ikävä kasvaa joka päivä eksonentiaalisesti
Liian monta päivää kulunut
hulluahantämä
9382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sama. Perjantaina nähtiin viimeksi ja seuraavan kerran maanantaina.
hui ui jui, uskaltaskohan omia, aija i jai, kohta naistenpäivä...
Naiselle oli.
Eksponentiaalisesti, tarkoitit varmaan muru?
joo siis anteksi että tuli kirjoitusvirhe
Eipä mittään. Pääasia että itse asia tuli selväksi. ☺
Mietin tätä. Aikaa kulunut, ja kuluu yhä lisää. Häntä ei näe missään. Ei missään muualla kuin muistoissa. Nimi saattaa vilahtaa jossain, mutta niin... vain se.
Tasapainolleni on tärkeää että hän olisi elämässäni. Haluaisin, että hän kuuluisi elämääni, tavalla tai toisella. Jostain syystä olo olisi silloin rauhallinen. Mutta todellisuus on kuitenkin toista.
Milloin on aika ymmärtää, ja päästää itsensä helpommalla? Milloin on aika ymmärtää päästää irti siitä pienestäkin toivonkipinästä, joka enää on jäljellä? Sisälläni elää jostain syystä pieninpieni toivonkipinä, jota olen pitänyt hengissä. Se ei vielä ole hiipunut, tämänkään ajan jälkeen. Mutta eihän näin voi elää... päivästä toiseen, jatkuvasti, ilman konkretiaa. Milloin pitää ymmärtää hyväksyä, että vain muistot on se mitä on jäljellä?
Kuinka monta päivää?
56 päivää