Oletko huonon kohtelun tai väärän hoidon uhri?

Mulla ollut samanlainen kokemus yhen kerran. Potilasasiamies puhui ihmeäänen sävyllä, lapsellisesti lässyttäen. Sen potilasasiamiehen kanssa ei tullut hullua hurskaammaksi. Annoin siitä potilasasiamiehestä kirjallista palautetta sen sairaalan nettisivuilla olevalla palautelomakkeella, ihan kohteliaasti vaan totesin että ei herättänyt luottamusta kun puhui kuin lapselle lässyttäisi, no eipä tullut oikeita neuvojakaan. En jättänyt asiani ajamista siihen yhteen puhelinsoittoon. Kun soitin seuraavan kerran tarkistin ensin, onko siellä nyt luurin päässä sellainen potilasasiamies joka ymmärtää psykiatrisen hoidonkin virheistä. No siellä oli. äänestäkin kuuli dettä normaalitajuinen potilasasiamies siellä puhui, eli ymmärsi että aikuisia tässä kaikki ollaan. Ja siitä se sitten läht, mun asiani eteneminen ja hyvään suuntaani... Eli ei muuta kuin laittaa palautetta vaan johdolle menemään, jos potilasasiamies ei osaa keskustella asiallisella aikuisen äänellä. Onhan se ikävä jos ei potilasasiamies huomauttamatta ymmärrä puhua kunnolla, mutta jos on totta se mitä sanotaan yleisesti, että kaikki potilaspalaute on hyvästä, niin tuskinpa palautteesta loukkaantuu. Voihan olla ettei se ole tullut ajatelleeksi että ei puhu normaalisti kaikille potilaille. Lässyttäminen lapsellisella äänellä on epäasiallisuutta. Psykiatriakeskushan on HUS-HYKSin, eikös? Laita potilasasiamiehestä kirjallinen palaute nettilomakkeella, samalla tulet jelpanneeksi toisia potilaita, jotka ehkä jättävät koko muistutuksen tekemisen sikseen kuulemansa potilasasiamiehen lässytyspuheen vuoksi, siitähän herää vaikutelma ettei oteta vakavasti potilaan esittämää asiaa, kuten totesitkin. Tässä kopsaus HUSsin sivuilta, toivovat palautetta palvelujen kehittämiseksi:

"HUS:lle voi antaa palautetta toimintojen ja palveluiden kehittämisestä tai hyvästä hoidosta tai palvelusta. Palautteen antaminen tarjoaa mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa palveluiden kehittämiseen. Palautetta voi antaa eri tavoin..." Ja linkki palautesivulle on http://www.hus.fi/potilaalle/palaute-ja-osallisuus/palaute_hoidosta/Sivut/default.aspx

Sain fyysiseen sairauteen hoitovirheen. Kirjoitin tänne siitä. Kirjoitustani ei julkaistu täällä - isoveli valvoo!

valitapotilasasiamiehest kirjoitti:

Mulla ollut samanlainen kokemus yhen kerran. Potilasasiamies puhui ihmeäänen sävyllä, lapsellisesti lässyttäen. Sen potilasasiamiehen kanssa ei tullut hullua hurskaammaksi. Annoin siitä potilasasiamiehestä kirjallista palautetta sen sairaalan nettisivuilla olevalla palautelomakkeella, ihan kohteliaasti vaan totesin että ei herättänyt luottamusta kun puhui kuin lapselle lässyttäisi, no eipä tullut oikeita neuvojakaan. En jättänyt asiani ajamista siihen yhteen puhelinsoittoon. Kun soitin seuraavan kerran tarkistin ensin, onko siellä nyt luurin päässä sellainen potilasasiamies joka ymmärtää psykiatrisen hoidonkin virheistä. No siellä oli. äänestäkin kuuli dettä normaalitajuinen potilasasiamies siellä puhui, eli ymmärsi että aikuisia tässä kaikki ollaan. Ja siitä se sitten läht, mun asiani eteneminen ja hyvään suuntaani... Eli ei muuta kuin laittaa palautetta vaan johdolle menemään, jos potilasasiamies ei osaa keskustella asiallisella aikuisen äänellä. Onhan se ikävä jos ei potilasasiamies huomauttamatta ymmärrä puhua kunnolla, mutta jos on totta se mitä sanotaan yleisesti, että kaikki potilaspalaute on hyvästä, niin tuskinpa palautteesta loukkaantuu. Voihan olla ettei se ole tullut ajatelleeksi että ei puhu normaalisti kaikille potilaille. Lässyttäminen lapsellisella äänellä on epäasiallisuutta. Psykiatriakeskushan on HUS-HYKSin, eikös? Laita potilasasiamiehestä kirjallinen palaute nettilomakkeella, samalla tulet jelpanneeksi toisia potilaita, jotka ehkä jättävät koko muistutuksen tekemisen sikseen kuulemansa potilasasiamiehen lässytyspuheen vuoksi, siitähän herää vaikutelma ettei oteta vakavasti potilaan esittämää asiaa, kuten totesitkin. Tässä kopsaus HUSsin sivuilta, toivovat palautetta palvelujen kehittämiseksi:

"HUS:lle voi antaa palautetta toimintojen ja palveluiden kehittämisestä tai hyvästä hoidosta tai palvelusta. Palautteen antaminen tarjoaa mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa palveluiden kehittämiseen. Palautetta voi antaa eri tavoin..." Ja linkki palautesivulle on http://www.hus.fi/potilaalle/palaute-ja-osallisuus/palaute_hoidosta/Sivut/default.aspx

Lue lisää

Taidan tietää ketä potilasasiamiestä tarkoitat HUS:ssa. Todellakin puhuu kuin lapselle. Ja aika negatiivinen tyyli hänellä on muutenkin, tietoa pitää melkein lypsää. Olen pari kertaa koettanut keskustella hänen kanssaan ja toisella kertaa sanoinkin suoraan että olisin toivonut häneltä enemmän apua ja toisenlaista asennetta. Kiitos palautteesta, hän sanoi, johon mina: ole hyvä.

HUS:ssa on useita potilasasiamiehiä, vastaavat yhteisestä numerosta. Sain onneksi kiinni toisen ja hänen kanssaan yhteistyö sujui aivan toisella tavalla. Sain asiani eteenpäin ja paljon henkistä tukea. Kiitos hänelle.

Valitukseni muuten on tosi pitkä prosessi ja toistaiseksi HUS on torjunut kaikki hyvin perustellut vaatimukseni. En jaksa tässä viestissä nyt selittää koko juttua, se on vielä niin raskas. Mutta kerron vaan sen että olen kahdelta yksityiseltä psykiatrilta saanut lausunnon, että minulla on posttraumaattinen stressihäiriö HUS:n Jorvin sairaalassa toteutetun hoidon seurauksena. Ja että se ei johdu ongelmista, joiden vuoksi sinne hakeuduin, vaan nimenomaan "hoidosta.

Jos sinulla on leima olet lainsuojaton.
Jos valtion palkka tohtori on leiman teon aloittanut kehon kipujen valittelu kierroksella eikä omaiset, pidä sitä puhtaasti poliittisina hullun papruina, eli he on saaneet
Suomen sisään rakennetulta soviet systeemiltä eli julkishallinto hyvä veli systeemiltä käskyn, että sinulle tehdään hullun paprut ja silloin se tehdään aluksi aina kehon kivuista, ja sinun tehtävä on tunnistaa se ja pysyä lopun ikää pois julkisesta terveydestä.
Tässä maassa tehdään paljon rappari listoja ihmisistä jotka ei muurari tohtoreita miellytä kun ovat tuoneet nekatiivi totuuksia esiin kilapiluttomista julkisista.

Turhaa sä tässä maassa oikeuksia haet sosialistisilta oikeus laitoksilta jotka on rappari oikeusneuvosten johdossa, ainoa mitä saat on kyyti hullujen huoneelle jos teet kanteluita.

Näethän eihän maassamme ole edes oikeus valtion rakenteita.
Sinä itse latinaa ja lääketiedettä osaamattomana kirjoitat vapisten ja tietoisesti laimentaen väärinkohtelua valituksen, koska tiedät että jos kerrot koko karmeuden terveyden hoitosi lakkaa heti, Suomi kun on julkisterveys eli kilpailuton Paratiisi, et sinä paratiisi terveydeltä mitään oikeutta saa, etkä sosialisti oikeus laitoksilta, joiden tehtävä on suojella monopoli julkisen mainetta kaikin keinoin ja julkisesta tehtyjä valituksia ei käsitellä,
Maani on totaali psykiatriaan uskova kuten boseviikki uskoi staliniin, eikä suomi käsittele yhtä ainutta valitusta psykiatriaa vastaan kuten ei bolseviikit stalinin rikoksia vastaan.

Eli uskonto nimeltä psykiatria on oikeuden saannin este.
Psykiatri on kuin imaami muslimi maissa koskematon, diktaattori, tyranni ja despootti, häntä vastaan et muslimaissa saa oikeutta etkä Suomessa psykiatrien järkyttävän traumatisoivaa ja ihmisarvoa alentavaa puoskarointia vastaan.

Säilyttäkää kaikki valtion aloitteesta tehdyt hullun paperit pankin tallelokerossa ja yksityisen tutkimat oikeat diaknoosit samoista oireista, koska siinä vaiheessa kun psykiatria kielletään voi tapahtua sama kuin stalinin kuoltua, että tulee joku Gorbatsov, joka myöntää että valtio poliittisista syistä teki hullun papruja säilyttääkseen kilpailuttoman monopolin,
(jota meidän julkisterveys myös on)
Ja korjaa valtion palkka tohtorien aloitteesta tekemät keinotekoiset ja valheisiin perustuvat hullun paprut. Ja kukaan omaisista ei koskaan ole pitänyt hulluna.

Oikeutta saadaan sellaiseen vakuutus terveyteen siirtymällä. Jossa vakuutus maksaa oikeuden käynnin ja medical lakitoimiston palkka lääkäri tekee valituksen lääkinnällisestä puolesta ja lakimies ihmioikeus rikos puolesta ja kaikki rikotut lakipykälät on jonossa merkattu joita on rikottu ja lakimies ja lakitoimiston lääkäri seisoo rinnallasi ja he vastaa valitusten teosta ja oikeus vaatimuksista, (etkä sinä, joka et osaa lakia, et latinaa etkä lääketiedettä, on siis naurettava maa joka vaatii sinua tekemään valituksen)
Ja he seisoo rinnallasi kunnes oikeus saadaan.

Meillä on vain nukke oikeus laitos avi, jossa sinä tai asianajasi ei saa olla paikalla suullisesti puolustamassa itseään kun lakia tuntematon tavallinen virkatantta toimii tuomarina, eli jo rakennus pohjasta näkyy että kaikki sosialisti oikeus systeemit on tehty valtion suojelemiseksi kansan valtuksilta.
Eikä aveja ole alunperinkään tehty kansan suojaksi vääryyksiä vastaan.
Avin tehtävä on suojata virkatohtoria että heitä ei rangaista misttään kauhaudesta.

Eihän Suomessa ole edes sakkoja tai korvauksia joita tohtorit joutuisi maksamaan edes korvauksia.

Eli 100% neukkula tää julkihallinto systeemi oikeuden ja tasa- arvon kannalta.

valitapotilasasiamiehest kirjoitti:

Mulla ollut samanlainen kokemus yhen kerran. Potilasasiamies puhui ihmeäänen sävyllä, lapsellisesti lässyttäen. Sen potilasasiamiehen kanssa ei tullut hullua hurskaammaksi. Annoin siitä potilasasiamiehestä kirjallista palautetta sen sairaalan nettisivuilla olevalla palautelomakkeella, ihan kohteliaasti vaan totesin että ei herättänyt luottamusta kun puhui kuin lapselle lässyttäisi, no eipä tullut oikeita neuvojakaan. En jättänyt asiani ajamista siihen yhteen puhelinsoittoon. Kun soitin seuraavan kerran tarkistin ensin, onko siellä nyt luurin päässä sellainen potilasasiamies joka ymmärtää psykiatrisen hoidonkin virheistä. No siellä oli. äänestäkin kuuli dettä normaalitajuinen potilasasiamies siellä puhui, eli ymmärsi että aikuisia tässä kaikki ollaan. Ja siitä se sitten läht, mun asiani eteneminen ja hyvään suuntaani... Eli ei muuta kuin laittaa palautetta vaan johdolle menemään, jos potilasasiamies ei osaa keskustella asiallisella aikuisen äänellä. Onhan se ikävä jos ei potilasasiamies huomauttamatta ymmärrä puhua kunnolla, mutta jos on totta se mitä sanotaan yleisesti, että kaikki potilaspalaute on hyvästä, niin tuskinpa palautteesta loukkaantuu. Voihan olla ettei se ole tullut ajatelleeksi että ei puhu normaalisti kaikille potilaille. Lässyttäminen lapsellisella äänellä on epäasiallisuutta. Psykiatriakeskushan on HUS-HYKSin, eikös? Laita potilasasiamiehestä kirjallinen palaute nettilomakkeella, samalla tulet jelpanneeksi toisia potilaita, jotka ehkä jättävät koko muistutuksen tekemisen sikseen kuulemansa potilasasiamiehen lässytyspuheen vuoksi, siitähän herää vaikutelma ettei oteta vakavasti potilaan esittämää asiaa, kuten totesitkin. Tässä kopsaus HUSsin sivuilta, toivovat palautetta palvelujen kehittämiseksi:

"HUS:lle voi antaa palautetta toimintojen ja palveluiden kehittämisestä tai hyvästä hoidosta tai palvelusta. Palautteen antaminen tarjoaa mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa palveluiden kehittämiseen. Palautetta voi antaa eri tavoin..." Ja linkki palautesivulle on http://www.hus.fi/potilaalle/palaute-ja-osallisuus/palaute_hoidosta/Sivut/default.aspx

Lue lisää

Kaikki koululääketieteessä puhuu lässyttäen kuin 3 vuotiaalle lapselle niille, jotka he itse omassa vainoaharhassaan ja omien vainoarhaisten hliviisaiden psykiatrian kautta on leimattu ali-ihmiseksi.
Lässyttävä lapsen ääni, kertoo vain sen että potilas asiamies on psykiatriaan uskova, eli uskoo kaikki sadut mitä lääketehdas keksii saadakseen biljoonia psyykkepillereillä ja rahaa ei tule lääketehtaille, ellei psykiatreja opeteta super vainoharhaiseksi näkemään mielisairauksia kaikkialla kuin stalin agentteja.
Leimaaminen on välttämätön, että sinulle saadaan syöttää biljoona euroa tuottavia pillereitä koska valtio maksaa psyykkediaknoosi tuottaa pillereinä n 12 000 per leimattu,
Joten potilas asiamies ei ole kokonais näkökykyinen, eikä näe että hullun papruja tehdäään mieleltään terveimmille, rahan takia

Ja hän läsyyttä kuin lapselle koska uskoo kuin SS sotilas juutalaisille kallon muodosta tehtyjen hullun paprujen takia, uskoen että ne leimatut on hulluja.
Vaikka niin silloin kuin nyt ainaot sadisti hullut on ne jotka leimaa ja uskoo psykiatrian teorioihin.

Tallaiset vainoharhaisiin teorioihin uskovat maat ajautuu kansan murhaan, kun hulluksi merkattujen määrä karvalakin väristä leimattuna nousee pykälään xx
Valtio alkaa salaa tappamaan leimattuja kuten 1940 Euroopassa kaasulla.

Psykiatria =Puoskarointia pahimmillaan
Inkompetentteja lääkäreitä
Natsihoitajia

Niinhän sitä outo luulisi. Mikä on totuus? Mielivaltaisesti käyttäytyvät hoitajat. Piittaamattomat lääkärit. On ihme kuinka ne kaikkein laiskemmat ja välinpitämättömät hoitajat hakeutuvat mthoitajiksi

Tollo.höperö kirjoitti:

Niinhän sitä outo luulisi. Mikä on totuus? Mielivaltaisesti käyttäytyvät hoitajat. Piittaamattomat lääkärit. On ihme kuinka ne kaikkein laiskemmat ja välinpitämättömät hoitajat hakeutuvat mthoitajiksi

Lue lisää

Niin, ei pitäisi päästää hoitajaksi opiskelemaankaan niitä jotka eivät alalle sovellu.

Onkohan ammattikorkeakoulussa liian lepsut soveltuvuuskokeet hoitajaksi opiskeleville? Tai jos soveltuvuuskokeita ei ole lainkaan, niin pitäisikö oppilaitostenkin kantaa vastuuta pahoista seurauksista? Siitä kun päästävät työelämään hoitajia, joilta puuttuu työssä tarvittava empaattisuus eikä pääkään kestä rankkaa duunia, ja siksi nämä kelvottomat tekevät työssään pahaa potilaille joko suoraan, tai niin etteivät hoida ammattiinsa kuuluvia työtehtäviään oikein.

Jos oppilaitokset eivät tee soveltuvuuskokeita, niin pitäisikö työnantajien tehdä ne työpaikkahaastattelun yhteydessä? Mikä on työnantajan vastuu, jos sen palkkaamat työhön soveltumattomat hoitajat vaarantavat potilasturvallisuutta ja myös tekevät pahaa potilaille?

Se, joka yhdenkin kerran on nähnyt, minkälaista turvattomuutta huonosti toimiva hoitokäytäntö ja kelvottomat hoitajat saavat aikaan psykiatrisen sairaalan osastoilla, ja miten potilaat tästä kärsivät, tietää ainakin sen totuuden, että niillä potilailla on normaali järjenjuoksu, jotka sanovat että eihän tällaisessä psykiatrisessa hoidossa ole mitään järkeä.

Totuus ei psykiatrisen hoidon systeemeistä päättäviä ihmisiä ole tavoittanut, vaikka potilaat ja heidän omaisensa ovat sairaaloiden huonosta hoidosta puhuneet vuosikausia. Heidän suustaan tullutta totuutta ei ole otettu todesta. Omaisia on pidetty hankalina valittajina ja potilaita kiusankappaleina, joiden puheet kannattaa mitätöidä leimakirvestä heiluttelemalla.

Potilaiden on viisasta ottaa kokemuksistaan opiksi. Onneksi monet psykiatrisen huonon hoidon ja huonon kohtelun uhrit pystyvät tekemään elämässään sen toimivan valinnan, etteivät enää ikinä hae apua noilta tahoilta.

Mutta pitää ajatella myös niitä ihmisiä, jotka joutuvat, erilaisista syistä, psykiatriseen hoitoon turvautumaan. Heistä jokaisen pitää saada takuuvarmasti sellaista hoitoa, mikä ei huononna heidän elämäänsä, aiheuta turvattomuutta, vie ihmisarvoa, nujerrettu elukaksi.

Psykiatrinen hoito kyllä voidaan saada sellaiseksi, että potilaisiin kohdistuneita ihmisoikeusloukkauksia ei enää vähätellä ja pidetä "virheinä joilta terveydenhuollossa nyt vaan ei voi välttyä".

On hyvä että potilaat, omaiset ja välittävät ihmiset puhuvat psykiatrisen hoidon ongelmista ja hoidossa tapahtuneista vääryyksistä. Ehkä joskus jossain totuuksia uskalletaan kuunnella ja kelvottomaksi osoittautuneet mielenterveys-sairaanhoitajat/psykiatrit saavat työpaikastaan kenkää, jo se on oiva alku paremmalle hoitosuunnalle.

Ei auta soveltuvuuskokeet. Sellaisia ei ole olemassakaan, joilla voitaisiin esim. narsistit ja muut sadistit osoittaa. Mielenterveysala vetää puoleensa henkilöitä, joilla on itsellään mielenterveysongelmia, vakaviakin. Ovat mieluummin sillä puolella, jolla on avaimet taskussa. Onhan niitä myrkkyhoitajiakin nähty jopa somaattisella puolella.

Mielenterveyshäiriöisten ihmisten kanssa työskentely tarjoaa vapaan kentän mielenterveyshäiriöisille hoitajille ja heidän häiriölleen. Vastuuseen sadismista yms. ei voi joutua, kun aina sanoo potilaan kertoman johtuvan potilaan sairaudesta ja sen pahenemisesta. Sama koskee lääkäreitä. Tosin lääkärit ovat harvemmin potilaan kanssa missään tekemisissä. He tekevät päätelmänsä hoitajien kertoman mukaan.

"Psykiatrinen hoito on kehittynyt myös potilaiden ihmisoikeudet huomioon ottavaksi..... psykiatrisen sairaalan on oltava potilaille turvallinen hoitopaikka, eikä turvapaikassa ihmisoikeuksia poljeta."

Psykiatrinen hoito on eufemismi kontrolli- ja/tai rankaisutoimenpiteille. Lääketieteessä hoidetaan, ei psykiatriassa. Psykiatria ei ole lääketiedettä eikä psykiatrian praktiikka lääketieteen praktiikkaa. Toiseksi, ihmistä voi hoitaa ainoastaan hänen omasta tahdostaan ja luvallaan. Kaikessa vastentahtoisessa toiminnassa on kysymys muusta kuin hoidosta tai auttamisesta. Se on lain edessä pahoinpitelyä tai jopa kiduttamista, minkä kriteerit täyttyvät psykiatriassa käytännössä nopeasti.

Toisekseen, et ole ymmärtänyt, että psykiatrisen klassifioinnin ("diagnosoinnin") tarkoitus on viedä kohteen ihmisoikeudet. Siten on absurdia puhua siitä miten psykiatriassa otettaisiin huomioon kohteen ("potilaan") ihmisoikeudet ennen, nyt tai jatkossakaan.

Takaisin vaan kipin kapin szasz comiin oppimaan. Et ole tainnut ymmärtää mitä Szasz sanoo.

Vaikka Szaszin joka väitteen kanssa ei samaa mieltä olisikaan, niin hän kyllä antaa ajattelemisen aihetta.

Olen oikeastaan vasta nyt törmännyt näkemykseen että psykiatria ei olisi lääketiedettä, eikä ylipäätänsä mitään tiedettä. Szaszin jyrkkä asenne ei kuitenkaan sovi pirtaani, vaikkakin tarkemmin ajatellen psykiatrien laatimat diagnoosit ja hoitosuunnitelmat perustuvat ei niin vakuuttaviin potilaalle tehtyihin tutkimuksiin ja jatkoseurantoihin.

Miksiköhän muuten sitä ei tutkita tieteellisesti, että montako kertaa psykiatriset diagnoosit osuvat oikeaan? Suomessahan kaikki tilastoidaan joten materiaalia on. Vai onko vaikea selvittää kun ei ole tieteellisiä menetelmiä diagnoosien varmistamiseen?

Okei mutta siis, en kiellä psykiatrisen avun hyötyjä, koska haluan tuntea vastuuta myös niistä ihmisistä, jotka ovat suurissa vaikeuksissa kun eivät tarvitsemaansa apua saa. Esimerkiksi vankiloissa on ihmisiä, jotka eivät ole saaneet mielenterveysvaikeuksiinsa ajoissa apua. Se on epäinhimillistä. Ja se on epäinhimillistä että lapset kärsivät tilanteissa, joissa vanhemmat eivät saa ajoissa tarvitsemaansa oikeaa apua mielenterveysongelmiinsa.

Koko psykiatria on vaikeasti lähestyttävä alue, koska se ei ole julkisuudessa toimintaansa liittyvistä ongelmista ja epäkohdista keskusteleva tiede. Psykiatrian edustajat tulevat julkisuuteen yleensä vain hattu kourassa rahaa pyytelemään. Tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista nykyisessä psykiatrisessa hoidossa psykiatrit ovat kumman hiljaa. Koska eivät tiedä?

Kyllä psykiatrit pääsääntöisesti tietää, mitä mielisairaaloissa tapahtuu. Heidän määräyksiähän siellä toteutetaan. Hoitajien väärinkäytöksiin he eivät viitsi puuttua. Sehän tietäisi epämukavaa lisätyötä ja psykiatrien työolojen huonontumista, kun työpaikalla on yli 20 hoitajaa yhtä psykiatria kohden ja osastolla on yleensä vain yksi psykiatri. Psykiatrien välinpitämättömyyttä en hyväksy millään perusteella.

Szaszin ajatukset on ollut psykiatrien tiedossa kautta aikojen. Jostakin syystä hänen ajatusmaailmastaan ei ole Suomessa edes julkisesti keskusteltu, miksi?

LuottamusMennytKokonaan kirjoitti:

Kyllä psykiatrit pääsääntöisesti tietää, mitä mielisairaaloissa tapahtuu. Heidän määräyksiähän siellä toteutetaan. Hoitajien väärinkäytöksiin he eivät viitsi puuttua. Sehän tietäisi epämukavaa lisätyötä ja psykiatrien työolojen huonontumista, kun työpaikalla on yli 20 hoitajaa yhtä psykiatria kohden ja osastolla on yleensä vain yksi psykiatri. Psykiatrien välinpitämättömyyttä en hyväksy millään perusteella.

Szaszin ajatukset on ollut psykiatrien tiedossa kautta aikojen. Jostakin syystä hänen ajatusmaailmastaan ei ole Suomessa edes julkisesti keskusteltu, miksi?

Lue lisää

Tämähän se juuri erikoista onkin, että sairaaloissa psykiatrit eivät puutu tietoonsa tulleisiin hoitajien tekemiin virheisiin ottamalla ne esiin sairaalan vastuuhenkilöiden kanssa. Ja huom! vaatimalla virheiden selvittämistä, mikäli johto aikoo kuitata virheet automaattiselityksillä tai pahimmassa tapauksessa suu suppuun -käskyillä.

Olen kuullut, että sairaaloissa työskentelevät psykiatrit selittävät puuttumattomuuttaan hoitajien väärinkäytöksiin sillä, että hoitajien työstä vastaa osastonhoitaja ja sairaalan ylihoitaja. Tässä yhteydessä oikein painotettiin, että hoitajien työ ei lääkäreille kuulu, ja siksi lääkäreille ei kerrota edes sellaisista hoitajien tekemistä virheistä, jotka haittaavat psyykkisesti sairaan potilaan hoitoa ja jopa estävät tämän tolpilleen toipumista.

Kuulema niin tarkka rajanveto psykiatrien ja hoitajien välissä on eräässäkin psykiatrisessa sairaalassa, että edes osastonylilääkärille ei kerrota, kun hänen osastollaan hoitajat tekevät virheitä, jotka haittaavat potilaiden hoitoa, josta hän itse viime kädessä vastaa. Esimerkiksi osastonylilääkärille ei ole kerrottu edes sellaisesta hoitajien toiminnasta, joka on vaikeuttanut potilaan sairautta ja pahentanut vakavaa ahdistus- ja masennustilaa entisestään niin paljon, että potilas on pitänyt kotiuttaa pikaisesti pois sairaalasta, jonka turvallisuuteen potilas ei ole voinut enää luottaa.

Niinpä, uskokoon ken tahtoo tätäkin "kuulemaa", pelkkää huhua, sanoisi entinen kaupunginjohtaja, ja ilman lisätietoa hämmentävän mystiseltähän tuo kuulostaakin.

No, joka tapauksessa. Jos nyt olisi niin säälittävän huonolla tolalla asiat sairaaloissa, että psykiatrit eivät voi vaikuttaa hoitajien räikeän epäasialliseen toimintaan psyykkisistä sairauksista kärsiviä potilaita kohtaan, niin miten ihmeessä nämä sairautensa vuoksi toimintakyvyttömät potilaat voisivat kohteluunsa vaikuttaa muistutuksilla, joita he eivät toimintakyvyttömyytensä vuoksi jaksa kirjoittaa...

Tämä ongelma ansaitsisi tarkempaa ajattelua niin potilaiden hoidosta päättävien psykiatrien kuin sairaaloiden johtoryhmien ja valvovien viranomaistenkin keskuudessa.

Kyllä psykiatrit tietävät, mitä osastolla tapahtuu, mutta eivät tunnusta, koska ovat vastuussa potilaasta kokonaisuutena. Pahinta tietenkin olisi, jos sairaalan maine kärsisi huonon kohtelun ja potilasvirheiden julkitullessa. Siksi psykiatrit eivät mukamas tiedä, eivät muista jne. Rajanvetoa hoitohenkilökunnan ja lääkäreiden välillä toki on, mutta vastuu on viimekädessä lääkäreillä. Siksi he eivät välitä tietää.

Jos psykiatrit tietää mitä osastolla tapahtuu niin miten oli mahdollista että sitä tietoa ei ole pystytty jossain käräjäoikeusjutuissa todistamaan. Siis mitä todistamista siinä oikein on jos se tietäminen kerran kuuluu työhön. Sehän se sillon pitäis todistaa että ei tiedä. Siis tää vaan tuli mieleen koska oon kanssa kuullu kaikenlaisista selittelyistä sillon ku Kupittaasta joka mediassa puhuttiin. On ihan perseestä tommonen että ei välitetä tietää. Mielisairaat potilaat on huonossa jamassa ja jos niitä ei uskota kun kertovat vääryyksistä ja sitten on vielä ne jotka tietää mutta ei puhu, niin ei ole reilua tommonen että asiat jätetään selvittämättä koska ei välitetä muusta ku maineesta. Eikö tommone aiheuta sairaassa ihmisessä just sitä että alkaa epäillä lääkäreitä ja ravaa hoitoa karkuun ku oikein tietää että on aihetta epäilläki. Pahalta tuntuu tommone.

Käräjäoikeudet harvoin ovat asiaaosaavia, kun toisena osapuolena on suuri työnantaja, sairaanhoitopiiri. Älykkyys, joka valjastetaan kierouden käyttöön ratkaisee. Käräjäoikeudessa työskentelevien koulutus on pientä verrattuna suuren sairaanhoitopiirin koulutettuihin asiantuntijoihin. Siellä on omat lakimiehet ja palkataan kovan luokan asianajajia lisäksi. Ei niille voi pärjätä. Ei totuuden perusteella asioita ratkaista. Lisäksi on erilaisia hyvävelijärjestelmiä olemassa. Kupittaan juttua en tunne enkä ota siihen kantaa. Kirjoitan yleisellä tasolla näkemäni ja kokemani perusteella.

KunTarkemminAjattelee kirjoitti:

Tämähän se juuri erikoista onkin, että sairaaloissa psykiatrit eivät puutu tietoonsa tulleisiin hoitajien tekemiin virheisiin ottamalla ne esiin sairaalan vastuuhenkilöiden kanssa. Ja huom! vaatimalla virheiden selvittämistä, mikäli johto aikoo kuitata virheet automaattiselityksillä tai pahimmassa tapauksessa suu suppuun -käskyillä.

Olen kuullut, että sairaaloissa työskentelevät psykiatrit selittävät puuttumattomuuttaan hoitajien väärinkäytöksiin sillä, että hoitajien työstä vastaa osastonhoitaja ja sairaalan ylihoitaja. Tässä yhteydessä oikein painotettiin, että hoitajien työ ei lääkäreille kuulu, ja siksi lääkäreille ei kerrota edes sellaisista hoitajien tekemistä virheistä, jotka haittaavat psyykkisesti sairaan potilaan hoitoa ja jopa estävät tämän tolpilleen toipumista.

Kuulema niin tarkka rajanveto psykiatrien ja hoitajien välissä on eräässäkin psykiatrisessa sairaalassa, että edes osastonylilääkärille ei kerrota, kun hänen osastollaan hoitajat tekevät virheitä, jotka haittaavat potilaiden hoitoa, josta hän itse viime kädessä vastaa. Esimerkiksi osastonylilääkärille ei ole kerrottu edes sellaisesta hoitajien toiminnasta, joka on vaikeuttanut potilaan sairautta ja pahentanut vakavaa ahdistus- ja masennustilaa entisestään niin paljon, että potilas on pitänyt kotiuttaa pikaisesti pois sairaalasta, jonka turvallisuuteen potilas ei ole voinut enää luottaa.

Niinpä, uskokoon ken tahtoo tätäkin "kuulemaa", pelkkää huhua, sanoisi entinen kaupunginjohtaja, ja ilman lisätietoa hämmentävän mystiseltähän tuo kuulostaakin.

No, joka tapauksessa. Jos nyt olisi niin säälittävän huonolla tolalla asiat sairaaloissa, että psykiatrit eivät voi vaikuttaa hoitajien räikeän epäasialliseen toimintaan psyykkisistä sairauksista kärsiviä potilaita kohtaan, niin miten ihmeessä nämä sairautensa vuoksi toimintakyvyttömät potilaat voisivat kohteluunsa vaikuttaa muistutuksilla, joita he eivät toimintakyvyttömyytensä vuoksi jaksa kirjoittaa...

Tämä ongelma ansaitsisi tarkempaa ajattelua niin potilaiden hoidosta päättävien psykiatrien kuin sairaaloiden johtoryhmien ja valvovien viranomaistenkin keskuudessa.

Lue lisää

Tosiaankin, huhuja liikkuu, sanoi karauttaja:) Ja tähän liittyen:

Turun päänäyttämön kulissit ovat komeat, onhan maisemat on suunnitellut lavastajista taitavin, luonto itse. Kyllä kehtaa kuvia Turun päänäyttämöstä somessakin esitellä!

Turun sivunäyttämö sen sijaan ei ole kaunista katseltavaa. Siellä kulissit ovat romahtaneet. Eikä jäljellä ole enää kuin reikä josta karautti karkuun tärkeintä roolisuoritusta esittävä ohjaajanäyttelijäkulissienrakentelija.

MikseivätPsykiatritTiedä kirjoitti:

Vaikka Szaszin joka väitteen kanssa ei samaa mieltä olisikaan, niin hän kyllä antaa ajattelemisen aihetta.

Olen oikeastaan vasta nyt törmännyt näkemykseen että psykiatria ei olisi lääketiedettä, eikä ylipäätänsä mitään tiedettä. Szaszin jyrkkä asenne ei kuitenkaan sovi pirtaani, vaikkakin tarkemmin ajatellen psykiatrien laatimat diagnoosit ja hoitosuunnitelmat perustuvat ei niin vakuuttaviin potilaalle tehtyihin tutkimuksiin ja jatkoseurantoihin.

Miksiköhän muuten sitä ei tutkita tieteellisesti, että montako kertaa psykiatriset diagnoosit osuvat oikeaan? Suomessahan kaikki tilastoidaan joten materiaalia on. Vai onko vaikea selvittää kun ei ole tieteellisiä menetelmiä diagnoosien varmistamiseen?

Okei mutta siis, en kiellä psykiatrisen avun hyötyjä, koska haluan tuntea vastuuta myös niistä ihmisistä, jotka ovat suurissa vaikeuksissa kun eivät tarvitsemaansa apua saa. Esimerkiksi vankiloissa on ihmisiä, jotka eivät ole saaneet mielenterveysvaikeuksiinsa ajoissa apua. Se on epäinhimillistä. Ja se on epäinhimillistä että lapset kärsivät tilanteissa, joissa vanhemmat eivät saa ajoissa tarvitsemaansa oikeaa apua mielenterveysongelmiinsa.

Koko psykiatria on vaikeasti lähestyttävä alue, koska se ei ole julkisuudessa toimintaansa liittyvistä ongelmista ja epäkohdista keskusteleva tiede. Psykiatrian edustajat tulevat julkisuuteen yleensä vain hattu kourassa rahaa pyytelemään. Tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista nykyisessä psykiatrisessa hoidossa psykiatrit ovat kumman hiljaa. Koska eivät tiedä?

Lue lisää

"Olen oikeastaan vasta nyt törmännyt näkemykseen että psykiatria ei olisi lääketiedettä, eikä ylipäätänsä mitään tiedettä."

Toteamus, että psykiatria ei ole tiedettä, eikä siten tietenkään myöskään esimerkiksi lääketiedettä, ei ole mielipideasia vaan fakta. Psykiatria ei täytä tieteen kriteerejä, joten se voisi olla uskomusjärjestelmä. Koska psykiatria kuitenkin väittää olevansa tiedettä, seuraa tästä, että kyseessä on määritelmän mukaisesti pseudotiede. Esimerkiksi uskomusjärjestelmät tai uskonnot eivät ole pseudotiedettä, koska eivät väitäkään olevansa tiedettä. Tämä on tieteiden, uskomuksien/uskontojen ja pseudotieteiden ero.

"Szaszin jyrkkä asenne ei kuitenkaan sovi pirtaani"

En tiedä mihin viittaat Szaszin "jyrkällä asenteella." Olisi mielenkiintoista kuulla. Jos tarkoitat hänen _poliittisia_ näkemyksiä niin tietenkin tällöin puhutaankin mielipiteistä, joten eri mieltä ihmiset politiikasta monesti ovatkin. Jos taas viittaisit em. psykiatrian pseudotiede -kategorisointiin, tällöin kiisäisit tieteelliset faktat. Toki saat niin tehdä, mutta tällöin keskustelu kanssasi tieteellisestä näkökulmasta siitä mistä on kysymys ei onnistu.

"Miksiköhän muuten sitä ei tutkita tieteellisesti, että montako kertaa psykiatriset diagnoosit osuvat oikeaan?"

On tutkittu sitä kuinka usein psykiatrit päätyvät samaan "diagnoosiin". Diagnoosien oikeellisuutta on mahdoton tutkia, koska psykiatrinen sairaus on mielipideasia, metafora. Jos olet kiinnostunut tuloksista psykiatristen "diagnoosien" luotettavuudesta (realiability), suosittelen kirjaa Mad Science (Gomory, Kirk, Cohen; 2013).

Samaa mieltä!

"Potilaan ja omaisten kertomaa ei uskota. Mitens valitat? Mitä hyötyä siitä mukamas on?" Samaa mietin. Ei oo ollu hyötyä nytkään kun avi on käsitellyt kantelut. Miten voi olla hyötyä sit kun avi ei enään käsittele mielisairaaloiden virheitä vaan ne jätetään sairaalan ittensä ratkottaviksi, virheitten tekijöiden pomojen selvitettäviks. Ku on pukki kaalimaan vartijana ei sillon oo toivoakaan paremmasta vaikka valvira kuin opettais ja oppilaitaan kehuis. Vai onks jossain päin hyötyjä näkyny?

Sairaaloiden suorittama itsevalvonta on yhtä kuin virheiden peittelyä ja valehtelua. Jos he myöntäisivät tekemänsä virheet, niin joutuisivat niistä vastuuseen. Kun peittävät virheet valehtelemalla, niin mitään virhettä ei ole koskaan tapahtunutkaan. Pääsevät helpolla.

Kuinka viranomaiset voivat olla niin naiivaja, että moiseen uskovat. Eivät varmaan uskokaan. Heille tärkeää on vain se, että näyttää virallisissa tilastoissa, että virheitä ei ole tapahtunut eikä tarvitse vastuuttaa ketään.

Totuudella, oikeudenmukaisuudella ja ihmisoikeuksilla ei ole mitään merkitystä, kun kyseessä on mielenterveyshäiriöstä kärsivä potilas. Lääkärin etiikalla, moraalilla ja vannotulla lääkärin valalla ei ole mitään merkitystä juuri silloin kun niitä kiperimmin kysytään.

LuottamusMennytKokonaan kirjoitti:

Sairaaloiden suorittama itsevalvonta on yhtä kuin virheiden peittelyä ja valehtelua. Jos he myöntäisivät tekemänsä virheet, niin joutuisivat niistä vastuuseen. Kun peittävät virheet valehtelemalla, niin mitään virhettä ei ole koskaan tapahtunutkaan. Pääsevät helpolla.

Kuinka viranomaiset voivat olla niin naiivaja, että moiseen uskovat. Eivät varmaan uskokaan. Heille tärkeää on vain se, että näyttää virallisissa tilastoissa, että virheitä ei ole tapahtunut eikä tarvitse vastuuttaa ketään.

Totuudella, oikeudenmukaisuudella ja ihmisoikeuksilla ei ole mitään merkitystä, kun kyseessä on mielenterveyshäiriöstä kärsivä potilas. Lääkärin etiikalla, moraalilla ja vannotulla lääkärin valalla ei ole mitään merkitystä juuri silloin kun niitä kiperimmin kysytään.

Lue lisää

Juu. Niin se on miltä näyttää, kuten politiikassa bruukataan kokea.

Psykiatristen sairaaloiden vähäiset muistutusten käsittelymäärät ja havaitut virheet kertovat siitä että psykiatrisissa sairaaloissa on näppärä käytäntö. Sitä ei ole mitä ei selvitetä.

Tässä osut kymppiin: psykiatri pistää diagnoosit tikkaa heittämällä.

Kyllä,nimenomaan pitää pelata,jos on joutunut psykiatrian uhriksi. Mielipiteitään ei kannata sanoa eikä mitään ylimääräistä muutenkaan.Psykiatrit ja psykiatriset hoitajat sepittävät niin paljon omia sairaita juttujaan lausuntoihin,että potilas voi olla vaikka aivan hiljaa sanomatta montakaan sanaa.En tiedä sitten projosioivatko he potilaisiin omia kokemuksiaan ja purkavat omia ongelmiaan kehittelemällä juonikkaita kuvitelmia potilaasta.
Pienetkin yksityiskohdat tilanteissa varmaan vaikuttavatkin ja pitää lukea tilannetta.Aika varma neuvo on kuitenkin mun mielestä pitää suunsa kiinni.Tosin kyllä jotain on pakko sanoa,muuten ei hyvä heilu. Missään tapauksessa ei kannatta vitsailla,pilailla,olla sarkastinen eikä siis kauhean paljon tunnetilojakaan kannatta näyttää.Melko neutraalia pitäisi kai olla.En tiedä,viimeksi en osannut pelata oikein ! Tuli niin puskan takaa psykiatrian mielivalta,että en kerennyt peliin mukaan.Sitten olikin myöhäistä jo,että tajusi,että tilanne on vaan olla hiljaa ja kestää ja odottaa.
Muistaakseni joku ääliö poliisi sanoi minulle,että hän ei ikinä voisi joutua asemaan,jossa minä olen. Uskomattoman ylimielinen oli,koska on lapsellista kuvitella,että ei voisi itselle käydä niin.Halusi minuun piikitettävän niin paljon lääkkeitä,että kuolen tai jotain. Tämä siksi,koska yritin paeta.Sanoin,että kyllä hänkin olisi yrittänyt paeta ,että eikö hän tiedä mitä psykiatrisella tehdään.Juu,mutta hän ei voisi ikinä olla mielenterveyspotilas ja siinä asemassa! Olin heille joku yhteiskunnan pohjasakkaskitsofreenikko ja sanoivat,että nämä ovat aina yllättävän vahvoja nämä eli tarkoittivat ,että hulluilla on aina yllättävät voimat.Jaa jaa, itse luulin ihan urheilleeni itselleni ne voimat ,mutta laitetaan sitten lihaksetkin hulluuden piikkiin.
Pistetään kaikki hulluuden piikkiin.
Piti olla hiljaa.

Hullujapitiollahiljaa kirjoitti:

Kyllä,nimenomaan pitää pelata,jos on joutunut psykiatrian uhriksi. Mielipiteitään ei kannata sanoa eikä mitään ylimääräistä muutenkaan.Psykiatrit ja psykiatriset hoitajat sepittävät niin paljon omia sairaita juttujaan lausuntoihin,että potilas voi olla vaikka aivan hiljaa sanomatta montakaan sanaa.En tiedä sitten projosioivatko he potilaisiin omia kokemuksiaan ja purkavat omia ongelmiaan kehittelemällä juonikkaita kuvitelmia potilaasta.
Pienetkin yksityiskohdat tilanteissa varmaan vaikuttavatkin ja pitää lukea tilannetta.Aika varma neuvo on kuitenkin mun mielestä pitää suunsa kiinni.Tosin kyllä jotain on pakko sanoa,muuten ei hyvä heilu. Missään tapauksessa ei kannatta vitsailla,pilailla,olla sarkastinen eikä siis kauhean paljon tunnetilojakaan kannatta näyttää.Melko neutraalia pitäisi kai olla.En tiedä,viimeksi en osannut pelata oikein ! Tuli niin puskan takaa psykiatrian mielivalta,että en kerennyt peliin mukaan.Sitten olikin myöhäistä jo,että tajusi,että tilanne on vaan olla hiljaa ja kestää ja odottaa.
Muistaakseni joku ääliö poliisi sanoi minulle,että hän ei ikinä voisi joutua asemaan,jossa minä olen. Uskomattoman ylimielinen oli,koska on lapsellista kuvitella,että ei voisi itselle käydä niin.Halusi minuun piikitettävän niin paljon lääkkeitä,että kuolen tai jotain. Tämä siksi,koska yritin paeta.Sanoin,että kyllä hänkin olisi yrittänyt paeta ,että eikö hän tiedä mitä psykiatrisella tehdään.Juu,mutta hän ei voisi ikinä olla mielenterveyspotilas ja siinä asemassa! Olin heille joku yhteiskunnan pohjasakkaskitsofreenikko ja sanoivat,että nämä ovat aina yllättävän vahvoja nämä eli tarkoittivat ,että hulluilla on aina yllättävät voimat.Jaa jaa, itse luulin ihan urheilleeni itselleni ne voimat ,mutta laitetaan sitten lihaksetkin hulluuden piikkiin.
Pistetään kaikki hulluuden piikkiin.
Piti olla hiljaa.

Lue lisää

Osaan kyllä kirjoittaa projisoida,näppäinvirhe.

Sun kantsii ottaa yhteyttä lekuriin enneku alat kovii lääkkeitä nurkkaan nakkelemaan. Mut joo, ongelma just toi että lekureihin ei voi luottaa. Mut yritä kuitenki puhuu ekaks mömmöistäs sen kanssa joka niitä sulle määräs. Ettei aivoilles käy köpelösti. Jos lääkkeitäs väärin alat vähentelemään. Kysele samalla lekuriltas syitä sun skitsofreniadiagnoosiin. Ja mikä on sen näkemys, voiks sen sulle antamasta diagnoosista parantua. Päihteillä on nimittäin sellainen tosi paska vaikutus, että kun niitten käyttö menee överiks niin niistä tuppaa jäämään elinikäiset tosi pahat seuraukset aivoihin. Ja hei, jos et luota sun lääkäriis, niin pyydä aika jollekin toiselle, kysele kavereiltas suosituksia kuka olisi sellainen joka osaa perustella antamaansa hoitoa, puhua siitä missä kunnossa sun aivos nyt on. Lääkärillä on noi puhelahjat aika tärkeet koska sanattomasti ei luottamussuhteita synny. Eikä ilman luottamusta mistään hoidosta hyvä tule. . Hyvät lekurit ymmärtää puhua potilaidensa kanssa hankalistakin asioista. Ne osaa kuunnella ja kertoo miks mikäkin mömmö on avuksi ja jotkut mömmöt aiheuttaa vaan entistä enemmän haittaa, esim rauhottavina popsitut kainalokeppitabut. Jos hyvin puhuvan lääkärin joku tietää niin sitä kannattaa mainostaa.

Asia on siten, että kun mtongelmainen potilas hakeutuu hoitoon, on ns sairaus edennyt jo niin pitkälle, että hoitokeinoja ei ole. Ainut on että lääkityksellä voidaan yrittä saada ko ihminen pysymään työkykyisenä mahdollisimman pitkään. Jolloin hän voi osaltaan maksaa tulevien sukupolvien elintason, eläkkeet, sairauskulut jne. Mitä h* lvettiä tekee luusereille joka syö ns terveiden työnteon?

"vilosoofi" on lukenut samoja maailmankuuluja kirjailijoita kuin monet meistä mielenterveysongelmaisista potilaista; tekstisi vyörytyksestä päätellen Franz Kafka taitaa olla sinulle tuttu. Jatka kirjoittelemista. Ja vedä välillä lonkkaa niin paljon kuin sielu sietää, se tekee hyvää. Tiedän kokemuksesta.

Minulle suositeltiin äskettäin suomalaisen kirjailijan Veikko Huovisen teoksia just tuon Kafkan rinnalle. Suosittelen samaa "vilosoofille". Huovisen kirjoissa nauru on oivaltavaa ja lämmintä. Ja myös ihmettelevää, sopivan osansa naurusta saavat ns. terveetkin.

Älyä.kehiin kirjoitti:

Asia on siten, että kun mtongelmainen potilas hakeutuu hoitoon, on ns sairaus edennyt jo niin pitkälle, että hoitokeinoja ei ole. Ainut on että lääkityksellä voidaan yrittä saada ko ihminen pysymään työkykyisenä mahdollisimman pitkään. Jolloin hän voi osaltaan maksaa tulevien sukupolvien elintason, eläkkeet, sairauskulut jne. Mitä h* lvettiä tekee luusereille joka syö ns terveiden työnteon?

Lue lisää

'mtongelma' on terveydenhuollossa käytetty lyhenne, hoitajien ja lääkäreiden ammattisanastoa, jota käytetään potilaista puhuttaessa ja potilastietokirjauksissa; tavikset puolestaan käyttävät 'mtongelmaisen' tilalla yleensä sellaisia sanoja kuin 'mielisairas tai 'hullu'.

"Koska psyykkisesti sairaat potilaat ovat usein pelokkaita ja siksi ehkä epäluuloisiakin, on ymmärrettävää, että palautteen antamista omalla nimella ei aina uskalla tehdä. Siksi palautteen voi antaa myös nimettömänä."

Psykiatrisen diagnoosin saaneiden tahdolle pysyä nimettömänä on paljon muitakin syitä kuin se, että he ovat pelokkaita ja epäluuloisia.

"Hoitopaikat osaavat tunnistaa potilaan sanoista, minkälaisista virheistä on kysymys, ja tietävät mihin toimenpiteisiin niiden pitää ryhtyä."

Uskon sen, että hoitopaikat osavat tunnistaa potilaan sanoista. En usko, että hoitopaikka kuitenkaan usein tietää, millaisiin toimenpiteisiin niiden pitää ryhtyä, jos tarkoitus on esimerkiksi potilaiden kohtelun parantaminen. Koska hoitohenkilökunta osaa tunnistaa potilaan sanoista, niin yksi tehokkaimmista vaikuttamisen keinoista on se, että kertoo sen asian niin selvästi ja hyvin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tai interwebsissä, että se nousee tarpeeksi näkyväksi. Esimerkiksi Google-haun etusivulle pääsy on hyvä tavoite.

fenetre kirjoitti:

"Koska psyykkisesti sairaat potilaat ovat usein pelokkaita ja siksi ehkä epäluuloisiakin, on ymmärrettävää, että palautteen antamista omalla nimella ei aina uskalla tehdä. Siksi palautteen voi antaa myös nimettömänä."

Psykiatrisen diagnoosin saaneiden tahdolle pysyä nimettömänä on paljon muitakin syitä kuin se, että he ovat pelokkaita ja epäluuloisia.

"Hoitopaikat osaavat tunnistaa potilaan sanoista, minkälaisista virheistä on kysymys, ja tietävät mihin toimenpiteisiin niiden pitää ryhtyä."

Uskon sen, että hoitopaikat osavat tunnistaa potilaan sanoista. En usko, että hoitopaikka kuitenkaan usein tietää, millaisiin toimenpiteisiin niiden pitää ryhtyä, jos tarkoitus on esimerkiksi potilaiden kohtelun parantaminen. Koska hoitohenkilökunta osaa tunnistaa potilaan sanoista, niin yksi tehokkaimmista vaikuttamisen keinoista on se, että kertoo sen asian niin selvästi ja hyvin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tai interwebsissä, että se nousee tarpeeksi näkyväksi. Esimerkiksi Google-haun etusivulle pääsy on hyvä tavoite.

Lue lisää

Taidat olla oikeassa, liian hyväuskoinen ei pidä olla. Potilaiden tekemien valitusten vaikutukset ovat olleet jo monta vuotta kaikkien nähtävissä: yhtä tyhjän kanssa, ei mitään vaikutusta. Paitsi valituksia tehneiden elämässä, kun hoidossa valitukset on kostettu.

Nimimerkki "fenetre" heitti keskusteluun hyvät pointit.

Googlaamalla tarkistin, löytyykö helposti ja nopeasti viranomaisilta tai psykiatrisista hoitopaikoista tietoa, mitä psykiatristen potilaiden kaltoinkohtelu tarkoittaa ja esimerkkejä, miten se ilmenee psykiatristen potilaiden hoitosuhteissa ja osastohoidossa.

Tätä tietoa ei löytynyt, vaikka se on tärkeää tietoa potilaille, jotta he ja omaiset pystyvät tunnistamaan tilanteet, joissa on kyse hoitosuhteessa tapahtuvasta kaltoinkohtelusta, ja tekemään siitä valituksen.

Googlaamalla ei löytynyt minkäänlaista virallista tietoa siitäkään, millaisiin potilasturvallisuuden varmistaviin toimenpiteisiin hoitopaikat ryhtyvät, ja niiden pitää ryhtyä, kun ne saavat tietää, että henkilökunta on kaltoinkohdellut potilasta/potilaita.

Merkitseekö tämä potilaiden kaltoinkohtelusta vaikeneminen psykiatrisessa hoidossa sitä, että viranomaiset ja psykiatriset hoitopaikat eivät ole tulleet ajatelleeksikaan, että psykiatriset potilaat voisivat joutua hoitotahon puolelta kaltoinkohdelluksi, ja siksi tarvitsevat täsmätietoa kaltoinkohtelun tunnusmerkeistä. Juu, tämä oli retorinen kysymys.

Psykiatrian historia osoittaa että psykiatria pitää kaltoinkohtelua hoitona.

kukulio kirjoitti:

Psykiatrian historia osoittaa että psykiatria pitää kaltoinkohtelua hoitona.

Juuri noin! Ja psykiatriassa historia toistaa itseään.

Eräässä "kuuluisuutta" niittäneessä psyk.sairaalassa joidenkin hoitajien mielestä osastolla annettavaan hoitoon kuuluu potilaan luonteen "testaaminen" tätä mitätöimällä, ärsyttämällä ja pelottelemalla. Kun potilas reagoi provosointiin antamalla sanan sanasta ääntään korottaen, hoitaja raportoi lääkärille, että potilas on kiihtyneessä mielentilassa tai että tällä on ongelmia aggressiivisten impulssien kanssa, ja lääkäri lisää potilaan lääkitystä. Jos potilas on reagoinut hermoille käyvään provosointiin ja kiusatuksi tulemiseen suuttuen, pelästyen ja siksi fyysisesti puolustautuen, hän on luonnollisesti joutunut eristyksiin piikitettynä.

Minun kohdalla kiusaamista harjoittanut hoitaja ei onnistunut, olen potilas joka ei provosoitunut. Tuossa vaikeassa tilanteessa eniten turvattomuutta minulle aiheutti havainto: Kiusaamisesta nauttiva hoitaja pystyy kaltoinkohtelemaan potilaita, koska hän saa hiljaista apua. Sitä apua antaa sivusta seuraaja, ohi katsova kielensä niellyt hoitaja.

Minua provosoinut hoitaja ei enää työskentele tuossa sairaalassa.

Edellä esiin otetut asiat liittyvät myös lääkärien toimintaan. Virheet ja huono käytös peitellään piiloon yhdessä.

LuottamusMennytKokonaan kirjoitti:

Edellä esiin otetut asiat liittyvät myös lääkärien toimintaan. Virheet ja huono käytös peitellään piiloon yhdessä.

Olet oikeassa. Pakko on ollut sairaalan vastuulääkärienkin tietää osaston hoitokulttuurista, tiettyjen hoitajien tavoista ja elkeistä, siltä minustakin tuntuu. Kuitenkin tässä minun tapauksessa esimerkiksi osastonylilääkäri sai (minulle kertomansa mukaan) tiedon tapahtuneesta vasta kun tein kirjallisen muistutuksen (useita kuukausia tapahtuneen jälkeen koska en aiemmin huonon vointini vuoksi kyennyt siihen).

Olin omasta tahdostani osastohoidossa, koska elämäntilanteeni oli minusta riippumattomista syistä ajautunut niin vaikeaksi, että siuluni huusi eutanasiaa mutta toivoani en kuitenkaan ollut vielä menettänyt, ja sitten jouduinkin turvalliseksi luvatussa paikassa hoitajan kiusaamaksi. Tarkemmin sanottuna kahden eri hoitajan; toinen kiusaaminen liittyi tilanteeseen jossa olin tekemässä tuosta ensimmäisestä kiusaamisesta potilaspalautetta. Toisen kiusaamisen aikana hoksasin sanoa taikasanat "haluan tavata lääkärin heti" ja kakkoskiusaajan asenne muuttui saman tien. Seuraavana aamuna hoitotiimini lääkäri kotiutti minut pikaisesti, koska ahdistukseni ja pelkoni pahenivat katastrofaalisuuteen asti. Hoitotiimiäni voin muistella hyvällä, pienistä asioista johtuen: he esimerkiksi lopettivat kylläkaikkijärjestyy-lauseen hokemisen minulle, kun kysyin heiltä että miltä luulette minusta tuon hokemisen kuulostavan korvissani kun tekin vallan hyvin tiedätte, että nyt on elämässäni kaikki mennyt koko ajan vain huonompaan suuntaan. Arvostan sitä etteivät jatkaneet suoran valheen toistamista. Sen verran sääliksi kävi heidän selvästikin tuntemansa avuttomuus kamalammaksi muuttuneen tilanteeni vuoksi (omalääkärini oli nuori) että totesin heille yrittäväni ajatella nyt siten, että vaikka nyt on tosi vaikeaa niin ehkei kuitenkaan mahdotonta, ja sitä lausetta, vaikeaa muttei mahdotonta, he sitten minulle toistelivat. Summa summarum: Kun olin tehnyt kirjallisen muistutuksen niin tuo psyk.sairaala oli jo siirtynyt kaupungilta sairaanhoitopiirin alaisuuteen, ja muistutusta käsittelevät vastuuhenkilöt varmastikin tekivät oman osaamisensa puitteissa kaikkensa, jotta luottamukseni koko terveydenhuoltoonkin voisi palautua. He olivat ystävällisiä ja asiallisia. Heiltä antoivat monet kiitokset muistutuksestani, kertoivat sanallisesti ja kirjallisesti pahoittelut ja anteeksipyynnöt, he myös kertoivat miten toimivat ettei tapahtunut toistu koska olin ahdistukseen asti huolissani muista potilaista, ja he vastasivat lukuisiin kysymyksiini. Kysymykseni sattuivat olemaan myös omavalvonnan aukkoja paljastavia ja sen verran samaani tiedot mieltäni hämmensi, että välitin kaikki saamani tiedot myös sairaalan ylimmälle johdolle, Valviralle, ja myöhemmin myös oikeuasasiamiehelle. Näin tein koska en ikinä unohda sitä ikisurua jota näin tuon kyseisen psyk.sairaalan osastolla, siellä muutaman päivän ollessani.

Luottamukseni terveydenhuollon kykyyn korjata virheensä omatoimisesti ei ole palautunut. Mutta rauha sieluuni on. Eiköhän se riitä. Muistaminenkaan ei ahdista, koska olen saanut asioihin selvyyttä. Etenkin viimeinen keskusteluni potilasasiamiehen kanssa hiljensi sydämessäni hakkaavan hädän ja tuskan. Nyt voin käyttää voimani pitämään itseäni kiinni siinä elämässä joka on minulle hyvä.

Minulla on ollut tuuriakin.

Tein_muistutuksen_v.2017 kirjoitti:

Olet oikeassa. Pakko on ollut sairaalan vastuulääkärienkin tietää osaston hoitokulttuurista, tiettyjen hoitajien tavoista ja elkeistä, siltä minustakin tuntuu. Kuitenkin tässä minun tapauksessa esimerkiksi osastonylilääkäri sai (minulle kertomansa mukaan) tiedon tapahtuneesta vasta kun tein kirjallisen muistutuksen (useita kuukausia tapahtuneen jälkeen koska en aiemmin huonon vointini vuoksi kyennyt siihen).

Olin omasta tahdostani osastohoidossa, koska elämäntilanteeni oli minusta riippumattomista syistä ajautunut niin vaikeaksi, että siuluni huusi eutanasiaa mutta toivoani en kuitenkaan ollut vielä menettänyt, ja sitten jouduinkin turvalliseksi luvatussa paikassa hoitajan kiusaamaksi. Tarkemmin sanottuna kahden eri hoitajan; toinen kiusaaminen liittyi tilanteeseen jossa olin tekemässä tuosta ensimmäisestä kiusaamisesta potilaspalautetta. Toisen kiusaamisen aikana hoksasin sanoa taikasanat "haluan tavata lääkärin heti" ja kakkoskiusaajan asenne muuttui saman tien. Seuraavana aamuna hoitotiimini lääkäri kotiutti minut pikaisesti, koska ahdistukseni ja pelkoni pahenivat katastrofaalisuuteen asti. Hoitotiimiäni voin muistella hyvällä, pienistä asioista johtuen: he esimerkiksi lopettivat kylläkaikkijärjestyy-lauseen hokemisen minulle, kun kysyin heiltä että miltä luulette minusta tuon hokemisen kuulostavan korvissani kun tekin vallan hyvin tiedätte, että nyt on elämässäni kaikki mennyt koko ajan vain huonompaan suuntaan. Arvostan sitä etteivät jatkaneet suoran valheen toistamista. Sen verran sääliksi kävi heidän selvästikin tuntemansa avuttomuus kamalammaksi muuttuneen tilanteeni vuoksi (omalääkärini oli nuori) että totesin heille yrittäväni ajatella nyt siten, että vaikka nyt on tosi vaikeaa niin ehkei kuitenkaan mahdotonta, ja sitä lausetta, vaikeaa muttei mahdotonta, he sitten minulle toistelivat. Summa summarum: Kun olin tehnyt kirjallisen muistutuksen niin tuo psyk.sairaala oli jo siirtynyt kaupungilta sairaanhoitopiirin alaisuuteen, ja muistutusta käsittelevät vastuuhenkilöt varmastikin tekivät oman osaamisensa puitteissa kaikkensa, jotta luottamukseni koko terveydenhuoltoonkin voisi palautua. He olivat ystävällisiä ja asiallisia. Heiltä antoivat monet kiitokset muistutuksestani, kertoivat sanallisesti ja kirjallisesti pahoittelut ja anteeksipyynnöt, he myös kertoivat miten toimivat ettei tapahtunut toistu koska olin ahdistukseen asti huolissani muista potilaista, ja he vastasivat lukuisiin kysymyksiini. Kysymykseni sattuivat olemaan myös omavalvonnan aukkoja paljastavia ja sen verran samaani tiedot mieltäni hämmensi, että välitin kaikki saamani tiedot myös sairaalan ylimmälle johdolle, Valviralle, ja myöhemmin myös oikeuasasiamiehelle. Näin tein koska en ikinä unohda sitä ikisurua jota näin tuon kyseisen psyk.sairaalan osastolla, siellä muutaman päivän ollessani.

Luottamukseni terveydenhuollon kykyyn korjata virheensä omatoimisesti ei ole palautunut. Mutta rauha sieluuni on. Eiköhän se riitä. Muistaminenkaan ei ahdista, koska olen saanut asioihin selvyyttä. Etenkin viimeinen keskusteluni potilasasiamiehen kanssa hiljensi sydämessäni hakkaavan hädän ja tuskan. Nyt voin käyttää voimani pitämään itseäni kiinni siinä elämässä joka on minulle hyvä.

Minulla on ollut tuuriakin.

Lue lisää

Ymmärrän tuurituntemuksesi. Pääsit ajoissa turvaan eikä käsiksi käyty ja säästyit lääkepumppaukselta.

Yritin löytää yleistä aineistoa miten psykiatria keskustelee hoitotavoistaan sairaaloissa ja miten esim. kommentoi potilaiden kokemaa huonoa kohtelua ja hoitoa, mutta ei oikein löydy muuta kuin vastahyökkäyksiä psykiatriaa arvostelevia kohtaan, kuten tämä blogikirjoitus psykiatrian lääkegurulta, http://www.psy.fi/blogit/peter_gotzsche_ja_tappava_psykiatria.798.blog

Blogin lopussa todetaan että psykiatria käy hoidoistaan avointa keskustelua. Niin just. Uskokoon ken tahtoo.

Tein_muistutuksen_v.2017 kirjoitti:

Olet oikeassa. Pakko on ollut sairaalan vastuulääkärienkin tietää osaston hoitokulttuurista, tiettyjen hoitajien tavoista ja elkeistä, siltä minustakin tuntuu. Kuitenkin tässä minun tapauksessa esimerkiksi osastonylilääkäri sai (minulle kertomansa mukaan) tiedon tapahtuneesta vasta kun tein kirjallisen muistutuksen (useita kuukausia tapahtuneen jälkeen koska en aiemmin huonon vointini vuoksi kyennyt siihen).

Olin omasta tahdostani osastohoidossa, koska elämäntilanteeni oli minusta riippumattomista syistä ajautunut niin vaikeaksi, että siuluni huusi eutanasiaa mutta toivoani en kuitenkaan ollut vielä menettänyt, ja sitten jouduinkin turvalliseksi luvatussa paikassa hoitajan kiusaamaksi. Tarkemmin sanottuna kahden eri hoitajan; toinen kiusaaminen liittyi tilanteeseen jossa olin tekemässä tuosta ensimmäisestä kiusaamisesta potilaspalautetta. Toisen kiusaamisen aikana hoksasin sanoa taikasanat "haluan tavata lääkärin heti" ja kakkoskiusaajan asenne muuttui saman tien. Seuraavana aamuna hoitotiimini lääkäri kotiutti minut pikaisesti, koska ahdistukseni ja pelkoni pahenivat katastrofaalisuuteen asti. Hoitotiimiäni voin muistella hyvällä, pienistä asioista johtuen: he esimerkiksi lopettivat kylläkaikkijärjestyy-lauseen hokemisen minulle, kun kysyin heiltä että miltä luulette minusta tuon hokemisen kuulostavan korvissani kun tekin vallan hyvin tiedätte, että nyt on elämässäni kaikki mennyt koko ajan vain huonompaan suuntaan. Arvostan sitä etteivät jatkaneet suoran valheen toistamista. Sen verran sääliksi kävi heidän selvästikin tuntemansa avuttomuus kamalammaksi muuttuneen tilanteeni vuoksi (omalääkärini oli nuori) että totesin heille yrittäväni ajatella nyt siten, että vaikka nyt on tosi vaikeaa niin ehkei kuitenkaan mahdotonta, ja sitä lausetta, vaikeaa muttei mahdotonta, he sitten minulle toistelivat. Summa summarum: Kun olin tehnyt kirjallisen muistutuksen niin tuo psyk.sairaala oli jo siirtynyt kaupungilta sairaanhoitopiirin alaisuuteen, ja muistutusta käsittelevät vastuuhenkilöt varmastikin tekivät oman osaamisensa puitteissa kaikkensa, jotta luottamukseni koko terveydenhuoltoonkin voisi palautua. He olivat ystävällisiä ja asiallisia. Heiltä antoivat monet kiitokset muistutuksestani, kertoivat sanallisesti ja kirjallisesti pahoittelut ja anteeksipyynnöt, he myös kertoivat miten toimivat ettei tapahtunut toistu koska olin ahdistukseen asti huolissani muista potilaista, ja he vastasivat lukuisiin kysymyksiini. Kysymykseni sattuivat olemaan myös omavalvonnan aukkoja paljastavia ja sen verran samaani tiedot mieltäni hämmensi, että välitin kaikki saamani tiedot myös sairaalan ylimmälle johdolle, Valviralle, ja myöhemmin myös oikeuasasiamiehelle. Näin tein koska en ikinä unohda sitä ikisurua jota näin tuon kyseisen psyk.sairaalan osastolla, siellä muutaman päivän ollessani.

Luottamukseni terveydenhuollon kykyyn korjata virheensä omatoimisesti ei ole palautunut. Mutta rauha sieluuni on. Eiköhän se riitä. Muistaminenkaan ei ahdista, koska olen saanut asioihin selvyyttä. Etenkin viimeinen keskusteluni potilasasiamiehen kanssa hiljensi sydämessäni hakkaavan hädän ja tuskan. Nyt voin käyttää voimani pitämään itseäni kiinni siinä elämässä joka on minulle hyvä.

Minulla on ollut tuuriakin.

Lue lisää

Yleisellä tasolla kun fundeeraa niin miten on mahdollista että sairaalan osaston vastuulääkäri ei tiedä sitä samaa mitä hänen alaisenaan toimiva nuori lääkäri tietää osastolla tapahtuneesta potilaan(sa) kaltoinkohtelusta. Eivätkö nuoret lääkärit ja johto keskustele keskenään kyseisessä sairaalassa. Jos tuo tapahtuisi potilaalle esimerkiksi sairaalan syöpäosastolla niin siitä olisi heti seuraamuksia, poliisillekin tehtäisiin tutkintapyyntö, ei siinä sairaalan mainetta tai johdon urakehitystä alettaisi suojelemaan, vaan potilaita. Syöpäosastolla ei salaaminenkaan onnistuisi, siellä hoitajien ja lääkärien etiikka vaatii asettamaan potilaan edun ykköstavoitteeksi.

Wikipedian mukaan Kollegiaalisuus on velvoite suhtautua kollegoihin kunnioittavasti ja antaa heille apua potilaiden hoidossa.

drtgcx kirjoitti:

Yleisellä tasolla kun fundeeraa niin miten on mahdollista että sairaalan osaston vastuulääkäri ei tiedä sitä samaa mitä hänen alaisenaan toimiva nuori lääkäri tietää osastolla tapahtuneesta potilaan(sa) kaltoinkohtelusta. Eivätkö nuoret lääkärit ja johto keskustele keskenään kyseisessä sairaalassa. Jos tuo tapahtuisi potilaalle esimerkiksi sairaalan syöpäosastolla niin siitä olisi heti seuraamuksia, poliisillekin tehtäisiin tutkintapyyntö, ei siinä sairaalan mainetta tai johdon urakehitystä alettaisi suojelemaan, vaan potilaita. Syöpäosastolla ei salaaminenkaan onnistuisi, siellä hoitajien ja lääkärien etiikka vaatii asettamaan potilaan edun ykköstavoitteeksi.

Wikipedian mukaan Kollegiaalisuus on velvoite suhtautua kollegoihin kunnioittavasti ja antaa heille apua potilaiden hoidossa.

Lue lisää

Ero on siinä, että mielisairaala on sairaala vain kielikuvallisesti. Todellisuudessa mielisairaala on vankila, joka on puettu sairaalaksi. Täten on ymmärtämättömyyttä verrata oikeaan sairaalan toimintaa ja vastuita mielisairaalan toimintaan ja vastuisiin.

drtgcx kirjoitti:

Yleisellä tasolla kun fundeeraa niin miten on mahdollista että sairaalan osaston vastuulääkäri ei tiedä sitä samaa mitä hänen alaisenaan toimiva nuori lääkäri tietää osastolla tapahtuneesta potilaan(sa) kaltoinkohtelusta. Eivätkö nuoret lääkärit ja johto keskustele keskenään kyseisessä sairaalassa. Jos tuo tapahtuisi potilaalle esimerkiksi sairaalan syöpäosastolla niin siitä olisi heti seuraamuksia, poliisillekin tehtäisiin tutkintapyyntö, ei siinä sairaalan mainetta tai johdon urakehitystä alettaisi suojelemaan, vaan potilaita. Syöpäosastolla ei salaaminenkaan onnistuisi, siellä hoitajien ja lääkärien etiikka vaatii asettamaan potilaan edun ykköstavoitteeksi.

Wikipedian mukaan Kollegiaalisuus on velvoite suhtautua kollegoihin kunnioittavasti ja antaa heille apua potilaiden hoidossa.

Lue lisää

Tuon psyk.sairaalan johto ei puhu sellaisesta kuin hoidossa tapahtunut potilaan henkinen kaltoinkohtelu, koska esim. henkinen kaltoinkohtelu on henkistä väkivaltaa, ja pitkäkestoisena tapahtumana ja etenkin toistuvana siitä varmaankin virkavastuullisen johdon pitäisi aina tehdä poliisille rikosilmoitus tai tutkintapyyntö, ja Valviralle ainakin ilmoitus, etenkin jos sattuu olemaan Valviran erityisvalvonnan alaisuudessa.

Jos minulle olisi muistutuskäsittelyn yhteydessä johto selkeästi puhunut siitä, että olen joutunut henkisen kaltoinkohtelun eli henkisen väkivallan kohteeksi, olisin tuossa samassa selvittelyrytäkässä tehnyt tapahtuneesta itse rikosilmoituksen poliisille. Minun tapaushan on ollut helposti selvitettävissä silminnäkijöidenkin vuoksi, ja siksi että tieto saavutti nopeasti oman hoitotiimini. En myöskään ollut psykoottinen, vaan suuren itsemurhariskin vuoksi kiireellisen terveydenhuollon avun tarpeessa, ja järkyttyneessäkin mielentilassa analysoin selkeästi tapahtunutta hoitotiimini kanssa samalla kun yhdessä suunnittelimme miten voisin selviytyä nopean kotiutumisen jälkeen.

Sairaalan johdon mielestä kokemani ei kuitenkaan ole ollut niin vakavaa että se olisi vahingoittanut minua vakavasti ja lisännyt haluani kuolla, pahentanut itsemurhariskiä, joten kun tolpilleni toipuneena asiaa aloin selvitellä, tyydyin sairaalan tulkintaan ja yritin sitten vain varmistella sitä, että yhtään tuohon viittaavakaan ei enää toistu kyseisessä sairaalassa.

Tein esimerkiksi "potilaan eettisen teon eli kansalaisvelvollisuuden" ja soitin syksyllä 2017 tuon psyk.sairaalan toiminnasta vuonna 2016 vastaavalle kaupungin palvelualuejohtajalle, ja kerroin hänelle, miten muistutuskäsittelyni yhteydessä ilmeni, että potilasturvallisuus on vaarantunut hänen "pomoaikanaan" vakavien tiedonkulun ongelmien vuoksi, ja siksi osastolla työskennellyt kiusaajahoitaja on voinut jatkaa minun kiusaamisensa jälkeenkin pahan tekemistään muille potilaille. Vaikka sairaala ei vuonna 2017 ollut enää hänen alaisuudessaan, tiesin että toki kaupungin johto voi aloittaa selvittelyt omista toimistaan, jos niin tarpeelliseksi katsoo. Tämäkin vastuuhenkilö oli minulle ystävällinen ja asiallinen. Totesin hänelle vielä myös, että minulle ei kuulu henkilökuntaan kohdistuneet sanktiot, mutta pahalta tuntuu, jos tuo kiusaajahoitaja on ollut sellainen hoitaja, joka on siirretty toiselta osastolta toiselle osastolle hoitotyöhön, vaikka tällä on niskassa käräjille vienyt pahoinpitelyrikosepäilys, sillä silloinhan kyseessä olisi ollut kaupungin johdon taholta teko, jossa on jo yleisen elämänkokemuksesta saadun tiedon perusteella pitänyt ymmärtää, että nyt tällä siirrolla vaarannetaan potilasturvallisuus hoitopaikassa, jonka historia osoittaa, että mitä vaan pahaa voi tapahtua mutta potilaiden sanaan ei uskota, ja siksi kukaan ei oikeasti auta potilaita joita pahoin kohdellaan. Tämä vastuuhenkilö totesi että "hän ei voi ottaa kantaa siihen, onko (puhumani) hoitaja ollut sama" kuin jotkut näistä jotka jatkavat työsuhteissa vaikka ovatkin käräjäoikeudessa epäiltynä potilaiden pahoinpitelystä.

Kirjoitan tämän tähän, koska tietämättömyys ei ole ikinä auttanut ketään.

He, jotka vertaavat mielisairaaloita vankiloihin, eivät ole väärässä. Paitsi siinä, että nykyään vankiloissa jopa johto puhuu vankien ihmisoikeuksista, kun taas mielisairaaloissa potilaiden ihmisoikeuksista vaietaan johdon siunauksella.

.

Huhhuh. Jotain mätää on Suomen maassa. Miten on edes mahdollista, että jutussa olevia asioita tapahtuu psyk.sairaalassa! Ja että niiden selvittäminen on pelkästään tiedettyjen ongelmien lakaisemista sairaalan maton alle. Ei mene jakeluun ei. Alan ymmärtää, miksi potilaat eivät luota potilaspalautteiden tehokeräyksiin...

Löysin täältä keskusteluketjun, jossa myös puhutaan potilaiden kaltoinkohtelusta ja käräjäoikeuden tuomioistakin. Liittyvät tuohon IL-jutussa olevaan sairaalaan, jotain on oikeuteenkin asti sieltä siis mennyt.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/15007162/kupittaan-tuomiot-vain-lievia

Nimimerkki "Hyviäpointteja".

Tiedän mistä kirjoitat. Ymmärrän ratkaisusi. Toivon sinulle onnea. Sitä samaa onnea mitä itsellenikin. Tässä ratkaisussani olla ihmisten kanssa tekemisissä niin vähän kuin mahdollista. Nyt on parempi. Hyvä mieliala säilyy. Enää en jatkuvasti joudu kohtaamaan ennakkoluuloja. Sitä tosiasiaa että kerran psyykkisesti sairastunut on aina toisen luokan kansalainen. Ihminen jota kuka hyvänsä milloin tahansa saa mitätöidä. Pilkata. Terveydenhuollossakin.

Minua hämmästyttää, miten vähän on julkista keskustelua psykiatristen potilaiden hoidossaan kohtaamasta kaltoinkohtelusta. Hiljaisuuden täytyy johtua psykiatrian sokeaudesta potilaidensa ihmisoikeuksille. Tai siitä kollegiaalisuudesta. Joka ei toimi kuten oikein olisi. Epäkohdista puhuvia ei tuetakaan yhdessä. Heidät vaiennetaan. Jättämällä yksin ulos. Kylmettymään kollegiaalisuuteen joka piirissä sallitaan.

Sairaudessani on monille tahoille hankala piirre: en sulata vääryyttä. Siksi minä en seiso koskaan kenenkään joukoissa. Ja takanani palavat sillat. Kaikki sillat. Tässä saaressa ei ole enää muita. Mutta en pelkää ykinäisyyttä. Olen aina ollut yksin. Ja yksin yritän tehdä jotain mikä on niin paljon oikein että hyvä tulee. Minä puhun. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille psykiatrisille potilaille. Siitä minä nyt puhun.

Perusteettoman M1 lähetteen takia olen menettänyt luottamukseni kokonaan terveydenhuoltoon. En ole enää missään tekemisissä sen kanssa. Mielialani on säilynyt parempana. Leima mielisairaasta on lyöty otsaani vaikka papereissa lukee, että en ole ollut psykoosissa. Väärää diagnoosia kanta-arkistosta ei saa pois. Tulevaisuudessa en tule saamaan sitä somaattista hoitoa, jota mahdollisesti tarvitsisin. Ei ole ihme, että leimattujen (väärä leima) eliniän odote on 10-20 vuotta matalampi kuin väestön keskimäärin.

Väärä leima ja leima ylipäätään ei ole vähäinen asia uhrille. Se ei valittamallakaan poistu. Turha valitella mitään. Vain eristäytyminen auttaa mielenrauhan saavuttamisessa.

LuottamusMennytKokonaan kirjoitti:

Perusteettoman M1 lähetteen takia olen menettänyt luottamukseni kokonaan terveydenhuoltoon. En ole enää missään tekemisissä sen kanssa. Mielialani on säilynyt parempana. Leima mielisairaasta on lyöty otsaani vaikka papereissa lukee, että en ole ollut psykoosissa. Väärää diagnoosia kanta-arkistosta ei saa pois. Tulevaisuudessa en tule saamaan sitä somaattista hoitoa, jota mahdollisesti tarvitsisin. Ei ole ihme, että leimattujen (väärä leima) eliniän odote on 10-20 vuotta matalampi kuin väestön keskimäärin.

Väärä leima ja leima ylipäätään ei ole vähäinen asia uhrille. Se ei valittamallakaan poistu. Turha valitella mitään. Vain eristäytyminen auttaa mielenrauhan saavuttamisessa.

Lue lisää

Olet varmasti täysin uupunut kun et ole saanut asiallista kohtelua edes valittamisen yhteydessäkään, mutta jos jaksat etkä ole vielä tietosuojavaltuutetun toimistosta kysynyt neuvoa, niin ehkä kannattaisi soittaa sinne ja kysyä neuvoa. Kyllähän väärä diagnoosi pitää voida poistaa potilastiedoista, ainakin julkisuudessa terveydenhuollon edustajat vakuuttavat, että väärät diagnoosit poistetaan potilasrekisteritiedoista, ja poistuvat silloin tietty myös Kanta-palvelusta.

Ehdottomasti sinun kannattaa kysyä neuvoa tietosuojavaltuutetulta. Tässä suora linkki tietosuojavaltuutetun infoon 'Näin kysyt neuvoa tietosuojavaltuutetun toimistolta' http://www.tietosuoja.fi/fi/index/yhteystiedot/nainkysytneuvoa.html

Vääristä diagnooseista on haittaa paitsi potilaille myös muille lääkäreille, koska lääkärit luottavat siihen tietoon mitä Kanta-palvelusta lukevat, ja luonnollisesti esimerkiksi etenkin nuoren lääkärin kohdalla potilaan vanhat diagnoositiedot vaikuttavat, ja väärät diagnoosit voivat silloin johtaa häntä harhaan.

Huonolaatuinen lääkärilausunto rikkoo aina potilaan oikeusturvaa ja voi vaikeuttaa pysyvästi hänen elämää, koska se vaarantaa potilaan mahdollisuuden saada hänelle kuuluva etuisuus, esimerkiksi Kelan kuntoutus. Lausunnon huonolaatuisuus johtuu monista syistä, usein lääkärin kiireestä. Mutta myös ammattitaidottomuudesta, joka ikävimmilään ilmenee kiusaamisena.

Nimimerkki "äitykkä", kannattaa selvittää, onko potilaalla oikeus kääntyä myös toisen lääkärin puoleen kun hän tarvitsee lausuntoa Kelan kuntoutukseen, ja miten pitää toimia jos tämä oikeus on.

Tuota asiaa voi kysyä potilasasiamieheltä tai Kelasta. Avi on valvova viranomainen ja siellä ainakin tiedetään potilaan oikeusturvaan liittyvät asiat. Oman paikkakunnan mielenterveysomaisten yhdistyksestäkin voi saada neuvoja, miten toimia jotta potilaan tarvitsema Kelan kuntoutus ei esty huonolaatuisen lääkärinlausunnon vuoksi.

Psykiatrian potilaille ja omaisille on raskasta, kun joutuu kaikkien vaikeuksien päälle vielä selvittelemään terveydenhuollossa työskentelevien virheitä, jotka joko pahentavat potilaan sairautta tai estävät parantumista. Ei pitäisi jättää psykiatristen potilaiden harteille lääkärien tai hoitajien tekemien virheiden korjaamista, mutta näin tämä "systeemi" nyt tekee.

Nimimerkki EiPsykoottinen, nyt on kyllä potilasasiamiehesi jättänyt auttamisesi puolitiehen. Oma kokemukseni on sellainen, että olen saanut potilasasiamieheltä ajan vastaanotolle ja muistutus kirjoitettiin siellä.

Oikein annettu potilasasiamiesapu menee niin että potilas kirjoittaa muistutuksen itse kannettavalla koneella, mutta potilasasiamies auttaa kertomalla asioille oikeita termejä. On itsestään selvä asia että etenkin psyykkisesti sairaan potilaan täytyy saada tämä apu näin. Myös ei-psykoottisen.

Alkaa tulla selväksi miksi psykiatriasta ei muistutuksia tehdä. Outoa ettei auteta potilaita, vaikka vuosikausia on hoitotahoille toitotettu, että psykiatrisille potilaille on annettava kunnolla tukea valitusten tekemiseen!

Kirjallinen muistutus on melkein ainut väline jolla psykiatrinen potilas voi saada tolkkua hoidossaan tapahtuneisiin epäselvyyksiin ja virheisiin, koska kirjallinen muistutus velvoittaa hoitotahoa vastaamaan potilaalle kirjallisesti. Ilman kirjallista muistutusta psykiatrisen potilaan kohtaama huono hoito/kohtelu tuppaa olemaan jotain mistä vastuulääkärit ja - hoitajat eivät ole koskaan kuulleetkaan.

Terveydenhuollossamme psykiatrisen potilaan oikeusturva lipsuu pahasti. Potilasasiamiesten osaamisen taso tai auttamishalu on liian kirjavaa juuri sen potilasryhmän kohdalla joka eniten apua tarvitsee.

Niinpä. Kuulema lääkärin etiikka menee lain edelle. Joten ei voi kuin valittaa kun ei voi valittaa.

Nämä ah niin arvostetut hoitajat ja lääkärit ovat ihan samaa sekalaista sakkia kuin muutkin ammattiryhmät, käyvät vessassa, juoruavat, katsovat omaa etuaan, ovat väsyneitä ja ilkeitä. Osaaminen ja asiakkaan kohtelu riippuvat täysin yksilöstä.

Puhut "ylilääkitsemisestä." Mikä olisi mielestäsi sopiva määrä tätä "lääkintää"?

MOT:n huomio ja oivalluksesi kritiikistä psykiatrisena sairautena tai sairauden oireena on oikea. Se on psykiatrinen strategia mitätöidä vastapuoli.

Psykiatrian_kurssi_1 kirjoitti:

Puhut "ylilääkitsemisestä." Mikä olisi mielestäsi sopiva määrä tätä "lääkintää"?

MOT:n huomio ja oivalluksesi kritiikistä psykiatrisena sairautena tai sairauden oireena on oikea. Se on psykiatrinen strategia mitätöidä vastapuoli.

Lue lisää

Ei sitä voi tämmöisellä areenalla alkaa arvuuttelemaan mikä lääkitys ja annostus on kenellekin tarpeen, ja missä tilanteissa ylipäätänsä on psyykelääkitys tarpeen.

Mutta niin sanotusti vierestä seuranneena tekee mieli todeta, että:

Persereiälläänkö psykiatrit ajattelevat, kun eivät ymmärrä selvittää huolellisesti ja asiallisesti, miten heidän potilailleen määräämänsä lääkkeet vaikuttavat elävässä elämässä, ihan oikeasti, potilaan toimintakykyyn ja tunnemaailmaan. Ei se riitä lääkityksen hyväksi hyötyhaitta-suhteeksi, että potilaassa on elonmerkkejä.

Luulot.pois kirjoitti:

Ei sitä voi tämmöisellä areenalla alkaa arvuuttelemaan mikä lääkitys ja annostus on kenellekin tarpeen, ja missä tilanteissa ylipäätänsä on psyykelääkitys tarpeen.

Mutta niin sanotusti vierestä seuranneena tekee mieli todeta, että:

Persereiälläänkö psykiatrit ajattelevat, kun eivät ymmärrä selvittää huolellisesti ja asiallisesti, miten heidän potilailleen määräämänsä lääkkeet vaikuttavat elävässä elämässä, ihan oikeasti, potilaan toimintakykyyn ja tunnemaailmaan. Ei se riitä lääkityksen hyväksi hyötyhaitta-suhteeksi, että potilaassa on elonmerkkejä.

Lue lisää

Mitä, jos tarkoitus onkin, että jäljellä on vain minimaaliset elonmerkit?

Ja ristiriitaista on se ettei kukaan usko "mielisairasta."

Lyhyesti tiivistettynä, koko HS:n juttu on väärillä raiteilla. Juttuun otetut kansalaiskommentit kertovat miten tietämättömiä ihmiset psykiatriaan liittyvistä asioista ovat.

Pari esimerkkiä:

1) HS:n juttussa ihmetellään miksi henkilöä ei suljettu laitokseen asianomaisen pyynnöstä huolimatta. No ensinnäkin psykiatria ei ole auttamassa kohdettaan ("potilasta"). Henkilö ei päätä siitä saako hän lähteä kotiin vastaanotolta vai vangitaanko hänet. Tässä psykiatrit päättivät, että henkilöä ei vangita, mikä sinänsä on henkilön etu. Toisaalta, jos henkilö nimen omaan olisi halunnut tulla vangituksi, hänen toiveensa ei toteutunut ja täten voidaan sanoa, että se ei ollut hänen etunsa päästä vapaaksi. Psykiatrinen laitos ei ole kuten sairaala, jonne voi mennä ja päättää jäädä oman päätöksen mukaan. Psykiatrinen laitos on kuin vankila. Valtio päättää kuka vangitaan ja milloin ja ken päästetään vapaaksi ja milloin.

2) "”Voi olla, että kaikkia ei voida pelastaa. Mutta mielisairauksien hoito on mielestäni jäljessä muiden sairauksien hoidosta, resurssipulasta puhumattakaan” Äiti, jonka lapsi ei pelastunut"

Mutta mielisairaus on metafora. Ei oikea sairaus, kuten esimerkiksi diabetes. Miksi mielikuvitteellisille sairauksille pitäisi uhrata euroakaan? Elämänongelmat eivät ole lääketieteen tai siten lääkäreiden ekspertiisiä. He ovat elämässä yhtä viisaita kuin kuka tahansa satunnaisesta kadulta valiltu ihminen.

3) ”Kohdeltiin hyvin, asiallisesti ja myötätuntoisesti, mutta en saanut kaipaamaani apua. Sain mukaani muutaman lievästi rauhoittavan pillerin, jotka auttoivat kyllä ensihätään, mutta pidemmän tähtäimen apu jäi puolitiehen.” Malmilla syksyllä asioinut"

Tämä henkilö kokee tulleensa kohdelluksi asiallisesti. Mukava kuulla, ei siinä mitään. Mutta mitä hän oikein odotti psykiatrialta muuta kuin huumeita? Sitä varten psykiatrit ovat. Ei psykiatriaa kiinnosta ratkaista, tai siis auttaa ratkaisemaan, syitä pahaan henkiseen oloon , tuskaan vaan kiinnostus ja tehtävä on vain hiljentää kohteen tuskan ilmaisu. Sitä varten ihmisille annetaan päätä lamaavat napit mukaan ja, jos se ei kelpaa, haukutaan "mies miehelle"-periaatteella huonoksi ihmiseksi.

Ymmärrysvirheitä on läjäpäin sekä jutun kirjoittajalla, päähenkilöllä että hänen omaisillaan sekä kansalaispalautteen kirjoittajilla. Valitettavasti jälleen kerran lehtijuttu on tyypillistä lööperiä näihin aiheisiin liittyen. Traagisinta on, että virhekäsityksistä joutuvat kärsimään eniten he, jotka eniten sympatiaa, tukea, kuuntelijaa tarvitsisivat, kuten jutun Ilmari.

...ja ristiriitaista on sekin, että kukaan ei usko edes ei-mielisairasta, joka lääkärin osaamattomuuden takia suljetaan lukkojen taakse.

grw kirjoitti:

Ja ristiriitaista on se ettei kukaan usko "mielisairasta."

Osut naulan kantaan. Äsken masennuspiirissä todettiinkin, että täytyy olla sillä psykiatrisella potilaalla melkoisen erikoinen ajatuksen juoksu, joka tosissaan uskoo, että psykiatrit ja hoitajat ottaisi meidän valitukset tosissaan niin että niistä seuraisi muutosta parempaan. Sairaaloiden sisällä ollut kyllä tietää, että huonosti käy niille potilaille jotka on uskaltaneet kritiikkiä esittää. Esimerkiksi ykskaks kuntosalille ei olekaan enää lupa mennä. Jos urheilu on potilaalle tärkeää, niin kyllä tuo kielto opettaa olemaan hiljaa epäkohdista. Ei sairaalassa ollessa voi tehdä mitään muuta järkevää päätä hoitavaa kuin käydä kuntosalilla.

Kokemus on opettanut että psykiatrian puolelta ollaan niin kovia valehtelemaan että en uskoisi vaikka päivää sanoisivat. Että se niiden esittämistä palautetoiveista.

Minun kokemuksestani ei varmasti tehtäisi yhtä suurta juttua valtakunnalliseen mediaan, koska se ei ole kovinkaan mediaseksikäs. Se kertoo käypä hoito -suosituksen mukaisesta hoidosta, jossa ei ole moitteen sijaa... Mitään hyötyä siitä ei toki ole, paitsi jossain psykiatrien harhaisissa sepustuksissa. Kertoisin, kuinka poliisit raahasivat minut mitään sanomatta keskellä yötä omasta kodistani valkoseinäiseen huumeluolaan, jossa epämääräiset valkotakkiset heput piikittivät minut tajuttomaksi huumausaineillaan. Elin huumeluolassa viikkokausia eikä kukaan kertonut, että miksi. No, olihan se kiva, että siellä huumeluolassa oli sentään sauna ja telkkari, vaikka mitään järkeä siinä säilömisessä ei ollut ja aiheutti minulle suurta henkilökohtaista vahinkoa. Ilmeisesti jokin tämän erikoisen kulttuurin harjoittama varotoimenpide, jossa pelottava ja saastainen halutaan sulkea yhteiskunnan ulkopuolelle. Ilmeisesti nämä valkotakkiset huumediilerit kuvittelivat jotenkin puhdistavansa minusta jotain kirousta tai saastaa niillä huumeillaan, muuta selitystä en keksinyt. Jos tuo uutisessa oleva mies olisi päässyt hoitoon, hänen ennusteensa ei välttämättä olisi parantunut vaan hän olisi kokemukseni mukaan lopulta tappanut itsensä lääkärin tarjoamilla loputtomilla psyykelääkkeillä, joita potilas saa respeltillä joka lajia kuolemaansa saakka, koska on "mieltään häiriintynyt". Ei ihme, että esimerkiksi WHOn tutkimusten mukaan psykiatrinen hoito korreloi korkeiden, ei matalien, itsemurhalukujen kanssa makrotasolla ja myös tiedetään, että pakkohoito moninkertaistaa itsemurhariskin. En ihmettele yhtään. Nämä ihmiset luulevat olevansa kovinkin "tieteellisiä" perustaessaan hoitomenetelmänsä lääkeyhtiöiden ja niiden lahjomien asiantuntijoiden kehittämiin "hoitoihin" ja diagnooseihin, mikä vaikuttaa pakkohotopotilaan näkökulmasta hengenvaarallisen harhaiselta maailmankuvalta. Mitään yhtä hysteerisen elämästä vieraantunutta en ole ikinä nähnyt. Ei ihme, ettei niillä ole resursseja mihinkään, kun kaikki rahat menee psykoaktiivisten aineiden kylvöön kaikelle kansalle. Ja kun niistä sitten kehittyy riippuvuuksia ja riippuvuuksista kehityy työkyvyttömyyttä, niin sitten maksellaan verovaroista työkyvyttömyyseläkkeitä ja kelakorvauksia täysin turhista ja haitallisista psykoaktiivisista aineista. Se on sitä käypää hoitoa, jota pitäisi saada jokaiselle, vaikka hän ei edes sitä haluaisi ottaa vastaan.

fdaa kirjoitti:

Minun kokemuksestani ei varmasti tehtäisi yhtä suurta juttua valtakunnalliseen mediaan, koska se ei ole kovinkaan mediaseksikäs. Se kertoo käypä hoito -suosituksen mukaisesta hoidosta, jossa ei ole moitteen sijaa... Mitään hyötyä siitä ei toki ole, paitsi jossain psykiatrien harhaisissa sepustuksissa. Kertoisin, kuinka poliisit raahasivat minut mitään sanomatta keskellä yötä omasta kodistani valkoseinäiseen huumeluolaan, jossa epämääräiset valkotakkiset heput piikittivät minut tajuttomaksi huumausaineillaan. Elin huumeluolassa viikkokausia eikä kukaan kertonut, että miksi. No, olihan se kiva, että siellä huumeluolassa oli sentään sauna ja telkkari, vaikka mitään järkeä siinä säilömisessä ei ollut ja aiheutti minulle suurta henkilökohtaista vahinkoa. Ilmeisesti jokin tämän erikoisen kulttuurin harjoittama varotoimenpide, jossa pelottava ja saastainen halutaan sulkea yhteiskunnan ulkopuolelle. Ilmeisesti nämä valkotakkiset huumediilerit kuvittelivat jotenkin puhdistavansa minusta jotain kirousta tai saastaa niillä huumeillaan, muuta selitystä en keksinyt. Jos tuo uutisessa oleva mies olisi päässyt hoitoon, hänen ennusteensa ei välttämättä olisi parantunut vaan hän olisi kokemukseni mukaan lopulta tappanut itsensä lääkärin tarjoamilla loputtomilla psyykelääkkeillä, joita potilas saa respeltillä joka lajia kuolemaansa saakka, koska on "mieltään häiriintynyt". Ei ihme, että esimerkiksi WHOn tutkimusten mukaan psykiatrinen hoito korreloi korkeiden, ei matalien, itsemurhalukujen kanssa makrotasolla ja myös tiedetään, että pakkohoito moninkertaistaa itsemurhariskin. En ihmettele yhtään. Nämä ihmiset luulevat olevansa kovinkin "tieteellisiä" perustaessaan hoitomenetelmänsä lääkeyhtiöiden ja niiden lahjomien asiantuntijoiden kehittämiin "hoitoihin" ja diagnooseihin, mikä vaikuttaa pakkohotopotilaan näkökulmasta hengenvaarallisen harhaiselta maailmankuvalta. Mitään yhtä hysteerisen elämästä vieraantunutta en ole ikinä nähnyt. Ei ihme, ettei niillä ole resursseja mihinkään, kun kaikki rahat menee psykoaktiivisten aineiden kylvöön kaikelle kansalle. Ja kun niistä sitten kehittyy riippuvuuksia ja riippuvuuksista kehityy työkyvyttömyyttä, niin sitten maksellaan verovaroista työkyvyttömyyseläkkeitä ja kelakorvauksia täysin turhista ja haitallisista psykoaktiivisista aineista. Se on sitä käypää hoitoa, jota pitäisi saada jokaiselle, vaikka hän ei edes sitä haluaisi ottaa vastaan.

Lue lisää

"Jos tuo uutisessa oleva mies olisi päässyt hoitoon, hänen ennusteensa ei välttämättä olisi parantunut vaan hän olisi kokemukseni mukaan lopulta tappanut itsensä lääkärin tarjoamilla loputtomilla psyykelääkkeillä"

Juuri näin. Tätä aikaisemmalla viestillä spekuloinkin, että on kiisteltävissä oliko itse asiassa hänen etunsa tulla hylätyksi psykiatrian toimesta. Moni ihminen olisi onnensa kukkoloilla, jos psykiatrit hylkäisivät. Toisaalta, jos hän tiesi mitä psykiatrinen laitos vangeilleen tekee, mitä epäilen, harva tietää ennalta, ei hän välttämättä olisi päätynytkään vastaanotolle. Psykiatrisessa laitoksessa hän olisi voinut kokenut vielä karmeamman kohtalon, tie, joka olisi päättynyt niin ikään todennäköisesti itsemurhaan. Ilmari oli selvästikin tosissaan.

Psykiatri ei ole lääkäri. Psykiatreilla on pohjakoulutuksena lääkärin opinnot. Huomaa ero.

Luin ylenjutun ja siinä on näin,

""
Valvonta voi vähentää riskiä, mutta ei aina estä vääryyksiä

– On tietenkin kamala ajatus, että meistä jokainen saattaisi tietyissä olosuhteissa toimia arvaamattomalla tavalla, professori Jyrki Korkeila sanoo.

Ratkaisevaa ongelmien estämisessä on valvoa olosuhteita.

– Sen takia kaikkia tällaisia laitoksia pitää säädellä lainsäädännöllä, jotta vääränlainen ja sopimaton toiminta ei pääse käyntiin. Sen takia tarvitaan avoimuutta, jotta viranomaiset voivat valvoa olosuhteita. Se ei tietenkään takaa sitä, että kaikki siltikään toimisi sataprosenttisesti.

Valvonta kuitenkin pienentää vääränlaisen toiminnan todennäköisyyttä. Jos kontrollia ei ole, aika pienestäkin voi käynnistyä vääränlaista toimintaa. Korkeilan mukaan harva ihminen on immuuni käyttäytymään joukossa eri tavoin kuin muut.

– Jos on ryhmäpainetta, niin harva alkaa pistää vastaan, Korkeila sanoo.

Hän selittää ilmiön näkyvän käänteisesti myös arjessa.

– Ajatellaan esimerkiksi tilannetta, jossa vähän huonommin pukeutunut ihminen makaa maassa. Hänet vain ohitetaan eikä kukaan mene auttamaan. Siinä kun kukaan ei toimi, niin ohikulkevat ihmiset antavat toisilleen luvan olla toimimatta, Korkeila sanoo.

Tarvitaan avoimuutta, jotta viranomaiset voivat valvoa olosuhteita. Se ei tietenkään takaa sitä, että kaikki siltikään toimisi sataprosenttisesti.
-Jyrki Korkeila
"""

Sitten oon kuullu sellasenki syyn psyykepotilaiden saamaan pahaan kohteluun mielisairaaloissa,että hoitajilla on niin pienet palkat että sen takia niiltä menee hermot töissä. Eikä tämä syy tullu hoitajan suusta vaan psykiatrin. Pistää miettimään että miks aina haetaan syitä palkoista ja työoloista sille että hoidossa kohdellaan psyykepotilaita huonosti. Miks nämä gurut ei sano suoraan että ihmisoikeudet kuuluu psyykepotilaillekin mutta psykiatria ei sitä ole käytännön hommissaan ymmärtäny eikä siksi toteuta ja ite valvo sitä. Kun kerran asian laita on noin niin miksi ei suoraan puhuta siitä minkä apinaki tietää. Koko systeemi on sokea psyykepotilaiden ihmisoikeuksille mutta yks guru vaan keskittyy selittämään että ihmiset nyt vaan on tämmöisiä että kun on ryhmäpainetta niin sadismista löytyy. Joo varmaan toimittaja on kysyny mitä on mutta kyllä tieteen tornista on osattava kattoa kauas ja kerrottava siitä mikä on suurin ongelma psykiatriassa nyt. Eli että pahuus polke ihmisoikeuksia mennen tullen. Muualla maailmassa suhtaudutaan psyykepotilaiden ihmisoikeuksiin niin että se näkyy käytännön tasolla. Ei mulla muuta.

Oletko varma, että psykiatria on rikki? Mitä, jos sen on tarkoituskin toimia kuten se toimii ja on toiminut jo 150 vuotta.

Ben Furman taisi joskus kommentoida, että psykiatriaa ei ole rakennettu potilaita varten, vaan henkilökuntaa. Olen samaa mieltä -psykiatriaa pyörittää korruptoitunut huumemafia ja heidän aivopestyt lakeijansa, joiden tehtävänä on uskotella onnettomille, että näillä on päässsään erinäisiä epätasapainotiloja, joiden hoitaminen huumeilla tai psykoaktiivisilla aineilla on välttämätöntä. "Todistusaineistoa" pidetään vahvana silloin, kun ero on järjestäen alle kliinisen merkitsevyyden, mutta josta saadaan revittyä irti tilastollisesti merkitseviä eroja tietyllä valikoiduilla potilaisryhmillä lyhyellä aikavälilllä erilaisilla tilastokikkailuilla ja mittaustapojen oikealla valikoimisella. Joskus käypä hoito -suositukset ovatkin lääkärien korruption johdosta suorastaan hengenvaarallisia, kuten on neuroleptien laita. Käypä hoito -suosituksissa käytetään esim. kuolleisuuden ja neuroleptien käytön yhteydestä tutkimusta, joka "todistaa" neuroleptien ehkäisevän kuolleisuutta skitsofreenikoilla -mm. sivuuttamalla suurimmman osan kuolleisuudesta, joka tapahtuu sairaalassa ja ottamatta huomioon kuolleisuuteen vaikuttavia kolmansia muuttujia. Tutkimusastelmia laaditaan niin, että se tuottaa halutun tuloksen ja peittää alleen sen tosiasian, että jopa skitsofrenian hoidossa neuroleptit tuottavat järjestän alle kliinisesti merkitsevän tehon. Ne ovat äärimmäisen surkeita hoitokeinoja, jotka ovat järjestäen romahduttaneet jokaisen potilasryhmän ennusteen, joille niitä on tyrkytetty. Teho osoitetaan sillä, että lääke on parempi plaseboa, kun se laskee kaksi pistettä enemmän oireita verrattuna plaseboon, ja täten ylittää määritellyn kriittisen tason useammin kuin plasebo, vaikka todellinen ero olisi täysin olematon. Ongelma onkin siinä, että psykiatria on korruptoitunut ytimeltään. Sen koko paradigma perustuu hypoteeseihin, jotka ovat jo vuosikymmeniä sitten todistettu paikkansa pitämättömiksi, mutta tätä ilmeistä faktaa ei vain ole muistettu välittää suurelle yleisölle, koska se ei tekisi bisnekselle hyvää. Siksi potilaista tuntuu kummalliselta, kun psykiatrit eivät vain millään usko, että lääke ei auta, koska heidän harhojensa mukaan sen on pakko auttaa, koska lääkkeet ovat ainoa tehokas ja ihmeellinen hoitomuoto, jotka on todistettu lukuisissa "luotettavissa" tutkimuksissa. Nämä häriintyneet huumediilerit jankkaavat ihmisille, että heillä on jokin epämääräinen mystinen diabeteksen kaltainen epätasapainotila kehossaan, oli heillä sitten koira kuollut, isä raiskannut perseeseen tai sitten pikkuisen tenttiahdistusta, joho sopii hyvin betsodiatsepiini ja SSRI sekä lisäksi neuroleptejä unettomuuteen Täytyy kyllä olla äärimmäisen naiivi, että pitää näitä idiootteja jonain ihmismielen asiantuntijoina. Psykiatria ei ole rikki, se on aina ollut luonteeltaan häriiintynyttä. Nuo saatanan vajakit ovat keksineet aina toinen tosiaan ihmeellisempiä "hoitokeinoja", joiden rinnalla kaikenmaailman homeopaatikot ja enkeliterapeutit loistavat kirkasta älyn ja empatian valoa. Psykiatrit ovat ideologisesti karkeita, kapeakatseisia idiootteja, joiden maailmankuva rajoittuu lähinnä häiriintyneisiin alkeellisiin malleihin ihmisaivojen toiminnasta. Heillä ei ole mitään tarjottavaa suurimmalle osalle ihmisistä. Ei ihme, että heidän on usein pakko "hoitaaa" potilaitaan vasten tahtoaan.

Yhteiskunta on tehnyt ison virheen kun on jättänyt ihmisten mielenterveyden ongelmien hoidon psykiatrien vastuulle.

"Psykiatrian potilasvirheitä ei voida selvittää. Systeemi on tehty sellaiseksi."

En väitä vastaan. Mitä olen nyt saanut tietää ihmisten kokemuksista, kun ovat psykiatrian potilasvirheitä yrittäneet selvittää ja oikeutta osakseen saada, niin selvää on, että psykiatrian potilaille oikeusturva on pelkkää sanahelinää. Jos valittaa, niin siitä seuraa psykiatrian taholta vain uusia alistamisyrityksiä, nöyryytyksiä, toimintaa joka johtaa potilaan itsetunnon murtumiseen. Mutta eihän näin saisi olla!

Olen järkyttynyt, mutta ennen kaikkea surullinen siitä, mitä olen saanut tietää psykiatristen potilaiden tilanteesta.

Psykiatrisen systeemin ydin on sadistinen, sillä selvästikään potilaiden tunne-elämää ei arvosteta, vaan hoidon metodit ovat sitä että potilaita kohdellaan kuin tuotantoeläimiä. Kun seurasin Louhimiehen ja hänen sadistiset ohjausmetodinsa paljastaneiden ihmisten keskustelua A-studiossa, ajattelin että juuri tästä on liian usein kyse psykiatriassakin. Kun psykiatriassa tapahtuu virhe, jota ei pystytäkään peittelemään, niin sielläkin johto pelkistää virheen kommunikaationgelmaksi, ja sitä sitten pyydellään anteeksi, katkosta tiedonkulussa, ei sitä että potilasta on kohdeltu ala-arvoisesti. Psykiatriassa ei ole ymmärrystä pyytää pahoja tekojaan anteeksi.

Toivon, että nimimerkkini on joskus totta myös psykiatrian potilasvirheiden kohdalla.

Potilaana joka on saanut runsaasti haittoja pitkäaikaisesta lääkkeiden käytöstä ja joka on kokenut syvää epäuskoa siitä että tutkimustiedon puutteesta ei ole mainittu tai ylipäätään merkittävimmistä haitoista määräämishetkellä, olen todella järkyttynyt usein tästä kaikesta mitä on tapahtunut. Järkyttynyt usein siihen pisteeseen että koen traumatisoituneeni.

Olin lapsesta asti opetettu luottamaan lääkäriin mutten enää todellakaan omaa tällaista luottamusta näihin lääkäreiksi itseään tituleeraaviin henkilöihin jotka jakavat lääkkeitä ihmisille eivätkä todellakaan ajatuksella "first do not harm", noudattaen Hippokrateen valaa.

Koen että koko psyykenlääkintä on täysi vitsi. Sorkitaan jotain tietämättä oikein kunnolla seurauksista. Sitten kuitenkin lehdissä hehkutetaan kuinka nämä lääkkeet mistä ei oikein tiedä edes mitä ne ihmisen kehossa tekevät, toimivat, vaikka perustana käytetään jotain naurettavan lyhyitä tutkimuksia. Ja hehkutetaan lääketieteen edistyneisyyttä ja kannustetaan hakemaan hoitoa, mistä ei edes kerrota mitä vahinkoa se voi aiheuttaa. Ja vahinkoa psykiatrian hoidot voivat aiheuttaa mielenterveydelle ja terveydelle. Vakavaa sellaista.

Nykyajan suurin terveysriski ja riski hyvinvoinnille alkaa melkein olla mennä lääkäriin. Varsinkin psykiatrille

Sitten kun olen lopussa, lääkevahinkojen kanssa psykiatrin tuolissa niin sitten hän sanoo että niin, silloin vuosia sitten näitä lääkkeitä määrättiin enemmän näin, tälleen pitkään, ja ei niiden vieroitusongelmia oikeen oo tutkittu ja silleen.

Kun selitän haitoista, luottamuksen puutteestani kokemuksieni perusteella, niin minua katsotaan suu pyöreänä. Mitä tuo selittää? Ei kai nyt sentään tämmöstä.

En voi uskoa, miten potilaita kohdellaan. Miten ei oteta mitään vastuuta määrättyjen lääkkeiden ongelmista ja lopulta vielä ollaan uskomatta potilasta kun hän selittää että lääkkeet tuhosi suunnilleen elämäni.

Kun kärsin siitä että aivojani on sorkittu miten sattuu kemiallisilla aineilla ja sillä on ollut laajoja negatiivisia vaikutuksia, niin sitten suositellaan terapiaa. Tarvitsisin terapiaa jo lääkehaittoihin prkl! Ongelmat niitä ennen oli pieniä. Nykyään kärsin kehossani ja mielessäni 24/7 eikä ole päivääkään etten kärsisi hoitojen takia.

Tärkeintä ei ole potilaan auttaminen, tärkeintä on, että hoitoväki saa palkkansa, ja pääsee leikkimään potilaan aivoilla lääketiedettä. Heillä on obsessio sorkkia ihmisten aivoja. Psykiatrisen hoidon suuntaviivoja ohjaa muutama pöyhkeä asemaansa rakastava "lääkkeet on hyödyllisiä" mantraansa sokeasti hokeva psykiatrian mielipidejohtaja joilla on joku pakkomielle biologiaan ja aivojen sorkkimiseen ja se näkyy hoitokäytännöissä. Se mikä trendi on ollut aivokemioita sorkkiviin hoitoihin.

Kaikki voi aina psykiatriassa muuttua milloin vain ja joku lääke voidaan yhtäkkiä todetakin haitalliseksi tai ongelmalliseksi vuosia myöhemmin, vaikka sitä olisi laajasti jaettu. Usein heidän potilaidensa kohtalo on tulla ignooratuksi ja unohdetuksi, tai saamatta mitään sananvaltaa tai oikeutta, koska heillä on vastassaan lääkärintakin omaava henkilö jolla on oikeus luokitella mikä ihmisen kärsimyksen luonne on. Kaikki lääkkeisiin liittyvät haitat, voi sanoa olevan mielenterveysongelma. Näin mitään haittaa potilaalle ei koskaan ole tehty. Täydellinen rikos. Kannattaa todella lukea pakkausseloste moneen kertaan ennen käyttöä ja kysyä itseltään : "haluanko saada noita haittoja,jotka voivat olla niistä kirjoitettuja termejä 1000 kertaa pahemman tuntuisia kehossani"

KUN TÄMÄN TAJUSIN, LOPPUI LUOTTO TÄHÄN PUOSKAROINTIIN MITÄ PSYKIATRIA ON. Heillä ei ole paljon kritisoiminen uskomushoitojakaan kun katsotaan oikeasti tutkimustietoja mitä psykiatrian pitkäaikaislääkkeiden negatiivinen seuraus on tai mikä hyötysuhde plaseboon verrattuna lääkkeissä on. En suosittele menemään uskomushoitoihin, enkä psykiatrille. Uskomushoidot vaan monesti ovat paljon turvallisempia, kun niissä ei aleta muokkaamaan kehossa olevia välittäjäaineita laajasti tai sähköttämään aivoja ja riskeeraamaan potilaan terveys ja aivot ns. mielenterveysongelmien takia.

EI KANNATA ASTUA ANSAAN. KUTEN HUUMEDIILEREILLE, PSYKIATRILLE KANNATTAA SANOA EI, JO ENNEN SINNE ASTUMISTA. Valitettavasti näiden diilereiden ohjausvallassa on myös terapian saanti. Heidät on nostettu liian korkeaan asemaan ohjaamaan mielenterveystöitä, biologiaoppiensa kanssa. Tulokset näkyy korkeissa lääkkeidenkäyttöluvuissa ja tuhotuissa elämissä. Psykologisin keinoin ei niin helposti tuhota elämää.

Olen samaa mieltä kuin nimimerkki "Järkyttynyt", virheiden peittely ja valehtelu koskee kaikkia psykiatriassa työskenteleviä. Ja siksi kuulostaa sekin pelkältä valehtelulta, kun psykiatriassa vakuutetaan että sielläkin potilaiden oikeusturva toimii, potilasturvallisuudesta puhumattakaan.

Olen psykiatrian kaltoinkohtelun uhri. Kaltoinkohtelu tapahtui psyk.sairaalassa.

Kaltoinkohtelua harjoittanut sairaala tarjosi minulle kaltoinkohtelun jälkihoitoon plus vaikeaan masennus- ja ahdistustilaani sellaista apua, että nopean sairaalasta kotiuttamisen jälkeen kävin sen kaupungin mielenterveysyksikössä juttelemassa hoitajan kanssa.

Mutta koska olin saanut sairaalassa hoitotiimiltäni ohjeet puhua tuon hoitajan kanssa
nykyelämäntilanteeseen liittyvistä asioista (jotta en putoasi pimeyteen puhumalla asioista jotka liippavat lapsuudessani pahojen aikuisten taholta kokemiani rikolliskauheuksia jotta ne eivät vaan aktivoituisi sillä nehän oli kuitenkin yhteiskunnankin tukemassa psykoterapiassa käsitelty) niin minä en puhunut tuon jälkihoitohoitajan kanssa tunteista jotka psyk.sairaalan kaltoinkohtelu minussa herätti, vaan listasin tarkkaan hänelle niitä toiseen vakavaan sairauteeni liittyviä asioita, jotka olivat johtaneet sen hetkiseen äärettömän vaikeaan elämäntilanteeseeni... ja kun toisella keskustelukerralla jälkihoitohoitaja totesi minulle "että kaikki me kuollaan joskus" niin minun päässäni löi monta kertaa tyhjää, koska hänen lauseensa ei tarjonnut minulle mitään tarttumapintaa, ja sanoinkin hänelle ihmetellen, että hänellä on varmastikin joku omaan elämäänsä liittyvä syy sanoa minulle noin, ja että minä en voi tietää millainen se hänen elämäntilanteensa on joka saa hänet sanomaan minulle noin, ja hän sanoi minulle ehkä vain jotain sanoakseen että niin ethän sinä voi tietää, enkä minä siinä saanut sanotuksi hänelle, puetuksi ajatuksiani sanoihin että "enhän minä kuolemaa pelkää, minähän olen viime ajat miettinyt pääni puhki, miten tappaisin itseni jotta pääsisin pois tästä kafkamaisen byrokraattisesta umpikujasta, johon avunhakeminen lopulta johti, ja jonka vuoksi minun on nyt ollut kammottavan vaikea hoitaa toiseen vakavaan sairauteeni liittyviä esim. tutkimuskäynteihin liittyviä asioita, eli siis miksi sanot minulle noin että kaikki me kuollaan joskus, kun enhän minä kuolemaa pelkää ja siksihän minut päivystyksestäkin passitettiin sairaalaan koska itsemurhariskini oli suuri elämäntilanteeni ja siitä johtuvan äärettömän ahdistustilan vuoksi..."

Kävin vain kahdesti tuon sairaalassa tapahtuneen traumaattisen kokemuksen jälkihoidoksikin tarjotussa avussa. En pystynyt luottamaan keskusteluapua antavaan hoitajaan, koska hän edusti samaa "firmaa" kuin kaltoinkohtelusairaalakin. Jälkikäteen kyllä ymmärsin, miksi keskusteluhoitaja "lohdutti!" minua sillä että kaikki me kuollaan joskus; hän ei tiennyt että olen jo paljon aiemmin elämässäni joutunut käsittelemään itseni sujuiksi sen kanssa että elämässäni on kaksi kelloa ja toinen kello lyö sairastamani syövän antamien ennusteiden tahtiin; hän ei ollut ymmärtänyt että olin ahdistunut koska en saanut rauhassa käydä läpi syöpäsairauteen liittyviä tutkimuksia, vaan minut oli yksi viranomaistaho laittanut elämään etukäteen pahinta vaihtoehtoa; hän ei ollut ymmärtänyt että olin kauhun partaalla koska pelkäsin elämäni viimeisten vuosien kuluvan siihen että selvitän virkavastuulla toimien viranomaisten tekemiä virheitä, jotta voisin joskus luottaa ja hakea apua jos niin paha paikka eteen tulee.

Tuolloin jokainen avunhakuni yhteiskuntamme tukiverkosta oli johtanut siihen, että rotkon reuna läheni, avunantajien toimesta. Onnistuin kuitenkin kävelemään omin jaloin takaisin sinne missä vain tiedän missä suunnassa rotko on.

Mutta nyt minulta on viety kaikki. Myös se viimeinenkin luottamuksen siemen terveydenhuollon toimivuuteen ja potilasturvallisuuteen niiden potilaiden kohdalla jotka sairastavat psyykkisiä sairauksia. On kuitenkin hyvä että edes vähän on muutosta ilmassa, kun hoitajat käyvät avointa keskustelua harjoittamastaan potilaiden kaltoinkohtelusta.

... tekemäni muistutuksen käsittelyn yhteydessä ylihoitajalta sain lopulta tietää, että sairaalassa vastuuhenkilöt olivat käsitelleet tuoreeltaan osastolla tapahtuneen hoitajan törkeän käyttäytymisen, kokemani kaltoinkohtelun joka lisäsi itsemurhariskiäni. Tällä ylihoitajalta saamallani tiedolla oli suuri merkitys sille, mitä ajattelen omahoitajastani. Aluksihan sain tietoa joka viittasi siihen, että hoitotiimini ei ollut kertonut tietoonsa tullutta potilaan kaltoinkohtelua johdolle, esim. osastonylilääkäri sai minulle kertomansa mukaan tiedon vasta kirjallisesta muistutuksestani. Jos jotain muistutuskäsittelyn yhteydessä saamistani sekavista selittelyistä oikein ymmärsin, niin omahoitajani oli kertonut tietonsa esimiehelleen. Nyt luotan siihen että tuon psyk.sairaalan virheitä selvitetään.

///
"Nuo saatanan vajakit", kuvaa psykiatreja joku tässä keskusteluketjussa; tuosta luonnehdinnasta löydän tarttumapintaa.

.

"Sairaalan johto ei tietenkään selvitä potilasvirheitä ja huonoa kohtelua..."

Tuossa sanomassas taitaa olla vinha perä. Kuulin et Turun kaupungin kuuluisas Kupittaan mtsairaalas on vähänniinku jääty kiinni ns. housut kintuis siitä että yrittivät päästä pälkähästä vanhoin keinoin väittämällä että eioo virheistä tieto kulkeutunu johtoon asti, ei ehkä ollutkaa, mutta kun nyt vaadittiinki se että virkavastuuseen kuuluu se että johto tietää ja piste, niin varmaan tästä syystä vanha selitys ei sitte mennykkää läpi, mutta miksi ei, oliko mitä muutoksia johdossa tapahtunut, sitä ei huhu kerro. Ok ja kun Turku ei ryhtyny ajoissa tarvittaviin selvityksiin joista olisi pitäny tulla jotain ns. työnjohdollisia seuraamuksiakin virheiden tekijöille, ja sen takia potilasturvallisuus oli taas vaarantunut, niin nyt sitten huhu menee niin että poliisi parhaillaan selvittää Turun toimia tässäkin asiassa, eikä nyt sitten Turun kaupungin mitkään mielenterveyspalvelut kunnolla toimi "monista syistä", eikä oikein mikään muukaan Turussa, valtuustokin ilman hommia, valitteli just äske Aamusetlehden jutus yks sun toinen. Se on Turun kupittaan kohdalla tosiaan niinku on sanottu että kun suljetuissa laitoksissa annetaan huonojen ja syrjivien käytäntöjen muhia riittävän pitkään, niin sitte niiden korjaaminen näyttää olevan täysin ylivoimaista, ei riitä että yks pomo vaihdetaan, pitäisi vaihtaa koko vanha kaarti ja uusille pistää ennemminkin persoonallisuustesti kuin koulutusvaatimus, niin lekureille kuin hoitsuillekin. Nojoo tää on vaan mun mielipide. On muute ihan kiinnostavaa stooria täällä pillereitten popsimisest, vähä eri puolta esillä ku mihi on tottunu, oon iteki vtun monta vuotta masennukseen nielly purkkikaupalla mömmöi, mut nyt kyl täytyyki kelata haittoi oman psykon kanssa, se on yksityisellä, rahasta meikää kuuntelee ja siin sivus pillereitään kirjottelee.

Kenen hoitoa olet seurannut sivusta ja mihin perustuu näkemyksesi hoidon asianmukaisuudesta?

Toivottavasti jotain parannusta potilaiden kaltoinkohteluun ja potilasvirheiden selvittämiseen tulee myös pääkaupunkiseudulle Jorvin sairaalaan. Siellä on isoja ongelmia ollut jo pitkään lehtitietojen mukaan ja nyt tuli omakohtainenkin kokemus potilasvirheen kieltämisestä ja sen piilottamisesta porukalla.

Eiköhän kyse ole ollut vain lääkkeiden vieroitusoireista, jotka on kuitattu "toistuvaksi masennukseksi". Näin on käynyt minullekin ja varmaan monelle muullekin. Ei ole ollut mitään "toistuvaa masennusta" olemassakaan.

Perusteettomien MT1-lähetteiden vuoksi tarkkailussa pidettyjen potilaiden perustuslaissa säädettyä itsemääräämisoikeutta on aina rikottu. Virheitä valitettavasti sattuu, mutta perusteettomilla MT1-tarkkailulähetteillä on Suomessa sellainen historia, että se kertoo jo isoista rakenteellisista ongelmista psykiatrisessa hoitojärjestelmässä.

Lääkärikunnassa vallan hyvin tiedetään, miten rankka asiakirja MT1-lähete on. Jo tarkkailun aikana tapahtuu potilaan pakkolääkitsemistä, mistä vastaa sairaala, johon potilas on lähetetty.

MT1-lähetteen saaneen potilaan tarkkailusta vastaavan sairaalan lääkäri työskentelee virkavastuulla. Lääkäri on henkilökohtaisesti vastuussa siitä, että hän työssään noudattaa kaikkia niitä lakeja, jotka ohjaavat hänen virkavastuullaan tekemäänsä työtä.

Potilaan tekemä muistutus on virallinen asiakirja. Lääkäri, joka muistutusvastineeseen antaa virheellistä tietoa ja valehtelee, on henkilökohtaisesti vastuussa siitä, että rikkoo lakia. Vaikka valheellinen "sanoitus" tulisikin johdolta.

Epäasialliset vallankäyttömuodot psykiatriassa voivat paljastua todistetusti vain jos psykiatrian mädännäisyyteen ja pimittelyyn kyllästyneet alan työntekijät avaavat sanaisen arkkunsa ylimpien viranomaisvalvojien suuntaan.

Kiitos tiedosta. Viestissäsi ei ollut linkkiä, joten minä hain sen ja tässä:

https://www.duodecimlehti.fi/api/pdf/duo12385

Siis tama on todella kauheaa. Potilaita pidetään idiootteina.

Näistä asioista pitäisi jaksaa keskustella rauhallisesti, jotta ylilyönnit eivät vie vakuuttavuutta. Niin käy usein varsinkin näissä nettikeskusteluissa. Mutta kyllähän pulssi tätäkin Duodecimin juttua lukiessa kohoaa.

Pitäisi muistaa hyvät asiat joita psykiatria on saanut aikaan ja hyvät psykiatrit joita on. Minä olen heidän hoidossaan ollut ja tiedän siis että heitä on. Minulle ei ole koskaan tuputettu lääkitystä, en sitä käytä kuin satunnaisesti jonkun Diapamin. Saan terapiaa, ammattitaitoiselta , itse valitsemaltani terapeutilta. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Koetetaan pitää puoliamme. Tässä lainaus Duodecimin artikkelista:

Puhuttaessa säännöllisen lääkkeiden käytön
tärkeydestä on tärkeää välttää auktoriteettipuhetta,
joka saa aikaan sen, ettei potilas uskalla
kertoa lääkkeisiin liittyvistä kielteisistä mielikuvistaan.
Potilas on asiantuntija siinä, miltä
lääkkeen käyttäminen oikeasti tuntuu. Aktiivinen
kuunteleminen rientämättä heti korjaamaan
virheellisiä olettamuksia mutta ottamalla
niihin liittyvä huoli kuitenkin vakavasti lisää
turvallisuuden tunnetta. Lääketieteellisten
faktojen kertomisen vuoro on potilaan asenteisiin
ja huoliin tutustumisen jälkeen.
Säännöllisyys lääkkeiden käytössä kannattaa

Avohoito on parempi vaihtoehto kuin suljettu sairaala, jossa ei omavalvonta toimi ja potilasturvallisuus on siksi vaarassa. Kurjaa on jos avohoidossa jatkuu suljettujen sairaaloiden epäasiallinen vallankäyttö. Potilaan hoitovastaisuus lisääntyy kun piikki puhuu psykiatrin puolesta.

Syrjäytyneitä pidetään myös alimmalla tasolla olevina, joten mielenterveysongelmien yhdistäminen syrjäytymiseen on pahin mahdollinen yhtälö. Vaikka psykiatrinen osasto on pahin paikka mihin voi joutua, huonoa kohtelua saa helposti muiltakin viranomaisilta. Ihmisoikeuksien menettäminen ei koske pelkästään psyk. poleja ja osastoja, vaan esim. terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa ja poliisissa asioidessa. Lääkärit eivät ota todesta ja tutki fyysisiä sairauksia, jos näkevät, että potilaalla on mielenterveysongelmia. Jos potilaalla on lapsia, saatetaan häntä helpommin tarkkailla ja tehdä lastensuojeluilmoituksia, jos ei suostu menemään järjestelmän ehdoilla. Poliisi taas ei tutki "psyyketapaukseen" kohdistuvia rikosepäilyjä. Se, että esim. Kupittaan tapausta tutkittiin saattoi johtua vain sen laajuudesta ja julkisesta paineesta. Olen aika varma, että jos yksittäinen ihminen olisi tehnyt rikosilmoituksen, poliisi ei olisi alkanut asiaa selvittämään.

Toki viranomaisten mielivalta voi kohdistua muihinkin kuin psyykkisistä häiriöistä kärsiviin ja syrjäytyneisiin, mutta kaikista todennäköisin ja eniten heihin. Heitä pidetään pohjasakkana, joihin ei haluta resursseja tuhlata. Nykyään taitaakin olla niin, että työkyvyttömyyseläkkeelle pääseminen/joutuminen on vaikeaa, vaikka henkilö olisi täysin työkyvytön. Ahdinkoa kasvatetaan entisestään. Sellaista se on. Heikkoja halutaan rangaista. Täytyy vain katsoa mitä tämä kaikki aiheuttaa ja tulee maksamaan. Ihmiset eivät tajua, että tämä tulee taloudellisestikin kalliiksi. Mutta ehkä se hinta on maksettava, ihmisessä syvällä olevat ominaisuudet heikkouden vihaamisesta ovat vahvempia.

No jo on älykäs kommentti! Puhuu ongelmista viranomaisista potilaan kohtelusta jne. Ja kehaisee olevansa onnekas mutta ei unohda. Hohhoijaa. Toivon todella että lääkityksesi on kohdillaan

He salaavat sen tosiasian, että aikovat tappaa maksavat asiakkaansa lääkityksellä:
https://www.madinamerica.com/2018/10/government-helps-drug-dealing-doctors-kill-us/

Tältä palstalta poistetaan heti Harjavallan sairaalaa koskevat mielipiteet, sillä henkilökunta päivystää tällä palstalla. Näin ollen heiltä puuttuu oppimistaidot (kognitiivinen ja projektiluonteinen konstruktivismi) ja ammatillinen kasvu (oppiminen työssä ja työyhteisössä).

Käännyin kerran lääkärin puoleen masennuslääkkeestä vieroittautuakseni - kerta oli ensimmäinen ja viimeinen. Kyseessä oli nuori työterveyden yleislääkäri, jolla ei ollut hajuakaan, kuinka masennuslääkitys lopetetaan oikein ja turvallisesti. Olin naiivi ja luotin. Seuraavat vieroitukset hoidinkin sitten omatoimisesti.

Mitä enemmän mä luen näitä juttuja, niin sitä enemmän mä alan lämmetä tälle idealle.