. Zone systeemistä löytyy paljon juttua netistä ja alan kirjoista. Muinoin sävyjä ei ollut helppo hallita. Nykyään riittää kun valottaa varjojen mukaan ja valitsee paperin sen mukaan että sävyala on hyvä. Muinoin oli paperia vain yhtä jyrkkyyttä ja filmi piti osata valottaa ja kehittää niin että sävyt tulivat paikalleen. Jos ei käytä Zone systemin ideaa voi tietty käyttää jotain muuta menetelmään jolla saa hyväsävyisen kuvan.
Adamsin kuvat ovat arvokkaita. Varsinkin hänen tekemänsä alkuperäiset vedokset. Ja niitä pikseleitä riittää . Objektiivin ei tarvinnut olla kovin hyvä jotta sai teräviä kuvia. Digi ei pärjää ison koon kameralle.- Tsuumikosh
Monissa kameroissa on esim. valotuksen korjailu, jota pidän melko tärkeänä - yksinkertaisissa pokkareissakin. Valotusta pystyy muuttelemaan esim. kolmasosa-aukon tai puolen aukon verran. Jos jollain filmillä sävyala oli 4 aukkoa, ja jos valotusta voidaan säätää/korjailla 1/3 aukon välein, niin sittenhän sävyjen summa olisi 13. Kuin laskettaisiin aidan seipäitä: 12 metrin matkalle jos laitetaan metrin välein, niin summaksi tulee 13, koska ensimmäinen seiväs ei ole nolla vaan ykkönen.....
- Nikon_kamera
Kirjoittaja ei ole ilmeisesti koskaan vedostanut MV-kuvia. Paperia sai ostaa 4 tai 5 eri jyrkkyyttä, kunnes tuli mainio monikontrastipaperi, jossa oli kaksi emulsiota päällekäin. Toinen niistä oli jyrkkä ja toinen loiva, viritetty herkiksi hieman eri allonpituudelle. Tällaiselle paperille saattoi säätää jyrkkyyttä portaattomasti suurennuskoneella, jossa oli kontrastinsäätövalopää, eli kaksi hieman eri värisävyä olevaa lamppua joitten valosuhdetta pystyi säätämään nuppia kiertämällä. Pystyi tietysti jopa säätämään erikseen eri kohtaan paperia kun valotti osissa.
Minullakin oli tuollainen säätöpää (Ilfordin) jo vuonna 1985 isossa Beselerin suurennuskoneessa. Sittemmin koko värkki on hukkunut jonnekin kun moista ei ole tarvinnut enää tuon huomenen ja niitten hinta on tippunut käytännössä nollaan.
Mitä dynamiikkaa tulee, niin parhaat digikamerat toistavat nyt noin 15 aukkoa, joka on reilusti parempi kuin mikään filmi ikinä. Se on enemmän kuin mitä objetktiivit pystyvät toistamaan sisäisten heijastusten takia, käytännössä raja kulkee jossain 12 aukossa. Pullonkaula alkaa siis olla optiikka, ei kenno.
Digi ei pärjää isolle kameralle tarkkuudessa, tämä totta, mutta pitää mennä yli 9x12 cm filmikokoon että eroa alkaa syntyä. Filmin dynamiikan puutetta ei sekään pelasta. - Nikon_kamera
Tsuumikosh kirjoitti:
Monissa kameroissa on esim. valotuksen korjailu, jota pidän melko tärkeänä - yksinkertaisissa pokkareissakin. Valotusta pystyy muuttelemaan esim. kolmasosa-aukon tai puolen aukon verran. Jos jollain filmillä sävyala oli 4 aukkoa, ja jos valotusta voidaan säätää/korjailla 1/3 aukon välein, niin sittenhän sävyjen summa olisi 13. Kuin laskettaisiin aidan seipäitä: 12 metrin matkalle jos laitetaan metrin välein, niin summaksi tulee 13, koska ensimmäinen seiväs ei ole nolla vaan ykkönen.....
Mitä höpöjä tämä on? Sävyala on tapana kertoa tummimman ja vaaleimman kohdan erona, joko aukkoina (esimerkiksi 4) tai densiteettinä (0,3 d vastaa yhtä aukkoa, joten 1,2d olisi se 4 aukkoa kymmenkantaisen logaritmisesti densiteettinä ilmaistuna).
Tämä ei ole ollenkaan sama kuin sävyjen määrä, niitähän on käytännössä* liukuvasti ääretön määrä, tai ainakin vähintään tarpeeksi, ei pelkästään neljä erilaista pykälää.
*) toki voidaan digikameran jokainen "sävyporras" erikseen laskea kuvan bittisyvyydestä ja dynamiikasta, mutta ei nyt mennä siihen kun alkeetkin ovat hukassa. - Canonisti
Nikon_kamera kirjoitti:
Kirjoittaja ei ole ilmeisesti koskaan vedostanut MV-kuvia. Paperia sai ostaa 4 tai 5 eri jyrkkyyttä, kunnes tuli mainio monikontrastipaperi, jossa oli kaksi emulsiota päällekäin. Toinen niistä oli jyrkkä ja toinen loiva, viritetty herkiksi hieman eri allonpituudelle. Tällaiselle paperille saattoi säätää jyrkkyyttä portaattomasti suurennuskoneella, jossa oli kontrastinsäätövalopää, eli kaksi hieman eri värisävyä olevaa lamppua joitten valosuhdetta pystyi säätämään nuppia kiertämällä. Pystyi tietysti jopa säätämään erikseen eri kohtaan paperia kun valotti osissa.
Minullakin oli tuollainen säätöpää (Ilfordin) jo vuonna 1985 isossa Beselerin suurennuskoneessa. Sittemmin koko värkki on hukkunut jonnekin kun moista ei ole tarvinnut enää tuon huomenen ja niitten hinta on tippunut käytännössä nollaan.
Mitä dynamiikkaa tulee, niin parhaat digikamerat toistavat nyt noin 15 aukkoa, joka on reilusti parempi kuin mikään filmi ikinä. Se on enemmän kuin mitä objetktiivit pystyvät toistamaan sisäisten heijastusten takia, käytännössä raja kulkee jossain 12 aukossa. Pullonkaula alkaa siis olla optiikka, ei kenno.
Digi ei pärjää isolle kameralle tarkkuudessa, tämä totta, mutta pitää mennä yli 9x12 cm filmikokoon että eroa alkaa syntyä. Filmin dynamiikan puutetta ei sekään pelasta.Toinen digin rajoitus on esitysvälineiden huono laatu. Televisiot ovat surkeita. Hyvä tykki on mainio, kun sitä ei pääse vertaamaan diaprojektoriin. Jo 6x6 dia on katsomiskokemukseltaan ylivoimainen tämänhetkisiin videotykkeihin verrattuna.
Hyvät digikuvat kannattaa aina tulostaa. Se on oikeastaan ainoa tapa näyttää niitä. Minulla on yhdellä seinällä vaihtuvia kuvia ja itse pystyn tulostamaan A3-kokoon asti. - Nikon_kamera
Canonisti kirjoitti:
Toinen digin rajoitus on esitysvälineiden huono laatu. Televisiot ovat surkeita. Hyvä tykki on mainio, kun sitä ei pääse vertaamaan diaprojektoriin. Jo 6x6 dia on katsomiskokemukseltaan ylivoimainen tämänhetkisiin videotykkeihin verrattuna.
Hyvät digikuvat kannattaa aina tulostaa. Se on oikeastaan ainoa tapa näyttää niitä. Minulla on yhdellä seinällä vaihtuvia kuvia ja itse pystyn tulostamaan A3-kokoon asti.4K television terävyys on suunnilleen sama kuin normaalin kinodian. Dynamiikka-alue on uudella televisiolla huomattavasti suurempi kuin filmillä.
Superterävät ja valovoimaiset tykit ovat sikakalliita, tämä on totta, mutta todellisuudessa diaprojektorien terävyys on aika surkeaa, jopa parhaat Leitzit ja Carusellit piirtävät keskimäärin jotain 25 lijaa millille, kun hyvät optiikat tyypillisesti non 80 viivaa per milli. Lisäksi kun otetaan huomioon dian kupruilusta johtuva epäterävyys, niin diaprojisointi ei olekkaan niin ihanaa kuin ennen vanhaa kuviteltiin.
Loppujen lopuksi on myös kysymys katseluetäisyyksistä ja kuvan koosta. Terävää televisiotakin pitää katsoa yllättävän läheltä, että ero HDn ja 4K:n välillä erottuu.
Toisin sanoen kaikenkattavia totuuksia kannattaa tässäkin välttää. Silmä antaa paljon anteeksi.
Keskikoon dia on tietysti parempi kuin keskinkertainen tai hyväkään videotykki, mutta kohtuullisen kokoinen 4K telkkari parin metrin päästä katsottuna antaa kyllä teknisesti paremman katselukokemuksen kun diaprojektori. Kun ei oteta nostalgia- ja tunnelma-aspekteja huomioon.
- Tsuumikosh
Niinkö se sitten oli, kuin epäilinkin, että sävy ei ole sama asia kuin aukko? Käsitykseni mukaan yhden aukon muutos valotuksessa tarkoittaa valomäärän puolittumista tai kaksinkertaistumista. Mutta sävy on tulkinnanvaraisempi asia? (Esim. Tikkurilan maalikartalla?) Sävyissä lienee kyse siitäkin, että laitetaan esim. punaisen sekaan hiukan sinistä, tai siniseen aavistuksen verran keltaista, että saadaan vihertävä sävy, petroolia. Värin sävy.
- Piirtämisen tekniikkaa opiskelleet ehkä tietävät, että kolmella värikynällä voidaan sekoittaa muut värit, ainakin jos väriainekset ovat tarpeeksi pehmeitä, päällekkäin vedettäviksi. Joten vastaavasti, jos valokuvauskennossa on herkkyyttä kolmelle värille, esim. 12 sävyä kullekin värille, niin sittenkö näistä tulee jokin kombinaatio tai permutaatio värejä ja sävyjä? 3^12 vai miten päin se laskettaisiin?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä963337Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda3041833Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2471677- 951530
IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel4101502Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että4221393Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik21320Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa
Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat381147Miksi Purra-graffiti ei nyt olekkaan naisvihaa?
"Pohtikaapa reaktiota, jos vastaava graffiti olisi tehty Sanna Marinista", kysyy Tere Sammallahti. Helsingin Suvilahden276973Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun346972