unholaan. Turha tänne palstalle on enää lässytellä jonninjoutavia. En tykkää elää haavemaailmassa, vaan pidän todellisesta elämästä. Jos et halua kuulua mitenkään siihen todelliseen elämään, niin en voi pakottaa. Olet kuitenki aika hauska ja omalaatuinen omalla tavallasi.
Alan jo pikkuhiljaa painaa sut
eikellekkäänenää
44979
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
hyvää loppuelämää.
Surkimuksia, mitä kenellekkään merkkaa tuntemattoman ihmisen viesti, miksi pitää vastrata noin.?
Vaikken ap ookkkaan.
Urpojen urpo, tunnistaa kaik tääl olevat.
Tuommoseen pitikin. Kai muisti palaa pätkittäin.
Hyvä että teet niin sillä minä viihdyn hyvin yksin eikä minua kiinnosta ruveta passaamaan ketään.
En vastaile täältä töistä mutta molemmat olemme varmaan samaa mieltä että tämä pitää keta kaikkiaan lopettaa. Hyvää loppulämää myös sinulle. Piste.
Piste.
Eikös sun pitänyt olla töissä? Jospa hoitelisit niitä vanhuksia, etkä käyttäisi työaikaasi ja ihmisten verorahoja tähän.
Vai hankitaanko lähestymiskieltoja jo?
Ehkä sun pitäs laittaa itsellesi tälle palstalle kielto, ja tehdä töitäkin välillä.
"Alan jo pikkuhiljaa painaa sut unholaan. "
Kerranki jottai järkevää sanottavaa snuu suustans.
Jos ittemurhan meinat tehrä, niin nährää sitte seuraavas elämänttes.
Eiku snäähä painu helvetti asti. Määhä jään taivattens valtakuntta.
Tuntuu että kaikki eivät ole vain haavemaailmoissa vaan keinotekoisessa maailmassaan, jossa elävät mielikuvituksissaan "suhteissa" luovat nukkeleikeillään tilanteen, "läheisyyden" liittävät itsensä jo ihmiseen, mallinnukset muiden avulla ovat kuin avioliittoterapeutilla istuisivat kertomassa toisesta (yksin).
Ilman todellisuuden kanssakäymistä.
Luovat hohdokkaampia mielikuvitus leikkejä (tekisivät sitä ja tätä) muille, hakien nostetta itselleen. Onhan tuollainen keinotekoinen maailma, kuin pelileikit, joihin uppoutuu helppoudessaan vetoava, ainakin siinä "maailmassa" voivat ottaa sen hahmon, minä haluavat näyttäytyä. Varsinkin jos saa muilta huomiota sinä hahmona, mielikuvituskertoja, minä pyrkii näyttäytymään (heille), todellisuuden ilmentymiset voivat olla ihan jotain muuta.
Nostetta hakien keinotodellisuuden myötä.
Ei edes haaveilua, vaan nettileikkeihin verrattavia hahmoja.
Muutama trollailija muiden elämään puuttujat mietiskelevät, että mites nyt näin, heille sopivasti kimmokkeita antava paljastuu samanlaiseksi tyhjäpääksi, egoistiseksi tärkeilijäksi, joka tekee pienestä kuvaelmia, isoja puheita ja pikkutyttö sekoitusta.
Korostaa itseään, haluttavuuttaan niin paljon, että lietsojat, mallintavat säikähtävät, oman nosteen egoistisen tärkeyden vähentymisen takia. Haluaan näyttää ylemmältä.
Alkavat riipimisen, rääpimisen yhdessä ja erikseen. Kunnes alkavat muistuttamaan toisiaan.
Ohuita persoonia, kapeita elämänmallinnuksia, elämän kuvioita, joihin liittyminen näytä kuin etovalta.
Siinähän miettivät, että itseäänkö siellä mallintavat, ja haukkuvat, kyllä.
Ei pelkästään etova, vaan sairas, kaikessa esittämisessään, toiseen itseensä liittävä toisaalla, toisaalla tiedostamaton. Pöyhkeilevässä tärkeydessään luulee olevansa siihen oikeutettu.
Uskoen parinkin tai useamman vuoden jälkeen olevansa päivä murmelina hahmo. Muistaen sen minkä haluaa. Tyhmäpäisyytensä esittämistä.
Huutavat tärkeydessään muiden tyhjäpäiden kanssa. Pakkomiellettään, omia rajallisia kokemuksia, mallintavat niitä loputtomiin. Kuin ihmisillä, todellisilla ei olisi merkitystä. Sitä mitä he oikeasti ovat.
Kaikki tietysti voivat vain mallintaa itsestään, joissakin teorioissa voi olla universaalia ihmisyyttä. Nuo mallinnukset nyt niin kauniita että niistä sellaista löytäisi, vain pakkomielteistä omien käsityskokemusten mallinnusta.
Tuollaiset kimmokkeen antajat, vaikea kuvitella, mitä päässä silloin liikkuu, tuskin mitään muuta kuin egoistista itsensä haluttavaksi kokemisen tärkeyden huomion hakua. Edesvastuuttomia. Vastuunsa pakenijoita. Toiseen ylemmyyden tuntoisesti suhtautuen.
Lyhyt on tuollaisten kananlento
Leikkivät leikkiä, on hlö joka ilmaisee olevansa haluttu, ts lietsojat säihkähtävät että nyt on taas joku heikentämässä heidän kuviteltua asemaansa, mustamaalaavat aikansa. Alkavat sitten elämään mallinnus ivaansa, (kun ovat saaneet omasta mielestää muita tarpeeksi alemmaksi, uhattomaksi heidän egoistiselle tärkeydelle) pakkomielteisiä kuvitelmiaan kiinnostuksesta, rakkauden torjunnasta. Mikä kiinnostus, Mikä rakkaus ?voisi tietysti kysyä (tuskin osaavat vastata) heillä vaan käsityskyvyn mukaan riittäisi se että korotestetaan haluttuna olemista, riipivää kosketusta toiseen.
Kuin toisen näkisi vain heidänkaltaisten silmien kautta.
Hakevat käsityskyvystään mallinnuksia, koska he omassa egoistisessa tärkeydessään eivät voi ymmärtää ettei ihmisten väliset kanssakäymiset ole oikeasti normaaleilla ihmisillä ko käsityksiin perustuvia.
Täytyisi käydä kysymässä, onko rakkautta ilmassa? Älä turhaan sitä pihtaile (rakkautta) anna tulla vaan.
Anna tulla vaan. Mitään riipivää pyllistystä, kihertelyä tms en rakkaudeksi luokittele. Kaiketi se on jokaisen ihmisen oikeus katsoa onko hlö sopiva (esittämään ts väittämään että olisi rakkautta tarjolla), siihen että sen ilomielin vastaanottaisi.
Täysin hölmöä. Järjettömän tyhjäpäistä.
Kertomuksin siitä, miten ovat aistivinaan ihmisestä sellaisia asioita, minkä haluavat kiinnostuksena, rakkautena esittää, koska sitä itse tarvitsevat.
Ripustautuvat noihin käsitteisiin, koska se iskostuu heidän omiin tarpeisiin.
Säälittävää. Toisen ihmisen halventamista, elävät ohi mahdolliset kohtaamiset, jäävät silti riipimään sopivissa tilanteissa, missä mahdollisuus on saada itsensä haluttavaksi korostavaa huomiota. Huomio itsessä, toinen ole kuin riipikuvana toisen mielessä.
Kaiken vähäisenkin aspektin menettäneenä, johon luotaisi perushuomio ihmisenä monien ihmisten joukossa, eikä yksistään.
Kuin pöyhkeilevän tärkeyden huipussaan vastaisivat "kulta pieni, rakas höpönassu kyllä tämä tästä", eläen keinotekoisen läheisyys illuusion varmuudella täyttä höyryä "suhdetta" toiseen, mikä on sairas tapa, liittää itsensä toiseen, täysin epäkunnioittavalla tavalla. Uskoen omien aistimusten perusteella pelkästään siihen okevan oikeus. Onhan noita parempiakin tapoja, muitakin ihmisiä olemassa, joiden kanssa ajatukset, aistimukset ovat todempia.
Mitä siinä oikein leikit, tulisi vastaus. Jos pystyisivät todellisessa elämässä edes keskustelemaan, heittäytyvät avuttomaksi, pöyhkeileväksi, jos kuvitelmat romuttaa.
Luulevat että heidän kanssaan tuollaisen leikin jälkeen haluttaisi keskustella, koska saavat, itsensä korostamisella muiden avustuksella, loukkauksillaan ihmiseen yhteyden, huomion, vaatien "selvitystä" tuntemuksilleen, ripustautumisoikeuden, pöyhkeilyn, nyrpeyden jos asiat eivät mene kuten toivoivat.
Mitään velvollisuutta ko kaltaisiin tuskin on. Etäisyysoikeus pitäisi noin sairaisiin saada pidettyä.
Missä jumala on kun lauma polkee paikoillaan.
Heidän tulisi kokeilla noita keinoja joihonkin todellisiin kohtaamisiinsa. Saisivat todellisen reaktion. Törmäys todellisuuteen voi joillekin olla ankea kokemus, paitsi jos ryhmä turvaa koklailut.
Sehän se olisi näky, kun todellisuudessa tulisivat osoittamaan sormella 10 centin päähän, sinä et myönnä kiinnostustasi! Haluut mua! Olet minusta kiinnostunut!
Jaa, niin mikä ettei, voisihan noin tehdä. Vaikea sanoa, miten tuollaiseen tulisi reakoida. Yön pikkutunneilla varmaan tuollaisia huudellaankin. Kännissä jonka jälkeen selittäisivät ettei ihan putkeen mennyt, tarkoittanut ihan npin kärkkäästi. No mutta netissä selvin päin.
Jotain omituista tuossa kyllä olla. Tuollainen huutaja, osoittelija asettautuu niin omituisella tavalla esille, ettei tuohon paljoa sanomista jää, siinähän jäät huutelemaan, osoittelemaan.
"Ystävällinen" mallintaja, "avioliittoterapeutti" pysäyttää kadulla, torjut rakkauden! Ota vastaan! Mikä on kun defenssit on tässä kohtaan päällä, kuka tahansa saa vaatia toisen päätä vadille! Rakkaus on suurenmoinen asia!
Oliko teillä siis kuinka läheiset välit, näin jälkikäteen kysyttynä? Suhtautumiset, ihmisenä kohtelemiset, arvostukset kohdillaan, ei tässä mitään ensitreffit alttarille meininkiä, muuten kysyi sopivuudesta, vaikka aina ei natsaa vaikka kuinka olisi profiloitu yhteensopivuus.
Työpaikalla kahviossa huudetaan, älä torju mun rakkautta!(kuin roikkuen toisessa, peläten yksinjäämistä) Tuo torjuu rakkauden! Kaverimme "Vilpittömän" tuntemuksen. Ei saa pelätä, kaverimme on jätte kiva, sen mitä siitä tiedämme. Pieni kysymys, siis torjutko ihmisen vai hänen rakkauden, jäi epäselväksi, lähdetkö kaverin kanssa ulos mutta rakkaus jää torjutuksi? Rakkaus parka, erottautuu ihmisestä.
Jaaha. Ei tämä kyllä todellisuudessakaan selkeältä näytä, paljoa keskusteltavaa tuolla tyylillä jää. Asettautuvat omituisesti.
Yleensä kyse on väärästä kiintymystyylistä, vain uutta stailausta vaille. Ehkä lukko jos toinenkin, nou hätä, lukkoseppä tai sorkkarauta, junalauta. Otsa hiessä on sinun koko rakkauspakkaus hankittava. Kohde kuoli, mutta rakkaus - se elää.
Työpaikan kahviossa kertoisivat, -sit mää strappailisin ja suutelisin joka kohtaa mitä vartalosta löytyisi, jollen olisi juuri tänä vuonna liian kaunis, odota muutama vuosi ilkeä narsku tuima tuijottaja, jonka näkemisestä kerroin no muutamille, ilmoittauduin huomio kisaan. (Muutama vuosi hurahtais, muissa merkeissä)
voisitko nyt pliis näyttää ne tunteesi avoimemmin, aistin jotain, itse olen tässä nyt epävarma, tai sitten, odotas, mitäs siihet tulit 😠. Kavereille äkkiä kerroin sitten että sulokkaan kaartuvan pyllyn näin, sakasin senoissa, vaikken mitään puhunutkaan, jos ne siitä jotain repi nettiin so ewhat. Mitäs siitä pidit? Peraa täällä olis pullaa tarjolla kih kih.
Mamma toi kiusaa. -olen pahoillani-
Ole hyvä tässä kaunis hymynpoikanen, ole hyvä mulle nyt. Kavereiden mielestä ryhmähali olisi paras vaihtoehto yhteisille hyvästeille, tämän suurenmoisen tarinan päätteeksi, kaikki yhdessä yhtä vastaan
Ööh
Tupla ööh
Eitästä todellisuudestakaan selvää saa.
Silloin on parasta laittaa universaalit ihmisyyden teoriat alulle ja kehiin.
Muutakaan tehdä voi.
Lietsojat ryhmittyisivät kadulle megafonin kansss: tissit, tissit, katsokaa tuo luuseri saa kohta nuoren naisen tissit tissit!joita on katsellut koko joukko sulhasia ennenkin kjäh kjöh!
Lähtekää messiin ryhmittäydytään, suhtei suhtei rakennetaa kaik yhess!
Onko ihguu, rrrrakastuuko, ihana! Ihana khjäh kjäh. Laitetaanko muutama (tuhat) trollausmesee,pilataan maineet jooko ihguu, kjäh kjäh. Mitäs heidän kohtaamis niinku irl tapahtu, revitään siitä hohdokas, kohokas! Eletään jooko tän jutun kautta, tiejetään kaikki, maailman navat ollaan! Megafoni täysille, huomioo, huomioo!
Hetkinen, noinhan ne tehnyt ihan faktisesti. Se on outo tilanne kun todellisuus lyö satirisoinnin. Mitäs tuohon nyt voisi sanoa. Muutama lensi yli käenpesän.
Kyll pitää sanoo jos ei rrrkastakaa, ku toine kuitennii nii
Jaaha. Joopa joo.
Ajattelevat että voivat tehdä noin, koska ovat ryhmittyneet keinotodellisuus illuusioihin, joissa vain heidän osoittelemat ovat näkyviä.
Todellisuudessa keinomaailman illuusioleikit ovat imaisseet ihmisiä mukaansa jotka heijastuvat kadulle jne
Uskovat ja eläytyvät. Köyhillä eväillä, elämänkäsityksillä ovat kuitenkin liikenteessä.
Tiedostamattomia todellisuudesta.
Ja sama kuvio ja tarinat, jokaisen huomio kisaan ilmoittautuneen kanssa. Egoistiset tärkeilijät pelästyvät oman nosteen vähenemistä.
Lietsojien tarinakuviot ovat aina samat, tämä yksi sai aika kovaa maineen trollausta osakseen, koska limittyi heidän kanssaan tajuamatta muuta kuin huomio nostetta. Astui toisen alentamistielle. Mitä pitäisi välttää.
Suhde vaara hälytys aste nostettu. Pakkomielle saada alennetuksi. Lietsonta vauhdittuu. Käsittelevät omia kipupisteitään, mallinnuksia.
Kun ovat aikansa itseään aivopesseet, kipuilevat jos ei haluttua romanssia synnykään todellisuudessa, väsyneinä he! Sen jo elivät yhdessä. Kipuilevat oikeaoppisen irtaantumiskuvio pohdintojen myötä. Ovathan he saaneet olla "mukana" myötä-ja vastamäessä (sick)
Sitä se illuusio teettää.
Sanovat vain so what? kun puolkaverit teinisugarhuumassa pönöttävät keinomaailman illuusioissa, heidän itsensä haluttamiskorottamis vinkkien myötä nettilietsontaan.
Egoististista nostetta, vähättelevät toisten alentamisia.
Lietsojat limittävät ne vanhanaikaisiin alitajuntaisiin alistamisleikki mieltymyksiin, positio oikeuksien korostamisiin. Mikä kerää ryhmään omanlaisensa, vaikenevat, puoltajat, mitään ymmärtämättömät omaa nostetta hakevat.
"Viattomasti" leikkivät teinipöhinää. Kuin ihmisten tulisi ryhmittyä tuolla tavalla ja suhtautua tuollaisiin lietsojiin kuin he oikeasti olisivat vain teiniryhmittymä kipuilemassa kanssakäymisten maailmassa (omia mallinnuksia). Elävät uudestaan tuota vaihetta elämässään päivä murmelina tahdilla.
Vähän enemmän odottaisi näkemystä, ymmärrystä ympäröivästä todellisuudesta ja kuka saa kenenkin elämään puuttua ja miten, ja erityisesti voiko kuvitella lähteä mukaan toisen alentamisiin ja nähdä sen sivutuotteena, so what?
Vähän enemmän.
Mitäs sanoisi todellisuudessa muuta kuin, mitäs siinä leikitte?
Hhmmm
Nämäkö on sulle suuria oivalluksia?
Oivalluksia? Tohtoritutkintoa näillä ole hakemassa, enkä uutta keksimässä.
Toteamuksia, tieteellisesti tutkittuja ja päteviä kylläkin. On on
Miksi moisia sekavasti kirjoitettuja sepustuksia yks toisensa perään.
@ pakotetaan lukemaan (vastavuoroisesti) kuin työntäisi (lietsojien) tuulettimesta lentäneen ptsdkan takaisin. Rutistaisi sen pieneksi palloksi kurkusta alas.🚽
👏
kiitos
Melkoista tulkintaa, olettamusta, vertailua. Kaikki päin mäntyä. Yksin oleva ei osaa elää ryhmässä, ei siinä mitään omahyväistä tai egoistista ole. Yksin on yksin. Muita ei ole.
Ei, vaikka aivorakenne väittää muuta. Kemikaalit vahvistavat aivorakenteen väärää kuvaa. Sekoittavat yhtä. Ja sekavaahan se on, olla yksi, mutta silti kaikkien keskellä. Yrittää mahtua kaavaan, johon ei mahdu. Yrittää voi, vaikka ikuisesti, mutta aina epäonnistuen. Yksi on väärin, aina väärin. Ja kun on yksi, ei tule mieleenkään hakea tukea monista. Monia ei ole. Monista ei saa irti tunnetta, ei egoistisuutta, ei ylemmyyttä. Sellaisia tuntemuksia ei ole. Yksi ei ole itsensä ylempi. Yksi ei ole itseään parempi. On vain yksi. Mutta jostain syystä yksi on väärin. Mutta se ei ole mahdollista. On vain yksi. Sitä yrittää korjata väärää, mutta se ei ole mahdollista. Muita ei ole. Jos muita ei ole, ei ole väärää. Mutta yksi on väärin.
En aio tehdä. Sinun ei tarvi sitä miettiä. Keskitytään vain omiin hyviin elämiimme. Meillä molemmilla on niin paljon hyvää. Mutta nyt keskityn töihini. Minulla on kiire. Hyvää viikonloppua kuitenkin
Olen nimittäin koko viikonlopun töissä.
Aijaa.
Sitä muuta tuohon voikaan todeta :D
:(( toivottavasti ei mulle
Haluan Sinut. Olet rakas. Voit ottaa milloin vain yhteyttä kulta.
Toivon että toiveesi toteutuu.
Ehkä osaltani kaikki oli tässä.
Minä olin ja jäin aina sivuhenkilöksi
kaikkien sinun rakkaidesi rinnalla.
Ehkä joskus ymmärrät miltä tämä aina tuntui.
Siksi toivotan vain viikonloput.
Otapa itse, kun aloitit suhteemme kerran
Ja kaikki hölmöt lukijat olivat sitä mieltä että oli juuri itsestä kyse. Herran peeveli ja paavali näitä
typeryksiä.
Irtiotto voi myös avata silmiä, näkemään asioita eri vinkkelistä. Yleensä kaikki ajatukset lähtevät omalta kantilta nähtynyt, siksi monesti kun kuulee toisenkin osapuolen näkemyksen, tilanne voi muuttua toisenlaiseksi? Etäisyyden otto voi olla toisinaan hyväkin juttu näkemään tilanteet toisenlaisessa valossa? Luottamus vs. luottamuksen puute on pohtimisen alla lähes aina, miksi tilanteet eivät kehity mieleiseen suuntaan? Onko tilanne liian herkällä, jolloin reakoinnitkin on normia vahvempia?
Miksei toinen vaan uskalla osoittaa kiinnostustaan toista kohtaan? Menneet tapahtumat voivat olla vaikuttamassa asiaan, voiko taustalla olla myös kolmansia osapuolia vaikuttamassa lopputulemaan? Haluaako toinen riskeeraa tilannetta silloin, jos pahimmassa tapauksessa on liian paljon hävittävää? Varsinkin, jos toisesta ei saa minkäänlaista tuntumaa? Asiat harvemmin ovat kovin mustavalkoisia?
Mitään voi.
Mä taas en tunnu unohtavan häntä miestä, päinvastoin. Tunteet vaan kasvaa. Tai unohtaa on väärä sana, kum kerran nähdään jatkuvasti. Parempi ilmaisu olisi päästä yli.