Narsistin uhreista kasvaa vaatimattomia?

voisiollaapua,
Mitä jos lopettaisit kirjoittelemasta tänne ja vastailemasta jos kerran vastauksestasi ei ole mitään hyötyä. Vastauksesi oii yhtä tyhjänpäiväinen kuin sinä itse.

Itse nuorena luovuin vapaaehtoisesti kaikista mahdollisuuksiistani eri elämän osa-alueilla.
Moni kysyi tekemisistäni: "Mä ihmettelen mitä sä tuosta oikein saat ?"
Ja mä ihmettelin kysyjäää mielessäni: "En tietenkään mitään. Eihän mun tarkoituksenani tietenkään ole mitään saada !"
Keskustelin tuota aina tuskissani psykopaattini kanssa että mitä ihmettä ihmiset oikeen luulee että mulla olis jotain kummallisia saamismotiiveja ei tietnkään ole

Ei tosiaan voi keskustella. Eikä uhri voi tosiaan mitään vaatia. Jo hengissä pysymistä perusasioista lähtien on vaikeutettu niin paljon että sitä on aika voittaja jos nyt jotain perustaa saa itselleen kyhättyä kaikesta ympäristövastustuksesta huolimatta. Ei taida näillä aikuisasiantuntijoilla olla hajuakaan lapsiuhrien haasteista. Miksipä siis pakko tulla paremmintietämään typerine ehdotelmineen.

Juuri noin, muakin yritettiin vaan hidastaa toipumasta tuosta halvauksesta, Siksikin saattoi kestää kummallisen kauan.
Tuntui että pitää jotenkin juonia itselleen niin paljon ruokaa että omin voimin pääsee ulos ovesta.

Mun psykopaatti sanoi mulle tuolloin itse pilkallisesti että keskustelin hänen kanssaan 40 vuotta turhaan.
Samaan aikaan luurista neuvottiin keskustelemaan hänen kanssaan.

Mutta oikeastaan mun mielestä ihmisiä ei tarttis ehdollistaa niin riippuvaisiksi äidinrakkaudesta, että ajattelee että se olis jotain mitä on välttämätöntä saada jos ei omaa äitiä jolla olis rakastamisen kyky..
Pitäis ennemminkin voida ajatella loogisesti että voi olla ihan hyvä ihminen ilman sitäkin.
Eihän se oikeesti välttämättä siitä ole kiinni, jospa sekin on vain vahva uskomus ???
Mä ainakin ajattelen nykyään että äidillä ei ole rakastamisen kykyä ja sillä selvä.

En mä enää sitä sure ettei hän rakasta minua. Ongelma on lähinnä se että pelkään hänen manipulointiaan.

eihyvänentaas kirjoitti:

Ei tosiaan voi keskustella. Eikä uhri voi tosiaan mitään vaatia. Jo hengissä pysymistä perusasioista lähtien on vaikeutettu niin paljon että sitä on aika voittaja jos nyt jotain perustaa saa itselleen kyhättyä kaikesta ympäristövastustuksesta huolimatta. Ei taida näillä aikuisasiantuntijoilla olla hajuakaan lapsiuhrien haasteista. Miksipä siis pakko tulla paremmintietämään typerine ehdotelmineen.

Lue lisää

" Ei taida näillä aikuisasiantuntijoilla olla hajuakaan lapsiuhrien haasteista."

Kyllä mä uskon, et hyvinkin näistä asioista ja traumaattisen lapsuuden vaikutuksista on paljonkin tietoa.

Ylipäätäänkin ollaan tietoisia siitä, että lapsuudella on valtava vaikutus siihen, millaisia aikuisia meistä tulee. Ihan toi narsismin syntykin juontuu lapsuuteen, siihen elämän ensimmäiseen rakkaussuhteeseen.

Mutta joo, näköjään jotkut lapsiuhritkin tuntuvat pitävän itseään, kokemuksiaan niin ainutlaatuisina, ettei kukaan voi heitä ymmärtää saati auttaa aikuisinakaan.

Ollaan jääty lapsen asemaan, kiinni sinne menneisyyteen ja tosiaan omaksuttu tuo narsistinen ajatus, ettei kukaan voi tietää, ymmärtää saati auttaa ja itsekin tunnutaan olevan haluttomia mihinkään muutokseen.

No kukin tyylillään, voihan noita vanhempiaan ajatella ja mollata, muistella kärsimäänsä pahaa, sitäkin kun äiti laittoi pullan päälle sokeria hamaan tappiin saakka. Kuluuhan se elämä varmasti niinkin, mutta elämättä se jää, kun ei siitä lapsuuden kodista/vanhemmista ole henkisesti kyetty irtautumaan.

Tiedä sitte, tääkin varmaan on sitä pahan ymmärtämättömän ihmisen puhetta, mutta jollain tasolla kyllä itse ajattelen, että aikuisena voi itse päättää elämänsä suunnan ja tehdä valintansa sen mukaan. Tiedä sit muutoshan aina pelottaa, ehkä sit kuitenkin joidenkin mielestä on turvallista pysytellä siinä menneessä , on ainakin se äiti jota syyttää, kun elämä ei aikuisenakaan oikein suju

Laitan ny tähän vielä pari linkkiä tähän aiheeseen liittyen, vaik epäilen, ettei nää lapsuuteen/vanhempiinsa juuttuneet aikuiset edes näitä luekkaan, kun olishan se ny pelottavaa jos joutuis jotain tekemään/kantamaan vastuuta oman elämänsä suhteen. Turvallisempaa se on ku kaikki pysyy vaan ennallaan, on joku jota syyttää, voi nimittää itseään lapsiuhriksi, vaikka aikuisen iällä jo onkin, kun vastuullinen aikuisuus pelottaa/ei onnistu/ole onnistunut

https://mielenihmeet.fi/keinoja-jattaa-vaikea-lapsuus-menneeseen/

https://www.adlibris.com/fi/kirja/ei-koskaan-liian-myohaista-saada-onnellinen-lapsuus-9789525174601

Oot just niin ihana kuin olen ajatellutkin. Ei ihme, että flaksia on ollut ja niitä poispotkittuja sitten sen jälkeen. Hienosti syyllistetty, oikein oppikirjan mukaan.

karvasipaljastitnyt kirjoitti:

Oot just niin ihana kuin olen ajatellutkin. Ei ihme, että flaksia on ollut ja niitä poispotkittuja sitten sen jälkeen. Hienosti syyllistetty, oikein oppikirjan mukaan.

Jaa, tämmönen kommentti ny jääny tässä keskustelussa ihan huomiotta, enkä ny ihan täysin ymmärrä sen sanomaakaan muilta osin kuin tuon viimeisen lauseen suhteen.

Että joo "oppikirjoja" toki otin sanomani tueksi syystä, ettei ny ihan ajateltaisi, että mä itse keksin näitä juttuja, mutta toki ymmärrän, että jotkut saattavat jo lapsena traumatisoitua sillä tavalla että joko sen suhteen tai heissä itsesään olevista tekijöistä johtuen "vammaudutaan" psyykkisesti sillä tavalla, ettei se oma aikuinen elämä sitten syystä tai toisesta mene kaikilta osin ihan putkeen.

Näihinkin asioihin on herätty ja luettavaa kyllä löytyy, itsekin olen niitä paljon lukenut ja joskus itkeskellyt lukemani äärellä kun yhtymäkohtia on löytynyt, mutta itse mieluusti hain myös syitä ja selityksiä niille, miksi vanhempani oli sellainen kuin oli jolloin ymmärsin myös, että hän oli itsekin ns. kotivammainen, ts. lapsuudessa myös haavoitettu ja hänenkin vanhempansa olivat.

Peräänkuulutaan ny tässä, näihin asioihin liittyen myös jotain sellaista, että myös se narsistivanhempi on ollut jonkun lapsi ja syy miksi hänestä on tullut sellainen kuin on juontuu sieltä ts. jos yhtään ei saa aikuista ihmistä syyllistää, niin silloin ei pitäisi sitä narsistikaan syyllistää, kun hänkin on mahdllisesti/todennäköisesti ollut kotivammainen.

Aloituksessakin viitattiin ikäänkuin tuohon jatkumoon, lapsuuden olot olivat vaatimattomat, lapsikin oppi olemaan pyytämättä, jäi jonon hännille ja niin on ilm. aikuisuudessakin.

Mutta se mikä on erilaista, niin sitten kun kasvetaan aikuisiksi ja ollaan jollain tavalla kuitenkin tolkuissaan niin ymmärretään, että jollain tasolla ollaan kuitenkin vastuussa itsestä ja siitä omasta aikuisen elämästä, ei voi odottaa, että tulisi joku parantaisi minut, teksisi oloni paremmaksi vaan itse se on työ tehtävä

Itsekin havahduin kuitenkin vasta neljänkympin kieppeillä näihin asioihin, että miksi minä oli sellainen, esim. annoin kohdella itseäni huonosti, en pyytänyt, vaatinu mitään yms. Ulospäin olin tyyni, aikaansaapa, kaikkia ymmärtävä jne, mutta tiedostin, että jos en ny tee itseni /oman elämäni eteen jotain, saatan ns. romahtaa

Lapsuuteenhan minullakin nuo asiat juontui, sieltä opittu tapa selviytyä, mutta ymärisin, etten enää aikuisena voi jatkaa siten vaan olisin itse vastuussa omasta hyvinvoinnistani, minun piti itse opetella arvostamaan ja rakastamaan itseäni, että itse kykenisin antamaan itselleni myös niitä hyviä asoita, toimimaan sen suuntaisesti, etten aina olisi se viimeinen

Mutta joo, ny vähän ajatus katkesi, mutta pointtini ny oli jotain sellaista, että voiko niitä vanhempiaankaan loputtomiin syyttää jos ja kun hekin ovat jo lapsena vammautuneita, että jollain tavalla toi syyttämisen kierre pitäsi katkaista.

Lapsuus oli mitä oli, mutta aikuisena minä voi omillani valinnoillani vaikuttaa siihen millaista oma elämäni on. Jos ei muuta voi niin ajatuksensa voisi yrittää edes kääntää muihin asioihin kuin niihin menneisyyden ikäviin asioihin

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Jaa, tämmönen kommentti ny jääny tässä keskustelussa ihan huomiotta, enkä ny ihan täysin ymmärrä sen sanomaakaan muilta osin kuin tuon viimeisen lauseen suhteen.

Että joo "oppikirjoja" toki otin sanomani tueksi syystä, ettei ny ihan ajateltaisi, että mä itse keksin näitä juttuja, mutta toki ymmärrän, että jotkut saattavat jo lapsena traumatisoitua sillä tavalla että joko sen suhteen tai heissä itsesään olevista tekijöistä johtuen "vammaudutaan" psyykkisesti sillä tavalla, ettei se oma aikuinen elämä sitten syystä tai toisesta mene kaikilta osin ihan putkeen.

Näihinkin asioihin on herätty ja luettavaa kyllä löytyy, itsekin olen niitä paljon lukenut ja joskus itkeskellyt lukemani äärellä kun yhtymäkohtia on löytynyt, mutta itse mieluusti hain myös syitä ja selityksiä niille, miksi vanhempani oli sellainen kuin oli jolloin ymmärsin myös, että hän oli itsekin ns. kotivammainen, ts. lapsuudessa myös haavoitettu ja hänenkin vanhempansa olivat.

Peräänkuulutaan ny tässä, näihin asioihin liittyen myös jotain sellaista, että myös se narsistivanhempi on ollut jonkun lapsi ja syy miksi hänestä on tullut sellainen kuin on juontuu sieltä ts. jos yhtään ei saa aikuista ihmistä syyllistää, niin silloin ei pitäisi sitä narsistikaan syyllistää, kun hänkin on mahdllisesti/todennäköisesti ollut kotivammainen.

Aloituksessakin viitattiin ikäänkuin tuohon jatkumoon, lapsuuden olot olivat vaatimattomat, lapsikin oppi olemaan pyytämättä, jäi jonon hännille ja niin on ilm. aikuisuudessakin.

Mutta se mikä on erilaista, niin sitten kun kasvetaan aikuisiksi ja ollaan jollain tavalla kuitenkin tolkuissaan niin ymmärretään, että jollain tasolla ollaan kuitenkin vastuussa itsestä ja siitä omasta aikuisen elämästä, ei voi odottaa, että tulisi joku parantaisi minut, teksisi oloni paremmaksi vaan itse se on työ tehtävä

Itsekin havahduin kuitenkin vasta neljänkympin kieppeillä näihin asioihin, että miksi minä oli sellainen, esim. annoin kohdella itseäni huonosti, en pyytänyt, vaatinu mitään yms. Ulospäin olin tyyni, aikaansaapa, kaikkia ymmärtävä jne, mutta tiedostin, että jos en ny tee itseni /oman elämäni eteen jotain, saatan ns. romahtaa

Lapsuuteenhan minullakin nuo asiat juontui, sieltä opittu tapa selviytyä, mutta ymärisin, etten enää aikuisena voi jatkaa siten vaan olisin itse vastuussa omasta hyvinvoinnistani, minun piti itse opetella arvostamaan ja rakastamaan itseäni, että itse kykenisin antamaan itselleni myös niitä hyviä asoita, toimimaan sen suuntaisesti, etten aina olisi se viimeinen

Mutta joo, ny vähän ajatus katkesi, mutta pointtini ny oli jotain sellaista, että voiko niitä vanhempiaankaan loputtomiin syyttää jos ja kun hekin ovat jo lapsena vammautuneita, että jollain tavalla toi syyttämisen kierre pitäsi katkaista.

Lapsuus oli mitä oli, mutta aikuisena minä voi omillani valinnoillani vaikuttaa siihen millaista oma elämäni on. Jos ei muuta voi niin ajatuksensa voisi yrittää edes kääntää muihin asioihin kuin niihin menneisyyden ikäviin asioihin

Lue lisää

"Lapsuuteenhan minullakin nuo asiat juontui, sieltä opittu tapa selviytyä, mutta ymärisin, etten enää aikuisena voi jatkaa siten vaan olisin itse vastuussa omasta hyvinvoinnistani, minun piti itse opetella arvostamaan ja rakastamaan itseäni, että itse kykenisin antamaan itselleni myös niitä hyviä asoita, toimimaan sen suuntaisesti, etten aina olisi se viimeinen"

Kiintoisaa avautumista ja edelliseen viitaten, niin kuuluuko siihen, että oppi arvostamaan itseä ja rakastamaan itseä, niin että kykeni antamaan itselleen myös niitä hyviä asioita jne... se, että alkoi leikkiä ja pelata jonkun toisen puolisolla. Että tuon kaavan mukaan pyrkimys oli ensimmäiseksi, lyödä henkisesti sitä toista osapuolta eli petettyä, kilvoitella tai kuvitella kilvoittelevansa samaa sukupuolta olevan kanssa. Eikö tuollaisessa leikissä nimeenomaan hae sitä romahtamista ja ihan tietoisesti? Jos oli edellisessä suhteessa tajunnut, että kohta romahtaa, niin miksi ihmeessä pyrkiä uuteen suhteeseen romahtamaan. Etsimällä etsimään ikävää ja ns. pa...aa, josta sitten jälkikäteen erilaisten selittelyiden kautta oman egon nostoa mollaamalla vastapuoli pipiksi päästään. Olisi hienoa, kun ymmärtäisi tuollaistakin ajatuksen juoksua, että mikä lopulta oli se motiivi.

niinmetsävastaakuinsinne kirjoitti:

"Lapsuuteenhan minullakin nuo asiat juontui, sieltä opittu tapa selviytyä, mutta ymärisin, etten enää aikuisena voi jatkaa siten vaan olisin itse vastuussa omasta hyvinvoinnistani, minun piti itse opetella arvostamaan ja rakastamaan itseäni, että itse kykenisin antamaan itselleni myös niitä hyviä asoita, toimimaan sen suuntaisesti, etten aina olisi se viimeinen"

Kiintoisaa avautumista ja edelliseen viitaten, niin kuuluuko siihen, että oppi arvostamaan itseä ja rakastamaan itseä, niin että kykeni antamaan itselleen myös niitä hyviä asioita jne... se, että alkoi leikkiä ja pelata jonkun toisen puolisolla. Että tuon kaavan mukaan pyrkimys oli ensimmäiseksi, lyödä henkisesti sitä toista osapuolta eli petettyä, kilvoitella tai kuvitella kilvoittelevansa samaa sukupuolta olevan kanssa. Eikö tuollaisessa leikissä nimeenomaan hae sitä romahtamista ja ihan tietoisesti? Jos oli edellisessä suhteessa tajunnut, että kohta romahtaa, niin miksi ihmeessä pyrkiä uuteen suhteeseen romahtamaan. Etsimällä etsimään ikävää ja ns. pa...aa, josta sitten jälkikäteen erilaisten selittelyiden kautta oman egon nostoa mollaamalla vastapuoli pipiksi päästään. Olisi hienoa, kun ymmärtäisi tuollaistakin ajatuksen juoksua, että mikä lopulta oli se motiivi.

Lue lisää

Jahas tämmöstäkin taas, meinas jäädä huomiotta.

Jälleen kerran vastaan ettei kyseessä ollut kenenkään puoliso, ko tyyppi ei ollut naimisissa, eikä ees asunut sen naisen kanssa vaan oli omien sanojensa mukaan "vähän varattu", edelleen hän kertomansa mukaan oli pettänyt tuota naista useiden vuosien ajan ja ko. nainen oli tietoinen niin siitä kuin muista hänen "nettirakkauksistaan".

Edelleen minun ja hänen lisäkseen kuviossa oli vielä samanaikaisesti muitakin naisia, mikä toki itselleni sitte tuli yllätyksenä. Loppupeleissä sitten hän sitten jätti tuon naisen, vaikka kertoikin olevansa vielä velvoitettu huolehtimaan entisensä seksin tarpeista ja alkoi panostamaan johonkin uuteen naiseen, jolloin minä katsoin viisaammaksi poistua kuviosta. Nykyään käsitääkseni asuu tuon silloisen kuvioon tulleen uuden naisen kanssa.

En usko, että kukaan noista naisista on tietoinen minusta, ei ainakaan minun toimestani. Minkäänlaista yhteyttä ei ole ollut noihin naisiin, eikä mitään erityistä syytä edes mollata heitä, saati että olisin jotenkin kilvoitellut heidän kanssaan.

Se ny vaan oli semmonen tapailu suhde, josta sen kummempaa ei pitänyt tullakkaan, mutta ikäväksi se muuttui siinä vaiheessa kun tajusin, ettei hän mitenkään arvostanut, pitänyt minua edes ihmisenäkään ja "se kaikki" oli hänen taholtaa suunitelmallista huijaamista.

Hän tosiaan toi itse hyvin selvästi tietooni nuo asiat, siinä vaiheessa kun kerroin, etten ny enää halua tavata häntä. Itse hän antoi jonkinlaisen vihjeenkin sanoessaan, "että ku mä oon mikä oon, niin ei mulla ole aikaa eikä kiinnostusta ihmisiin joista ei ole mitään hyötyä", edelleen hän lähetti vielä tän vitsin, että asia tuli hyvin selväksi , että tuli uskottua menninkäisiin että tosis oppirahat on maksettu.

https://kohokohta.com/huumori/vitsit-golf-menninkainen/

Tosiaan toi episodi elämässäni on tapahtunut ajanjaksolla 2008- 2011, että siittä on tosi paljon aikaa, mutta ilmisesti se nyt sinulle kuka lienetkin on ollut jostain syystä hyvin merkityksellinen asia, kun otat sen esiin aina määräajoin tällä palstalla.

Jotenkin ny voisin ajatella, että sinäkin voisit ny yrittää päästää irti tuota mun tarinasta, kun tosis aikaa on kulunut noinkin paljon ja minkäänlaista yhteydenpitoa ko. tyyppiinkään mulla ei ole ollut . Että kumpikin ollaan tahoillamme jatkettu elämää. Omalla kohdallani asia on sillain jo haalistunutkin, ettei enää ees mene sillain tunteisiin. Mokattua tuli ja pahasti, mut elämä jatkuu.

Päästä sinäkin irti tuosta asiasta , se on ollutta ja mennyttä.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Jahas tämmöstäkin taas, meinas jäädä huomiotta.

Jälleen kerran vastaan ettei kyseessä ollut kenenkään puoliso, ko tyyppi ei ollut naimisissa, eikä ees asunut sen naisen kanssa vaan oli omien sanojensa mukaan "vähän varattu", edelleen hän kertomansa mukaan oli pettänyt tuota naista useiden vuosien ajan ja ko. nainen oli tietoinen niin siitä kuin muista hänen "nettirakkauksistaan".

Edelleen minun ja hänen lisäkseen kuviossa oli vielä samanaikaisesti muitakin naisia, mikä toki itselleni sitte tuli yllätyksenä. Loppupeleissä sitten hän sitten jätti tuon naisen, vaikka kertoikin olevansa vielä velvoitettu huolehtimaan entisensä seksin tarpeista ja alkoi panostamaan johonkin uuteen naiseen, jolloin minä katsoin viisaammaksi poistua kuviosta. Nykyään käsitääkseni asuu tuon silloisen kuvioon tulleen uuden naisen kanssa.

En usko, että kukaan noista naisista on tietoinen minusta, ei ainakaan minun toimestani. Minkäänlaista yhteyttä ei ole ollut noihin naisiin, eikä mitään erityistä syytä edes mollata heitä, saati että olisin jotenkin kilvoitellut heidän kanssaan.

Se ny vaan oli semmonen tapailu suhde, josta sen kummempaa ei pitänyt tullakkaan, mutta ikäväksi se muuttui siinä vaiheessa kun tajusin, ettei hän mitenkään arvostanut, pitänyt minua edes ihmisenäkään ja "se kaikki" oli hänen taholtaa suunitelmallista huijaamista.

Hän tosiaan toi itse hyvin selvästi tietooni nuo asiat, siinä vaiheessa kun kerroin, etten ny enää halua tavata häntä. Itse hän antoi jonkinlaisen vihjeenkin sanoessaan, "että ku mä oon mikä oon, niin ei mulla ole aikaa eikä kiinnostusta ihmisiin joista ei ole mitään hyötyä", edelleen hän lähetti vielä tän vitsin, että asia tuli hyvin selväksi , että tuli uskottua menninkäisiin että tosis oppirahat on maksettu.

https://kohokohta.com/huumori/vitsit-golf-menninkainen/

Tosiaan toi episodi elämässäni on tapahtunut ajanjaksolla 2008- 2011, että siittä on tosi paljon aikaa, mutta ilmisesti se nyt sinulle kuka lienetkin on ollut jostain syystä hyvin merkityksellinen asia, kun otat sen esiin aina määräajoin tällä palstalla.

Jotenkin ny voisin ajatella, että sinäkin voisit ny yrittää päästää irti tuota mun tarinasta, kun tosis aikaa on kulunut noinkin paljon ja minkäänlaista yhteydenpitoa ko. tyyppiinkään mulla ei ole ollut . Että kumpikin ollaan tahoillamme jatkettu elämää. Omalla kohdallani asia on sillain jo haalistunutkin, ettei enää ees mene sillain tunteisiin. Mokattua tuli ja pahasti, mut elämä jatkuu.

Päästä sinäkin irti tuosta asiasta , se on ollutta ja mennyttä.

Lue lisää

Kyllä päästäisin irti, mutta sattuu niin saatanasti. Sydämessäni on ikuinen verta tihkuva arpi, Olen antanut anteeksi kaikille osapuolille eli sille höynäytettyjenkin joukolle, jolle satuiltiin satuja ja tarinoita teemalla vähän varattu ja joka kävi kimppuuni, koska uskoi kaikki nuo tarinat. Mutta unohtaa en voi koskaan, koska jouduin henkisen ja fyysisen kiusaamisen kohteeksi näiden naisien taholta. Eräs ajeli autollaan takapuskurissani erittäin uhkaavin ottein, pelkäsin todella ja muistan sen pelon aivan elävästi, usutti jopa erään paikallisen firman autot ajelemaan puskurissani ja tekemään vaarallisia ohituksia. Kunnon vainoamista siis, ennenkuin siitäkin lakipykälät kirjoitettiin ihmisten turvaksi. Eräs toinen taas tuli ja sylki päälleni. Tuollaista käytöstä en voi millään käsittää, että kostetaan ja kiusataan petetylle, siis aivan väärä kohde, mutta voihan se olla, että jos kuvittelee niiden tarinoiden perusteella, että kaksin käsin pidin kiinni pettäjästä, niin voi kai se tuollaista aiheuttaa. Kuviteltiin jopa, että olisin kimpassa pettäjän kanssa, että olisi sovittu, että hän vastaa puhelimeen puolestani, kun totuus oli jotain aivan muuta. Olisikin vastannut puhelimeeni, kun sain soiton tuntemattomasta numerosta 28.6.2011 klo 12.54., jossa naisääni kertoi, että hänellä on toinen nainen ja sitten sulki puhelimen. Olin kaupassa ja myyjä huolestuneena kysyi, soittaako hän ambulanssin, koska hädin tuskin pystyin kävelemään. En muista, miten selvisin kotiini asti, jonne mieheni tuli kesken työpäivän. Odottiko soittaja, että hän putoaa kuin kypsä hedelmä syliin vai mikä oli taka-ajatuksena tuollaiselle teolle? Ehkä syynä oli kateus, koska soittajan täytyi olla kartalla, että olimme järjestäneet kahdenkeskistä aikaa ja huvittelua ilman lapsia.

Muuten vaikka itse päästäisin irti myös pääni sisällä, pään ulkopuolellahan elän rakastuneen naisen tavallista elämää, niin jäljethän näen kaikkialla lähipiirissäni. Tuo kokemus on muuttanut niin minua kuin monia lähimmäisiäni peruuttamattomalla tavalla, valitettavasti ei aina niin hyvällä. Näkyy lasten parisuhteissa ja sitoutumisessa toiseen ihmiseen, ei kyetä luottamaan, on koettu pettämistä petetyn roolissa. Näkyy vanhempieni käytöksessä ahdistuneisuutena ja jatkuvana epäilyksenä. Sukulaisten käytöksessä myös ikävällä tavalla ja molempien puolien sukulaisten. Että ehkä, jos eläisi yksin ilman minkäänlaisia suhteita toisiin ihmisiin, niin olisikin helppoa vain unohtaa kaikki ja elää vain itselleen, mutta kun sellainen ei ole ainakaan minun elämäni tarkoitus. Menneisyys luo tulevaisuuden, minulla ei ole siinä mitään salattavaa, että se on vaikuttanut ratkaisevasti siihen millainen olen nyt ja ainakin voin seisoa omien sanojeni takana omana itsenäni ja jopa sillä samalla nimellä, jota olen kantanut jo vuosikausia.

Ollutta ja mennyttä, niinpä niin, mutta on tässä sitä paljon mainostettua, että sitten on mitä keinustuolissa muistella, vaikka ei edes sinne keinustuoliin asti pääsisikään koskaan. Vakavien asioiden äärellä ihminen luonnostaan pohtii elämäänsä, viimeistään silloin kun tiimalasin hiekka uhkaa loppua. Jokaiselle tulee vastaan kenelle ennemmin, kenelle myöhemmin.

viimeistävoiteluavaille kirjoitti:

Kyllä päästäisin irti, mutta sattuu niin saatanasti. Sydämessäni on ikuinen verta tihkuva arpi, Olen antanut anteeksi kaikille osapuolille eli sille höynäytettyjenkin joukolle, jolle satuiltiin satuja ja tarinoita teemalla vähän varattu ja joka kävi kimppuuni, koska uskoi kaikki nuo tarinat. Mutta unohtaa en voi koskaan, koska jouduin henkisen ja fyysisen kiusaamisen kohteeksi näiden naisien taholta. Eräs ajeli autollaan takapuskurissani erittäin uhkaavin ottein, pelkäsin todella ja muistan sen pelon aivan elävästi, usutti jopa erään paikallisen firman autot ajelemaan puskurissani ja tekemään vaarallisia ohituksia. Kunnon vainoamista siis, ennenkuin siitäkin lakipykälät kirjoitettiin ihmisten turvaksi. Eräs toinen taas tuli ja sylki päälleni. Tuollaista käytöstä en voi millään käsittää, että kostetaan ja kiusataan petetylle, siis aivan väärä kohde, mutta voihan se olla, että jos kuvittelee niiden tarinoiden perusteella, että kaksin käsin pidin kiinni pettäjästä, niin voi kai se tuollaista aiheuttaa. Kuviteltiin jopa, että olisin kimpassa pettäjän kanssa, että olisi sovittu, että hän vastaa puhelimeen puolestani, kun totuus oli jotain aivan muuta. Olisikin vastannut puhelimeeni, kun sain soiton tuntemattomasta numerosta 28.6.2011 klo 12.54., jossa naisääni kertoi, että hänellä on toinen nainen ja sitten sulki puhelimen. Olin kaupassa ja myyjä huolestuneena kysyi, soittaako hän ambulanssin, koska hädin tuskin pystyin kävelemään. En muista, miten selvisin kotiini asti, jonne mieheni tuli kesken työpäivän. Odottiko soittaja, että hän putoaa kuin kypsä hedelmä syliin vai mikä oli taka-ajatuksena tuollaiselle teolle? Ehkä syynä oli kateus, koska soittajan täytyi olla kartalla, että olimme järjestäneet kahdenkeskistä aikaa ja huvittelua ilman lapsia.

Muuten vaikka itse päästäisin irti myös pääni sisällä, pään ulkopuolellahan elän rakastuneen naisen tavallista elämää, niin jäljethän näen kaikkialla lähipiirissäni. Tuo kokemus on muuttanut niin minua kuin monia lähimmäisiäni peruuttamattomalla tavalla, valitettavasti ei aina niin hyvällä. Näkyy lasten parisuhteissa ja sitoutumisessa toiseen ihmiseen, ei kyetä luottamaan, on koettu pettämistä petetyn roolissa. Näkyy vanhempieni käytöksessä ahdistuneisuutena ja jatkuvana epäilyksenä. Sukulaisten käytöksessä myös ikävällä tavalla ja molempien puolien sukulaisten. Että ehkä, jos eläisi yksin ilman minkäänlaisia suhteita toisiin ihmisiin, niin olisikin helppoa vain unohtaa kaikki ja elää vain itselleen, mutta kun sellainen ei ole ainakaan minun elämäni tarkoitus. Menneisyys luo tulevaisuuden, minulla ei ole siinä mitään salattavaa, että se on vaikuttanut ratkaisevasti siihen millainen olen nyt ja ainakin voin seisoa omien sanojeni takana omana itsenäni ja jopa sillä samalla nimellä, jota olen kantanut jo vuosikausia.

Ollutta ja mennyttä, niinpä niin, mutta on tässä sitä paljon mainostettua, että sitten on mitä keinustuolissa muistella, vaikka ei edes sinne keinustuoliin asti pääsisikään koskaan. Vakavien asioiden äärellä ihminen luonnostaan pohtii elämäänsä, viimeistään silloin kun tiimalasin hiekka uhkaa loppua. Jokaiselle tulee vastaan kenelle ennemmin, kenelle myöhemmin.

Lue lisää

"Olen antanut anteeksi kaikille osapuolille eli sille höynäytettyjenkin joukolle, jolle satuiltiin satuja ja tarinoita teemalla vähän varattu ja joka kävi kimppuuni, koska uskoi kaikki nuo tarinat."

Luin vastauksesi ja olen täysin varma, ettei minulla ole osaa eikä arpaa sinun tarinassasi., eikä sinulla minun tarinassasi.

Kyllä joo, itselläni on ollut kyseenlainen suhde, mutt edelleenkään hän ei ollut kenenkään puoliso,eikä asunut yhdessä kenenkään naisen kanssa.

Olet useinkin lähestynyt minua täällä tällä aiheella, kuten nytkin, mutta et nyt kuitenkaan voi vastuuttaa minua sinun puolisosi pettämisestä, saati niiden toisten naisten tekemisistä.

Ymmärrän kyllä pettymyksesi ja kipusi ja vielä jos nuo naiset ovat vainonneet sinua, mutta kuten edellisessä jo totesin, voisit päästää irti minun tarinastani josssa sinulla ei ole minkäänlaista roolia.

Koitas ny itsekin järjellä ajatella, että toimitkohan ny itsekään kovin viisaasti jos purat pahaa oloasi itsellesi täysin tuntemattomaan naiseen jolla ei ole osaa eikä arpaa sinun elämässsäsi tapahtuneisiin ikäviin asioihin.

viimeistävoiteluavaille kirjoitti:

Kyllä päästäisin irti, mutta sattuu niin saatanasti. Sydämessäni on ikuinen verta tihkuva arpi, Olen antanut anteeksi kaikille osapuolille eli sille höynäytettyjenkin joukolle, jolle satuiltiin satuja ja tarinoita teemalla vähän varattu ja joka kävi kimppuuni, koska uskoi kaikki nuo tarinat. Mutta unohtaa en voi koskaan, koska jouduin henkisen ja fyysisen kiusaamisen kohteeksi näiden naisien taholta. Eräs ajeli autollaan takapuskurissani erittäin uhkaavin ottein, pelkäsin todella ja muistan sen pelon aivan elävästi, usutti jopa erään paikallisen firman autot ajelemaan puskurissani ja tekemään vaarallisia ohituksia. Kunnon vainoamista siis, ennenkuin siitäkin lakipykälät kirjoitettiin ihmisten turvaksi. Eräs toinen taas tuli ja sylki päälleni. Tuollaista käytöstä en voi millään käsittää, että kostetaan ja kiusataan petetylle, siis aivan väärä kohde, mutta voihan se olla, että jos kuvittelee niiden tarinoiden perusteella, että kaksin käsin pidin kiinni pettäjästä, niin voi kai se tuollaista aiheuttaa. Kuviteltiin jopa, että olisin kimpassa pettäjän kanssa, että olisi sovittu, että hän vastaa puhelimeen puolestani, kun totuus oli jotain aivan muuta. Olisikin vastannut puhelimeeni, kun sain soiton tuntemattomasta numerosta 28.6.2011 klo 12.54., jossa naisääni kertoi, että hänellä on toinen nainen ja sitten sulki puhelimen. Olin kaupassa ja myyjä huolestuneena kysyi, soittaako hän ambulanssin, koska hädin tuskin pystyin kävelemään. En muista, miten selvisin kotiini asti, jonne mieheni tuli kesken työpäivän. Odottiko soittaja, että hän putoaa kuin kypsä hedelmä syliin vai mikä oli taka-ajatuksena tuollaiselle teolle? Ehkä syynä oli kateus, koska soittajan täytyi olla kartalla, että olimme järjestäneet kahdenkeskistä aikaa ja huvittelua ilman lapsia.

Muuten vaikka itse päästäisin irti myös pääni sisällä, pään ulkopuolellahan elän rakastuneen naisen tavallista elämää, niin jäljethän näen kaikkialla lähipiirissäni. Tuo kokemus on muuttanut niin minua kuin monia lähimmäisiäni peruuttamattomalla tavalla, valitettavasti ei aina niin hyvällä. Näkyy lasten parisuhteissa ja sitoutumisessa toiseen ihmiseen, ei kyetä luottamaan, on koettu pettämistä petetyn roolissa. Näkyy vanhempieni käytöksessä ahdistuneisuutena ja jatkuvana epäilyksenä. Sukulaisten käytöksessä myös ikävällä tavalla ja molempien puolien sukulaisten. Että ehkä, jos eläisi yksin ilman minkäänlaisia suhteita toisiin ihmisiin, niin olisikin helppoa vain unohtaa kaikki ja elää vain itselleen, mutta kun sellainen ei ole ainakaan minun elämäni tarkoitus. Menneisyys luo tulevaisuuden, minulla ei ole siinä mitään salattavaa, että se on vaikuttanut ratkaisevasti siihen millainen olen nyt ja ainakin voin seisoa omien sanojeni takana omana itsenäni ja jopa sillä samalla nimellä, jota olen kantanut jo vuosikausia.

Ollutta ja mennyttä, niinpä niin, mutta on tässä sitä paljon mainostettua, että sitten on mitä keinustuolissa muistella, vaikka ei edes sinne keinustuoliin asti pääsisikään koskaan. Vakavien asioiden äärellä ihminen luonnostaan pohtii elämäänsä, viimeistään silloin kun tiimalasin hiekka uhkaa loppua. Jokaiselle tulee vastaan kenelle ennemmin, kenelle myöhemmin.

Lue lisää

"Tuo kokemus on muuttanut niin minua kuin monia lähimmäisiäni peruuttamattomalla tavalla, valitettavasti ei aina niin hyvällä. Näkyy lasten parisuhteissa ja sitoutumisessa toiseen ihmiseen, ei kyetä luottamaan, on koettu pettämistä petetyn roolissa. Näkyy vanhempieni käytöksessä ahdistuneisuutena ja jatkuvana epäilyksenä. Sukulaisten käytöksessä myös ikävällä tavalla ja molempien puolien sukulaisten."

Niin palaan vielä tähän hetkeksi, kun kävin katsomassa olitko vielä vastannut jotain ja jäin miettimään tätä kohtaa. Tuli mieleen semmonen termi kuin kollektiivinen suru, että tuo puolisosi uskottomuus on sitten vaikuttanut hyvinkin laajasti teidän perheyhteisöönne. Jonka vuoksi kysynkin, että oletteko te käsitelleet tuota asiaa yhtenä joukkona niin, että kaikki ovat saaneet äänensä kuuluville, tuotua oman pahan olonsa esille tapahtuneen johdosta.

Minä vaan ajattelen ny tässä semmosta, että ehkä se olisi tarpeen ja mukana voisi olla ihan joku ammatti ihminenkin, koska ollaan niin traumatisoituneita, että se vaikuttaa muihinkin sukulaisiin, lasten parisuhteisiin ja aiheuttaa vanhuksillekkin ahdistusta vielä vuosien jälkeenkin.

Tarkoitan ny vaan, ettei tää trauma sitten kasva sellaiseksi ylissukupolvi traumaksi, että vielä lapsenlapsetkin sitten ns. oppivat ettei kehenkään voi luottaa/kaikki pettävät

Ja tosiaan edelleen painotan tuota asiaa ettei minulla ole osaa eikä arpaa sinulle tapahtuneisiin asioihin. Tuossa kun viittasit lapsiinkin, niin tosiaan mun tapauksessa jo lapset asuivat omillaan ja kummallakin oli jo lapsenlapsiakin.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Tuo kokemus on muuttanut niin minua kuin monia lähimmäisiäni peruuttamattomalla tavalla, valitettavasti ei aina niin hyvällä. Näkyy lasten parisuhteissa ja sitoutumisessa toiseen ihmiseen, ei kyetä luottamaan, on koettu pettämistä petetyn roolissa. Näkyy vanhempieni käytöksessä ahdistuneisuutena ja jatkuvana epäilyksenä. Sukulaisten käytöksessä myös ikävällä tavalla ja molempien puolien sukulaisten."

Niin palaan vielä tähän hetkeksi, kun kävin katsomassa olitko vielä vastannut jotain ja jäin miettimään tätä kohtaa. Tuli mieleen semmonen termi kuin kollektiivinen suru, että tuo puolisosi uskottomuus on sitten vaikuttanut hyvinkin laajasti teidän perheyhteisöönne. Jonka vuoksi kysynkin, että oletteko te käsitelleet tuota asiaa yhtenä joukkona niin, että kaikki ovat saaneet äänensä kuuluville, tuotua oman pahan olonsa esille tapahtuneen johdosta.

Minä vaan ajattelen ny tässä semmosta, että ehkä se olisi tarpeen ja mukana voisi olla ihan joku ammatti ihminenkin, koska ollaan niin traumatisoituneita, että se vaikuttaa muihinkin sukulaisiin, lasten parisuhteisiin ja aiheuttaa vanhuksillekkin ahdistusta vielä vuosien jälkeenkin.

Tarkoitan ny vaan, ettei tää trauma sitten kasva sellaiseksi ylissukupolvi traumaksi, että vielä lapsenlapsetkin sitten ns. oppivat ettei kehenkään voi luottaa/kaikki pettävät

Ja tosiaan edelleen painotan tuota asiaa ettei minulla ole osaa eikä arpaa sinulle tapahtuneisiin asioihin. Tuossa kun viittasit lapsiinkin, niin tosiaan mun tapauksessa jo lapset asuivat omillaan ja kummallakin oli jo lapsenlapsiakin.

Lue lisää

Miksi itse vatvot tätä ja toista kiellät ottamasta edes asiaa esille tällä palstalla? Erikoiselta neuvonantajalta vaikutat.

aivansamamitäpainotat kirjoitti:

Miksi itse vatvot tätä ja toista kiellät ottamasta edes asiaa esille tällä palstalla? Erikoiselta neuvonantajalta vaikutat.

No ensinnäkään en ole mitään kieltänyt, enkä ylipäätään ketään kieltänyt kirjoittamasta tälle palstalle. Mutta jos toi ihminen haluaa tuoda esiin tuota omaa asiaansa, niin tehköön sen omana erillisenä ihmisenään, omana tapauksenaan.

Hän yleensä aina liittää sen asiansa jotenkin minuun, kuten tässäkin. Kommentit tulee puskista, eikä liity mitenkään siihen asiaan mistä milloinkin on puhe.

Tässäkin ketjussa kommentoin noita lapsiuhreihin liittyviä asioita, sitä, että voiko vanhempiaankaan ikuisesti syyttää yms. ja hän tuli sitten siihen väliin tuon oman asiansa kanssa, osoittaen sen minulle.

Ettei ny mun mielestä välttämättä tarvis sitä omaa parisuhdetragediaansa pelkästään mulle osoittaa, vaan ehkä hänkin voisi saada jopa enemmänkin kiinnostusta/keskustelua aikaan jos tekisi omasta asiastaan erillisen aloituksen jossa sitten puhuttaisiin vain hänen tilanteestaan jos ei ny sitte toi poiu sitäkin alkais täyttään omilla höpinöillään.

Mitä ny tulee sinuun, kuka lienetkin, niin ei sullakaan näytä olevan mitään sanomista tuolle kärsivälle ihmiselle, pääpointtis ny näyttää olevan vaan se et saat näykkästä mua.

No voi hellan lettas. Onpa herttainen neuvo.

kasvamisenvaikeus kirjoitti:

No voi hellan lettas. Onpa herttainen neuvo.

Onhan se herttainen.

Itse jäin miettiin, et koskeeko toi kannustus kaikkia narsistien lapsia kun ihan tutkitusti tiedetään, että useimmilla narsistien lapsien vanhemmalla on myös ollut narsisti vanhempi. Ts. se narsistivanhempikin on ollut ns. lapsiuhri ja tosiaan se lapsiuhri voi aikuistuessaan olla myös narsisti, että koskeeko tuo kannustus/neuvo myös narsisteja

Että vaikeita asioitahan nää on tietää kuka kukin on, hyvin kummallinen asia kuitenkin

Lähtökohtaisesti tosiaan myös lapsiuhrikin voi olla aikusena se ihminen jota nimitellään narsistiksi. Asia jota täällä ei ainakaan aikoinaan hyväksytty millään, vaan aina todisteltiin sitä uhrien viattomuutta, ettei olisi mahdollista, että uhrikin voisi olla narsisti.

Mun mielestä jos lapsiuhri on aina viaton, niin periaatteessa ei sitä vanhempaansakaan voi syyttää, koska hänkin on mahdollisesti ollut lapsiuhri, että sitä empatiaa pitäisi tuntea myös häntä kohtaan

Että kaiketi toi ryhmähali ja kannustus oli tarkoitettu sit myös narsisteille,
jotka myös ovat olleet lapsena viattomia uhreja. Täs ny mietin sit sitäkin voiko aikuinen enää sanoa olevansa ns. viaton uhri tai ns. lapsiuhri.

On varmasti joskus ollut, mutta entä aikuisena kun ollaan jo itse vastuussa itsestä ja omasta elämästä ja omista valinnoista vai voiko/saako aikuinen ihminen loputtomiin syyttää vanhempaansa kaikesta, kun se aikuisen oma elämä on mennyt niinkuin on mennyt.

Koskisi se varmaan myös narsisteja, mutta kun heidän sydämelleen on tapahtunut jotain outoa. Vertaisin ehkä kasviin. Narsistin lapsiuhrin sydän on kuin melkein kuollut kasvi. Kun sille kaataa vettä, se tulee kuntoon. Mutta narsistin sydän on ilmeisesti jo kuollut kasvi. Kun sille kaataa vettä se vain mätänee-

Mutta ehkä jos sille narsistin kuivettuneelle sydämelle ei kaada vettä, niin se pystyy edes kauniina kuivakukkakoristeena. Kenties kuin kuivattuja narsisseja ?

Oli herttainen minustakin, Sitä tässä on koetettu tehdä välillä :)

Niitä täällä vilistää, huomattu on.

Minä en ainakaan koe vääryydestä vihaa äitiäni kohtaan. Mutta hän on henkilö joka on kokonaan kadottanut rakkauden. Niin kokonaan, että mielestäni on psykopaatti tai vastaava kuin psykopaatti. Joten hän kykynee kommunikoimaan kanssani vain psykopaattimaisesti. Enkä voi asialle mitään.

Mutta ehkä koko teemaa mun ei olis niin tarvinnut käsitellä ilman sitä hermostovauriota jonka takia päädyin soittelemaan luureihin, joissa sitten kyseenalaistettiin koko minun persoonani ja elämäni, ja josta syntyneen henkisen paineen päädyin sitten purkamaan tänne.

Se hermostovaurioni epätasaisti voimani niin äärimmäisesti suhteessa psykopaattiini että sitten hänen käytöksensä rävähti vallantunnossaan psykopaattiuden äärimmäisyyksiin. Ja sitten niissä luureissa käydään läpi niitä läheisiä jne. Joten siten tultiin sitten tähän...

Se hermostovaurioni muutti minut yllättäen hyvin radikaalisti ja KOKO elämäni.
Olen nyt ehkä hieman saamassa aitoa itseäni takaisin, joten voinen sitte lopettaa nämä kirjoittelutkin.
Jos on vahvassa kunnossa voi pärjätä paremmin suhteessa empatiakyvyttömiinkin. Varmaan ainakin minun isä kestää minua jos pelkästään hymyilen .

Minut sai laittaa henkisesti tosi koville vain sn takia että jotkut luurivastaajat ymmärrettävästi EI VOI TIETÄÄ onko minun puheeni totta ja mun vaan piti ymmärtää sitä.

Osaakohan kukaan ajatella miltä itsestä tuntuisi jos saisi aivovaurion mutta sitten samaan aikaan itsestä kyseenalaistettaisiinkin kaikki aiempi elämä.

samaan aikaan aletaan kyseenalaistaa ja kritisoida persoonan ominaisuuksia. Vaika sanomalla: "mitä sinä voisit oppia sellaista ?" jos kertoo mitä on aiemmin tehnyt

kun saa aivovaurion voi tavallan joutua ihan kauhean pilkan kohteeksi

Joo,o on tää maailmanmeno muuttunut kummalliseksi, kun kaikesta valitetaan ja syytetään vieläpä vanhempia, kun kaikkea ei saada mitä haluaisi. Uhkaillaan itsareilla ja haetaan myötätuntoa netin kautta. Heti on toinen narsku, joka on eri mieltä kanssaan ja sanoo sen. Miten nää valittajat tulee itsensä' kanssa toimeen sitten, kun on se vastuu kaikesta otettava ihan itse?

No minä ainakin nimenomaan vanhempien narsismin tiedostamalla pystyn ottamaan vastuuta enemmän itse.

Kysymys on enemmänkin elämänfilosofinen kuin jostakin ihmisestä valittaminen.

Narsistivanhemman alaisuus "infantilisoi". Joten ilmiötä on tarkasteltava kriittisesti.

poiuytrdfghj kirjoitti:

No minä ainakin nimenomaan vanhempien narsismin tiedostamalla pystyn ottamaan vastuuta enemmän itse.

Kysymys on enemmänkin elämänfilosofinen kuin jostakin ihmisestä valittaminen.

Lue lisää

Tuolla toisessa ketjussa pidät itsepuhelua yllä. Selitä siellä sitä filosofiaasi.

Joo selitänkin.
Mutta siksi luuristakaan ei ollut persoonallisuudelleni mitään tukea, koska sielläkään ei saanut puhua filosofiaa, ja mun olis pitänyt koko aika puhua jotain mistä mulla ei ole mitään kokemusta.
Siksi en tykännyt että siellä puututtiin mun persoonallisuuteen konkreettosten vaikeuksien sijaan.

Uskon että vanhempanikin pelkästään hyötyisivät siitä jos aivovauriossa pehmenneet aivoni muuttuisivat oikein kovapäiseksi filosofiaksi.

Se pitäis mennä niinpäin että sydäntä pehmennetään ja aivoja kovetetaan, eikä toisinpäin.
Nyt mun sydämendsä kovettaneet vanhemmat ja jokut muutkin on yrittäneet pehmittää mun aivoja, eikä ilmeisesti ymmärrä että se on ihan väärin niin.

poiuytrsdff kirjoitti:

Uskon että vanhempanikin pelkästään hyötyisivät siitä jos aivovauriossa pehmenneet aivoni muuttuisivat oikein kovapäiseksi filosofiaksi.

Älä nyt aloita tuota höpötystäsi tässäkin ketjussa. Puhu niistä ongelmistasi jossain muualla, missä sua voidaan auttaa henkisissä ongelmissasi.

poiuytresdfg kirjoitti:

Joo selitänkin.
Mutta siksi luuristakaan ei ollut persoonallisuudelleni mitään tukea, koska sielläkään ei saanut puhua filosofiaa, ja mun olis pitänyt koko aika puhua jotain mistä mulla ei ole mitään kokemusta.
Siksi en tykännyt että siellä puututtiin mun persoonallisuuteen konkreettosten vaikeuksien sijaan.

Lue lisää

Mene sitten siihen ketjuun selittään ongelmiasi.

poiuytfdsxcvb kirjoitti:

Se pitäis mennä niinpäin että sydäntä pehmennetään ja aivoja kovetetaan, eikä toisinpäin.
Nyt mun sydämendsä kovettaneet vanhemmat ja jokut muutkin on yrittäneet pehmittää mun aivoja, eikä ilmeisesti ymmärrä että se on ihan väärin niin.

Lue lisää

Se kyllä näkyy kirjoituksissasi, että aivosi ovat pehmenneet.

poiuytdgh kirjoitti:

Narsistivanhemman alaisuus "infantilisoi". Joten ilmiötä on tarkasteltava kriittisesti.

No kerrankin sinultakin jotain sen suuntaista,
miten itsekin ajattelen, jäädään lapsenomaiseksi, lapsen tasolle

Tuo sama liitty myös narsisteihin, ainakin viisaammat ovat ymmärtää, että narsistin tunne elämä on jäänyt lapsen tasolle

Tää loputon lapsiuhrius ja sen korostaminen, aina pikkusen hämää mua, jos ja kun ollaan aikuisia ihmisiä, että sivusta katsoen vaikuttaa, että on jämähdetty sinne jos ja kun aikuisen vastuun korostaminen omista/valinnoista hyvinvoinnista koetaan syyllistämiseksi.

Ymmärrän kyllä että jotkut saattavat olla lapsuudesta johtuen niin traumatisoituneita, että mielenterveys on niin järkkynyt, ettei kykene sieltä nousemaan, ollaan sairastuttu tavalla jos toisella, myös on voitu vammautua/sairastua muilla tavoin, mutta hyvin harva lapsiuhri itse tuo mitään sellaista esiin vaan yleensä puhutaan vaan siitä vanhemmasta/ikäänkuin eletään siellä lapsuudessa, sen olosuhteissa ja tapahtumissa

Mutta joo, tiedä sitten, voiko niin ajatella, että kun ajattelen jatkuvasti vanhempiani ja niitä lapsuudessa tapahtuneita asioita, että sekin on vanhemman syy, hän päättää/on vastuussa mitä aikuisena ajattelen, mitä teen ja valitsen

No jossain on tuotu esiin sellaistakin, että se narsisti valtaa pään niin totaalisesti, ettei hänen ajattelemisestaan millään pääse eroon. Hän on läsnä alati joka hetkessä , vaikka fyysisesti lähimaillakaan olisi.

Itse kun aikoinaan olen lukenut kaikenlaista, niin joistain tämän tyyppisistäkin on ollut apua

https://www.adlibris.com/fi/kirja/muuta-ajatuksesi-muutat-elamasi-9789519523811

Tässä ny en tarkoita mitään sellaista, että alettais tavoittelemaan kuuta taivaalta vaan enemmänkin jotain sellaista joihin meidät omat resurssimme riittävät, mutta yleensä kaikkeen tarvitaan ensin se ajatus, harvemmin mikään muuttuu jos emme muuta omia ajatuksiamme muutoksen suuntaiseksi

OLen jo sanonut että ongelmani ovat pääosin fyysisiä. en olis ikinä osannut odottaa niin outoa elämänkoemusta kuin soittaminen aivovaurioituneena johonkin luuriin jossa kaikki vääntää jotain mulle täysin käsittämätöntä psykologiaa

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

No kerrankin sinultakin jotain sen suuntaista,
miten itsekin ajattelen, jäädään lapsenomaiseksi, lapsen tasolle

Tuo sama liitty myös narsisteihin, ainakin viisaammat ovat ymmärtää, että narsistin tunne elämä on jäänyt lapsen tasolle

Tää loputon lapsiuhrius ja sen korostaminen, aina pikkusen hämää mua, jos ja kun ollaan aikuisia ihmisiä, että sivusta katsoen vaikuttaa, että on jämähdetty sinne jos ja kun aikuisen vastuun korostaminen omista/valinnoista hyvinvoinnista koetaan syyllistämiseksi.

Ymmärrän kyllä että jotkut saattavat olla lapsuudesta johtuen niin traumatisoituneita, että mielenterveys on niin järkkynyt, ettei kykene sieltä nousemaan, ollaan sairastuttu tavalla jos toisella, myös on voitu vammautua/sairastua muilla tavoin, mutta hyvin harva lapsiuhri itse tuo mitään sellaista esiin vaan yleensä puhutaan vaan siitä vanhemmasta/ikäänkuin eletään siellä lapsuudessa, sen olosuhteissa ja tapahtumissa

Mutta joo, tiedä sitten, voiko niin ajatella, että kun ajattelen jatkuvasti vanhempiani ja niitä lapsuudessa tapahtuneita asioita, että sekin on vanhemman syy, hän päättää/on vastuussa mitä aikuisena ajattelen, mitä teen ja valitsen

No jossain on tuotu esiin sellaistakin, että se narsisti valtaa pään niin totaalisesti, ettei hänen ajattelemisestaan millään pääse eroon. Hän on läsnä alati joka hetkessä , vaikka fyysisesti lähimaillakaan olisi.

Itse kun aikoinaan olen lukenut kaikenlaista, niin joistain tämän tyyppisistäkin on ollut apua

https://www.adlibris.com/fi/kirja/muuta-ajatuksesi-muutat-elamasi-9789519523811

Tässä ny en tarkoita mitään sellaista, että alettais tavoittelemaan kuuta taivaalta vaan enemmänkin jotain sellaista joihin meidät omat resurssimme riittävät, mutta yleensä kaikkeen tarvitaan ensin se ajatus, harvemmin mikään muuttuu jos emme muuta omia ajatuksiamme muutoksen suuntaiseksi

Lue lisää

koko ajan minä niin olen ajatellut. puhut vain niin aliarvioivasti, ettei sielu siedä sanoa.

ja minä en ole varmaan kertaakaan itse käyttänyt sanaa "lapsiuhri" mutta ymmärrän henkilöitä jotka käyttää. Minulle itselleni se on henk koht hieman liian psykologinen termi omaan sanastooni.

mutta en minä ymmärrä sitä sanaa mitenkään lapseudeksi. Sitä sanaa jotkut varmasti käyttävät siitä syystä, että muutoin ihmisillä on itsessään sellaisia ominaisuuksia joita olettavat ihmisillä itsestäänselvästi olevan mutta ns. "lapsiuhreilla" ei välttämättä ole niitä ominaisuuksia ollenkaan

poiuytrdscvb kirjoitti:

ja minä en ole varmaan kertaakaan itse käyttänyt sanaa "lapsiuhri" mutta ymmärrän henkilöitä jotka käyttää. Minulle itselleni se on henk koht hieman liian psykologinen termi omaan sanastooni.

Lue lisää

Voi helvetti etten pahemmin sano. Nyt tää aloitti tässäkin ketjussa tuon jankutuksensa.

Myöskään en elä lapsuuden tapahtumissa.
Esim. nuorena multa kyseltiin: "Oletko lapsena hyväksikäytetty ? Vaikutat sille !"
Vastasin aina: "En ole, mutta aikuisena olen !"
Ketään ei asia kiinnostanut.

Se on ne muut jotka ei usko mitään jos heille ei tongi kaiken lapsuudesta asti. Minua ei lapsuuteni kiinnosta.
Mulle olis riittänyt ohimenevä maininta, että oletettavasti äiti on psykopaatti. Mutta kuin MUILLE se ei riitä.

poiuytrdscvb kirjoitti:

ja minä en ole varmaan kertaakaan itse käyttänyt sanaa "lapsiuhri" mutta ymmärrän henkilöitä jotka käyttää. Minulle itselleni se on henk koht hieman liian psykologinen termi omaan sanastooni.

Lue lisää

Minä taas käytän lapsiuhritermiä korostaakseni juridista vallanalaisuutta ja riippuvuutta huoltajistaan. Myös kasvatuspsykologisesti ja sosiologisesti korostaakseni kilelellistä ja sosiaalista vaillinaista kompetenssia, kyvyttömyyttä riittävästi tunnistaa kuinka maailma toimii ja mitkä ovat sanojen ja symbolien kulttuuriset merkitykset.

poiuytfdsxcv kirjoitti:

mutta en minä ymmärrä sitä sanaa mitenkään lapseudeksi. Sitä sanaa jotkut varmasti käyttävät siitä syystä, että muutoin ihmisillä on itsessään sellaisia ominaisuuksia joita olettavat ihmisillä itsestäänselvästi olevan mutta ns. "lapsiuhreilla" ei välttämättä ole niitä ominaisuuksia ollenkaan

Lue lisää

Näin minäkin lapsiuhriuden seurakset näkisin. Valtavia aukkoja ja vaillejäämisiä monissa toisille itsestäänselvissä asioissa, jotka pitää todella itse ja yksin jotenkin havaita. Myös aikuisemmat ihmiset hakevat ja saavat suvun jäseniltä turvaa ja tukea, mutta sitäpä ei ole tarjolla. Eikä missään muissa suhteissa jaellakaan ilmaisia lounaita.

Mä olen aina hakenut puuttuvaa henkisyydestä ja taiteesta.
Raskasta vaan on ollut kun ympäristö niitä halveksuu.

lkjflshfi kirjoitti:

Minä taas käytän lapsiuhritermiä korostaakseni juridista vallanalaisuutta ja riippuvuutta huoltajistaan. Myös kasvatuspsykologisesti ja sosiologisesti korostaakseni kilelellistä ja sosiaalista vaillinaista kompetenssia, kyvyttömyyttä riittävästi tunnistaa kuinka maailma toimii ja mitkä ovat sanojen ja symbolien kulttuuriset merkitykset.

Lue lisää

Hahah...sanojen kulttuurisista merkityksistä puheenollen...
minä nuorena välillä aloin jutella henkistaiteellisia juttuja väärissä paikoissa hieman hankalin seurauksin. Opin sitten välttelemään sitä.

No nyt on nettimainostajat erehtyneet kun mulle mainostetaan koristeellisia miesten paitoja.

Mutta aika hyvin kuitenkin. Jos olisin mies, tykkäisin kyllä tuon tyylisistä- Että tyyli oli kuitenkin aika hyvin analysoitu-.

lkjflshfi kirjoitti:

Minä taas käytän lapsiuhritermiä korostaakseni juridista vallanalaisuutta ja riippuvuutta huoltajistaan. Myös kasvatuspsykologisesti ja sosiologisesti korostaakseni kilelellistä ja sosiaalista vaillinaista kompetenssia, kyvyttömyyttä riittävästi tunnistaa kuinka maailma toimii ja mitkä ovat sanojen ja symbolien kulttuuriset merkitykset.

Lue lisää

En ihan neuvo kun en voi tietää.
Mutta olisiko hyvä yksinkertaisesti lopettaa uskomasta merkityksiin joista ei pidä ?

jfeufoj kirjoitti:

Näin minäkin lapsiuhriuden seurakset näkisin. Valtavia aukkoja ja vaillejäämisiä monissa toisille itsestäänselvissä asioissa, jotka pitää todella itse ja yksin jotenkin havaita. Myös aikuisemmat ihmiset hakevat ja saavat suvun jäseniltä turvaa ja tukea, mutta sitäpä ei ole tarjolla. Eikä missään muissa suhteissa jaellakaan ilmaisia lounaita.

Lue lisää

Joo ihmisiltä ei saa, siksi olen alkanut hakea kaiken abstraktimmista käsittäistä

Ihmiset tosiaan lupailee tyhjää

Tuo on totta että nimenomaan oma tahto viedään. Minä olin vuosikymmeniä aina hämilläni kun minulta kysyttiin mitä tahdon, koska minulla oli itsestäänselvä vastaus että en tietenkään mitään ja sitten taas kukaan ei uskonut tuota vastausta. Ja olin sitte pulassa.

Mutta mä ajattelen lempeästi narsistejakin kohtaan.

Mutta jotenkin minusta ne jotka hokee koko aika jotain vanhempien syyttelyä ei oikein ymmärrä koko asiaa.

Miks mun vanhemmat ei ole kertaakaan tulleet valittamaan minulle mistään vanhempien syyttelystä. Kyllä he tietää että koko ajan on ollut kyse siitä että minua syytellään ilman syytä, eivätkä ole kieltäneet sitäkään.

Siis aina kun kysyn huonon kohtelun vallitessa vanhemmiltani mitä pahaa minä olen tehnyt minulle vastataan etten mitään.

poihgfdcvb kirjoitti:

Miks mun vanhemmat ei ole kertaakaan tulleet valittamaan minulle mistään vanhempien syyttelystä. Kyllä he tietää että koko ajan on ollut kyse siitä että minua syytellään ilman syytä, eivätkä ole kieltäneet sitäkään.

Lue lisää

Tämähän se on oleellinen ero ei-arsistiksi kasvaneen lapsiuhrin jasen vanhempi narsistin, jota kohtaan sitä myötätuntoa niin haetaan, välillä. Olen aika hyvin tietoinen omien vanhempieni kasvuolosuhteista, eikä kummallakaan ole ollut arvioni mukaan lähellekään sellaisia kokemuksia mille he ovat minut altistaneet. En minäkään ole heidän mukaansa mitään erityisen pahaa koskaan tehnyt. Toinen myöntää aika auliisti omia tekemisiään ja tekemättömyyksiään ja toinen välillä hädissään käyttää kieltämisdefenssiä, mutta ei voimakkaasti.

Sosiaalinen paine on kova kasvojen säilyttämiseksi, ainakin toisella. Minun kustannuksella tietysti.

Kuulostaa kuitenin aika saman tyyliselle.
Psykopaatti myöntää minulle avoimemmin. Narsisti kai tuntee jotain syyllisyyttä ja kieltää asioita enemmän.

Mun psykopaatti sanoi että kyllähän muutkin kuin taiteiljat antaa asioille vaikka minkälaisia merkityksiä. Ja ollaanhan mese tässä nähny kun suurin osa minulle annetuista merkityksistä lienee niitten sattumalta muodostuneiden kuvioiden merkityksiä

uusin merkitys on palstalla ilmennyt infantiili pikkupoika, tai jotain sinnepäin. Yhtä paikkansapitäviä moni muukin merkitys. Hullunkurisin miksikä minua on epäilty on yritysvakoojaksi.

Mutta mä voin nyt kuitenkin antaa paikkansapitävimmän määritelmän itsestäni:
Vammainen henkisestä kehityksestä kiinnostunut taiteilija.
Tuo pitää varmasti paikkansa. Tuo kiinnostus alkoi jo teini-iässä.

Tosin vähän pääsi tuossa vaikeamman aivovaurion aikaan unohtumaan kuka minä olen, varsinkin kun luuri pursusi mitä erinäisempiä teorioita asiasta.

Minä tiedän varsinkin tuosta viimeisestä kokemuksestani että ihmistä voidaan merkityksellistää ihan melkein miksi tahansa. Minäkin olisin voinut olla joidenkin mielestä teini-ikäinen pilasoittelija, juoppo, puhelimen vastaajaan ihastunut...ihan mitä vain ja vielä riippumatta siitä mitä itse sanon...

niin olen tullut siihen johtopäätökseen että ei ehkä ihan kannattaisi uskoa kuinka toiset ihmiset meitä merkityksellistävät

Tosin tuli ääneni myös kehutuksi kauniiksi. Hyvä jos niin :)

"Tosi asia on vain niin, että vanhemmat ovat ratkaisevassa asemassa kun elämän valttikortteja jaetaan."

Kyllä joo ja muutama muukin tosiasia teksistäs löytyi, että jotkut mallit opitaan jo lapsena, kun niiden avulla yritetään selvityä ja kuitenkin lapseen sitte jää se toivo, että jospa kuitenkin joku oikeasti rakastaisi/välittäisi minustakin.

Toisaalta sitte ollaan opittu se hoivaaminen, monien alkkisperheiden lapset saattavat suurin piirtein pitää huushollia pystyssä ja hoitaa pikkusisarustaan. Uskoisin, et joissain narsistipeheissäkin jos se narsisti on äiti, niin uurastajan, työmuurahaisen rooli varmaan lankeaa jonkun lapsen kontolle.

Mutta joo, tätä kohtaa mun tekee mieli kritisoida

"Uhrilammas on jo lapsuudessa kuorittu omasta tahdosta ja on siksi manipuloivan ihmisen vietävissä. Täysin ja loppumattomasti."

Ettei näiden asioiden tarvitse olla mikään loputon jatkumo. Toki se vaati sitä itsetutkiskelua ja omien elämänmallien, käytöstapojen yms. kyseenalaistamista. Ihan sitä pohtimista, että mitkä tekijät minussa itsessäni altistavat sellaiselle, että löydän itseni aina samankaltaisesta ikävästä tilanteesta.

Noi työpaikkajutut on sitte asia erikseen, ei ole sillain kokemusta moisesta, mutta ajattelisin, että noihin kiusaamisiin pitäisi kyllä puuttua het alkuunsa. Minun on henk. koht. vaikea uskoa, että koko työyhteisö menisi jonkun narsistin puolelle.

Kun onhan se narsisti ny käytökseltään sellainen, et muutkin tunnistaa ettei se ny mikään mukava ihminen ole. Ennemminkin ehkä muut yrittävät pysytellä ulkopuolisina ja ns. käyvät vaan töissä. Jotenkaan noi ihmissuhde draamat ei kuulu työpaikoille, et vaik ei ny jostakusta niin tykkäiskään niin kaikkien kanssa pitäis ny toimeen tulla ja tehdä niitä töitä.

Julkisuutenhan näitä on myös jonkun verran tullut, että toki tottahan nää jutut on ja monet uhrit ovat joutuneet pitkille sairaslomille. Mutta ennen ku tilanne menee noin pahaksi niin jonkunhan se kissa pitäisi pöydälle nostaa ensin, niin muutkin sitte uskaltautuvat mukaan kertomaan omia näkemyksiään.

Vielä tuosta, et narsistin uhri olis tuomittu ikuiseen köyhyyteen ja yksinäisyyteen, niin noi sit on taas semmosia asioita, joihin voi itse vaikuttaa. Monihan hylkää ystävänsä, katkaisee jopa perhesuhteensa sen narsistin takia, mutta uskoisin, et ystävät/ perhe ottaa läheisensä kyllä avosylin vastaan. Sitä vaan täytyy uhrinkin jollain tapaa nöyrtyä ja tunnustaa, et tuli mokattua ja pahasti.

Eri asia tietysti sitte on jos se perhekin on narsistinen, eikä niitä ystävyyssuhteitakaan ole kyennyt solmimaan, et on jo ennen narsistia ollut totaalisen yksinäinen., niin saatta olla entistä vaikeampaa solmia ihmissuhteita jos ei ole aikaisempaakaan kokemusta ns. hyvistä ihmissuhteista

poiuytrdsvb kirjoitti:

Tosin tuli ääneni myös kehutuksi kauniiksi. Hyvä jos niin :)

Olihan se sen verran erikoinen kokemus että ei minusta ihme yhtään jos se vielä pyörii päässä.

Yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Vielä tuosta, et narsistin uhri olis tuomittu ikuiseen köyhyyteen ja yksinäisyyteen, niin noi sit on taas semmosia asioita, joihin voi itse vaikuttaa. Monihan hylkää ystävänsä, katkaisee jopa perhesuhteensa sen narsistin takia, mutta uskoisin, et ystävät/ perhe ottaa läheisensä kyllä avosylin vastaan. Sitä vaan täytyy uhrinkin jollain tapaa nöyrtyä ja tunnustaa, et tuli mokattua ja pahasti."

Minä sanoisin:
Se on jätettevä koko poppoo jos se väärä merkityksellistäminen on levinnyt laajalle siellä. Sitten voikin yksinäisyys päättyä. Ihmisiä riittää, miksi samaan paikkaan takaisin ?

poiuytrsxcvb kirjoitti:

Yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Vielä tuosta, et narsistin uhri olis tuomittu ikuiseen köyhyyteen ja yksinäisyyteen, niin noi sit on taas semmosia asioita, joihin voi itse vaikuttaa. Monihan hylkää ystävänsä, katkaisee jopa perhesuhteensa sen narsistin takia, mutta uskoisin, et ystävät/ perhe ottaa läheisensä kyllä avosylin vastaan. Sitä vaan täytyy uhrinkin jollain tapaa nöyrtyä ja tunnustaa, et tuli mokattua ja pahasti."

Minä sanoisin:
Se on jätettevä koko poppoo jos se väärä merkityksellistäminen on levinnyt laajalle siellä. Sitten voikin yksinäisyys päättyä. Ihmisiä riittää, miksi samaan paikkaan takaisin ?

Lue lisää

Niinpä juuri. Sitten on otettava huomioon luonnevikaisten käsittämätön ja loppumaton epärehellisyys ja sinnikkyys. Joku voi jopa varastaa sinulta rahaa jotta voi sitten esiintyä hyväntekijänä ostamalla yllättäen jotain ihan hyödyllistä. Sitten ojentaa sen sinulle kovin vaatimatonta näytellen. Kun kaksinaamaisuus lopulta paljastuu ja laitat välisi poikki, hän epätoivoisesti vetoaa hyväntekijän rooliinsa. Että kaiken sen hyvän jälkeen mitä olen sinulle tehnyt? Uskomattoman sinnikkäästi monet näistä yrittävät ottaa yhteyttä ja saada mukaan takaisin valheiden verkkoihin. Pitää muistaa, että luonnevikaisen ainoa syy roikkua jossain ihmisessä on halu hyötyä hänestä. Käyttää ihmistä omien tarkoitusperien saavuttamiseen. Joten kun tapaa narsistin niin ainoa keino pysyä terveenä on juosta ja kauas.

No minä olen jopa ollut elämässä tilanteissa jossa minulle on mm. annettu lahja minun antamilla rahoilla.

Kepulikonstein kirjoitti:

Niinpä juuri. Sitten on otettava huomioon luonnevikaisten käsittämätön ja loppumaton epärehellisyys ja sinnikkyys. Joku voi jopa varastaa sinulta rahaa jotta voi sitten esiintyä hyväntekijänä ostamalla yllättäen jotain ihan hyödyllistä. Sitten ojentaa sen sinulle kovin vaatimatonta näytellen. Kun kaksinaamaisuus lopulta paljastuu ja laitat välisi poikki, hän epätoivoisesti vetoaa hyväntekijän rooliinsa. Että kaiken sen hyvän jälkeen mitä olen sinulle tehnyt? Uskomattoman sinnikkäästi monet näistä yrittävät ottaa yhteyttä ja saada mukaan takaisin valheiden verkkoihin. Pitää muistaa, että luonnevikaisen ainoa syy roikkua jossain ihmisessä on halu hyötyä hänestä. Käyttää ihmistä omien tarkoitusperien saavuttamiseen. Joten kun tapaa narsistin niin ainoa keino pysyä terveenä on juosta ja kauas.

Lue lisää

"Kun kaksinaamaisuus lopulta paljastuu ja laitat välisi poikki, hän epätoivoisesti vetoaa hyväntekijän rooliinsa. Että kaiken sen hyvän jälkeen mitä olen sinulle tehnyt? "

Niin, itselläkin kokemus tuosta, hän muistutti kopioineensa mulle muutaman paperin ja tosiaan sitte toi esiin, etten ilm. osaa/ymmärrä olla kiitollinen siitä mitä hän on hyväkseni tehnyt.

Tuntuihan se silloin hieman kummalliselta tuokin, ilm. olin sitte itsekäs paska kun käytin vaan häntä hyväkseni kun en ymmärtänyt olla tarpeeksi kiitollinen, että piti muistuttaa eron hetkellä tosiaan mitä hän oli hyväkseni tehnyt. Näin jälkeenpäin aateltuna olis toki pitäny ymmärtää maksaa niistä kopioista, mut ei sitä silloin ymmärtäny. No eiköhän ne paperit ny mun tapauksessa tullu kuitenkin maksetuksi ns. luonnossa, etten koe jääneeni kiitollisuudenvelkaan häntä kohtaan.

Eikä musta ny sit jälkeenpäin mitään hyötyäkään hänelle ole, kuten hän itsekin ilmaisi. Et siltä osin tosiaan se mun juttu on ollutta mennyttä, vaikka joku täällä palstalla sitä "mun suhdetta" jostain syystä mukanaan kantaa, aina silloin tuo esille. Tiedä sit onko joku asianosainen vaiko joku joka jostain syystä luulee olevansa asianosainen.

Vaiko ihan vaan joku joka lämpimikseen tykkää hiertää jotain mun vanhaa suhdesoppaa kun ei täällä juurikaan muita kirjoittajia ole mun ja tuon poiun lisäksi, eikä uusia suhdesotkuja setvittäväksi kun ei mullakaan oo enää viime aikoina ollu tarvetta oma aloitteisesti palata niinikään noihin menneisiin suhdeasioihin.

"Yhteenlaskutoimituksen viestiin viitaten. Sen manipuloinnin jatkumon pysäyttäminen vaan voi vaatia sinnikyyttä olla yksinään erimielinen tuhannen yhteenlaskutoimituksen kanssa. "

No kuullostaapa kummalta toikin, onks musta tullu sulle joku pakkomielle jos koet et vastassas on tuhansia yhteenlaskutoimituksia.

Sulla on aina noita suuria lukuja, eiks noi tuhannet ny ollu niitä sun nettiseuraajia.

Mä vaan täällä palstalla joskus ihan yksittäisenä ihmisenä tälla nimmarilla kommentoin sun juttuas, mut en mitenkään erityisesti sua stalkkaa, usein skrollailen suurimman osan kommenteistasi lukematta, kun net yleensä on sitä samaa ja niitä on niin paljon, ei viitsi/jaksa kaikkiin paneutua.

Muutenkaan, en oo huomannu et täällä oltais kauheen erimielisiä sun kans, ku ei täällä ny ees paljon muita oo ku mä ja sä ja joskus satunnaisesti joku muu, et mä varmaan on useinkin se erimielinen, mut mun/mun kirjoitusten perusteella ei kannata lähteä leimaan muita ihmisiä.

No ei ne kaikki yhteenlaskutoimitukset ole kuten sinä. Jos joku on 4 plus 3 on 7., niin joku toinen on 2 plus 2 on neljä- jne.

Joo ei täällä. Mutta elämässä mun on aina välillä pitänyt uskaltaa olla eri mieltä useammankin kanssa. Olenhan mä nytkin vaikkapa siinä että saako äitiään sanoa noita-akaksi tai psykopaatiksi. Luurissa oli kova monen vuoden vääntö siitä. Rankka aivovaurioiselle.
Mutta sain kuin sainkin nuo termit käytäntöön arkikielessäni.

Siis kun olin vielä muutama vuosi sitten vakavasti tilanteessa jossa mistään näistä asioista ei saanut pohua joista täällä nyt kirjoitan.
Siksihän mä tänne tulinkin. Koska uskon ettei Suomen laki voi näitä puheitani kieltää.

Koska kuitenkin lakien taustalla otetaan myös eettisiä näkökantoja huomioon.

poiuytrdsdfg kirjoitti:

Siis kun olin vielä muutama vuosi sitten vakavasti tilanteessa jossa mistään näistä asioista ei saanut pohua joista täällä nyt kirjoitan.
Siksihän mä tänne tulinkin. Koska uskon ettei Suomen laki voi näitä puheitani kieltää.

Lue lisää

Laki varmaan sallii, ja etiikka jopa vaatisikin puhumaan, mutta voi olla mahdotonta tai todella vauíkeaa sosiaalisista syistä. Uhrina pitäisi olla aika jo loistava sgumentaatioarsenaali ja systemaattinen esitys asioista, jotka saattaa aiheuttaa sosiaalista vastustusta mitä alhaisimmin konstein, kieltämistä, epäilyä, joka tässä uhriasemassa on tietysti loukkaavaa. Erään tapauuksen yhteydessä käyty julkinen keskustelu asiaani liittyen aiheitti minussa totaalilukkiutumisen ja emotionaalisen raastinrautakokemuksen kaikessa karmeudessaan. Kertakaikkista helvetin huipentumaa.

Joo siis varmasti jos ei ole itse se joka oman asiansa julkisesti esittää kuten haluaa. Joku keskustelu jossa on useamipa onkin varmasti hankala. Mun taidekin on lähinnä ollu aina semmosta että mä esiinnyn yksin,

Sain vähän perspektiiviä vanhempiini kun he suree sellaisia asioita kuten että millaisen vaikutelman toinen heistä tekee R-kioskin myyjään.
Alko vähän naurattaa.

Nauran jo maha kipeenä kun muistelen. Selitti jotain että kun kyseessä on sentään kioskin omistajan tytär. Noh, niin, minusta ei ole mihinkään kun isälläni ei ole R-kioskia. hahahah

No joo. Mikäkähän syrjäkylä onkaan kyseessä jos R-kiskan pitäjä on jo silmäätekevä?

shampanjaseurapiirit kirjoitti:

No joo. Mikäkähän syrjäkylä onkaan kyseessä jos R-kiskan pitäjä on jo silmäätekevä?

Se syrjäkylä on ton "poiuytrsdfg" sairaassa päässä.

puheleeyksinään kirjoitti:

Se syrjäkylä on ton "poiuytrsdfg" sairaassa päässä.

Näin mäkin vähän luulen ja tuskin kovin syrjäisessä kylässä ees R-kioskia onkaan.

Mut noihin R-kioiskeihin liittyen ei myöskään tunnuta olevan kovin kuusalla maailman menosta jos luullaan, et jonkun syrjäkylän R-kioskin myyjä on omistajan tytär

"R-kioski (viralliselta toiminimeltään R-kioski Oy) on norjalaisen Reitan Conveniencen omistama valtakunnallinen, kauppiasvetoinen kioskiketju. Ketjuun kuuluu Suomessa noin 600 R-kioskia, jotka ovat franchise-sopimuksen piirissä"

https://fi.wikipedia.org/wiki/R-kioski

Näähän just ollu paljonkin tapeetilla, kun toi Norjalainen omistaja vaatii itselleen niin kovat maksut, et noi yrittäjät ovat joutuneet vaikeuksiin, velkaantuneet.
Itsekin tiedän, tunnen yhden tapauksen ettei ny ainakaan ole tarvis noita jotka tuolla R-kioskin pitämisellä yrittää elantonsa haalia mitenkään kadehtia, siit on glamouri kaukana.

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201802012200713548_u0.shtml

Tää ny vaan tämmönen tietoisku tästä asiasta, ku nykyään tää narsismi palsta on muuttunu siten voi keskustella ihan mistä tahansa, et on muuttunu semmoseksi yleispalstaksi. Et ny väliin jotakin muutakin joskus ku pelkkää poiua.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Näin mäkin vähän luulen ja tuskin kovin syrjäisessä kylässä ees R-kioskia onkaan.

Mut noihin R-kioiskeihin liittyen ei myöskään tunnuta olevan kovin kuusalla maailman menosta jos luullaan, et jonkun syrjäkylän R-kioskin myyjä on omistajan tytär

"R-kioski (viralliselta toiminimeltään R-kioski Oy) on norjalaisen Reitan Conveniencen omistama valtakunnallinen, kauppiasvetoinen kioskiketju. Ketjuun kuuluu Suomessa noin 600 R-kioskia, jotka ovat franchise-sopimuksen piirissä"

https://fi.wikipedia.org/wiki/R-kioski

Näähän just ollu paljonkin tapeetilla, kun toi Norjalainen omistaja vaatii itselleen niin kovat maksut, et noi yrittäjät ovat joutuneet vaikeuksiin, velkaantuneet.
Itsekin tiedän, tunnen yhden tapauksen ettei ny ainakaan ole tarvis noita jotka tuolla R-kioskin pitämisellä yrittää elantonsa haalia mitenkään kadehtia, siit on glamouri kaukana.

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201802012200713548_u0.shtml

Tää ny vaan tämmönen tietoisku tästä asiasta, ku nykyään tää narsismi palsta on muuttunu siten voi keskustella ihan mistä tahansa, et on muuttunu semmoseksi yleispalstaksi. Et ny väliin jotakin muutakin joskus ku pelkkää poiua.

Lue lisää

Tosin alunperin R-kioski oli Rautakirja, jonka nimi tuli siitä että se sijaitsi Helsingin rautatieasemalla. Sittemmin sen osti Sanoma - konserni ja nyt se on sitten taas jossain muualla.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Näin mäkin vähän luulen ja tuskin kovin syrjäisessä kylässä ees R-kioskia onkaan.

Mut noihin R-kioiskeihin liittyen ei myöskään tunnuta olevan kovin kuusalla maailman menosta jos luullaan, et jonkun syrjäkylän R-kioskin myyjä on omistajan tytär

"R-kioski (viralliselta toiminimeltään R-kioski Oy) on norjalaisen Reitan Conveniencen omistama valtakunnallinen, kauppiasvetoinen kioskiketju. Ketjuun kuuluu Suomessa noin 600 R-kioskia, jotka ovat franchise-sopimuksen piirissä"

https://fi.wikipedia.org/wiki/R-kioski

Näähän just ollu paljonkin tapeetilla, kun toi Norjalainen omistaja vaatii itselleen niin kovat maksut, et noi yrittäjät ovat joutuneet vaikeuksiin, velkaantuneet.
Itsekin tiedän, tunnen yhden tapauksen ettei ny ainakaan ole tarvis noita jotka tuolla R-kioskin pitämisellä yrittää elantonsa haalia mitenkään kadehtia, siit on glamouri kaukana.

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201802012200713548_u0.shtml

Tää ny vaan tämmönen tietoisku tästä asiasta, ku nykyään tää narsismi palsta on muuttunu siten voi keskustella ihan mistä tahansa, et on muuttunu semmoseksi yleispalstaksi. Et ny väliin jotakin muutakin joskus ku pelkkää poiua.

Lue lisää

Onpa sielläkin tylyä meininkiä.

"Kymmenen entistä R-kioskikauppiasta on jättänyt Vantaan käräjäoikeuteen kanteen R-kioski-yhtiötä vastaan. Kanteen mukaan osapuolet eli kauppiaat ja R-kioski-yhtiö eivät ole sopimussuhteen missään vaiheessa olleet keskenään tasaveroisessa asemassa. Sopimussisältö on laadittu yksipuolisesti vastaamaan yhtiön intressiä."

korporaatiot kirjoitti:

Onpa sielläkin tylyä meininkiä.

"Kymmenen entistä R-kioskikauppiasta on jättänyt Vantaan käräjäoikeuteen kanteen R-kioski-yhtiötä vastaan. Kanteen mukaan osapuolet eli kauppiaat ja R-kioski-yhtiö eivät ole sopimussuhteen missään vaiheessa olleet keskenään tasaveroisessa asemassa. Sopimussisältö on laadittu yksipuolisesti vastaamaan yhtiön intressiä."

Lue lisää

Mun iskällä taitaa olla tuommoinen R-kioski. :)