En ymmärrä... Jotenkin meidän pitäisi päästä tämän tilanteen, tämän jonkun, yli. Vaikka sitten "keinotekoisesti" eli vain esim. istumalla alas vierekkäin. Tämä odottelu ja se, että ehkä tilanne joskus menee omalla painollaan jotenkin johonkin, ei johda mihinkään, koska tämä tilanne on tällainen.
Outoa, koska olet juuri se ihminen, josta välitän eniten ja jonka kanssa on tavallaan helpoin olla. Olet kaikista maailman ihmisistä se ihminen, jonka syliin päätyisin, jos antaisin vetovoiman vaan viedä minua sinne, minne se minua vetää.
Silti joskus tuntuu, että on helpointa olla sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole itselle niin tärkeitä ja merkityksellisiä.
Outoa, koska olet juuri se ihminen, josta välitän eniten ja jonka kanssa on tavallaan helpoin olla. Olet kaikista maailman ihmisistä se ihminen, jonka syliin päätyisin, jos antaisin vetovoiman vaan viedä minua sinne, minne se minua vetää.
Silti joskus tuntuu, että on helpointa olla sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole itselle niin tärkeitä ja merkityksellisiä.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Onko se juuri siinä, että jos en laittaisi yhtään vastaan, joku vetovoima vetäisi minut syliisi alta aikayksikön? Ja siksi joudun laittamaan vastaan, koska en kai voi vain tupsahtaa syliisi yhtäkkiä?
Mitä, jos en laitakaan yhtään vastaan seuraavan kerran kun nähdään? Hmm...
Sen olen huomannut jo kauan aikaa sitten, että luotasi on todella vaikea lähteä pois. Kuin joutuisi taistella jotakin vastaan.
En tiedä kuka olet ja kenelle kirjoitat, mutta voisin kuvitella tai ainakin toivoa hänen (naisen) ajattelevan ja kirjoittavan noin. Haluaisin sanoa hänelle, että ymmärrän miksi vastustat, mutta anna periksi edes vähän, jotta saamme mahdollisuuden. Jos on vaikeaa puhua asioista kasvokkain, niin kirjoita edes. Tai vastaa edes jotain, kun kirjoitan sinulle suoraan muista kuin arkisista asioista.
Tuohon tilanteeseen ratkaisun voit löytää vain sinä itse. Näin sanoisin myös jos olisit minun hän. Minä paljastin jo kaikki omat korttini ja enempää en voi enää tehdä jos mitään positiivista vastakaikua ei tule. Kaikki taisi loppua siihen vastaan laittamiseen. Enää niitä mahdollisuuksiakaan ei ole.
Tähän voisin sen verran selventää, että en siis laittanut vastaan siksi, että olisin itse halunnut niin tai ettenkö olisi halunnut osoittaa tunteitani, vaan siksi, että a) pelkäsin hänen ahdistuvan, jos näytän tunteeni, koska ne olivat niin voimakkaat, ja b) aina, kun sitten uskalsin tunteitani näyttää, niin hän pamautti vastaan jotakin sellaista, jolla tavallaan torjui minut pois, siksi aloin pelätä tunteideni näyttämistä, koska pelkäsin tuota hänen reaktiotaan.
Siksi myös ajattelen, että pienikin, vaikkapa sitten keinotekoinen, edistysaskel olisi voinut tehdä paljon. Olisin saanut varmuutta siihen, että tunteeni ovat hänelle ok, ja toisaalta siihen, ettei hän vain pelleile minulla, ja jatko olisi ollut helpompaa. Siksi yritin myös kertoa tunteistani hänelle muilla tavoin, jotta hänelle ei tulisi tuollaista epävarmuutta, joka minulla oli.
Millä tavalla pamautti vastaan? Millä muilla tavoilla tunteista voi kertoa? Itse huomaan joskus vasta jälkeenpäin tyhmästi keskeyttäneeni toisen ja sitten mietin, että olisikohan hänellä ollut jotain tärkeää asiaa..
Esimerkiksi niin, että alkoi vihjailla muista tai kertoa, että lähteekin tästä juuri tämän ja tämän kanssa sinne ja tänne... En nyt viitsi kovin yksityiskohtaisesti kertoa, mutta kuitenkin tuontyyppisesti. Olen yrittänyt kertoa tunteistani mm. kirjoittamalla (ihan henkilökohtaisesti siis) ja/tai kertomalla hänelle esim., kuinka tärkeä hän on minulle.
Niin, rakkaudessa on riski otettava. Se on se hinta mikä pitää maksaa. Mikäli haluat saada rakkautta, sinun on sitä kyettävä myös itse antamaan. Ilmeisesti sinun tunteesi eivät sitten ole aitoja, kun et niitä uskalla tunnustaa. Miksi olet huolidsasi sen toisen osapuolen suhtautumisesta? Hänhän voi kokea myös yhtä voimakkaasti kuin sinä, mutta nythän et saa totuutta selville koskaan. Ethän voi olla varma kuinka vahva ja sydämellinen ihminen hän on, hän saattaa osata suhtautua asiaan juuri niinkuin toivotkin.
Ei ongelma ole siinä, ettenkö kykenisi itse rakkautta antamaan, vaan päinvastoin. Minulla olisi ollut rakkautta annettavana hänelle niin paljon, että on ollut haastavaa pitää se kaikki sisällään kaikki nämä vuodet. Mm. olosuhteet eivät vaan ole olleet kovin hyvät, lisäksi hänen käytöksessään on sellaista ristiriitaisuutta, josta en ota selvää sen osalta, mitkä ovat hänen todelliset ajatuksensa. En ole niinkään huolissani toisen osapuolen suhtautumisesta itseni kannalta, vaan enemmänkin sillä tavalla, että en halua ahdistaa häntä tunteillani. En tosin tiedä, ahdistavatko tunteeni häntä, enkä tiedä sitäkään, miksi ajattelen niin paljon sitä, millaiseen tilanteeseen hän joutuu, jos hänelle tunteistani kerron. Ehkä se on vaan jonkinlaista toisen ihmisen asemaan asettumista ja taipumusta ajatella pitkälle sitä, miten oma käytös voi vaikuttaa toiseen.
Ja olen siis kertonut tunteistani hänelle.
Kuinka monta vuotta tilanne on jatkunut?
Joka tapauksessa tsemii sulle tilanteeseen. Siihen on tadan kaksi vaihtoehtoa: joko kerrot tunteesi tuolle ihmiselle ja otat vastaan hänen reaktion tai sitten hautaat tunteesi syvälle ja kaipaat häntä koko loppuelämäsi. Itse valitsisin ehdottomasti tuon ensimmäisen vaihtoehdon. Itse asiassa tilanteeni on täysin sama kuin sulla. Tunteet ja rakkaus ovat kyllä taistelun arvoise
Tuskin kertoo tuosta. Siirrät varjellen omia tunteitasi vastuun ja kopin niistä toiselle.
Miksi ihmeessä jollekin pitäisi mennä tunteitaan erittelemään, jos ette ole edes tutustumisvaiheessa?
Eihän tuollainen rakkautta ole, vaan viehätystä, innostusta toisesta henkilöstä jolta haluaisit saada jotain itseäsi tai elämääsi täydentämään.
Itsekkäitä tuntemuksia siis, ja jotka laimenevat tai vahvistuvat tutustumisvaiheessa ja jos on yhtenäiset näkemykset elämien täydentymisistä, hyvin käy, jos ei, niin täydentyminen jää siltä osin sivuun.
Tuskin voi rakastua ilman tutustumista. Kerta näkemältä jotkut sanovat että nyt tuo persoona tuntuisi täydentävän elämääni ja kun toinen yhtäläisesti ajattelee toisesta persoonasta samoin, viehätys toista ja itselle saatua täydennystä kohtaan on suurta, pidetään sitä viehätyksenä kun on mitä haluaa ja mitä haluaa jakaa toiselta, toiselle.
Viehätykset tutustuessa vahvistuu tai laimenee.
Rakkaus on syvempää.
Omien tunteiden riipiminen, varjeleminen, eritteleminen ei ole rakkautta toista kohtaan. Etäilet toisen elämässä haluten siitä epätoivoisesti jotakin itsellesi (täydentämään). Lannistut kun huomaat ettei toinen toimi ideaalisi, kuplasi mukaan, silloin hänellä ei ole samaan yhtäläisyyteen haluja, tai toimia ylipäätään sinun mukaisesti, sinun elämääsi täydentämään.
Luo elämääsi
Hyviä ajatuksia tuot esille!
Kyse ei kuitenkaan ole henkilöstä, jonka olen vain nähnyt jossain, vaan jonka tunnen nyt jo useamman vuoden takaa ja jonka kanssa olen ollut tekemisissä melko paljonkin. Toki sellaista kahdenkeskistä aikaa on ollut tosi vähän, enkä voi sanoa tuntevani häntä millään tavalla täydellisesti, mutta nykyisen tuntemisen perusteella olen kyllä saanut melko hyvän kuvan siitä, millainen hän on, ja voin myös sanoa, että nykyisen tuntemisen perusteella ne viehätykset, joita alkuvaiheessa oli, ovat vain vahvistuneet.
Jos ihminen vain toitottaisi rakastavansa, ripustautuen toiseen, kertoo se vain halusta saada hyväksyntää, huomiota, jolloin oma tunne hyväksynnästä vie voiton jopa yhtäläisen viehätykseen perustavasta elämien täydentymisestä.
Ketä kiinnostaisi kuulla että joku "rakastaa" siltä seisomalta, sellainen vaikuttaa vetoavalta hyväksynnän hakemista rakkauden nimissä lausutulta. Keinotekoiselta kihertelyltä.
Pitäähän toiseen viehättyminen näkyä yleisesti vuorovaikutuksissa, teoissa ja sanoissa.
Jos ripustautuu rakkauden nimissä hokemaan tunteitaan, kyllä se enempi halvalta tavalta metsästää vastavuoroista "rakkautta" kuulostaa. Tuollaiset tunteet syntyvät vain halusta saada itselleen miellyttäviä tuntemuksia, huomiota ja hyväksyntää. Sen takia niitä varjelevat ja luulevat että ihmisten kanssa aloitettaisiin tunteisiin vetoamalla.
Jos ihmiselle ei synny halua tutustua niin kertoohan se nyt jostakin. Vaan jäävät pohtimaan käsittömällä tavalla, kuinka "suuret" tunteet voisivat ahdistaa toista. Varmaankin, sillä kuka toisen tunteilla mitään tekee, jos ihmisellä ei muuta mielenkiintoa ole kuin niiden avulla vetää huomion itseensä ja kuvitella niiden pohjalta voisi jotain rakentaa, eikä yhtäläisen elämän täydentämisiin.
Puhumattakasn mallintajista, jotka luulevat, että kaikki tulisi ilmaista kihertely, pikkutyttö tyyliin ulos itsestä, oli kanssakäymisen taso sitten missä vaiheessa tahansa. Liioiteltua mallinnusta, opittua uskomusta, miltä ihastus, rakkaus näyttää, kuulostaa.
Imelää ivaa. Mallintajien taidon näytteet. Sormella osoittelijoiden halu päästä tuollaisiin mukaan, keinosiementäjien illuusio läheisyyttä. Niinkuin tosi tunteita kokevat (sick).
Useasti ihmiset tyytyvät täydentämään elämäänsä perinteiden, erilaisten mallinnusten mukaan.
Kaipaavat sellaista että saisivat hyväksyvää täydennystä.
Jos ovat sellaista jonkun taholta kokeneet, voivat jäädä ripustautuneen oloisesti kaipaamaan lisää (egoilevat) Sekoittavat nuo rakastumisiin. Onhan toinen voinut vain ilmaista ystävällisen huomion, hyväksymisen ihmisenä.
Tai sitten viehättyvät liikaa ajatuksesta että saisipa juuri tuon täydentämään elämääni, luovat siihen ennakkoon liian suuren kuvaelman.
Ristiriitaisesti useasti naiset sanovat juuri noin miehille, oh, olin vain ystävällinen, mutta jos joku heille luo huomiota ko tavalla, saattavat vaatia lisää, erityisesti tietysti jos viehättyvät haluamaan ko ihmiseltä täydennystä elämään, eikä keltä tahansa. Voivat luokitella ja todeta, ei ole riittäviä edellytyksiä, jos he joutuvat kokemaan samaa, ikäänkuin eivät voisi sitä todeksi uskoa?
Ristiriitaisesti huomioitu että toisinaan tuollaiset varjelen tunteitani tapaukset lähtevät kevyesti leikkimään ihastuneita helpompien tapausten kanssa, mitään aikaisemmin heidän esittämiä vaikeuksia suhteisiin tms ei ole enää ilmassa, vaan päästävät kyllä elämäänsä hyvinkin helposti.
Luultavasti tunteidensa vartioinnin takana on myös sitä, ettei tiedä miten vähemmän helppojen kanssa tulisi toimia, ilman pettymyksiä, sen takia esittävät tunteiden varjelemis teorioita, että myös muille ihastuneita, koska sellainen toimii helpoimpien tapausten kanssa, siteen luominen vastavuoroisen keimailevan huomion myötä. Kihertelyllä tyhjyyden paikkaamista.
Vaikka sellaista ihastusta ihmiseen ei olisi, vaan halua ripustautuvaan hyväksynnän kautta , tärkeyden kokemista, tyhjyyden täydentämistä eikä elämien täydentämistä, sillä toiset ihmiset eivät omituista kyllä ole normaalilla tavalla tuossa kuvassa mukana, tekijöinä, arvostettuina, läsnäolevina, vain heijastuksina.
Omituista kyllä
Alitajuntaiset mieltymykset vie heidät toimimaan, muutama viikko takaperinkin huomioineet ihastusmaista lepertelyä, halua kohdata miespuolinen sillä tavalla asiayhteydestä riippumatta.
Piiloiteltua ihastusta, halu ja tarve nähdä itsensä halutuksi, tärkeäksi, huomioiduksi, mahdollisuuksien kuvitelmia , alitajuntaista nojaamistarvetta mieheen ja itsensä täydentyminen miesten rinnalla tietyiltä osa-alueilta. Huijaavat itseään jos muuta tavoittelevat. Egoistiset tarpeet, jotkut muut osa-alue tarpeet voivat noista ajoittain esille, mutta kokonaisuutena eivät tule viemään tasapainoon.
Naiset ja niiden ristiriidat, halujen peittelemiset pikkutyttö kihertelyihin ym. Nobel tiedossa jos ne ratkaisee
Ajattelevat pikkutyttö leikeissään vielä peppupanojenkin jälkeen olleensa ihastuksensa huipussa. Haluttuja ja tärkeitä.
Ja seuraava jonoon tekemään samaa, kuin heittopussi olisi. Muuta tarjottavaa olisi.
Ihmettelen, mikseivät mallintajat, sormella osoittelijat huuda, tuo mies oli halunnut häntä, kyllä oli! Rakastunut, ihastunut häneen!
Miksette huuda?
Pidättekö tavanomaisena että jotkut haluavat kokea haluttavana ja tärkeänä oloa kenen tahansa taholta? Tekevät toimet, ja sitten kohauttavat olkia.
Mutta kun joku jota eivät saa (suoralta kädeltä itseään ihastelemaan), käänteisesti alkavat huutamaan tärkeyttää, tuo, nimenomaa tuo, eikä nuo muut, tuo kiinnostuu minusta! (Ikäänkuin heillä itsellään ei olisi muuta kuin tarve ripustautua haluttavaksi ja tärkeäksi riippumaan)Kuin se olisi tärkeä tiedottaa muille, joilta tietää varmasti saavansa huomiota ja tärkeäksi tuntemisen kokemusta.
Ei tuollainen hyvältä tunnu, omituinen tarve korostaa jonkun yhteistä näkemistä, tiedostamista toisista, kuin se olisi jotain enemmän. Vaikka omaisivat samoja tilanteita muidenkin ihmisten kanssa, mutta vain ne huutavat, joiden avulla saavat tuntea olevan hetken haluttuja ja tärkeitä.
Kääntävät omat tunteensa "yhteiseksi "keinoläheisyyden kihertelyillä, ilman mitään halua normaaliin kanssakäymiseen.
Luulevat sen jälkeen jokaista reaktiota mieluisaksi oman pöyhkeilevän tärkeyden tunnistamiseksi. Liittävät itseään ihmiseen ripustautuvalla tavalla. Odottaen ihmettä, jossa heidän kuvaelmansa yks kaks tulisi todeksi. Ilman kosketusta todellisuuteen.
Hävyttömiä.
Poistaisin aseesta varmistimen, jos tuollaista rupeaisi kuulumaan. Tuo, tuo sormella osoittelua, käänteisiä "yhteiseksi" tunteiksi luokittelua keinoläheisyyden hakemista muiden avulla. Kuvaelmiin mukautumisvaateita. Muiden taholta, mallinnuksia ja toistoja. Joista levittelijä pyrkii itsensä viattomaksi tekemään, tiettyjä asioita he eivät kuitenkaan voisi tietää. Lietsoo nauttien omasta tärkeydestään.
Ilman minkäänlaista aitoa kohtaamista ihmisten välillä.
Tuollaisiin mitään kohtaamisia sen jälkeen tulisikaan. Vaikea ymmärtää mitä he voivat edes kuvitella. Syyttelevät sitten ristiriitaisuuksista, kun luulevat ettei heidän typerät ja ala-arvoiset tärkeilyt olisi tiedossa. Saavat tuhahteluja osakseen eivätkä ole ymmärtävinään.
Tiedostettuja, mutta merkityksettömiä.
Omituisia vajoavia kuvaelmiin.
Voisivat myös vaikka trollailla miehen nimissä viesti kihertelyjä netin täyteen nuorikolle ja vice versa.
Vaikea ymmärtää, miksi ihmiset kokevat tuollaisessa tuo tuo on sitä ja tätä osoittelussa olevan jotain hienoa ja suotavaa. Koskaan ole kokenut että tuollaiseen olisi tarvetta vajota, oli kenen kanssa tahansa minkä asteisia tilanteita tahansa.
Ikäänkuin varastavat näyttämön valokeidan, tuovat itsensä muille esille, luulotellen, että juuri hän olisi tilanteessa ihmisen kanssa erityisesti.
Vaikka toisen ihmisen ajatukset voivat olla muussa tai muissa, jossakin. Kun tilanteita on, jotka eivät ole kuitenkaan sitovia, vaan huomioita kanssaihmisistä. Niinkuin varmaan tuollaisen sormella osoittelevan tärkeilevän osalta.
Tuollaiset huomion itseensä muiden kautta vetäjä pyrkii kuvaelman kautta luoda jotain enemmän, mihin mallintajat lietsojat herkästi tarttuu. Kalastelevat huomiota.
Vaikka ihminen kerkiäisi itse edes vielä mielipidettä muodostamaan, kun jo keino yhteys "kiinnostuksesta" luodaan.
On, sellainen on rasittavaa. Sitten kun tuollaiseen yrittää luoda laajempaa näkymystä, ettei ihan noin pitäisi tehdä, alkavat pöyhkely tärkeilyn, nyt on toinen mainittu, jutussa täytyy olla nyt jotain mystisen mahtavaa, ovat erityisiä, ja muut saavat kierrettä lisättyä, kun eivät enää muuta pysty ajattelemaan kuin vanhaa mallinnusta, että heidän täytyy kihertää toisen ympärillä luoden kuvaelmia, haaveiluja ym. Kuin mikään todellinen ei enää olisikaan tavoitteena. Eikä kyllä tuollaisten jälkeen mahdollista olisikaan, sehän on selvä.
Saaden tyydytystä mallinnustensa kautta kun eivät muuta osaisi.
Vaikka ihmisen ajatukset voivat olla laajemmin muualla, muissakin, jossakin. Koska he eivät noin liiallisesti väärällä tavalla liitä itseään toiseen, ei heidän osalta tarvi työntää perspektiivien avulla kauemmas.
Kierot näyttämön varastajat typerällä tavalla. Kalastelevat huomiota.
Puhumattakaan että jaksavat ripustautua ihmiseen vuosia. Aloittaen kun päivä murmelina tietoisuus tyhjennettynä alusta ja alusta joka päivä, toimivat ja tekivät todellisessa elämässä mitä tahansa (toiseenkin liittyen).
ymmärän ton tunteen.
En tiedä kenelle tämä on, mutta en kaipaa tällä hetkellä ketään. Monta vuotta ollut omissa asioissa riittävästi tekemistä, eikä suhdeasiat kiinnosta kun on muuta miettittävää jatkuvasti ja muut vaan yrittää "tyrkyttää" eivätkä ymmärrä vaikka kuinka olen yrittänyt selittää etten pidä sellaisesta toiminnasta ollenkaan. Niin kauan kuin se jatkuu, jatkuu myös hiljaisuus, ei ole mitään selvitettävää kenenkään kanssa.
et kaipaa ketään ja tulti vain lukemaan päivän uutiset ikävä palstalta
Tämähän on ajatustenpurkupaikka, ei kai ole mitään pakkoa kaivata ketään?
se tuli lukee päivän "uutiset"
Välttämättä tarvitse kaipailla ketään, monilla on tarve saada asiat purettua ja täällä niitä näkee.
Nykyään ihmisillä ole aikaa edes kuunnella, kun kaikilla on olevinaan jatkuva kiire.
Eipä niin. Hupaisia viestejä, kuin yhdistellen jotain lainattua, omaa ja vaaleanpunaisia unelmia.
Todellisuudessa heillä on ollut käsissä vain tuota samaa, mahdollisuuksien pohtimista, missä joku riittävän sopiva on ollut maisemissa, mitään sen suurempaa, ihastusta tms ei vaikuta olevan.
Vain mahdollisuuksien pohdintaa, mikä tulee voimakkaasti esille ko tason viestienkin myötä (ap.), koska esillä on riittävän sopiva johonkin kohtaan osuva, mutta mitään sen syvempää ei sisälly.
Sekoittuu heillä oma huomion saanti euforia, egoistinen tärkeäksi itsensä tunteminen, pinnallisen miellyttämishaluisen kihertelyn korostaminen ts esittäminen jotta toinen/muut lankeaisivat samaan riippuvaan minä miellytän sinua, miellytä sinä minua tasolle, kun eivät muuta keinoa löydä yhteyteen toiseen, keinotekoisen läheisyyden hakemista. Vetoavat tuolla keinolla toiseen, imien luokseen (ripustautuvan oloisesti), mikä johtuu vain heidän tarpeesta saada hyväksyvää huomiota. Puistattavaa.
Pallottelevat vain mahdollisuudella. Mitään muuta ko tason jutut eivät sisällä, oli esitys mitä tahansa.
Unohtavat, että ihmisten välillä tulee olla syvyyttä.
Kun ihmiset menettävät vähäisetkin kosketuspinnat persoonina toisiinsa siten, että niistä viehättyisi, välittäisi, kokisi jotain. Silloin toinen jää taakse, ilman mitään muttia, pohdintoja mahdollisuuksista.
Tuntuu omituiselta, että ihmiset haluavat pohtia mahdollisuuksiaan loputtomasti, pienoisen huomio euforia ja itsensä joksikin tuntemisen tarpeen vuoksi (riittävän sopivan myötä, sillä hetkellä).
En oikein ymmärrä miksi olet tällä palstalla analysoimassa muiden vastauksia päivästä toiseen?
?ikinä aikaisemmin ole ollut?
Mielenkiintoisia saivarteluja, yhdistelyjä ja puuta heinää
tässä on aika paljon väärin,voisitko lyhentää.
Ihmiset sekoittavat läheisyyden, tietoisuuden toisesta.
Tietoisuus toisesta, läsnäolosta, havannoitu ihmisenä.
Jos tietoisuuskin evätään, kielletään, kertoo se karua kieltä sellaisen ihmisen syvyydestä, mihin ihmiset arvottaa.
Näkeminen, näkyväksi tulemista, persoonan, ihmisen arvostaminen, päivän sana.
Teette heistä vain itsellenne mieluisia karikatyyreja, toiveena saada heijastus takaisin mielteisenä.
Läheisyys on tietysti toista. Keinotekoisen luonti yritykset tietysti irvokkaita.
Älä turhaan jauha esityksiä, sopivia mahdollisuuksia on paljon, mieti tarkemmin, miksi jäät pohtimaan / vaatimaan itsellesi asioita toisen kustannuksella. Yhteiselo on jakamista, kauneuden luomista, ei riipivää mitä jos?
en ole ap,asaiat ei mielestäni ole ollennkan noin.tartuit liikaa "keinotekoinen"sanaan.
Silloin se on egoistista, jos se on riipivää mitä jos?(mikä on tietysti aika yleistä, sitähän ihmiset tarvitsevat sopivassa rajoissa, tärkeäksi olemista jollekin, itselle, toisille, ei tosin pitäisi hinnalla millä hyvänsä sitä hakea) Mahdollisuuksien pohtimista riittävän sopivan yhteydessä.
Keinotekoisen läheisyyden esittäminen on väärin, ripustautuvaa, omistavaa, toisen liittämistä itseensä väärillä tavoilla, puistattavaa. Omituisesti ko tason ihmiset eivät ole edes tietoisia toisesta henkilöstä todellisuuden tasolla.
Rakkaus tuntuu hyvältä, riipivyys tulee egoistisesta mahdollisuuksien pohtimisesta, mikä on riittävän sopivaa kussakin ja miksi, heijastelee itseään toivoessaan jotain jne.
Oma lukunsa on ihmiset jotka haluavat nähdä toisten asioita omilla silmillään, uppoutuvat keinotekoisen läheisyyden luonti illuusioihin. Kuin ei muusta kokemusta olisi, mallinnus jota toistavat. Pelkkä mallinnus.
Tuollaiset ihmiset, jotka haluavat puuttua muiden asioihin luomalla mallinnuksia omien rajallisten kokemusmaailman myötä, leimoja ym. Voisivat mennä suljetulle osastolle lätkimään tarroja seinille jonkun kuvan päälle, se täydentäisi heidän elämää yhtälailla.
Tuntuvat pohdinnoissaan odottavan vain tuota, että heidän miellyttämishalu kihertelytasolle vastattaisiin. Se on heidän mielestään käsitys ihmissuhteista.
Ei ihme ettei heidän juttunsa etene. Kaikki kuitenkaan eivät miellä asiaa noin, että pitäisi vastata jonkun kihertelyihin, vajota samalle tasolle, koska heillä vain liiallinen tarve miellyttämistarpeelle. Se on heidän mallinnus, ongelmansa.
Eivät näe itseään eivätkä toista.
Sopivassa määrin huomioiminen, luominen hyvälle yhteiselolle on eri asia.
sile tasolle,että haluaa miellyttää toista ihmistä?aika raskasta
On, alistuva miellyttämishaluinen ihminen on raskas toiselle osapuolelle. Koska siihen sisältyy vaade esityksiä (sinunkin on oltava minulle mieliksi, teennäinen heijastus itsestä ihmisenä), eikä tuo ihmistä itseään esille.
Keinotekoisen läheisyyden illuusion luojat juoksevat sormella osoittelemaan muille, yhdessä luomansa karikatyyrin ympärille, omaa tärkeyttään, kihertelyjään.
Kuin pitäen tuollaista normaalina. Uppoutumista pinnalliseen kihertelyyn, tärkeänä itsensä näkemistä toisen kustannuksella. Pikkutyttönä leikkimistä, välillä isoilla puheilla kuin juuri siten miten esittävät ihmiset tekevät, keskenkasvuista shokeerausyrityksiä asioiden ympärillä, omissa fantasioissaan, joita toisen sormella osoittaen liitetään.
Ala-arvoista keinotekoisen läheisyyden hakemista, kuin narsistisemmat hlöt tekevät, alentavat, halventavat ihmisiä omalle alemmalle tasolle, jotta saisivat ihmisen kanssa jonkinasteisen suhteen.
Esityksiä, vaikka muuten voisivat olla ja sanoa kuinka törkeitä tahansa (sopivasti ne aika ajoin unohtaen).
Tuollaiset ole kuin egoistista riipimistä ja toisen rääpimistä.
Tietoisuus hukassa
Hohhoijjaa.. Saatko tästä jotain tyydytystä?
en minäkään jaksa enää vastata,eihän tuosta ymmärä mitään.
Tainnu toi kirjottajja ite esittää jotai keinoläheisyyttä
totta,olen täysin samaa mieltä.
Huh... Ihan voisi olla minun ja hänen vuoropuhelu. Mutta...Oliko ap nainen?
Voi kun toivoisin, että et laittaisi vastaan. Voitaisiin vaan olla yhdessä. Minä en ainakaan nyt pääse tämän yli. Minusta oli aina kiva kun tulit ja ikävä jäi joka kerta kun lähdit.
Aikaa on kulunut liian kauan ja liian kauan on liian paljon ihmisiä ollut mukana tässä kaikessa. Saattaa mennä jopa vuosia selvitä siitä.
Aina on yhtä vaikeaa lähteä :/
Sinäpäs sen osuvasti sanoit.
Ihan kuin omista ajatuksistani. Oletan että kumpikin haluaisia nähdä, mutta kumpaakin myös estää joku jokin. Tai hyvinkin konkreettinen asia, mutta sen lisäksi myös jotakin muuta, jolle ei olla oikein tahdottu antaa tilaa tulla ilmi. En voi tästä tai miehen syistä olla täysin varma, mutta omani tiedän. Joka päivä toivon, että pystyisin nauttimaan tästä ajasta ilman kohtuuttomia estoja. Että voisin vain mennä enkä pelätä. Enhän muuta haluaisikaan kuin nähdä eikä muuta edes tarvistsisi tapahtua. Tässä vaiheessa pienet murusetkin ovat arvokkaita.
Kuin myös haluisin nähdä.
Kaiken tapahtuneen jälkeen.
Kun on vetäytynyt syvälle kuoreensa
toisen jatkuvien julmien sanojen vuoksi.
Joskus vielä pilkahtaa pienen pieni
ajatus näkemisestä
mutta muistikuvat karkoittavat sen.
Niin paljon pitäisi muuttua toisen taholta.
Alkoholi on vahvasti mukana. Sen takia hiljaisuus.
Jos toinen on niin pelottava, ettei uskalla sen takia lähestyä toista? Nyt ajattelen myönteisiä asioita hänestä, mut josko olenkin täysin väärässä ja petyn niin menee monta päivää toipumiseen?
Sanon minä....