Berliinin muuri, myytti ja totuus

Berliinin muuria, joka erotti Itä-Berliinin ja Länsi-Berliinin, on pitkään käytetty todisteena Neuvosto-”totalitarismista” länsimaisten kapitalistien puheissa. Kuitenkin niiden 28 vuoden aikana jolloin muuri oli olemassa, 136 ihmistä kuoli yrittäessään ylittää sitä, kun taas pelkästään vuonna 2006 raportoitiin 432 maahanmuuttajan kuolemasta Yhdysvaltojen-Meksikon rajalla, sisältäen 205 yksistään Arizonassa.

Tarkoituksena ei ole vähätellä kuolemia Berliinin muurilla, mutta tämä länsimaisten akateemikoiden erityinen todiste neuvostolaisesta brutaalisuudesta tappoi 28 vuodessa vähemmän kuin kolmanneksen siitä määrästä ihmisiä jotka tapettiin USA-Meksiko-rajalla vain yhdessä vuodessa! Ja sen sijaan että amerikkalaiset kapitalistit olisivat raivoissaan tästä, he tahtovat militarisoida rajaa entisestä enemmän! Suuttumus Berliinin muurista ei ole koskaan ollut humanitaarista, vaan siinä on ollut aina kyse antikommunismista.

Mutta miksi itäsaksalaiset rakensivat Berliinin muurin 1961? Ensimmäinen syy oli taloudellinen. Länsi-Saksan kapitalistit päättivät olla rakentamatta omaa koulutusjärjestelmää ja ryhtyivät palkkaamaan Itä-Saksassa koulutettuja teknisten alojen työläisiä. Tarjoamalla parempia palkkoja he loivat aivovuodon Itä-Berliinistä, josta 60,000 taitavaa teknikkoa matkusti päivittäin Länsi-Berliiniin töihin (pitää huomata että itäsaksalaisten teknikkotyöläisten palkat Länsi-Saksassa olivat korkeammat suurimmaksi osaksi siksi koska he jatkoivat elämistä DDR:n edullisissa asunnoissa, käyttivät DDR:n ilmaista terveydenhuoltoa, ostivat DDR:n edullisia hyödykkeitä, jne., mutta samalla olivat työskentelemättä DDR:n järjestelmälle).

Eräs ongelma oli, että länsisaksalaiset ottivat tavakseen käydä Itä-Berliinissä hankkimassa edullisia valtiontuotteita, erityisesti ylivoimaisia itäsaksalaisia kameroita, ja sitten palasivat Länsi-Saksaan myymään ne äärimmäisellä voitolla.

Toinen ja suurin syy muurin rakentamiselle oli pyrkimys tehdä länsisaksalaisten terroristien ja vakoojien, joita Itään suorastaan tulvi Lännestä, pääsy vaikeammaksi. Länsimaiset historiankirjoittajat ovat kutsuneet DDR:n antamaa nimeä muurille, ”Antifasistinen suojamuuri”, pelkäksi propagandatempuksi, mutta länsi-terrorismin historia Itä-Saksassa kertoo jotain muuta.

Historioitsija William Blum kuvailee miten vuosien 1948-1961 välisenä aikana lännen terroristit käyttivät räjähteitä, tuhopolttoja, oikosulkuja ja muita keinoja vahingoittaakseen voimalaitoksia, telakoita, kanaaleja, satamia, julkisia rakennuksia, bensa-asemia, julkista liikennettä, siltoja, jne; ne syöksivät junia raiteiltaan, vahingoittaen työläisiä vakavasti; käyttivät happoja vahingoittaakseen elintärkeitä tehdaslaitteita; laittoivat hiekkaa turbiiniin tehtaassa aiheuttaen sen pysähtymisen; sytyttivät laattatehtaan tuleen; tappoivat osuuskunnan tilalla 7000 lehmää myrkyttämällä; lisäsivät saippuaa maitojauheeseen joka oli tarkoitettu itäsaksalaisille koululaisille; pitivät pidätettäessä hallussaan suuria määriä kantaridiini-myrkkyä jota oli tarkoitus käyttää myrkytettyjen savukkeiden valmistamiseksi; suorittivat hyökkäyksiä Itä-Berliinissä Maailman nuorisofoorumin osallistujia vastaan räjähteillä, palopommeilla, renkaidenpuhkomisvälineillä; ja paljon muuta.