mulla on esitelmä 2 viikon päästä.. En pysty ajattelemaan mitään muuta kuin sitä.. aamulla kun herään se on eka ajatus mikä tulee päähän. samaten se on vika ajatus kun illalla nukahdan.. en ikinä tule selviämään siitä.. yritän ajatella positiivisesti mutten pysty, aina ajatukset kääntyvät negatiivisiksi.. en käytä mitään lääkkeitä, en kehtaa pyytää apua keneltäkään, en kehtaa kertoa kellekkään että pelkään esiintymistä. Kyllä mä kipua kestän mutten häpeää.. kaikki huomaa kun mä jännitän.. hävettää.. tuntuu oikeasti etten tule selviämään tästä..
esitelmä
ommi
71068
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ajattele kenelle sä puhut. Luokallesi? Suurin osa siellä kavereita, tuttuja ainakin. Ei jäykkiä valtion virkamiehiä, ei lehdistöä, ei suoraa tv-esiintymistä. Vain esitelmä kavereille, aiheesta, joka on sulle varmaan ihan tuttu.
Tee koe-esiintyminen perheellesi tai bestiksillesi. Jutelkaa jännittämisestä suorin sanoin, sillä sä et takuulla ole ainut joka esitelmän pitämistä jännittää. Puhuminen auttaa purkamaan paineita.
Aloita vaikka huumorilla, että mulla sitten käpälät vähän tutisee, mut älkää välittäkö! Sitten vaan syvään henkeä ja menox.
Ja mitä sitten jos mokaat? Mitä sitten jos joku sille nauraa? Naura säkin vaan ja jatka eteenpäin.
Keskity aiheeseen josta puhut. Ajattele, että haluat vaan kertoa siitä kaveriellesikin, luokalle. Sitähän se esitelmän pitäminen vaan on.
Ajattele sitä rakennetta, jolla olet esitelmän tehnyt, alku, keskiosa ja loppu, yx osa ensin, sitten toinen ja kolmas - ja ohi on. Ajattele, että olet itsekin sen kaiken kuuntelija.
Kun pilkkoo mörön paloiksi, niin se ei näytä enää niin isolta.
Esitelmän pitäminen on sentään vain hetki elämässä ja myöhemmin sä vielä naurat sille miten tosissasi olit, viikko tolkulla muka kuralla moisen tähden. Haloo! ; D
Kyllä se putkeen menee, vaikka vähn spiraaliinkin, mutta menee se!
no sulla ei nähtävästi taida olla käsitystäkään siitä miltä musta tuntuu.. Esitelmä ei ole mulle mikään pikkujuttu vaikka sulle ehkä onkin. Jotkut pelkää koiria, jotkut pimeää jotkut kuolemaa mutta minä pelkään esiintymistä, eikä se noin vain sormia napsauttamalla lähde pois..
Jos koko ajan ruokkii itsekin pelkoaan ja ikään kuin päättää, että tällanen mä vaan oon hamaan hautaan saakka, niin taatusti se pelko pitää otteessaan ja pahimmassa tapauksessa senkun vaan pahenee ajan myötä.
Itse uskon vahvasti siihen, että omassa päässä se suurin syyllinen pelkojen ylläpitoon yleensä piilee. Epävarmuus ja itseluottamuksen puute, ne estävät ihmistä käyttämästä omia luontaisiakin voimiaan pelkojen pois käsittelyssä.
Itse pääsin kovasta esiintymispelosta kokonaan eroon päättämällä, että nyt tämä jumalauta riittää! ja sitten vaan raa'asti kohtaamalla pelkoni. Harjoittelin esiintymistä tietoisesti kaikissa mahdollisissa tilanteissa, niin kamalalta kun se alussa tuntuikin. Ihan alussa apunani oli terapeuttikin. Pikkuhiljaa onnistumisten kautta pelkoni laantui ja lopulta häipyi kokonaan. Opin luottamaan itseeni ja kykyyni selviytyä esiintymistilanteistakin. Nykyään esiintyminen on osa työtänikin ja olen jopa hyvä siinä, sillä harjoitus teki todellakin mestarin.
Minulta meni siihen itseni täydelliseen uudelleenkouluttamiseen n. vuosi, ja se kyllä kannatti! Toinen vaihtoehto minun kohdallani olisi ollut rauhottaviin lääkkeisiin turvautuminen, mutta sitä en missään nimessä halunnut.
Nappi ei poista syitä vaan lievittää seurauksia ja pahimmillaan vaan lisää pelkoja, ja sellainen elämänlaatu ei minulle kelvannut.
Eli voit kysyä itseltäsi haluatko sinä, että pelko hallitsee ja ohjaa elämääsi, mahdollista ammatinvalintaasikin ja vain tukee epävarmuuttasi, vai haluatko oppia kokonaan pois siitä piinaavasta oravanpyörästä?
Kaikki on periaatteessa mahdollista, kun niin vaan päättää.
Sain kirjotuksestasi uutta puhtia omann esitelmäpelkoni pilkkomiseen. Tosi järkeenkäyviä ajatuksia. Tattista vaan!
Nyt ei muuta ku teoriat käytännöks ja toivon mukaan tää esiintymiskokemus on vaihteeks taas positiivinen! :]
Itsekkin olen jännittäjätyyppiä ja voin ehkä jossain määrin ymmärtää sinua. Eniten olen aina pelännyt sitä, että muut huomaavat käsieni tärinän jännittäessäni, mistä johtuen käteni sitten ovat taatusti tärisseet aina kahta kauheammin. Itsekkin häpesein nuomrepana jännittämistä, mutta nykyään kerron ihan avoimesti kaikille olevani kova jännittäjä, mikä osaltaan helpottaa omaa jännittämistäni. Olen myös antanut itselleni luvan jännittää, käsieni hieman täristä ja ääneni toisinaan väristä. Tämä ei ole poistanut jännittämistäni, mutta on se tehnyt tilanteista joita jännitän paljon siedettävämpiä.
Kirjoituksesi perusteella on mahdotonta sanoa, pystytkö itse "kotikonstein" saamaan jännittämisesi kuriin, mutta jos et, niin yritä puhua asiasta jollekin. Uskaltaisitko puhua esimerkiksi koulusi terveydenhoitajalle? Hän varmasti voisi ohjata sinut ammattilaisen puheille, jonka kanssa voisit luottamuksellisesti saada apua jännittämiselle.
Niin, ei tuo jännitys mikä ei ole enää ihan tavallista jännitystä lievenny millään ajatuksilla vainomaluokka tavallistapuhumistasevaanon tai muulla vastaavalla sonnalla, eikä tuo jännitys mene iän kanssa ohi. Siihen tarvitaan rauhoittavia lääkkeitä, se on fakta. Joten neuvoksi sulle otsikon avaaja: varaa äkkiä aika yksityiseltä lääkärilta (kallista, mutta varmasti sen arvoista jos saat oikeat lääkkeet) ja vaadi rauhoittavia. Älä tyydy pelkkään propraliin tai muuhun betasalpaajaan, koska ne ei oikeasti auta äänen katoamiseen, hikoiluun...jne
Mulla on ihan sama tilanne! Noin kuukauden päästä esitelmä, se pitää esittää yksin eikä saa lukee suoraan paperista, vaan tukisanalista pelkästään apuna.
Inhoon muutenkin esiintymistä. Heti kun
esitelmistä kerrottiin, päätin että lintsaan sinä päivänä kun mulla olis esitys.
Nyt oon kuitenki ajatellu asiaa, ja kun miettii niin tosi monilla on varmaan ihan yhtä paljon ongelmia. On paljon ujompiakin kun mä, ja kaikki on selvinny esitelmistään hengissä.
Mullekkin on ollu tosi vaikeeta ja stressaavaa, jos ei muita huolia oo niin murehdin tota esitelmää. Yhtenäkin päivänä mä sekosin ihan täysin ja vaan porasin koko päivän sitä, että mä en pysty esittään sitä esitelmää.
Mua ainakin auttaa just se ajatus, että jaottelee sen moneen selkeään osaan. Tietää ite, että nyt tulee se kohta, ja sitten se..
Kyllä sä siitä selviät.Mäkin lupaan selviytyä :)
Sori mun epäselvä kirjotustyyli. Pitäis vähän tohon äidinkieleen panostaa.. :)