Kuinka moni lesboista katsoo ensin ulkonäön ja sitten sisimmän? KUka uskaltaa tunnustaa millä kriteerillä kumppani-kandidaatit discossa kategorioidaan? Vai onko jopa niitäkin jotka ajattelevat kuten miehet,valitsevat sen jolta saa helpoiten?
Valitsetko discossa sen joltaa saa helpoiten?
KysymysMerkki
182469
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Haen seurani sisällön perusteella eli en todellakaan diskosta (kuinka briljanttia lähestyä kännissä toista kännistä, varsinkaan kun ei se seksi toimi mulla jos oon juonu lainkaan hyvin vaikka toinen olisi millainen sänkyakrobaatti). Diskoon voi mennä ryyppäämään kaveriporukassa ja katselemaan naisia, ei sen kummenpaa. En lähtisi yöksi kenenkään matkaan, vaikka olisi millainen jolie tai kuinka älykäs,empaattinen ja ihana. Jos oikeasti kiinnostaa, kiinnostaa odotella pitempäänkin.
Taasko haetaan sitä kuuluista "sitä jotakin".
Minä puolestani joudun alentumaan metsästämään näissä pahamaineisissa discoissa, sillä olen niin femme, että minua ei kukaan ala ratikassa tai kirjastossa (en edes käy siellä) tuijottelemaan.
Kuulun siihen paaria luokkaan, joka ei voi kieltää viehtymystään ulkonäköön, mikä ei aina tarkoita perinteistä "missikauneuskäsitettä".
Pelkkä ulkonäkö ei riitä, sillä olen tosikko, tarvitaan siis älyä. Mikä on kullekin sopivaa älyä. Elikä vastaan tyyliä, karismaa ja samaa arvopohjaa. Etunenässä tulevat ne, jotka ovat omaavat älyllisen huumorintajun ja itseironian.
Auttakaa!
etsisin niin tietenkin sen joka antaa helpoiten, sillä ronkelit runkkaa;) aikusten oikeesti yrittäisin naista jossa on sitä jotakin, kuten tyyliä, naisellinen vartalo, huumorintajua ja älyä...
arvomaailma joka ei riitele omani kanssa kuuluu siihen myös, kolme kovaa kysymystä: pidätkö koirista ja tuletko voimakastahoisen koiran kanssa toimeen, osaatko laitaa ruokaa? lähdetkö kanssani hiihtämään umpihankeen? paljon kysymyksiä ei taida meluisessaa diskossa onnistua tuo kartoitus;) onneksi ei enää tarvi, koska olen huomannut olevani pinnallinen toisen luokan lesbo katsoessani ulkonäköä myöskin, ei taitas flaksi käydä enää tässä henkistyvässä lesbo todellisuudessa;9
toki ensivaikutelman tekee aina ulkonäkö ja se useasti määrää sen katsooko edes uudestaan saatika, että mennekö ottamaan sen lähempää kontaktia...mutta sen jälkeen kaikki on kiinni luonteesta ja siitä niin mystisestä "sisäisestä kauneudesta"...
Tosin jos sattuu "vahingossa" juttusille ihmisen kanssa joka ei välttämättä käännä päätä muuten, mutta onkin loistava tyyppi, ei ulkonäöllä ole väliä...
Diskosta tosin en itse elämänkumppaniani lähde hakemaan ja yhden illan juttuja en harrasta, mutta söpöjä tyttöjä bongailen siitä huolimatta...!
Jos minun olisi helpompi antautua ja saisin juopottelun jälkeenkin ottaisin tietysti sen seksuaalista energiaa säteilevän naisen..tai häntä ainakin yrittäisin.
diskosta yhtään ketään. silloin harvoin kun käyn diskossa, menen sinne pitämään hauskaa enkä iskemään naisia. varmasti on niitäkin, jotka valitsevat sen, jolta saa helpoiten. ei se ole sukupuolesta kiinni.
on mukavaa katsella eri näköisiä naisia ja miettiä, millaisiakohan he mahtavat olla. Eihän siellä puolipimeässä kunnolla näe, joten voin kuvitella loput. Juttelemaan asti en ole päässyt. Minä tiedän olevani aika tylyn ja ylpeän näköinen, liekö se syy vai mikä. Itse asiassa olen hyvin pitkästynyt, koska pelkkä katselu ei ole niin mukavaa, näkeehän niitä ihmisiä televisiossakin ja kaduilla. Joskus olen ajatellut, että voisin jutella kenen kanssa vaan, mutta en tietenkään hyvännäköisten tyyppien kanssa. Hyvä jos uskaltaa katsoa...
Miksi sitä pidetään niin pahana, jos jollain on jonkinlaisia ulkonäkövaatimuksia?
Ei se pelkkä kaunis ulkomuoto kumminkaan riitä enkä takuulla lähtisi vain baariin seksiä hakemaan jos löytyy "hyvä perä".
Minun haaveeni on löytää joku joka on kaunis ulkoa ja sisältä.
Ei sillä että pitäisin tavallisen näköisiä huonoina, vaan siis ei sille mitään voi jos ihastuu sieviin tyttöihin. Ei se ole rikos.
Uskon kyllä, että minun "vaatimukseni" lesbopiireissä helposti tulkitaan paskamaiseksi pinnallisuudeksi, vaikka se on kaukana siitä.
Ovatko naiset usein susia toisilleen lesbojenkin keskuudessa?
Elämän kokemus on se että, ihan samanlaisia akkoja kaikki ollaan, hetskut bisset ja lepakot. Naurattaa ihan kun lepakot, varsinkin nuoret, kuvittelee olevansa jotenkin vapaanpia naiseuden huonoista puolista, mutta me emme ole. Samanlaista lokerointia, juoruilua, selkäänpuukottamisia. Mitään eroa ei ole.
Kuka elää se näkee...
ne on tarttunut mukaan, joilla huoneen valaiseva hymy ja jotka on viihtynyt tanssilattialla.
Nekin jokka on sanonut, etteivät oikeestaan tanssi, niin kyl jos parikin tuntia on vaudissa pysyny, niin vuosi/vuosia yleensä kimpassa vierähtänyt. =D
Ite oon miettiny, kuis on ollutkin niin uskomaton tuuri noitten likkojen kanssa, kun ovat olleet todella uskomattoman ihania, ehkä siinä on myöskin jonkinsortin alitajuntaista luokittelua ja jotain henkimaailman juttuja. Maailmassahan ei ole pelkästään ihania neitoja.
Kaiken kokosia, ikäsiä,läheltä ja kaukaa,bissejä, hetskuja, yleisten normien mukaan todella kauniita ja sitten ns. tavallisia.Töissä käyviä/työttömiä...yms.
Hmmmmmm:lle, aika henkilökohtainen kylläkin, mutta ainahan voit jättää vastaamatta :)
Jos sulla on ollut noin mahtava tuuri tavata lukemattomia ihania naisia, miksi et ole jäänyt pysyvään suhteeseen kenenkään heidän kanssaan? (Vai paljastuivatko sitten kuitenkin lähemmin tutustuttaessa vähemmän ihaniksi?) Vai etkö edes halunnut vakiintua, tutustua vaan ihaniin naisiin? Itseäni tämä mietityttää, kun olen taas sinkkuuntunut ja olisi kiva tietää miten sellaisen ihanan naisen/tytön saisi pidettyä omanaan... Ei olisi tarvetta tutustua aina uusiin ja uusiin ihanuuksiin, kun jo ensimmäinen voisi olla se Oikea ;)
Yks tietenkin on , että ihanuuksillahan on ottajia
eli osa läksi toisten matkaan.
Iästähän se kanssa riippuu, haluuko loppuiäksi vakiintua.
Sitten pisimpään suhteeseen iski 30v. kriisi.Eli 8v jälkeen neito haluskin kattella muutakin.
Kyllä minäkin nuorena uskoin siihen yhteen ja oikeaan. Ja ensimmäiset suhteet olikin vähän ongelmaisia, kun uskoi rakastamalla viinan jäävän toiseksi, esmees. Mutta harvoinpa niin oikeassa elämässä käy.Vaiks ois maailman ihanin nainen, mutta jos se häviäis sillontällön viikoks kahdeks ryyppään, niin eihän sitä kestä.
Ja hankala itsekkin lienen, syntymässä säikähtänyt.
Kaukana jos asuu ja kumpikaan ei muuta toisen luokse, se saattaa olla sitten liian vähän jos muutaman kerran kk näkee.
Ja vuosi ja kolmevuotta on yleensäkkin kovin eroaltista aikaa kaikenlaisissa suhteissa.
Yhdessä asustaminen voipi olla toisen toive ja toisen ei. Jos sitten kuitenkin yhdessä asustellaan, niin voi olla mahdottomat rajasodat.
...Onnestahan se onni on kiinni ;) eli tuurista riippuu löytääkö onnellisuuden vai pakeneeko se. Varmasti moni suhde on kaatunut ja tulee kaatumaan meinitsemistasi syistä. Vaikka jotenkin luulisi että jos molemmat tuntevat löytäneensä todellisen rakkauden, ei esim. yhteenmuuttamisen pitäisi olla suuri kynnyskysymys. Jos toista rakastaa ja ikävöi niin yhteenmuuttamisen luulisis olevan onnea ja autuutta... Vihdoin pääsee oman kullan kainaloon joka yö :)
Oman suhteeni loppumiseen johtaneista syistä en ole vieläkään/koskaan täysin selvillä, suuria ongelmia ei ollut. Ilmeisesti toisella iski päälle niin paha ikäkriisi että piti päästä kokeilemaan muitakin kun vielä ehtii, laittaa siis naiset kiertoon ja kokeilla taas kerran jos ruoho olisi sittenkin vihreämpää jne... Parisuhteesta on monilla tullut kertakäyttöhyödyke, kaikkea on pakko päästä kokeilemaan mahdollisimman monien kanssa. Ongelmien tullessa on nähtävästi helpompaa heittää koko suhde menemään ja kokeilla uutta naista kuin yrittää ylläpitää rakkautta ja tosissaan ratkaista mitään :-(
Onnenpipanoita joo =D.
Se samassa sängyssä nukkuminen joka yö... Siinä sitten onkin ne omat ongelmansa...
Luulee, et luulee, et luulee. Eli semmosta jälkeenpäin kuullut, että luuli mun aikovan jättää ja halus jättää ekaks ja sit se toinen kammotus :omalla käytökselläs ajoit mut eroamaan susta eli käyttäytysin muka niin etten ois halunnutkaan olla yhdessä. (täytyyhän sitä joskus voida kirja lukee yhtenä yönä sillontällön).
Ja liian syvän kiintymyksen pelko kanssa on jollain ollut.
No toisaalta jättäminen ja jätetyksi tuleminen
suurinpiirtein fifti-fifti.
Parhaiten saa eron syyn selville, jos muutaman vuoden päästä kysäsee.
Ite oon kyllä ollut melkoisen hämmästynyt välillä.
Paitsi sitten on näitä henkimaailman juttuja , joista kellään ei o selvyyttä.
Mutta ei sitä koskaan tiedä, kuka nurkantakaa eteen tupsahtaa.
Kaikkea hyvää ja kaunista =D
Voihan mokomaa, täytyy sitten parin vuoden päästä pyytää exältä uutta selvitystä asiaan...
Edelleen kannatan samassa sängyssä nukkumista :-) Mikä olisi ihanampaa kuin lämmin (alaston) vartalo jota vasten painautua ja kuunnella sydämenlyöntejä? Peiton pitää tietysti olla tarpeeksi leveä kahdelle...
Ihmettelen suuresti miten joku voi laittaa suhteen poikki vain sen perusteella ettei toinen ehtisi ensin?!? Eihän siinä ole mitään järkeä! Luulisi että asiat selviäisivät puhumalla. Jos käy ilmi ettei toinen ollut lainkaan eroaikeissa vaan kaikki on ollut erehdystä, miksi suhdetta ei voisi jatkaa? Kuulostaa mielestäni tekosyyltä. Vai saako joku tosiaan niin ylivuotavan paljon rakkautta, että sitä täytyy tietoisesti heittää menemään?
Ja kun nyt olen ihmettelyn vauhtiin päässyt, kummastelen samaan hengenvetoon myös niitä joilla on "syvän kiintymyksen pelko". Ihastuminen --> rakastuminen --> seurustelu & kiintymys... Jos pelkää voimakkaista tunteita ja tahtoo elää elämäänsä säästöliekillä, tuntien kaiken vain valjusti ja vaimeasti, miksi alkaa alunperinkään seurustelemaan? Miksi täytyy ryhtyä suhteeseen ja jänistää kesken kaiken? Seurauksena sydänsuruja, katkeruutta ja pettymyksiä ainakin sille joka luuli toisenkin olevan tosissaan... Sitoutumiskammoiset, pysykää sinkkuina ja sanokaa reilusti mahdollisille seurustelukandidaateille että teillä on tällainen vaiva.
(Tämä kehotus ei siis ollut tarkoitettu Hmmmmmmm:lle vaan sellaisille exille ja muille, jotka jättävät suhteen ja karkaavat kun alkavat oikeasti tunteakin jotain :-(
kummastuttaa, hämmästyttää pientä kulkijaa...
Joo kerran tuli parinvuoden päästä selvitys ja kaikki oli ollut sitten väärinkäsitystä.Korjaa siinä nyt sitten mitään.Meikä tajus puhelun aikana jotta Neito selkeesti aikoopi jättää nyt. No sitten melkosen apeana ja murheissani odotin, kun Neito tuli hakemaan yhtä juttua, jonka olin luvannut viedä hänen kotiinsa.No Neito sitten katsoi vaisua olemustani ja ajatteli sitten olla eka ja lykkäs avaimeni kouraan, minä tietenkin olin odottanutkin semmosta ja palautin sitten hänen avaimensa.
Täytyshän sitä joskus voida nukkuakkin ja vaikka jättipeittokin löytyy, niin kovin mahdotonta on kuunnella toisen sydämenlyöntejä ja kuvitella nukkuvansa.:P
Kerran oli siinä life in hell-sarjakuvassa semmonen, että pari kinas : "et rakasta" "rakastanpas"- juttua.Ja se sattus mun kohdalle ihan oikeesti. Toinen päätti, että en rakasta, niin ei siinä paljosti auttanu käsilläkävelyt sun muut systeemit.
Eli sitä itsensä rakastamista ja itseluottamusta
tartteis olla edes omikstarpeiks.Se juttu menikin sitten siihen henkimaailman ihmeet-lokeroon.
Se, ehtiä ensin jättämään, kuuluu tiettyyn ikään...enimmäkseen.
Sitoutimiskammonenkin saattaa muuttua.Uskoisin näin. Itelläni ei ole moista kammoa :D, ainakan vielä.Useimmiten se on ollut itsensä satuttamisen pelkoa.
Kaikesta pitäis oppia ja viisastua.:D
Harmillinen tapaus... Olisittepa silloin puhuneet suoraan. Toisaalta, jos kumpikin olettaa toisen aikovan sitä sun tätä eikä asiosta puhuta, niin tuskin sellainen suhde muutenkaan voi kauan kestää...?
"niin kovin mahdotonta on kuunnella toisen sydämenlyöntejä ja kuvitella nukkuvansa.:P "
Tarkoitatko että toisen läheisyys ja sydämenlyönnit ym. tuo mieleen muutakin tekemistä kuin nukkumisen...? Totta varmaan sekin, mutta pitkissä suhteissa varmaan tasaantuu ja välillä väsyy niin että saa ihan nukuttuakin ;)
Juu, henkimaailman ihmeeltä/olennolta kuulostaa sellainen joka voi toisen puolesta sanoa rakastaako tämä vai eikö... Outoja tapauksia on kohdallesi osunut!
Ei ole mullakaan sitoutumiskammoa, mutta edellisen suhteen poikkimeno ja jälkipuinti satutti sen verran tehokaasti, että saas nyt nähdä... Mihin tästä enää uskaltaa ryhtyä... Voi olla että mullakin tuon itseni satuttamisen pelko hallitsee (tunne)elämää ainakin jonkin aikaa, halusin tai en :(
Kiitos ajatuksistasi!
sen joka tanssii parhaiten. Jos siis sen saisin iskettyä :D
kyllähän discossa ollessa tulee katsottua ensin ulkonäköä mutta ei se ole se ainoa peruste jonka mukaan lähtisin jotakuta kotiini raahaamaan!