Olenko paha ihminen?

Huomionhakuinen narsisti hakee huomiota vastailemalla vaikka ei tiedä asioista mitään :)

Lähelle meni, äitini korostaa teoillaan vaan omaa hyvyyttään, oikeasti asiat joita hän tekee eivät olekaan loppujen lopuksi mitään hyviä...

Sellaista voimakasta passiivista aggressiota on ilmassa jota voi sanoa hyvin uhmaksi. Hyviin tekoihin on piilotettuna aggressio, joka ilmenee juuri sillä että hyvä pakotetaan ottamaan vastaan vaikka siitä kieltäytyisi sen vuoksi että se apu on täysin sopimatonta.

Kaikkeen hänen asioihin on liittyneenä tuo aggressio, lapsen pitäisi hymyillä vaikka hänet pakotetaan tekemään niinkuin äiti haluaa.

_En tiedä minkä verran sitten vaikuttaa että äitini isä oli rikollinen, ja on istunut linnassa kun äitini oli lapsi/ nuori. Äidillänikin on kova luonne vähän kuin rikollisilla jotka kiristävät muita...

Piruoksalla kirjoitti:

Lähelle meni, äitini korostaa teoillaan vaan omaa hyvyyttään, oikeasti asiat joita hän tekee eivät olekaan loppujen lopuksi mitään hyviä...

Sellaista voimakasta passiivista aggressiota on ilmassa jota voi sanoa hyvin uhmaksi. Hyviin tekoihin on piilotettuna aggressio, joka ilmenee juuri sillä että hyvä pakotetaan ottamaan vastaan vaikka siitä kieltäytyisi sen vuoksi että se apu on täysin sopimatonta.

Kaikkeen hänen asioihin on liittyneenä tuo aggressio, lapsen pitäisi hymyillä vaikka hänet pakotetaan tekemään niinkuin äiti haluaa.

_En tiedä minkä verran sitten vaikuttaa että äitini isä oli rikollinen, ja on istunut linnassa kun äitini oli lapsi/ nuori. Äidillänikin on kova luonne vähän kuin rikollisilla jotka kiristävät muita...

Lue lisää

Mä en ymmärrä miten ketään voi pakolla auttaa.

jopaagressiivisesti kirjoitti:

Mä en ymmärrä miten ketään voi pakolla auttaa.

Siten että auttaja tyrkyttää sinulle koko ajan jotain ja sinä kymmenen tyrkytyskerran jälkeen ajattelet että se loppuu kun otat vastaan. Tyrkyttäjä ei lopeta ennenkuin olet ottanut avun vastaan. Se on pakottamista ja vainoamista, samaa kuin aggressiivinen kotikaupustelu. Ota vastaan tai muuten kiusaan sinua jatkossa koko ajan..niin kauan kunnes otat. Vaikka sanot ettet ota ei se tehoa...
Kotikaupustelijasta voi ilmoittaa poliisille mutta kotona olevasta piilo- aggressiivisestä hyväntekijästä et voi.

Se ettei henkilö lopeta vaan alkaa vainota, on uhkailua. Se on samaa kuin eräs henkilö kerran rakastui ja kun rakkauden kohde ei ollutkaan suostuvainen, henkilö alkoi vainota kohdetta. Se on uhkailua, eikös? Kyse on varmaan aika samanlaisesta ilmiöstä.

Piruoksalla kirjoitti:

Siten että auttaja tyrkyttää sinulle koko ajan jotain ja sinä kymmenen tyrkytyskerran jälkeen ajattelet että se loppuu kun otat vastaan. Tyrkyttäjä ei lopeta ennenkuin olet ottanut avun vastaan. Se on pakottamista ja vainoamista, samaa kuin aggressiivinen kotikaupustelu. Ota vastaan tai muuten kiusaan sinua jatkossa koko ajan..niin kauan kunnes otat. Vaikka sanot ettet ota ei se tehoa...
Kotikaupustelijasta voi ilmoittaa poliisille mutta kotona olevasta piilo- aggressiivisestä hyväntekijästä et voi.

Se ettei henkilö lopeta vaan alkaa vainota, on uhkailua. Se on samaa kuin eräs henkilö kerran rakastui ja kun rakkauden kohde ei ollutkaan suostuvainen, henkilö alkoi vainota kohdetta. Se on uhkailua, eikös? Kyse on varmaan aika samanlaisesta ilmiöstä.

Lue lisää

Vihdoin se on kirjoitettu tähän eli tuo viimeinen kappale, rakastu yksipuolisesti omaan kuvitelmaansa ja kun ei saanut sille vastakaikua, niin alkoi vainoaminen. Ja uskomattominta oli, että syytti vainoamaansa narsistiksi, joten sai ns. apujoukot mukaan toimintaansa. Heille oli siis valehdeltu ovelasti, niin ovelasti, että yksipuolisesti rakastunut sai jopa yhden firman autot ajelemaan ja kiihdyttelemään vaarallisesti ohitellen. Niitä hetkiä ei unohda, koska siinä on vainottu aivan syyttömiä ihmisiä. Miksi? Mikä saa ihmisen toimimaan lähimmäistään kohtaan mielivaltaisesti ja yrittää vielä maalailla kaiken muiden kuin itsensä syyksi?

Piruoksalla kirjoitti:

Siten että auttaja tyrkyttää sinulle koko ajan jotain ja sinä kymmenen tyrkytyskerran jälkeen ajattelet että se loppuu kun otat vastaan. Tyrkyttäjä ei lopeta ennenkuin olet ottanut avun vastaan. Se on pakottamista ja vainoamista, samaa kuin aggressiivinen kotikaupustelu. Ota vastaan tai muuten kiusaan sinua jatkossa koko ajan..niin kauan kunnes otat. Vaikka sanot ettet ota ei se tehoa...
Kotikaupustelijasta voi ilmoittaa poliisille mutta kotona olevasta piilo- aggressiivisestä hyväntekijästä et voi.

Se ettei henkilö lopeta vaan alkaa vainota, on uhkailua. Se on samaa kuin eräs henkilö kerran rakastui ja kun rakkauden kohde ei ollutkaan suostuvainen, henkilö alkoi vainota kohdetta. Se on uhkailua, eikös? Kyse on varmaan aika samanlaisesta ilmiöstä.

Lue lisää

Pätee tuo minusta muuhunkin kuin kotiauttajaan. Samaa taktiikkaa voi olla muualla.

Jopa hiukan tällä palstalle joskus ilmenee.

Siis esim. mulle ei ole tarjottu apua fyysisten vammojen kanssa vaan halutaan päästä tonkimaan mun taiteellista sisintä.

Anteeksi tulin tänne jatkamaan hieman koska ketju johon jatkoin monologia suljettiin.
Niin siis siitä "avusta" jota ihmiset on varsin halukkaita tarjoamaan minulle, eli tonkimaan sisäistä maailmaani, niin minä en saa siitä mitään, eikä se ole minulle mielenkiintoista. Se on mielenkiintoista vain heille...

Kuitenkaan innokkaista auttajista (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) ketään ei haittaa vaikka en pystyisi liikkumaan tms.

Tosi empaattista ?

Mä olen nyt paljastanut ainakin kaikkein salaisimman motiivini. Joskohan nyt helpottaisi....
Siis että motiivini on motiivi. Ja asia on todella tarkkaan tutkimani. Pohdin asiaa kuumeisesti 30 vuotta. Ja siitäkin löytyy todisteita.

Tosin sain sieltä luurista myös neuvon ottaa ideaa jonkun toisen suomalaisen taiteilijan teoksista. En muista nimeä. Ja sitten multa kysyttiin : "Ai ootko niinku semmonen malli kun muut maalaa ?"

Piruoksalla kirjoitti:

Siten että auttaja tyrkyttää sinulle koko ajan jotain ja sinä kymmenen tyrkytyskerran jälkeen ajattelet että se loppuu kun otat vastaan. Tyrkyttäjä ei lopeta ennenkuin olet ottanut avun vastaan. Se on pakottamista ja vainoamista, samaa kuin aggressiivinen kotikaupustelu. Ota vastaan tai muuten kiusaan sinua jatkossa koko ajan..niin kauan kunnes otat. Vaikka sanot ettet ota ei se tehoa...
Kotikaupustelijasta voi ilmoittaa poliisille mutta kotona olevasta piilo- aggressiivisestä hyväntekijästä et voi.

Se ettei henkilö lopeta vaan alkaa vainota, on uhkailua. Se on samaa kuin eräs henkilö kerran rakastui ja kun rakkauden kohde ei ollutkaan suostuvainen, henkilö alkoi vainota kohdetta. Se on uhkailua, eikös? Kyse on varmaan aika samanlaisesta ilmiöstä.

Lue lisää

Sehän on itsestäsi kiinni koko juttu. Aseta rajat tälle "avun tyrkyttäjälle". Ei se muuta tarvitse kuin , että avaat suusi ja sanot kiitos ei.

Mä olin tosi pitkään sellasessa pakko hymyillä tilanteessa, niin siksi nyt purkautuu tätä valitusta palstalle...
Kun siis kovasti hermostovaurioituneena ei voi kauheesti alkaa väittelemään kun hyvä jos pystyy äänen muodostamaan, sitten joutuu alistumaan ihan sietämättömiinkin juttuihin...

Mä olen suorastaan tekohymyilyn ammattilainen. Aina kun nuorempana kuljin psykopaattini kanssa kaikki saivat minusta varsin iloisen hymyilevän vaikutelman aivan kateellisiksi asti.

Siis kun ennen hermostovaurioita tuo hymyily minulta sujuvasti sujui, nyt mä alan osata taas jokseenkin...

Mut mä en näytä mitenkään vihaiselta tässä kritiikissänikään. Enemmänkin tässä itekseni naurahtelen näitten viestien väliin.

poiuytrdsxcv, Vaikutat ihan mukavalta.

No Kiitos :)

Mä olin ennen semmoinen että yritin olla muiden toivomusten mukainen, mutta en nyt enää :)

Ne toivomukset oli vähän liian huonoja, minusta toivottiin ihan liian hirveää...

Minäkin.

Kiva että rohkenet olla itsesi. Aitous ja peittelemättömyys kaikessa(hyvässä ja pahassa) muodossaan on mun mielestä kauniimpaa ja merkityksellisempää, se johtaa johonkin.

Kyllä on sekopäistä juttua. Mitä ihmettä oikein yritätte sanoa? Ei näissä jutuissa ole päätä ei häntää. Elättekö oikeaa todellista elämää vai onko juttunne jostain mikämikämaasta?

Ei.ymmärrystä kirjoitti:

Kyllä on sekopäistä juttua. Mitä ihmettä oikein yritätte sanoa? Ei näissä jutuissa ole päätä ei häntää. Elättekö oikeaa todellista elämää vai onko juttunne jostain mikämikämaasta?

Lue lisää

Siis pitäisi olla järkeä sitäkö yrität sanoa?

Enpä tiedä. Oudoksuttaa kyllä tuo, että joku voi jumittua johonkin kohteluun...ei kyllä ketään auta jos ei pääse kaltoinkohtelusta yli. Kaikkein vähiten uhria itseään. Joten silloin psykopaatti/narsisti on päässyt tavoitteeseen. Mutta: ei ko tyyppi tunne mitään nautintoa, koska hänellä ei ole tunteita. Summa summarum: kohde on katkera - siksi että hän ei ole saanut rakkautta/ huomiota. No kuka p*ru tuollaiselta kylmältä äidiltä tarvitsee sitä? Ei kukaan normaalilla tunneälyllä varustettu tarvitsekkaan.

Ei.oikein.älyä kirjoitti:

Enpä tiedä. Oudoksuttaa kyllä tuo, että joku voi jumittua johonkin kohteluun...ei kyllä ketään auta jos ei pääse kaltoinkohtelusta yli. Kaikkein vähiten uhria itseään. Joten silloin psykopaatti/narsisti on päässyt tavoitteeseen. Mutta: ei ko tyyppi tunne mitään nautintoa, koska hänellä ei ole tunteita. Summa summarum: kohde on katkera - siksi että hän ei ole saanut rakkautta/ huomiota. No kuka p*ru tuollaiselta kylmältä äidiltä tarvitsee sitä? Ei kukaan normaalilla tunneälyllä varustettu tarvitsekkaan.

Lue lisää

Mitää tylsempää ookkaa ku ihan normaali trolli jolla oo ees visioo.

Ei.oikein.älyä kirjoitti:

Enpä tiedä. Oudoksuttaa kyllä tuo, että joku voi jumittua johonkin kohteluun...ei kyllä ketään auta jos ei pääse kaltoinkohtelusta yli. Kaikkein vähiten uhria itseään. Joten silloin psykopaatti/narsisti on päässyt tavoitteeseen. Mutta: ei ko tyyppi tunne mitään nautintoa, koska hänellä ei ole tunteita. Summa summarum: kohde on katkera - siksi että hän ei ole saanut rakkautta/ huomiota. No kuka p*ru tuollaiselta kylmältä äidiltä tarvitsee sitä? Ei kukaan normaalilla tunneälyllä varustettu tarvitsekkaan.

Lue lisää

No kaltoinkohtelusta pääsee juurikin yli sillä kun käy läpi ne kohdat jotka on tarkoitus seuloa pois päästään ,muutoin ne jää sinne muhimaan aivan kuin olisi hyväksynyt ne omiksi ajatuksikseen . Mutta kritisoimalla saa tehtyä eron toisen ja oman ajatuksen välille. Muutoin ainakin mulle käy niin että omaksun sen toisen ajatuksen jonka olen kuullut jos en kritisoi sitä päässäni. . Mä olen silmin nähden fiksumman näköinenkin ihminen aloitettuani kritisoinnin. Mä olin ihan pilhalla kun aivovaurioisena vaan otin kaiken puheen vastaan aivoihini.

Saa ikäänkuin kritisoimalla eriteltyä ajatuksensa: "No se oli sen ajatus, mä en sitä omaksu !" Mitä räikeämpi kritiikki sitä selvemmin tuon rajan ja eron toisen ja itsensä välille saa tehtyä. Eli auttaa varsinkin siihen jos rajoja on rikottu verbaalisesti. Se on tavallaan kuin verbaalisten rajojen laittamista takaisin paikoilleen. En koe jumiutuneeni, vaan edistyväni koko ajan aika nopeasti kritisoidessani. Mielenkiintoinen kokemus.

Luurikokemuksessa ihmetytti vielä se että näin jälkikäteen muistellen aika moni kuulosti ikäänkuin pelleilevältä. Sekin minua kummastuttaa, onko se nykyinen keskustelukulttuuri sellainen vai mistä se teennäisen pelleilyn ilmapiiri tulee keskusteltaessa niinkin vakavista asioista kuin esitin , siis esim. vammautuminen päästä varpaisiin. Miksi siihen saa pelleilyltä kuulostavia vastauksia, en ymmärrä sitä koska itse en koskaan ole keskutellut sillä tavoin enkä keskustelisi. Olen kyllä usein koominen, mutta en esim. toisen vammauduttua päästä varpaisiin.

Koen että monin tavoin kustannuksellani pelleiltiin. Esim. jossain ensipuheluista ensi-istumalta minulle ehdotettiin 15 vuotta kestävää terapiaa. Joku vitsihän sen täytyy olla koska jos oikeasti aloittaisi jonkun terapian niin varmaan se lähtisi liikkeelle jostain 12 kerran terapiasta. Joku tosin sitten sanoi minulle, että mutta hänkin on joutunut käymään 15 vuotta. Ja sen takia minunkin pitäisi ?
Kauhea määrä kaikkea tuollaista juttua keskustelujen suhteen hyvämuistiselle ihmiselle. Se on aikamoinen taakka aivoille. Kritisosoimalla sen saa helpoiten poistettua päästä toistamasta ja toistamasta samaa nauhaa. Kerroin luuriin etukäteen senkin että aivoillani on tapana toistaa toisten puheita kuin nauhalta , se liittynee Aspergeriin.
Jos joku kertoisi mulle noin, niin mä ainakin miettisin mitä mä sinne nauhalle sanon.

Mun mielestä kriittiseen ajatteluun ei kannattaisi suhtautua negatiivisuutena, vaan kehittävänä, sä tavallaan aktivoit sun aivosoluja kun sä ajattelet kriittisesti ja se alkaa vähitelleen kehittää älyä jopa aivovammauteneella. Erittäin positiivista ja optimistista toimintaa. Ja auttaa sinua löytämään UUSIA ajatuksia.
Mun mielestä kannattaisi kehittää "kriittisen ajattelun terapia"

Ilman kriittistä ajattelua ajatuksista ei helposti tule oikeasti todella uusia.

Sä jämähdät sua huonosti kohdelleiden tasolle, jos et ajattele kriittisesti !!!!
Jos sä hyväksyt että ihmisiä saa kaltoinkohdella oletko eettinen ?

Tarkoitan siis ihan ajatusta mielen sopukoissa. En sitä että koko maailman vois korjata kuntoon.
Mulla on 40 vuotta ollet mielen sopukoissa ajatus, etten hyväksy kenenkään kaltoinkohtelua , koin että luureissa tuo ajatukseni yritettiin muuttaa kaltoinkohtelun hyväksyväksi ja mulle tuli siitä paljon pelkoja.

Tällä kritisoinnilla koitan poistaa tuon manipuloinnin aivoistani. Koska kaiken järjen mukaan pitän parempana ajatusta, ettei hyväksu kaltoinkohtelua ollenkaan, en halua että mulle "autetaan" päähäni huonompia ajatuksia kuin mitä siellä on ennestään ollut ennen aivovauriota.

Kaikki mikä oli mulle 40 vuotta päivänselvästi epäeettistä, ei sitten yhtäkkiä ollutkaan luuriin soitettuani. Se oli elämäni karmeimpia kokemuksia aivovaurioiselle päälleni.

Mä koen että nimenomaan eettiyys tekee hyvää mielenterveydellekin. Ainakin mun

http://www.criticalthinking.org/pages/critical-thinking-development-a-stage-theory/483

löysin tuollaisen, en vielä ehtinyt perehtyä

Monet kun nimittää kriittistä ajattelua negatiiviseksi ajatteluksi.
Ei se ole objetiivisesti ottaen negatiivista ajattelua jos suhtautuu joihinkin tiettyihin ajatuksiin kriittisesti vaikka sen voikin kokea negatiiviseksi ajatteluksi sen ajatuksen jota kriittisesti tarkastellaan, kannattaja...

Just noin, minulla tarttuu tosi vahvasti muiden mieli minuun, just sen ymmärtää syvästi. . Ja se ei lähde irti ku kritiikillä eli vähän lopettamalla ymmärtämästä asiaa eläytymisella toisen mielen kautta.

Kiva toi kriittisen ajattelun sivusto. Taas tuli mieleen mitä olisin saanut luuriin menneellä 1000 eurolla. Tollasen kriittisen ajattelun sertifikaatin...Se olis ollut hieno :)

Mä koen että autistisuus vois olla lähinnä sitä että ikäänkuin aivojen sisäpuolisen ajattelun aivotoiminnot on aktiivisempia kuin muut aivotoiminnot. Ja henkilö on vähän niinkuin piilossa siellä luun takana.

poiuytrsdfg kirjoitti:

Mä koen että autistisuus vois olla lähinnä sitä että ikäänkuin aivojen sisäpuolisen ajattelun aivotoiminnot on aktiivisempia kuin muut aivotoiminnot. Ja henkilö on vähän niinkuin piilossa siellä luun takana.

Lue lisää

Eli niinku vastakohtana et ulkopuolinen olisi heikentynyt.

Mulla on mieli tylsistynyt pahasti, tosi vaikee ajatella nykyisin ja on vain yksi ajatus, ei vaihtoehtoja. Ehkä tuon sivuston lukeminen auttaisi. Nuorempana olin kriittisempi mut tosi vaikeaa kun silti se toinen oli vahvempi, se oli niinku ylävirtaan soutamista. Yritin pitää toisen pois estämällä. Mut tuo kriittisyys vois olla parempi, elen sitä tehnytkin nyt viimeaikoina.

Joo siis juurikin ulkopuolinen heikentynyt ja mulle kun kävi sitten niin että Aspergerpiirteiden lisäksi hermostovaurioiduin sillä tavoin mikä vielä Aspergeria moninkertaisesti voimakkaammin heikensi ulkopuolista, siis oireita kuten osittaista aistien halvaantumista. Niin yhteys ulkopuoliseen heikentyi minulle aivan ennennäkemättömällä tavalla

Mutta oli todella loukkaavaa sellainen "psykologisointi" luureissa ihankuin tuo kaikki jotenkin johtuisi minun ajattelustani tai tunteistani. Se johtuu ihan kehon hermosoluista oikeasti.
Eikä niitä ajattelulla herätetä siitävain. Ravinnolla sain varmaan jotain aikaan sitte kun sain vähän paremmin ruokaa.

Päinvastoin minulle aiheutettiin ajattelu- ja tunneongelmia alkamalla vielä niitäkin sorkkimaan samaan syssyyn.
Sitä paitsi uskon heidän olleen lääketieteellisestikin väärässä. Ei liian paljon hermostovaurioitunutta tai alentuneessa tajunnantilassa olevaa varmaankaan lääketieteellisestikään kuulu laittaa psykologiseen keskusteluterapiaan siinä tilassa. .

Täälläkin kirjoiteltiin ettei alkoholistejakaan välttämättä oteta humalaisina keskusteluterapiaan ja uskon tuon hermostovaurion vaikuttaneen vielä alkoholinkäyttöä enemmän.

Itse siis en kuitenkaan ole käyttänyt enkä käytä alkoholia. Otin vain esimerkiksi.
Mutta menin tuon hermostovaurion saatuani aluksi humalaisen kaltaiseen tilaan voimakkaasti.

Vielä ainakin yksi kritiikki liirtyen palstan aiheeseen.
Miksi ihmisen pitäisi mennä moneksi vuodeksi terapiaan asiasta jonka suurinpiirtein voi ratkaista vain sanomalla: "Äitini on psykopaatti ja sillä selvä ! "
Ja siitä se sitten lähtee ihan luonnollinen sopeutumisprosessi asiaan ihan itsestään.

Ja moin kun sain aivovaurion että mun olisi haluttu lopettavan vielä se vähäinenkin järjenkäyttö mitä vielä oli jäljellä.

Sain neuvoja kuten: "Etkö sä väsy koko ajan yrittää kaikkea ymmärtää ? Eikö olis parempi lopettaa yrittämästäkään ? "

Mutta mun aivovaurioisetkaan aivot ei meinannu millään voida sulattaa noin epäloogista ajattelua ja olo vain huononi.

Muualla sentään tajuttiin että elämä on paljon kevyempää sitten kun ymmärtää....

Semmonen juttu vielä, että vähän autistisen henkilön ei ehkä kannata kauheesti kertoa muille aivotoiminnoistaan kuten mä tein innostuksissani luettuani paljon neurologiaa, koska ihmiset saattaakin käyttää sitä neurologista infoa jostakusta ihmisestä enemmänkuin tuon ihmisen kiusaamiseen narsistisesti kuin tuon ihmisen eduksi eli oikeaksi avuksi.

https://www.youtube.com/watch?v=vpQgii4Hf0U

ompa näihin baletteihin kätketty vanhaa viisautta elämän salaisuuksista....

vähän tuohon tyyliinhän narsistin uhrille käy kuin tuon paholaisvelhon rakkaalle...

Mut kannattanee olla kriittinen ennenkuin kokeilee.
Mutta voi niitä varmaan herätellä luonnonmukaisemmin toimin.

phajahyvä. nojaa.. sähköä käytettiin aiemmin tappamiseen. vaikka sitä annosta pienentää niin se silti tuhoaa soluja, tappaa niitä. miten voi sen ajatella parantavan ihmistä?

Tämä päivä tuntui tosi pelottavalle.
Tämä on kauheaa kun minä näen kirkkaasti lähes kaiken mitä minun psykopaatti tekee, muttei mukaan muu...
...ehkä siksi kun vain minä tiedän hänen tekemistensä piilevämmät merkitykset kun merkityksistä 40 vuotta puhuin hänen kanssaan muttei varmasti kukaan muu...Siis juurikin njiistä merkityksistä mitä "ihmiset ei ymmärrä".
Meillä oli paljon ikäänkuin salaisia keskusteluja...joissa toki lähinnä minä puhuin, mutta kyllä psykopaattikin siinä sivussa omia omituisia ilmauksiaan...

Ihan naurettavaa että joku joka ei ole psykopaattiani nähnytkään kuvittelee tietävänsä hänet paremmin kuin minä. miten maailmassa voi olla mitään niin älytöntä.

Joo siis sen mukaan miten merkityksellistän maailmaa minun psykopaattini tekemiset ovat varsin epäeettisiä siinä määrin että tuottavat minulle voimakasta pahoinvoinnin tunnetta kun sitä ajattelee. Ja koen että hän yrittää hajottaa minut niin että jotenkin sortuisin epäeettisyyteen tahtomattani. Tunne on hirveän pelottava.

Haluaisinkin julkisesti irtisanoutua kaikista hänen tekemisistään paitsi niistä muutamasta jotka ovat konkreettisesti ajatellen oikeita tekoja kysyyssä olevassa asiassa. (vaikka tosin psykopaattini motiivit voivat olla kauaskantoisesti hämäräperäiset.) Mutta hän on tehnyt joitakin sellaisia tekoja puolestani auttaakseeni toista ihmistä, jotka olisin tehnyt jos hän ei olisi tehnyt. Hän joskus tulee väliin tekemään hyvät teot puolestani. Tavallaanhan sekään ei aina ole minun etuni. Mutta pääasia että nuo teot on tehty.

Tietyllä tapaa minua kiinnostaisi aivokuvat itsestäni ja pykopaatistani. Jos minun pitäisi arvailla niin minulla on suurempi ja hänellä pienempi amyglada. Kiinnostaisi olenko oikeassa :)
Tuollakin tavalla minun logiikkaani voisin hieman testata.

Minulla on kerran lapsena otettu jonkinlainen aivokuva. Minulla on hämärä muistikuva että kuva oli normaali mutta että joku osa suhteessa johonkin toiseen osaan oli hieman kaikkein tyypillisintä pienempi tai suurempi. Mutten muista tarkemmin. Kiinnostaisi nyt mikä osa se oli ja miten päin.

Mutta yhteiset neurologian opintoni psykopaattini kanssa eivät ehkä olleet aivan hyvä juttu, koska hän on käyttänyt ja käyttää tietoja manipuloimiseeni.

Olen antanut neurologista infoa itsestäni viitisen vuotta sitten jotta se osattaisiin huomioida hyvässä eettisessä tarkoituksessa. Tuota tietoa on käytetty epäeettiseen tarkoitukseen.

Nähdäkseni minun tulisi pysyä erossa psykopaatistani jottei hän pääse vahinkoa aiheuttavasti manipuloimaan minua. Selitin tuota luureihin monta vuotta sitten, eikä minua silloin tuettu tuon asian varmistamisessa edes vaikka sanoin että asia on akuutti.

Merkityksistä. Olen puoli elämääni keskustellut psykopaattini kanssa niistä erilaisista merkityksistä joita ilmöille voidaan antaa. Mielestäni psykopaattini käyttää tuotakin tietoa epäeettisesti.

Pintapuolisesti jotkin hänen toimensa voivat olla ok, mutta takana voi piillä jotakin mitä tuottaa sitten myös epäeettisiä merkityksiä.

Ja minä olen sitten ekspertti kääntämään näitä merkityksiä eri kulttuurien kielille.

Joitakin viikkoja sitten sanoin psykopaatilleni että taiteessa on sekin kiva että voi itse luoda merkityksiä. Minun psykopaattini siinä naureskeli että: "Ja ei vain taiteilijana, kun kyllähän kaikki muutkin ihmiset keksii vaikka minkälaisia merkityksiä asioille !!!" (

Hänelläkin varmaan on silmiensä edessä kuva siitä kuinka minun elämälleni on sosiaalisesti keksitty mitä hullunkurisempia merkityksiä...ja välillä ihan päinvastaisiakin eri maissa...

Ja sillä että nämä merkiykset ovat menneet keskivertoa hullunkurisemmiksi on mielestäni jotakin tekemistä sen kanssa että äitini on psykopaatti.

Selitin luuriinkin aika alkuun tätä asiaa, että pelkoni syntyy siitä, että koen että minut yritetään saada syyllistymään tahtomattani johonkin epäeettiseen tai vähintääkin minut yritetään saada vain vaikuttamaan jotenkin epäeettiselle, jotta minuun kohdistuneet epäeettisyydet eivät paljastuisi.
Joku siellä sanoi että kuulostaa loogiselle kun tarkemmin selitin. Mutta silti homma ei lähtenyt ratkeamaan oikeinpäin.

Koska siis mulla ja mun psykopaatilla on pohjimmiltaan henkiseltä kannalta ajateltuna päinvastaiset päämäärät.
Sanoin tuossa joulun aikaan psykopaatilleni: "Että kun minä kuitenkin haluan mennä Jumalan tietä !"
Ja minun psykpaattini siihen ponneikkaasti: " Ja minulla on sitten aivan toisenlaiset päämäärät !!!"

Eikä tää nyt muutenkaan tavalliselle perhemeiningille tunnu että millaista sen kuvittelisin olevan, vaan vaikuttaa sille että psykopaattini on maailmassa lähinnä muissa tehtävissä kuin perhehommissa.

Ja kyllähän hän luontevammin suhtautuu noita-akka nimitykseen kuin vaikka äiti nimitykseen näin yksityisoloissa. On minullakin sentään juurista valmistettu tosin torilta ostettu varpuluuta keittiönovessa, mutta se on vain koristetarkoituksissa. En ole itse noita.

Jos mä saisin määrätä asioiden hoidosta, minä muuttaisin systeemejä niin että valeita ja kierouksia paljastettaisiin enemmän mutta samassa suhteessa niitä valehtelijoita ja kieroilijoita armahdettaisiin ,

Mutta en oikeen enää haluisi äitiin tai kamuihinsa yhteyttä.

Olisipa tuommoisen viisauden tajunnut vuosikymmeniä sitten mikä tuli minua nyt netissä vastaan:
"kieltäydy laskemasta standardejasi sopeutuaksesi niihin jotka kieltäytyvät nostamasta omiaan. "

poiuytrdsxvb kirjoitti:

Jos mä saisin määrätä asioiden hoidosta, minä muuttaisin systeemejä niin että valeita ja kierouksia paljastettaisiin enemmän mutta samassa suhteessa niitä valehtelijoita ja kieroilijoita armahdettaisiin ,

Lue lisää

Minulle on kyllä hoidossa validoitu vanhempani mukaanlukien puhuvani totta, ja että asiat ovat jokseenkin niin kuin olen täähän mennessä hahmottanut. Niin että en minä tarvitse mitään tunnustuksia sieltä päin enää ainakaan siitä että olisin näissä asioissa ihan kujalla tai harhainen. Monessa muussa asiassa ja elämänpiirissä (tai piirittömyydessä) sitten varmaan sitäkin enemmän. Kunpa voisikin elää vain siellä korkean tason terapiamaailmassa missä sentään tunnistetaan asioita jokseenkin oikein eikä ole koko ajan epäilyksen alainen, paitsi ehkä potilastovereiden taholta.

Viitaten tuohon aiempaan väkivaltakeskusteluun, niin varmaan aika paljon on joissain paikoissa sitä, että kun ei ole se uhrikenttää raivoisana yksinvaltiaana hallitseva miehen pahoinpitelemä aikuisnaisuhri, niin asiaa on kovin vaikea tuoda esiin, ellei sitten halua tulla loukatuksi mitä järkyimmin tavoin. Ihan kuin se olisi minun vikani että pahoinpitelijäni ovat poliittisen epäkorrektisti naisia ja äiti-immeisä. Ihan sitä kokee, että pitäis anteeksi pyydellä tätä seikkaa.

poiuytrdsdfg kirjoitti:

Mutta en oikeen enää haluisi äitiin tai kamuihinsa yhteyttä.

Minusta tuntuu että nuo naikkoseni "kamuineen" tunkeutuvat ihan oma-aloitteisesti elämääni kummallisesti mitä kaukaisempia teitä... Vaikka kuin pitäis ovensa visusti kiinni.

poiuytfrdszxc kirjoitti:

Selitin luuriinkin aika alkuun tätä asiaa, että pelkoni syntyy siitä, että koen että minut yritetään saada syyllistymään tahtomattani johonkin epäeettiseen tai vähintääkin minut yritetään saada vain vaikuttamaan jotenkin epäeettiselle, jotta minuun kohdistuneet epäeettisyydet eivät paljastuisi.
Joku siellä sanoi että kuulostaa loogiselle kun tarkemmin selitin. Mutta silti homma ei lähtenyt ratkeamaan oikeinpäin.

Lue lisää

Sitähän se lapsuudessa ja nuoruudessa on. Lapsen lavastaminen ja syyttäminen mitä nyt vaan mieleen juolahtelee.

Minä en ainakaan armahda, kun ei olla mitään pyydettykään.

sihoieih kirjoitti:

Minä en ainakaan armahda, kun ei olla mitään pyydettykään.

On aika helpottavaa jos voi löytää rakkaudentunnetta niitä kohtaan jotka on loukannu. Ei tarkoita et pitäis hyväksyä tai olla niiden kaa tai et ne olis sit hyviä tai oikeessa. Ne toimii niinku ne on ohjelmoitu/kasvatettu eikä sillä ole sun ominaisuuksien kanssa niin paljon tekemistä.

No mun psaykopaatin päämäärät on enemmän tuhoavia ja mun uutta rakentavia nähdäkseni.

Armahtaa haluanen itsekkäistäkin syistä koska sisimmälläni on parempi olla aiheuttamatta karkeita asioita kuten rangaistuksia. Mutta totuuksia paljastelen mielelläni silleen pehmeästi ja lempeästi.

sihoieih kirjoitti:

Minä en ainakaan armahda, kun ei olla mitään pyydettykään.

Minä keksin nyt oman tavan eritellä anteeksiannon ja armahduksen .
Eli ajattelen että vääryys tuodaan esiin , paljastetaan, eikä se ole millään selitettävissä joksikin muuksi kuin vääryydeksi, eikä sitä tarvitse antaa anteeksi ainakaan pyytämättä, mutta vääryyden tekijä saa elää rauhassa ilman minkään tasoisia tai varsinkaan konkreettisia rangaistuksia ihmisten taholta .

Mutta eihän tuo kaikkeen päde. Lain on kuitenkin pädettävä kaikkiin tietenkin.

Tarkoitan sitä että tuhon aiheuttaminen pitää pyrkiä estämään, mutta koskien rankaisemista huomioida ettei ihminen saa valita aivojaan eikä päättää kaikista sen toiminnoista itse. Koin tuon rankimman päälle aivovauriossa.

Oli tosi pelottavaa kun yhtäkkiä aivot ja koko kehon hermostio ei toimineetkaan yhtään kuten aiemmat 40 vuotta.

Siksikin tuntui typerältä keskustella niissä luureissa tuolloin persoonallisuudestani. Siis siitä millainen olin 40 vuotta ja olin edelleen sisimmässäni vai siitä millaisena ilmenin ulkoisesti vaikeasti hermostovaurioituneena ? Kipristelin luurissa hirveissä tuskissa kun aivovaurion oireista tehtiin minun persoonallisuuteni piirteitä. Tuntui henkiselle kidutukselle kauheimmalle mahdolliselle miltei. .
Tänään koen ulkoisestikin hieman enemmän aivovauriota edeltänyttä itseäni-.

"vääryyden tekijä saa elää rauhassa ilman minkään tasoisia tai varsinkaan konkreettisia rangaistuksia ihmisten taholta."

Mutta kun eihän edes eikä etenkään uhri saa? Niin miksi vääryyden tekijä saisi? Ihmisillä kun on tarvetta ottaa joku tikunnokkaan räävittäväksi iman tutkimisia ja tuntemisia vain koska se sattuu olemaan otollinen ja puolustuskyvytön joillekin yhteisössä tai itsessä kiertävien pahan ja kauhean projisoinneille. Samoin kuin syylliseksi todetut saattavat saada olla varsin rauhassa, vaikka tekoset olisi todennettu ja kaikkien tiedossa, mutta niitä ei yhteisön arvostuksissa pidetä niin kauheina, ja osin jopa puolustettavina, koska on nainen, söpö, koulutettu ym.

poiuytrdszxcv kirjoitti:

Tarkoitan sitä että tuhon aiheuttaminen pitää pyrkiä estämään, mutta koskien rankaisemista huomioida ettei ihminen saa valita aivojaan eikä päättää kaikista sen toiminnoista itse. Koin tuon rankimman päälle aivovauriossa.

Lue lisää

Mutta emmehän voi viedä ihmiseltä (täysvaltaiselta, täysi-ikäiseltä) kykyä päättää miten toimii tietyssä aivotilassa. Voihan sitä kokea murhanhimoa mutta voi poistua paikalta, ellei se ole estetty, jolloin se seikka taasen tulisi ehkä huomioida rangaistusta määritettäessä. Voi olla hakeutumatta tilnteisiin ja asemiin, tai poistua niistä, mikäli huomaa ettei kykene siinä toimimaan aiheuttamatta vahinkoa muille, saatika sitten vallanalaisille.. kipinkapin pois vaan. Edes sen verran robottiohjelmoiduiltakin tulisi vaatia, elleivät he sitten halua valinnanvapauttaan luovutettavaksi jollekin holhoojalle ja moraalisen alaikäisyyden statusta.

Vastasin tuossa välussä. Jos mä saisin muuttaa systeemia, niin juurikin keskittyisin totuuksien paljastamiseen ja rauhassa elämisen turvaamiseen rangaistusten sijaan.

kjoooöå kirjoitti:

Mutta emmehän voi viedä ihmiseltä (täysvaltaiselta, täysi-ikäiseltä) kykyä päättää miten toimii tietyssä aivotilassa. Voihan sitä kokea murhanhimoa mutta voi poistua paikalta, ellei se ole estetty, jolloin se seikka taasen tulisi ehkä huomioida rangaistusta määritettäessä. Voi olla hakeutumatta tilnteisiin ja asemiin, tai poistua niistä, mikäli huomaa ettei kykene siinä toimimaan aiheuttamatta vahinkoa muille, saatika sitten vallanalaisille.. kipinkapin pois vaan. Edes sen verran robottiohjelmoiduiltakin tulisi vaatia, elleivät he sitten halua valinnanvapauttaan luovutettavaksi jollekin holhoojalle ja moraalisen alaikäisyyden statusta.

Lue lisää

No mutta esim. aivovaurio aiheutti sellasta ettei pystynyt aisteilla saamaan selville missä oli.

Itseasiassa tänään koin suuren edistyksen. Erotin selkästi kaupan tavarat hyllyissä, viiteen vuoteen en niitä kunnolla pystynyt hahmottamaan- Oli siis tosi ihanaa erottaa ne tavarat.

Siis kun ne aivovauriotkin ovat tosi monimutkainen asia kuten aivotkin että mihin kohtaan ja miten ne vaikuttaa ja millainen ilmiö siitä seuraa..

Esimerkiksi mun kummallisin kummallisuus on ollut että voin puhua samaan aikaan hyvin loogisesti ja älykkäästi mutta en hahmottamaan missä istun. Ja kysyn: "Voitko kertoa missä istun ?" Enkä saa asiallista vastausta avuksi kun kohdellaan kuin mitäkin idioottia vaikka samaan aikaan osaan puhua uskontofilosofiaa, neurologiaa, henkisyyttä vieraalla kielellä, ja muuta monimutkaista jne.

Kun he ei ymmärrä että hermoston fyysiset vauriot eivät johdu henkisen annin tai elämänsisällön puutteesta. Ja se tuntuu niin loukkaavalle.

poiuytrsdfg kirjoitti:

Kun he ei ymmärrä että hermoston fyysiset vauriot eivät johdu henkisen annin tai elämänsisällön puutteesta. Ja se tuntuu niin loukkaavalle.

Ehkä se on saanut minut kirjoittaman ripauksen siitä elämänsisällöstä tänne.
En todellakaan tylsistyneisyyttäni ole nököttänyt liikkumattomana viisi vuotta.

Tuntui niin kovin halventavalle siinä luurissa kysymykset : "Onko sulla mitään mielekästä tekemistä ?"
Kun koen että sellaista on hullua kysyä koska maailmasta ei mielenkiintoiset asiat ja mielekkäät tekemiset voi loppua millään, mutta on tuskallista jos ei mitään voi tehdä hermostovaurion takia.

Ovat selvästi suuntautuneet auttamaan lähinnä henkisesti tylsistyneitä ihmisiä.

On tosi loukkaavaa tulla kohdelluksi henkisesti tylsistyneenä jonkinasteisesti halvaantuneena ja tilansa takia ei voi edes ilmaista kuinka loukkaavaa se on ja siitä tulee sitten tunneongelmia.
Voin mä henkistä sisältöä kirjottaa vielä moninkertaisen määrän mitä tähän asti jos sikseen...

Se on se kehon hahmotus, liike jne kun pitää saada toimimaan jotta sen henkisen sisällön voi saada ulos. ...

Motive sanana tarkoittaa syytä tehdä jotain mutta myös samaa kuin motif siis ideaa tai elememttiä taiteessa, kuin myös fyysisen liikkeen tuottamista ja olemista syynä tehdä jotain.

Mun motiivini on tuo motiivi itse monissa merkityksissään: tehdä taidetta tuottaakseni liikettä ja ollakseni syy siihen ja tehdäkseni siitä taiteeni elementin...

Mutta mun osykopaattia riemastuttaa enempi halvaus.
Kumma "sattuma". Juuri ennen hermostovauriotani ja halvausoireitani mun psykopaatti neuvoi muakin lukenaan kirjan aivohalvautuneesta lääkäristä joka parani kahdeksessa vuodessa . En ehtiny lukea ennenkuin itselleni oli käynyt saman suuntaisesti...

Juu minun psykopaatti ei pidä rakkaudesta lainkaan, on ilmaissut sen suoraan ja ilmaisee ikäänkuin tyytyväisyyttä ilkeydestään sanoen mm. "Jokainen käyttää elämänsä niinkuin haluaa !!"

Taas on uusi ongelma kehossa, täytynee seurata mistä kyse. Yks ongelma lähtee toinen tulee,

Mun psykopaatista ei ilmene mitään rakkautta yhtään, aika karmaiseva ilmiö.-.

Mitä ne sun aivovaurio, hermostovauriot ja halvausoireet ovat ja mistä tulleet?

Mullakin ollut nyt hieman ongelmia stressin ja ylivirittymisen vuoksi. Siksi olenkin nyt kiinnostunut subjektiivisesta kokemuksesta, minuuden käsityksestä kokemuksena ja siitä miten kokemus assosioituu maailmaan, jne jne. Tämä alkaa pikkuhiljaa selkenemään. Kun menettää jotakin ja saa sen takaisin voi tulla tietoiseksi jostakin kauniista joka on aina ollut. Mikähän merkitys tälläkin on?

En ole sitä nyt tässä ottanut esiin koska se on uusi palstan teemaan jokseenkin kuulumaton laaja aihe, että mistä hermostovauriot tulivat. Ne tulivat harvinaisemmasta syystä, joka aiheutui minulle fyysisestä ulkopuoleltani tulleesta syystä. Oman kehoni herkyys lienee syynä että sellainen asia, jonka monen muun keho kestää tuhosi minun kehoni. Siitä syystä asiaan on suhtauduttu välinpitämättömästi ikäänkuin se ei haittaisi mitä minulle kävi koska monelle muulle ei kävisi samoin vastaavissa olosuhteissa. Vauriot olivat vakavat päästä varpaisiin ja vaikuttivat lähes kaikkiin elintoimintoihin.

Monia oireistani on ilmeisesti väärintulkittu esimerkiksi yllättävän nopeaksi ikääntymiseksi, mutta olen koko ajan tiennyt ettei siitä ole kyse ja se on jo pitkälti tässä tullut toteennäytetyksikin koska nythän minä olen tässä sitten "nuorentunut" vauhdilla. Ja noin tuskin kävisi luonnollisen ikääntymisen yhteydessä.

Otetaan esimerkiksi hyppiminen. Vielä pari vuotta sitten jaloillani ei voinut hyppiä- . Nyt jo aika hyvin voi mutta tulisi voida vielä paremmin luonnollisessa tilassa.

Luonnostaan olen semmoben aika hyvä pituushyppääjä- Ei se hyppimäkyky vielä 50-vuotiaana luonnostaan poistu.

Ja mitä järkeä että maksan kuunnellakseni neuvoja joiden toteuttaminen vaatii rahaa jota minulla ei ole, vielä kun nuo neuvot löytää ilmaiseksi netistäkin tai kirjaston kirjoista..

Edes terveellisen ravinnon opilla (joka on ollut kinnostukseni teini-iästä asti( ei tee mitään ilman rahaa.

Mulla ainakin inho tulee henkisesti rumasta.

Keskustelin juuri psykopaattini kanssa. Käsittääkseni hänkin on sitä mieltä ettei minua ymmärrä järkevästi muut kuin neurologit voikka kuinka selittäisi-
Ja ymmärsi senkin että luurissa minua "autettiin" suurinpiirtein tasantarkkaan nurinpäon järkevästä...

Sit sanoi että neurologisesti erilaisille kehitetään ihan omat terapiat. Ja ettei ne siellä luurissa voi ymmärrtää kun he on koulutettu niin ilman oppia neurologisesti erilaisista...
että just he ei ymmärrä että se on neurologiaa ei psykologiaa

Ku valitin psykopaatilleni että eivät kuuntele vaikka sanon ettei mulle sovellu se sama systeemi mun aivoille, niin hän sanoi että niin eivät osaa sitten yhtäkkiä muuttaa systemia kun heidät on koulutettu toisin...

Munkin tässä suvussa kulkee myös touretteominaisuuksia geeneissä ja itsellänikin. Että uusi tutkimus tourettesta kertoo että tourettehenkilöiden aivot prosessoivat joitakin asioita normaalia nopeammin.
Ja mun psykopaatti hyvin ymmärsi että kyse on erilaisesta aivojärjestelmästä. Ilmiö ei ole psykologiaa.

Mun psykopaatti kanssa sanoi, ettei neurologiset artikkelin varmaan sanoisi hänelle paljoa jos hänellä ei olisi konkreettisia esimerkkejä ilmiöistä ympäristössään.

Sit hän kertoi myös lukeneensa poikkeavuudesta jossa muisti ei luonnollisesti unohda ja pää täyttyy siitä kaaoksesta. Selitin tuota tuskissanin luurissa, mutta eivät ymmärtäneet. He ei ymmärrä että se ei ole ajatuksen tai tunteen jumittamista että ei unohda...

Siis luulevat ilkeäksi luonteeksi, että ei unohda ihmisten tyhmiä puheita. Mutta asia ei ole niin. Se on muisti kun ei niitä poista aivoista muistamasta vaikka kuinka haluaisi. Sanoin kyllä asiasta monta kertaa etukäteen. Ja psykopaattini taas ymmärsi sen ettei ihmiset ymmärrä selittämälläkään...

Mä sanoisin nyt tässä vaiheessa vielä eräistä keskustelujen seurauksista tänäänkin kärsittyäni, että tuollaisiin luureihin soittaminen neurologisesti erilaiselle henkilölle voi olla jopa vaarallista.

Oikea apu lienee enemmänkin tämä: "Älyttömiä keskusteluja tulee yrittää parhaansa mukaan välttää kokonaan."

Ja sitten edellisen kommentoijan aiheeseen.
Mulla on käsitys, että sekin voi johtua ihan fyysisestä neurologisesta syystä, etteivät psykopaatit koe sitä juttua mitä muut nimittää rakkaudeksi. Jos aivot ei tuota sitä, sitä ei kertakaikkiaan ole...

Mun mielestä asia voi olla ihan noin yksinkertainenkin, eikä siellä välttämättä piile mitään sen kauniimpaa tai rumempaa ilmiön pinnan alla.

Mä ymmärrän tuon siinä mielessä koska mulla on jotain muita semmosia juttuja mitä ihmiset ilmeisesti kokee mutten mä koe ollenkaan ja mä inhoan sitä kun niitä juttuja ympätään minuun.

Olen myös tullut siihen johtopäätöksen että koen jotain sen kaltaista rakkautta mitä yleensä ihmiset ei tunne, eikä kukaan usko että mä tunnen sitä silloin kun tunnen eikä käsitä mitä se on.

Ehkä kun mun psykopaatilta puuttuu joku rakkauden kokemus, mulla on joku semmonen ylimääräinen eriskummallinen rakkaudenkokemus mitä ihmiset oudoksuu kun mä sitä tunnen. Koitin karsia sen itsestäni, mutta minusta tuli niin onneton, joten olen päättänyt elää sille tunteelle silti vaikkei muut osaa sitä jakaa vaan pakenee vaikkei se ole vaarallista.

Ylensä jos mä alan kokea rakkautta vähänkään, ihmiset laittaa mun kanssa välit poikki kokonaan siihen paikkaan. Tuon ilmiön takia kielsin itseltäni kauneimman elämässäni, mutta sen olen päättänyt etten tee sitä enää. Se elää mun taiteessa. Paetkoon ihmiset sitä.

Siis mitä tarkoitat rakkaudella? Mitä se sana sinulle merkitsee? Mitä jos joku on sosialisaatioprosessissaan kokenut ja havainnoinut tämän sanan alla oikeutettavan, harjoitettavan ja ymmärrettävän mitä pimeintä ja epämoraalisinta jollekin suunnatonta kärsimystä aiheuttavaa toimintaa? Ja sinä olet tuomitsemassa omien merkitysjärjestelmiesi ja ilmeisesti niihin nojaavien sääntöjesi perusteella inhottavaksi?

joullkope kirjoitti:

Siis mitä tarkoitat rakkaudella? Mitä se sana sinulle merkitsee? Mitä jos joku on sosialisaatioprosessissaan kokenut ja havainnoinut tämän sanan alla oikeutettavan, harjoitettavan ja ymmärrettävän mitä pimeintä ja epämoraalisinta jollekin suunnatonta kärsimystä aiheuttavaa toimintaa? Ja sinä olet tuomitsemassa omien merkitysjärjestelmiesi ja ilmeisesti niihin nojaavien sääntöjesi perusteella inhottavaksi?

Lue lisää

tämä edellinen phjahyvälle

Mua ensimmäiset 40 vuottaa SYYTETTIIN rakastamisesta ja mun EPÄILTIIN rakastavan jne. Jamä kuulemma rakastin aivan liikaa jne...
Tosi kummallinen epäilyksenalaisuus oli täytyy sanoa.
Rakastamisen lopettaminen tuntui kuitenkin sen verran kauhealle että päädyin sitten rakastamaan taidetta...

Mutta siinä mielessä on järjetöntä rakastaa ihmisiä, jos siitä sitten syytetään ja siitä joutuu rakastamisesta epäillyksi jne. Ei kai sitä nyt kuitenkaan ihan niin pakko ole minunkaan ketään rakastaa.
Viihdyn hyvin taidetta rakastaen mitä rakastamisen tulee.

Ja oikeastaan ehkä tuosta taiteen rakastamisesta on eniten omaakin etua että siinä mielessä ihan hyvä juttu.
Mun psykopaatti oli tänään n iin kiltti että myönsi että taidetta mun vaan pitää tehdä...

Il,maisen vielä kerran pettymykseni luuriin.
Minulla oli riittävästi vaikeuksia itselläni. En olisi tarvinnut vielä HEIDÄN juttujaan pääni vaivaksi !

No miksikö jatkoin soittamista ?. Koen että mm. siksi että tulin tavallaan huijatuksi.

Enkä voinut antaa periksi koska minulla oli se käsitys että soittajan asia käsitellään soittajan näkökulmasta. Mutta ilmeisesti minulla sitten kuitenkin oli väärä käsitys palvelun luonteesta.

Ni kirjotin sitten hieman näkökulmaani nettiin, kun se ei luuriin mahtunut.

Joku Dr. siinä sanoo: "Älä anna anteeksi, ikinä !"

Eli vaihtoehtoisia näkökulmia kyllä maailmalla riittää tähänkin asiaan.

Siellä sanotaan: "Et ole paha ihminen siksi että et unohda "

Siellä sanotaan: "Ei unohtaminen tekee sinusta viisaamman ihmisen "

Muutenkin tämmöset perustelut neuvoille: "Yleensähän sitä sanotaan että..."
Ei nähdäkseni ole välttämättä mitenkään kovinkaan perusteltuja.
Kuka missä sanoo ? jne.

Kysyisin onko ettisesti hyväksyttävää että jokin tukihenkilö tai auttavan puhelimen vastaaja manipuloi henkilöä joka neurologisen ominaisuutensa takia tunnistetaan helposti manipuloitavaksi ?

Itse en ikinä kehtaisi lievästikään manipuloida manipuloinnille altista ihmistä, niin en tiedä missä määrin pitäisi varautua siihen että ihmiset kehtaavat.

Joo siis tosi noloo. Siis tunnistaa olevansa manipuloinnin kohde että itse oma manipulointi, jonka teen mieluusti korostetun tunnistettavasti asian nolouden takia. En tiedä oikein miten pitää suhtautua kun joku koettaa manipuloida. Antaa palkkio nolosta mutta pontevasta yrityksestä ettei hän menetä kasvojaan? Ohittaa kuin ei olisi huomannutkaan? En tiedä :) Kai se on ollut manipuloijan keinovalikoimissa ja hänen elämässään tärkeä selviytymiskeino kun sitä pitää käyttää. En ole myöskään varma siitä että pitääkö manipuloija kohdettaan tyhmänä, vai onko hän itse niin tyhmä ettei tajua olevansa toisen silmissä nolo?

Mä olen pärjänny paremmin "viidakossa" kuin auttavassa puhelimessa.

Mä rakastan sanaa "toiseus". :)
Kun mä kuulen sen sanan se herättelee tunteita niin elävästi...

Sulla oli aika kiva rakkauden selostus.
Saako kysyä oletko naispuolinen vai miespuolinen henkilö ?. En osaa päätellä tekstistäsi.

Mä en voi kertoa mun nykyistä rakkauskäsitystä täysin koska sitten myös mun anonyymius kärsii koska mä kehitän sitä käsitystä taiteessani.
Lukuunottamatta joitakin muita rakkauden muotoja pidän nykyään rakkautta taiteena....

Mutta miespuoliset hahmot taiteessani eivät ole rakkauteni kohteita todellisuudessa jos muistuttavat jotakin henkilöitä- .

Mä olen vaan ettiny hyviä figuureja ihan vaan värillä vedettävän ääriviivan kannalta...heheh

poiuytrdsxcvg kirjoitti:

Mä rakastan sanaa "toiseus". :)
Kun mä kuulen sen sanan se herättelee tunteita niin elävästi...

Minäkin ihastuin joskus "toiseuteen". Minusta on kiva kun toinen on toinen ja lopullisesti vähän tyhjentymätön ja minulle avautumaton ja siksi mysteeri. Saa ja pitää olla. Siinä on rajaa itsen ja sen toisen välissä. Samoin kuin suhde, joka on minun ja sen toisen välinen. Muistaaksen Buber on tuosta kirjoitellut minulle vähän turhan runollisella kielellä, mutta miellyttävää ajatusta, vaikken ole varma olenko ymmärtänyt sitä tarkoitetulla tavalla. Hassua, kun jossain feministisesti kallellaan olevissa seuroissa kerran vinosti hymyiltiin ja rullattiin silmiä puhuessani jostain henkilöstä toisena. Siellä kun se tarkoittaa kai jotenkin alempiarvoista ilmeisesti Bevoirin lanseeraamana.

Joo. taidan olla liian väsynyt kun tässä välissä tuli taas semmonen hetkellinen epilepsiatyyppinen kohtaus kun mulle välillä tulee niistä hermostovaurioista lähtien ja säikähdän niitä aina kovin kun hetkeen ei tajua mitään. Kyseessä lienee aivan lyhyt hetki mutta kun sinä aikana ei ole ajantajua niin se on kammottavaa.
Mutta vois hetken miettiä jotain mukavaa toiseutta, sekin aihe liittyy mun taiteeseen.

https://www.mindbodygreen.com/articles/why-you-shouldnt-forgive-a-narcissist

lisää hyviä artikkeleja

Tässä tuo kohta 4. (You need to stop feeling bad for seeking justice). Todella vaikea asioideni luonteen takia. Melkein joka taho, instanssi ja yksilö asennoituu asioihini todella ikävällä tavalla. Mitä jos oikeudenmukaisuus ei enää kiinnosta ketään?

Minulla on sama kokemus. Siksi olenkin instanssien sijaan täällä .

Kyllä sen jotain täytyy kiinnostaa, ei me voida olla maailman ainoita, tuskin sentään niin erikoisia olemme :)

Olen itse tullut siihen johtopäätökseen että muutakaan järjellistä tietä ei ole.

Esim 500 erimielistä yhden kanssa voi tuntua aika paljolle mutta toisaalta jossain voi olla 5000 samanmielistä-

Voi kuinka kiinnostavaa, että näet minut miehenä. Olen nainen ja vielä herkkis sellainen ja heterokin ja hentorakenteinen-
Minua on kuitenkin ennenkin tekstieni perusteella ajateltu mieheksi. Tämä on mielenkiintoinen juttu mietin sitä vähän.

Joo kauneutta juuri väreissä äänissä, liikkeissä...


Mä tosin nuoresta tytöstä asti olen välillä leikkisästi identifioinut itseäni partafilosofien seuraan.

Saatan tykätä sellaisesta miehisestä logiikasta, että ollaan tosi loogisia. Ehkä siitä saa sen vaikutelman että olisin mies.

Ja täytyy myöntää kirjat joista olen löytänyt sisintäni lähinnä olevia asioita ovat usemmiten miesten kirjoittamia.

Ja tähän tulee sitten pieni paradoksi niissä luureissa koska äänen perusteella minua niissä taas luullaan parikymppiseksi tytöksi vaikka olen kohta 50.

Ja jos menen ulkolaiseen anonyymiin chattiin ja väitän olevani suomalainen, niin ihmiset ovat sitä mieltä että se ei ole totta vaan olen oikeasti esimerkiksi Turkkilainen...

Minusta vaikutit enemmän miehelle mutta ajattelin että oletkohan sitten kuitenkaan kun sinulla on jotain niin samanantapaisia juttuja kuin minulla...

Halvauksen aikana tuli mietittyä paljon aistien suhdetta taiteeseen kun menetin suurimman osan aisteista.
Ja muutenkaan ennen halvausta en tajunnut miten oleellisia aistit ovat. (ehkä ne siellä luurissa ei tajua vieläkään)

Kun siis minä olin aina ollut sellaisen hyvin hengellistyneen rakkauden kannattaja mutta halvaus ja aistien menetys toi aistit minulle tärkeämmäksi taiteessa kun opin myös että tunteet ja aistit loppuenlopuksi eivät olekaan niin eri asia kuin olin ajatellut. Vaan tunteet ovat aivojen tulkintaa aistimuksista.

Jos mä en olekaan mies vaan peili :)
Minussa voi nähdä itsensä. Niin mun kaveritkin nuorena näki. Sanoivat että hassua kun katsoo minua tuntuu kuin katsoisi itseään.

Mutta siinä en saanut mitään ymmärrystä mistään kun erilaisella hermostolla varustettu ihminen sai myös erilaisen hermostovaurion.
Siis ihmisten oli jo vaikeaa ymmärtää erilaisella hermotolla varustettua ihmistä mutta vielä 10000 kertaa vaikeampaa ymmärtää tuota samaa hermostoa vakavasti vaurioituneena

Ennen halvaantumista mulla olla keskivertoa parempi kyky oppia monimutkaisia liikesarjoja videolta matkimalla. Kun on kerta peili...
Tää halvaus oli mulle tosi suuri menetys-..-

Oletko sinä nuori vai vanha ?

Joo mulla on nämä pohdinnat vielä keskenkin. Kehittelen niitä yhtäaikaa taideideani kanssa.

poiuytdfg kirjoitti:

Oletko sinä nuori vai vanha ?

noin 40

Okeii. Eli jonkin verran minuu nuorempi.

Olitko sinä Aspergeri ?

Toi on kyllä hyvä juttu. Olen samaa mieltä.

(mä jätän kanssa harjottelut väliin. )

niin, varmaan...
Ja kaikkeahan puhutaan ...sehän ei tarkoita että mikään olisi niinkuin puhutaan, sen olen oppinut viime aikoina yhä karvaammin.
Harkitsen yhä vakavammin lähes kaiken keskustelun lopettamista koska en koe järkiviksi keskusteluja joissa ihmiset eivät ota vastuuta sanoistaan...

Isäni juuri tänään selitti että ei tietenkään ihmiset voi ottaa vastuuta sanoistaan ja hänkin puhuu mitä sattuu...
Noh kyllä minäkin välillä sanon väärin, mutta kyllä koen pääosin voivani ottaa vastuun sanoistani.

Mutta kyllähän järjen ja tunteen on hyvä kohdata. Mulla on tunteestakin toisenlainenkin teoria, mutta en voi kertoa anonyymiuden säilyttämisen vuoksi.

Ja tuli tässä juuri mieleen että onko se edes mitenkään määrättyä miten sen pitää mennä, että eikö järjestä ja tunteestakin voi tehdä millaisen taiteellisen kokonaisuuden vain.

Mitä tunne sun mielestä on ?

mä lähden siis siitä että tunteet on itseasiassa enemmänkin energiaa kuin jotain semmosta että ilveillään jossaan erilaisissa tunnetiloissa.

Energiahan taas on aika älyllinenkin juttu, mm. tieteellinenkin

Sun kanssa näitä on ihan kiva keskustella mutta en kyllä tajua mitä järkeä mun olis ollut keskustella näitä jossain luureissa tai psykologin vastaanotolla. :)

Mitenköhän tuon artikkelin itseanteeksiantojuttu on sovitettavissa lapsiuhreihin? Kun minä en ainakaan mitenkään valinnut narsisteja elämääni ja olin myös täysin kyvytön valitsemaan niitä pois. Vaan minut valittiin pois... ja edelleenkin olin kyvytön ja vallaton asioissani.

Mun mielestä artikkeli on hyvä ihan siinä että ilmenee se että on psykologejakin joiden mielestä anteeksianto ei välttämättä ole oikea ratkaisu kaikissa tilanteissa kaavamaisesti.

No mulla kanssa on manipuloituja ajatusmalleja jotka häiritsee tosi paljon, kun ne ei lähde päästä noin vain omasta käskystänikään...

Ja vaikka polku olisikin tiedossa , niin sitten ajatus ei tottele menemällä sitä polkua pitkin...ei ooo helppo homma

Tänä päivänä kyseenalaistan senkin että mihin tarkoitukseen joku tarvitsee minun perusteellista ajatusmalliani ? Lähinnä manipulointiin sitä on käytetty. Mihin sitä vielä joku tarvitsisi ?
Jos saa vakavan hetmostovaurion tai äiti ei pidä empatiasta ja sympatiasta, niin mihin siinä vielä minun ajatusmallia tarvitaan ?

Tuo on kyllä just sitä terapiasuhteiden paradoksia. Pitäisi toisaalta olla oikeastaan tosi hyväkuntoinen sinne mennessä, ihan kuralla oleviahan ei edes kai huolita terapiaan. Ne ei ole kavereita eikä vanhempia, eikä sellaiseen suhteeseen ole aikaisempaa mallia, ja sitten pitäisi vielä olla aika hyvä sanoittamaan asioitaan. Hyvä ja toimiva terapeutti pääsee tietysti aika pian kärryille, koska ei minunkaan jutut mitään ainutlaatuisia ole, mutta niitä on ehkä aika paljon. Ja sitten kun nei ei ole mitään oikeusistuimia niin ei siellä vääryyksistä pahantekijöitä tilille laiteta.

Ehkä mä alankin vaatia, että mun ajatusmallista saa kuulla vain maksamalla siitä taiteena :)

hdiuekl kirjoitti:

Tuo on kyllä just sitä terapiasuhteiden paradoksia. Pitäisi toisaalta olla oikeastaan tosi hyväkuntoinen sinne mennessä, ihan kuralla oleviahan ei edes kai huolita terapiaan. Ne ei ole kavereita eikä vanhempia, eikä sellaiseen suhteeseen ole aikaisempaa mallia, ja sitten pitäisi vielä olla aika hyvä sanoittamaan asioitaan. Hyvä ja toimiva terapeutti pääsee tietysti aika pian kärryille, koska ei minunkaan jutut mitään ainutlaatuisia ole, mutta niitä on ehkä aika paljon. Ja sitten kun nei ei ole mitään oikeusistuimia niin ei siellä vääryyksistä pahantekijöitä tilille laiteta.

Lue lisää

Just mulle keskustelut joissa vääryyksiä ei määritellä selkeästi vääryyksiksi heikentää mun omaa eettistä tajua ja mä koen ne siten vaarallisiksi mielenterveydelle. Kokemukseni sellaisista keskusteluista luureissa olivat todella pelottavia, koin että oma etiinkantajuni alkaa hämärtyä niiden aikana. Olin aivan kauhuissani välillä-
Mä tarviin päähäni selkeän eettisen järjestelmän.

Mä en ymmärrä mitän ihmeen keskusteluapua tai terapiaa voi olla aivojen hyvän selkeän eettisen järjestelmän murtaminen ???

Mun mielestä sellaisen toiminnan oikea nimitys on : manipulointi
jos aivojen eettistä järjestelmää koitetaan murtaa huonommaksi
Olen joutunut sellaisen kohteeksi aivovaurioituneena.
Hoen siksikin täällä etiikkaa nyt päivät pääksytykseni jotta se manipuloinnista huolimatta varmasti pysyisi päässäni.

Mä alotin eettiset pohdintani jo joskus 6 vuotiaana ja olen miettinyt perusteellisesti jokaista elämässäni vastaan tullutta kysymystä eettiseltä kannalta. En myöskään halua että joku pilaa koko tuon elämäntyöni siksi että sain hermostovaurion.

Ja ennen hermostovauriota mulla oli periaate että olen vastuussa sanoistani. En halua että hermostovaurion takia mut laitetaan semmoseen oppiin että nyt puhutaankin mitä sattuu ja mun pitäs mennä semmoseen mukaan. Jouduinkin jo siihen vähän mukaan, mutta haluan onkia itteni semmosesta pois. Mä en halua osallistua mitä sattuu keskusteluihin

poiuytrdgg kirjoitti:

Just mulle keskustelut joissa vääryyksiä ei määritellä selkeästi vääryyksiksi heikentää mun omaa eettistä tajua ja mä koen ne siten vaarallisiksi mielenterveydelle. Kokemukseni sellaisista keskusteluista luureissa olivat todella pelottavia, koin että oma etiinkantajuni alkaa hämärtyä niiden aikana. Olin aivan kauhuissani välillä-
Mä tarviin päähäni selkeän eettisen järjestelmän.

Lue lisää

Siis tuo on mullakin ollut ongelma, itselläni auttoi se että aloin luottamaan itseeni. Olen oikeasti aika vahva luonteeltani mutta epävarmuus on istutettu väkisin, tuntuu et mun epävarmuus ja varmuus tappelee keskenään ja sitten se menee ihan mössöksi kaikki, niinku etiikka katoaa jne kun pitää luottaa toiseen ja sen paskaan etiikkaan. Oon päättäny et luotan itseeni vain, ja tämä siinä mielessä kun puhuit kriittisestä ajattelusta. Tosin on tuo hieman niinkin et ajattelen nyt aika jäykästi ja kuin et vain mun ajatukset vain oikeita, mut ehkä mun pää on vaan niin jumissa ollut viimeaikoina, jos tuo helpottaisi. :) Toivottavasti mun mongerruksesta saa selkoa koska en jaksa editoida ja suomentaa.

Oikeesti etiikkaa ku alkaa sörkkimään järjellä niin syntyy pahaa jälkeä, pitää luottaa tunteeseen ja itseen!

Haluan siinä mielessä treenata takaisin oman tiukan linjan joka mulla oli lapsesta asti. Kärsin tosi paljon kun aivovaurio heikensi huomattavasti jämptiyttä...

phajahyvä kirjoitti:

Siis tuo on mullakin ollut ongelma, itselläni auttoi se että aloin luottamaan itseeni. Olen oikeasti aika vahva luonteeltani mutta epävarmuus on istutettu väkisin, tuntuu et mun epävarmuus ja varmuus tappelee keskenään ja sitten se menee ihan mössöksi kaikki, niinku etiikka katoaa jne kun pitää luottaa toiseen ja sen paskaan etiikkaan. Oon päättäny et luotan itseeni vain, ja tämä siinä mielessä kun puhuit kriittisestä ajattelusta. Tosin on tuo hieman niinkin et ajattelen nyt aika jäykästi ja kuin et vain mun ajatukset vain oikeita, mut ehkä mun pää on vaan niin jumissa ollut viimeaikoina, jos tuo helpottaisi. :) Toivottavasti mun mongerruksesta saa selkoa koska en jaksa editoida ja suomentaa.

Oikeesti etiikkaa ku alkaa sörkkimään järjellä niin syntyy pahaa jälkeä, pitää luottaa tunteeseen ja itseen!

Lue lisää

Ymmärsin hyvin. Mulla kanssa taoa että en korjaa kirjoitusvirheitä vaikka huomaisin ne.
Mielenkiintoista että joku kokee noinkin samantapaisesti.

Koen että mulle olisi turvallisempi tilanne jos vaikka pääsisin siihen että uskoisin niin kovasti omaan mielipiteeseeni että uskoisin sen olevan juuri oikea, niinhän ne muutkin näkyy tekevän.
Se on ollut mulle vaikeaa päästä siihen yliempatian takia.

poiuytrsdfg kirjoitti:

Mä en ymmärrä mitän ihmeen keskusteluapua tai terapiaa voi olla aivojen hyvän selkeän eettisen järjestelmän murtaminen ???

Manipuloimalla voi saada nopeita tuloksia jos toinen ei huomaa. Olin itsekin kohteena kerran, pistin asialle stopin heti, mut sen jälkeen tuntui oleminen aika turhalta. Päättelin myöhemmin et se voi olla nopeaa mutta ei eettistä tai turvallista.

"Olen oikeasti aika vahva luonteeltani mutta epävarmuus on istutettu väkisin, tuntuu et mun epävarmuus ja varmuus tappelee keskenään ja sitten se menee ihan mössöksi kaikki, niinku etiikka katoaa jne kun pitää luottaa toiseen ja sen paskaan etiikkaan."

Tuo minkä kirjoitit phajahyvä. tuosta pätkästä tykkäsin. Just tuolta minustakin tuntuu mutten saa sanottua ihan noin selvin sanoin :)

phajahyvä kirjoitti:

Manipuloimalla voi saada nopeita tuloksia jos toinen ei huomaa. Olin itsekin kohteena kerran, pistin asialle stopin heti, mut sen jälkeen tuntui oleminen aika turhalta. Päättelin myöhemmin et se voi olla nopeaa mutta ei eettistä tai turvallista.

Lue lisää

oon samaa mieltä mutta samalla toi alkoi mua jotenkin naurattaa:
...se voi olla nopeaa mutta ei eettistä ja turvallista..

ja kyllä tuo alkukin...manipulaatiolla voi saada nopeita tuloksia jos toinen ei huomaa....hihihih

joo mutta vakavamielisemmin noinhan se on.

Mä olen tullut manipuloiduksi oikein nolon pahasti.
mutta vieläkin olen toipilas siitä-
Kun mä sainkin avunpyyntöihini aivovauriossa avuksi manipulaatiota. Niin kävi.

poiuytrdgg kirjoitti:

Just mulle keskustelut joissa vääryyksiä ei määritellä selkeästi vääryyksiksi heikentää mun omaa eettistä tajua ja mä koen ne siten vaarallisiksi mielenterveydelle. Kokemukseni sellaisista keskusteluista luureissa olivat todella pelottavia, koin että oma etiinkantajuni alkaa hämärtyä niiden aikana. Olin aivan kauhuissani välillä-
Mä tarviin päähäni selkeän eettisen järjestelmän.

Lue lisää

En tiedä kuinka selkeitä eettisiä järjestelmiä tulisi rakennella ettei sortuisi jäykyyttään epäeettisyyteen. Monesti eettiset kysymykset ovat kovin tilannekohtaisia ja ne ratkeavat tosielämässä pääasiassa sosiaalisten lakien ja normien eikä niinkään eettisten pohdintojen perusteella. Parastahan olisi olla tietoinen taipumuksistaan suosia joitain ja dissata toisia, eli ei anna henkilökohtaisten mieltymysten niin vaikuttaa arvostelmiinsa. Samoin tulisi rokottaa itsensä ryhmä- ja ideologisilta painostuksilta olemalla tietoinen vallitsevista trendeistä niin, ettei se ryhmävirta kykene imaisemaan mukaansa. Kaikilla on varmaan tekemistä sen hyväksytyksi tulemisen kanssa, eli tunnistaa haavoittuneet ja hätäiset hetkensä jolloin on sellaiselle erityisen perso ja tarvitseva, ja ehkä sitten suojautua kokonaan ihmisiltä jollei tolkullista tukea ole saatavilla. Kyllähänomatunnon pitäisi hälytellä milloin menee pieleen, toisilla herkemmin kuin toisilla. Mutta vaikeataa sen on oikein ilmoitella jos ei tietoa ensin haluta ottaa vastaan. Niin että mistä se sitten kullakin ilmoittelee, kysyn vaan.

Just noin mulle on käynyt. Ja se aiheutti mulle pelkoa. Nähdäkseni aiheellista. Koska onhan se vakava asia jos eettiseltä tieltä eksytetään väkisin.

Ja mikä ihmeen luurikin se sellainen on jossa mun pitää oppia hyväksymään valehtelua, kaltoinkohtelua, vastentahtoisia avioliittoja, jatkuvaa toistensa henkistä kiusaamista....jne.. ja luovuttaa totuuteen pyrkimisestä koska muutkin ovat joutuneet ja puhua mitä sylki suuhun tuo vain puhuakseni. Miten sellainen voi olla mulle avuksi ?

niinpä

Olen sitäkin miettinyt ettö elämä olisi voinut olla parempaa kokonaan ilman ouhelinta. 99% manipuloinnista on tehty mulle puhelimella.

netti on parempi kun tässä ei mikään puhe kaiu suoraan aivoihin. Mä kun vielä olen pitäny aina luuria kiinni korvassa mitä psykopaattinikaan ei juuri tee...

No onhan minunkin tekstini nyt elämäni kriittisimmillään...

Minä kanssa pystyn neuvomaan toisia pitämään kiinni vain omista näkemyksistään ym. mutten ole saanut suotua samaa itselleni. Se on helpompaa antaa toiselle kuin itselleen monisa asioita.

Minä teen nykyisin kaiken julkisesti, niin ei ole kellään mitään yksityistä levitettäväksi. :)

Joo ja luurissa opin että kuinka ihmisen äänestä voi kahdessa sanassa jo tietää niin paljon toisesta vain äänen perusteella..-.

Jossain luin että ihmisestä saa paljon tietoa vain katsomalla henkilön kuvaa.
Itse huomasin tuon taidehommassani, että jotenkin saan intuitiivista tietoa henkilöistä vain tutkimalla heidän tavallisia valokuviaan perusteellisesti ja vähän meditoiden.

Samoin, hyvää yötä

Mutta vielä eiliseen phajahyvän kirjoitukseen viitaten mulla on itselläni suuri kontrasti surkeamman ja suositumman puoleni välillä, niin suuri ettei sitä moni uskoisi todeksi. Mutta totta se on.

Niin.
Toivottavasti selviin. Heräsin aamulla kauheisiin painajaisiin jotka ei loppunu vielä herättyänikään eikä vielä ylös noustuanikaan. Vasta kun lähdin kävelylle loppui. Olo on ihan puusta pudonnut. Mietin johtuuko tämä nyt sittenkin siitä kun eilen antauduin psykopaattini eli noita-akkani kanssa juttusille. Hänkö manipuloi mut sittenkin taas niin etten huomannut

Ihankuin mun vanhemmissa olisi tosiaan joku maaginen paha voima, tämä on jo pelottavaa. Miten tämä on mahdollista että mä menen ihan ihmepimeydenmaailmoihin kun olen missään kontaktissa heihin. Sitten kun sähköpostissani oli muuta asiallista mailia niin alan olla taas tässä maailmassa keskittymässä iloisiin asioihin.

Mä olin jo monta kertaa päättänyt etten enää koskaan puhu vanhemmilleni tämän ilmiön takia.
Mutta sit taas sorrun kun he koukkaa minut iloisella puheella loukkuun kun en ole vähään aikaan soittanut ja sitten löydänki itteni yksin pimeydestä. tää on käyny jo vaikka kuinka monta kertaa

KIrjoitukseesi liittyen että sitä en ole vielä keksinyt miten pystyy selvittämään näkeekö itseään vai toista henkilöä kun näkee vieraammassa ihmisessä jotain...

Sama juttu. Tosin mulla tuli mitta lopullisesti täyteen tuossa jo jonkin aikaa sitten. Mutta koettaa se/ne ujuttautua jostain raosta vieläkin näköjään muistuttelemaan ilon ja onnen hetkistä... vaikkei ne kyllä ole tietenkään ihan samat, mutta joku kyky se on loihtia jotain kimmelteleviä ja kimaltelevia kuvia ikään kuin aina luvaten jotain... jota ei koskaan tullutkaan. Eikä tule. Onhan verisiteessä jo muutenkin vetovoimaa itsessään. He one sinun "luojiasi" ja monesti elämäsi totuuksien parhaimpia todistajia. Vaikken ole ihan vakuuttunut että vanhempani tuntevat minua kovin hyvin. Ei niitä kovin kiinnostanut, toista ei saanut kiinnostaa. Yksin tässä on tallusteltu ojasta aallikoille jo varsin varhain ala-ikäisenä. Luultavasti tunnen heidät paremmin kuin he minut, koska en usko että ovat kehittyväisiä ja oppimishaluisia, muutenhan asiat olisivat ihan toisin olleet jo kauan sitten.

Niinpä. Otan kirjoitustauon. Oon vähän huonossa kunnossa. Aamunen kauhupainajainen alkoi toistumaan kun sitä muistelin ja näitä juttuja. Mun pitää koittaa keslittyä johonkin käytänölliseen,

Ai, minulla taas onvarmaan tarvetta vanhemmuuteen ja johonkin vähän ohjaavaa, vaiks olenkin aika ronkeli ronkelimpi ronkelein esikuville nykyään. Sitä kun ei ole oikein ollutkaan 6. ikävuoden jälkeen. Siis pitäähän jotakin ensin edes olla että pääsee jostain irtautumaan. Mieluiten hyvin ja turvallisesti. Mutta kun sitä ei ole edes ollut niin mitä vastaan sitten peilaa? Ei ole mitään eikä ketään. Itse taas tuntuu vähän siltä että edustan monellekin ihmiselle jotain inhottavaa. Yleensä negatiivista ja ei-toivottavaa, johon on helppo sijoittaa kaikkea sellaista mitä ei halua eikä ihaile. Onko se siten tehtäväni? Psyykkinen projektio likasangosta? Jonkun kai täytyy, ja jos pienestä pitäen on siihen sopeutettu, niin kunnes kuolema vapauttaa? Kun olisi minulla ollut ihan todellistakin asiaa muutaman pikkutytön puolesta itseni lisäksi.

isoimmantytönmerkit kirjoitti:

Ai, minulla taas onvarmaan tarvetta vanhemmuuteen ja johonkin vähän ohjaavaa, vaiks olenkin aika ronkeli ronkelimpi ronkelein esikuville nykyään. Sitä kun ei ole oikein ollutkaan 6. ikävuoden jälkeen. Siis pitäähän jotakin ensin edes olla että pääsee jostain irtautumaan. Mieluiten hyvin ja turvallisesti. Mutta kun sitä ei ole edes ollut niin mitä vastaan sitten peilaa? Ei ole mitään eikä ketään. Itse taas tuntuu vähän siltä että edustan monellekin ihmiselle jotain inhottavaa. Yleensä negatiivista ja ei-toivottavaa, johon on helppo sijoittaa kaikkea sellaista mitä ei halua eikä ihaile. Onko se siten tehtäväni? Psyykkinen projektio likasangosta? Jonkun kai täytyy, ja jos pienestä pitäen on siihen sopeutettu, niin kunnes kuolema vapauttaa? Kun olisi minulla ollut ihan todellistakin asiaa muutaman pikkutytön puolesta itseni lisäksi.

Lue lisää

Ihminen koostuu muista, vanhemmista aluksi tai niiden puutteesta, mut elämä opettaa. Oppii näkemään jotain kaunista, se tarttuu jos osaa nähdä, vie aikaa. Ihmiset aistivat keneen voi projisoida, toisaalta se voi olla merkki myös turvasta, se ei välttämättä ole täysin negatiivinen asia. Jos sen näkee, niin kai sen oppii käsittelemään? Jos se osaa käsitellä se projektio loppuu itsestään.

Isoimmantytönmerkit, toivottavasti löydät jonkun joka osaa näyttää sinulle sen mitä kaipaat.

Mun mieli on just nyt ihan riekaleina, se menee kaikkiin suuntiin ja vauhdilla. En oikein tiedä sanonko oikein vai väärin. Kun on liian varma olo, mut en ole varma, kun on kolmenlaista varmuutta. Mut tuntuu et on merkkejä hyvästä varmasta. Mun pää...

Ajatelkaamme loogisesti. Kuinka olisi mahdollista että ongelma ratkeaisi paremmin mitä sattuu jonkun kanssa puhumalla kuin ajattelemalla ?
Siis niinku se luuri:
- ei saa vain yksin ajatella pitää keskustella jonkun kanssa, ja sitten vielä ollaan sitä mieltä, että sopii puhua mitä sylki suuhun tuo. Kuinka mikään ongelma voi ratketa puhumalla jonkun kanssa mitä sylki suuhun tuo ???
-Noh kun jotain piti sanoa
Mä meinasin ihan oikeesti tulla hulluksi tuosta ja yritän vieläkin selvittää päätäni tuommoisesta käsittämättömästä aivopesusta...

Ja sitten ongelma mutkistui aina sitä mukaa kun joku oli sanonut jotain ja kerroin sitä eteenpäin mitä oli sanottu. Voi aivoparkani.
Mä olen sitä mieltä että pitäisi olla tarkkana kuinka asioita merkityksellistetään. Väärin nimetyt ilmiöt voivat johtaa vakaviin tragedioihin. Miksi siitä ei olla yhtään huolissaan ???? Ilmiöiden tarkka nimeäminen on ensiarvoisen tärkeää !!!

Kun sanoo niin ne vertautuu toiseen, ajattelee samalla toisen kautta niin voi oivaltaa. Mut ymmärrän tuonkin et jos puhuu mitä sylki suuhun tuo, silloin siitä puuttuu jokin tai on lisänä jotain joka estää oivalluksen. Ehkä toisen rooli on erilainen? Miten käsittää toisen, arvioijana, tuomitsijana, avuliaana, välinpitämättömänä, tai vain kuuntelijana...

Toi manipulointi, vaikea saada kiinni siitä, oisko se vain et haluaa nähdä jotakin ja kun näkee vihjeenkin niin siihen tarttuu, etes pieni toivo että oma halu täyttyisi. Noin itselläni, yritän olla huijaamatta itseäni enää mut vaikeeta.

Mä en hyväksy poistettavan ainakaan muiden tähän ketjuun kirjoittaneiden tekstejä.

Alkuperäisellekin kirjoittajalle olen vastannut mutta häntä ei ole näkynyt, jos hän kirjoittaisi oletettavasti ainakin minä vastaisin hänelle.

Voihan nämä viestit siirtää toiseen ketjuun.

Tiedoksi että kirjoitan muiden ketjuihin , koska jostain syystä tietokoneeni ei teknisesti pysty lähettämään tänne ketjunaloituksia minulta. Ja sitten mun ketjuja suljetaan missä olen paljon kirjoittanut niin siirryn siksi toiseen.

Ollaan tässä poiun kanssa aika pitkään kummasteltu juuri narsistien lapsiuhrien kohtaamia erikoisuuksia, joista yksi on ehkä tällainen sitkeä kehoitus miettiä mitä pahaa on tullut tehtyä ja toive varmaan siitä, että vanhemmilla olisi joku oikeutus toimia niinkuin ovat toimineet. Ikään kuin sitä ei olisi mietitty ja toivottu itsekin. Minulle tuli ainakin tästä kirjoituksesta taas sellainen tunne. Voi olla että tulkitsin hätäisesti, äkäisesti ja väärin.

Joo minä en ole nyt phajahyvän kanssa noissa ajatuksissa samoilla linjoilla. Vastaavaa kun phajahyvä täällä nyt kirjoittaa kuulin luureissakin. En kokenut sitä parantavaksi vaan sekoittavaksi, ettei enää edes tiedä kuka on kuka. Näitä on meditoijissa jotka voi esim. ihan kirjaimellisesti väittää että minä olen minun äitini kun kaikki on niin yhtä. Mä olen entinen mystikko Ykseyttä kaikki ja olen mä edelleen tavallani mystikko mutta

olen nykyään sillä linjalla että ihmiset on erittäin tärkeää erottaa erillisinä yksilöinä ja kyllä on filosofejakin jotka pohtivat asian niin. Mun mielestä ihmisten liittäminen väärällä tavalla ykseysmömmöksi liittämämällä heidän persoonansa niin siitä seuraa enemmänkin narsismia kun henkistä kehitystä.

Olen tänä aamunakin kärsinyt luurikokemuksestani joka jotenkin sekoittaa minun päätäni kun koen juurikin että sen luurin kautta jotenkin minun alitajuntani liitettiin sen ihmisjoukon alintajuntaan ja heidän juttujensa kautta heidänkin alintajuntaansa ikäänkuin alkoi virrata minun alitajuntaani heikossa hermostollisessa kunnossa ilman vastustuskykyä ja sitten väitetään että se olen minä-.
Kaikkea pahaa mitä minussa ei koskaan ennen ollut alkoi "paljastua" kun aivovaurioituneena soitin luuriin. Se oli niin pelottavaa että tärisin kauttaaltani. Onko varmaa ettei siinä muiden omaa pahaa alitajuntaa projisoida heikkoon sairaaseen yksilöön ?

Mutta minä pidän pähkähulluna ajatusta, että fyysisesti vaurioituneiden aivojen alta paljastuisi kuka henkilö on kyseessä. Harvoin olen kuullut mitään vinksahtaneempaa. Asiaa voisi varmaan kysyä joltain neurologian asiantuntijalta.

Olen tätä mieltä: Sielu joutuu ilmaisemaan itsensä maailmassa käyttämällä aivoja (kehoa) välikappaneena ja kun nuo aivot vaurioituvat, sielu ei pysty näkymään maailmassa sellaisenaan kuin se on.

Aivovaurion alta EI paljastu mitään todenpaa persoonaa.
Luottaisin asiassa korkeimpiin neurologian asiantuntijoihin mitä he tähän vastaisivat.

Aivovauriothan voivat myös aiheuttaa persoonallisuusmuutoksia riippuu siitä mikä kohta vaurioituu, enkä usko sen olevan mikään henkilön oikeampi tai syvempi itse,..vaan aivovaurio joka vääristää persoonaakin sitten.

Mun mielestä hullut psykologiset teoriat ovat vaarallisia aivovaurioituneelle koska niitä voi jopa olla vaikea ajatella vaurioituneilla aivoilla jotain kummallisia mutkikkaita teorioita, joihin mieli sitten voi eksyä.

poiuytrdsxcv kirjoitti:

Olen tänä aamunakin kärsinyt luurikokemuksestani joka jotenkin sekoittaa minun päätäni kun koen juurikin että sen luurin kautta jotenkin minun alitajuntani liitettiin sen ihmisjoukon alintajuntaan ja heidän juttujensa kautta heidänkin alintajuntaansa ikäänkuin alkoi virrata minun alitajuntaani heikossa hermostollisessa kunnossa ilman vastustuskykyä ja sitten väitetään että se olen minä-.
Kaikkea pahaa mitä minussa ei koskaan ennen ollut alkoi "paljastua" kun aivovaurioituneena soitin luuriin. Se oli niin pelottavaa että tärisin kauttaaltani. Onko varmaa ettei siinä muiden omaa pahaa alitajuntaa projisoida heikkoon sairaaseen yksilöön ?

Lue lisää

Luulenpa että aika pelottavan paljon projisoidaan. Varsinkin paljon yhteistä näkemystä ja kokemusta jakavat eriytymättömät ryhmäihmiset tekee näin ja vieläpä vailla epävarmuuden aavistusta, koska he saavat koko ajan ryhmältään vahvistusta näkemyksilleen. Heille appelsiini on porkkana vaikka kuinka joku yksinäinen selittäisi että he sekoittavat juurekset ja hedelmät keskenään, vaikka ovatkin ehkä samahkon värisiä.

Tämä ei tarkoita tietenkään sitä etteikö minulla olisi ikäviä taipumuksia ja pahuuttakin, jotain konnuuksiakin on tullut tehtyä, mutta NE taas ovat MINUN siinä kulloisessakin tilanteessa ja hetkessä tehtyjä, koettuja ja ajateltuja, ja omistan mielelläni ne asiat itselleni ja itsessäni. On selkeästi todella virhe ja vaarallista laittaa paljon kärsineitä ryhmään tai usuttaa niitä ties minne sosialiseeraamaan vai sosiaalisuuden takia juuri tällaisten möhnien kaatuessa lainomaisesti sitten sen heikoimman ja puolustuskyvyttömimmän kuormaksi.

Joo sun kanssa oon eniten samaa mieltä. Sen oikeen tuntee sen tajuntojen joukkovoiman omaa hajonnutta hermostoaan vasten, eikä ihmisillä kumma kyllä ole asiaan mitään empatiaa

Mä en oikein tiedä mikä on kun olenkin tänään voinut erityisen huonosti.
Olen ajatellut että mun pitäs jotenkin jättää tämä osa maailmaa kokonaan missä nämä ongelmat ovat mulle näin kulminoituneet. Joten siksi ehkä lähteä palstaltakin nyt kun asia on suurinpiirtein kerrottu

Jostakin syystä kansainvälisessä maailmassa mä en koe mitään minuun kohdistuvaa tajuntojen joukkovoimaa-
Joten se olis mun mielelle terveellisempi ympäristö

Se luurikin tuntu sille että siellä on joku minusta erilainen joukkio ja mä olen yksin.
Mutta esim. some ei tunnu mulle siltä, vaan minusta tuntuu että oon päässyt muiden seuraan siellä niinku.

Se luurikokemus oli aivan hirveä kokemus jos sopii olla rehellinen. Tekisi mieli itkeä. Tai tirautinkin tässä jokusen kyyneleen.
Koitan saada siitä aivoni yli jotenkin.

Tuntui niinkuin mieli olisi vedetty siellä luurissa yhtäkkiä johonkin tosi raadolliseen mielenmaailmaan mitä en ole ennen nähnyt ja revitty riekaleiksi.

Ja siis niiden ennakkoluulojen kokeminen kun oikein tunnusteli tunteella niiden vastaajien ennakkoluuloja , on ollut i tosi traumatisoiva kokemus. Täytyin koko ihminen siitä ennakkoluulon tunteesta enkä tiedä miten sen käsittelisi.

Ei mikään helppo kokemus juuri aivovaurioituneelle aspergerille jonka juuri on äitikin yllättaen ensimmäisen kerran elämässä jättänyt kokonaan yksin. Ja joka ei ennen tuon tyyppisen porukan kanssa ole ollut tekemisissä

Ja sitten kun ne haluaa vielä tonkia minun sisintä enkä halunnut paljastaa koska pelkään tosi paljon että mun epäsuomalainen sisin paljastuu-.
Täällä Suomessa on kuitenkin aika rasistista meininki-

Mulle alkoi tulla lisääntyvästi sellaisia kauhun tuntemuksia, ja mä analysoisin sen nyt niin että se jotenkin liittyy siihen kulttuurin rajamailla oloon että tulee semmoinen horjuttava olo. Kun mä menen siihen kansainväliseen kulttuuriin se olo menee nimittäin ohi silloin kun olen sisällä siinä maailmassa.

Kun nuo kansainväliset taiteilijat tuntuu mulle ensimmäiselle paikalle maailmassa missä oikeesti ei kannateta rasismia.

Minä en ihan luota tässä rasismiasiassa kaikkiin esim mielenterveysalan palveluihin sillä olen mm. kohdannut alan ihmisen jonka mielestä asiakkaan tuttavien tulisi olla kokonaan suomalaisia. Järkytyn sellaisista jutuista. (En kuitenkaan ole ollut mielenterveyspotilaana, tuo tuli muussa yhteydessä. ) Olen myös kohdannut toisen terapeutin joka syyllisti epäsuomalaisuudesta.

Uskallan puhua asiasta jukisesti koska julkisesti epäsuomalaisuuden perusteella tuskin on sallittua syrjiä. Mutta salakeskusteluissa ei kiinnosta aiheesta keskustella, koska siellä helposti piilorasismi rehottaa.

Luureihin viitaten vielä ihmettelen mitä järkeä olisi suutuspäissäkään asioiden väärin nimeämisessä.

Motiivi on motiivi ja merkitys löytyy merkityksellistämisestä-

poiuytrdfgh kirjoitti:

Luureihin viitaten vielä ihmettelen mitä järkeä olisi suutuspäissäkään asioiden väärin nimeämisessä.

Jos se tulee tunteella olisiko siinä jotain perää? Vaikeaa ymmärtää mitä tarkoitat. Kun ihmiset ovat oikein kovasti tunteissaan ne ilmaisee syvimmät ajatusmnallinsa ja tunteensa, must tuntuu et sillon niihin voi eniten luottaa vaikka ne olisivatkin loogisesti väärin. Ihmiset ajattelevat sisimmässään melko kummallisia asioita joista he eivät ole normaalisti etes tietoisia. Tuossa kun sanoit että sun hermostovauriosta yritettiin tehdä osa sun persoonaa, ehkä sieltä vain paljastui jotakin? Jos ihmiseltä viedään kyky keskittyä,m suunnitella järkeillä niin voi olla että alta paljastuu nuo rumuudet mutta tosi kipeällä tavalla.

Voiko mielessä olla muita, kaikki on itseä. Tai sitten se toiminto edustaa itseä. Mielessä voi olla kahdenlaisiakin ettisiä malleja jotka riitelevät keskenään. Molemmat on oikeita, etiikka on subjektiivinen asia.

Musta tuntuu et merkitys tulee tai syntyy oikeesti muista ihmisistä, kaikki muu on jotain ehdollista, tulevaisuutta tai en osaa kuvailla, maanista... siitä saa jotain sen sijaan että sille antaa tai et se ilmentäisi rakkautta. Mä en enää oikein usko että tekeminen joka syntyy itsestä on merkitystä. Se olisi itseisarvo, niinkuin tuo etiikkapohdiskelu. Paitsi jos siihen liitttyy joku toinen ihminen. Mut ei jos siihen liittyy halu tai pelko.

Yritin meditoida mut mun kehossa on sietämättömiä tunteita ja tän kirjoittamisen aloittaminenkin oli niin vikeeta kun siitä meditoinnista tuli niin vetämätön olo, mun kädet painaa tonnin.

poiuytfdsxcv kirjoitti:

Motiivi on motiivi ja merkitys löytyy merkityksellistämisestä-

Motiivi on motiivi ja merkitys merkityksellistämisestä kuulostaa itseisarvolta. Emmätiedä miks mä nyt ajattelen taas näin. Merkitys on jokin asia johon liittyy tunne, jos sen käsittää merkityksellistämiseksi niin kai olet oikeassa. Mut jos ei tunne mitään kun ei ole ketään. Motiivi taas tulee syystä elää.

Mutta mä olen niin empaattinen ihminen että voisin myös uppoutua phajahyvän maailmaan ja ajatuksiin ja mennä sekaisin...

Kaksi etiikkaa ei sovellu mulle. Koen että siinä olisi ns. tekopyhyyden riski. Siis esim. kun itse elän eri kulttuuripiireissä joissa on eri arvomaailmat niin en ala vaihtamaan etiikkaani vaan minulla on yksi ainoa, jonka sovellan samanarvoisesti kaikkiin.

Ja sen seuraaminen miten tämä etiikka toteutuu maailmassa tuntuu minulle hyvin merkitykselliseltä, tosin karmaisevata.

Mun mielestä se on aivovaurioituneen manipulointia että hänelle heikossa tilassa puhutaan pelottavia juttuja ja sitten selitetään että se aivovaurioituneesta paljastuvaa pahaa. Oikeen kunnon psykopaattista manipulointia.

Mutta niinku se mistä mä olen elämänkokemuksessani niin hämmentynyt on seuraava.

Mä soittelen auttaviin puhelimiin koska olen köyhänä vammautunut päästä varpaisiin ja koska äitinikin siinä vaiheessa hylkää minut koska on täysin tunnekylmä. Niin kaikki kääntyykin luureissa jonkin salatun (pahan tai hyvän) etsinnäksi minun sisimmästäni, lähes täysin sivuuttaen nuo konkreettisemmat kriisit.
Ehkä tästä voisi tehdä jonkun elokuvan ?

Aika moni sanoikin mulle jotain tämmöstä: "Niin joo eihän sen/tän niin pitäis mennä..."
Mutta meni silti aina vaan.

Mutta siis mulle tekee tosi pahaa puhua ihmisten kanssa jotka eivät suhtaudu vastuullisesti puheeseen esim. aivovaurioiselle puhuessa.
Olen voinut tänäänkin huolestuttavan huonosti, enkä voi jatkaa tällaisia keskusteluja. Pahoitteluni. Irtisanoudun näistä kokonaan ja poistun täältä pysyvästi.

Sanonko suoraan ei siinä minua ollut mitä näit

TUO on yksi keventävä ajatus johon olis hyvä muistaa mennä huilimaan silloin kun vierasta sisältöä tungetaan tukahtumiseen asti eikä hetimiten ole mahdollisuuksia paeta tilnteesta, tai vaihtoehtoisesti sulkea ihmisiä pois. Ehkä joku juurikin taiteilijasielupeili joskus näytä heille kuvastimestaan heidät itsensä.
:)

poiuytrsxcvb kirjoitti:

Sanonko suoraan ei siinä minua ollut mitä näit

Olen nyt manipuloija, psykopaatti, vastuuttomasti puhunut vaivaiselle ihmisele. Siitä syytettynä. Loukattuna. Sit poistut paikalta elein, uhrina, vältellen, et enää ikinä ajattelulla. Taas tämä sama toistui! Groundhog day leffa.

Mut ei se haittaa, ymmärrän. Koska katson itseäni, kaikkia ihmisiä ja yksilöä.

Tarkoitin muuten paha määrittelyssäni joka oli myös tiivistetty versio siitä auttajan varjo kirjasta ja suunnilleen kaikista kirjoista joissa mainitaan sana varjo, että paha jota on tehty ihmiselle sisäistyy koska sitä ei ole osannut käsitellä silloin vielä.

En ole sanonut sinua psykopaatiksi enkä muutakaan vastaavaa, itse sanot minusta nyt valeita.

phajahyvä kirjoitti:

Olen nyt manipuloija, psykopaatti, vastuuttomasti puhunut vaivaiselle ihmisele. Siitä syytettynä. Loukattuna. Sit poistut paikalta elein, uhrina, vältellen, et enää ikinä ajattelulla. Taas tämä sama toistui! Groundhog day leffa.

Mut ei se haittaa, ymmärrän. Koska katson itseäni, kaikkia ihmisiä ja yksilöä.

Tarkoitin muuten paha määrittelyssäni joka oli myös tiivistetty versio siitä auttajan varjo kirjasta ja suunnilleen kaikista kirjoista joissa mainitaan sana varjo, että paha jota on tehty ihmiselle sisäistyy koska sitä ei ole osannut käsitellä silloin vielä.

Lue lisää

Jutuissasi ei ole muuta vikaa kuin että ne ovat liian sekavia minulle. Et ole siinä syyllistynyt mihinkään. Mutta jos uppoudun niihin menen sekaisin.

Anteeksi nyt vaan mutta minuklka on ihan oikeesti ollut elämäni vaikein päivä- En tiedä miten voi ollakaan näin.
Ja mulla on päässä enemmän se luuri kuin sinä koska kuuntelin sitä luuria kolme vuotta.

Yks tragedia että saa aivovaurion ja toinen psykopaattini aiheuttana tragedia, että vielä päädyin kuuntelemaan sellaista luuria sillä päälläni.

poiuytrsdfg kirjoitti:

Jutuissasi ei ole muuta vikaa kuin että ne ovat liian sekavia minulle. Et ole siinä syyllistynyt mihinkään. Mutta jos uppoudun niihin menen sekaisin.

Ei ole tarkoitus valeita sanoa, tulkitsin vain noin, tai yritin ymmärtää.

En ymmärtänyt että menet sekaisin. Ehkä mun pitäisi hieman selkeämmin ilmaista itseäni.

Pahoitteluni phajahyvä että vähän hermostuin tietämättömyydestäsi aivovauriosta. Niitä tietämättömiä riittää ja se nyt tuli sinun niskaan vähän liikaa.

Joo hiotumpaa tekstiä voisit kirjoittaa. Tosin nyt ymmärrän miksi ihhmiset ovat hermostuneet hiomattomaan monologiini- Tosin aivovaurion ollessa vaikeimmillaan on kohtuutonta odottaa hiottua tekstiä...

poiuytrdfgh kirjoitti:

Anteeksi nyt vaan mutta minuklka on ihan oikeesti ollut elämäni vaikein päivä- En tiedä miten voi ollakaan näin.
Ja mulla on päässä enemmän se luuri kuin sinä koska kuuntelin sitä luuria kolme vuotta.

Lue lisää

Niin, sinulla on vaikea päivä ja ilm. huono olokin. Katoin et oot alkanu tän monologisi 10 päivä ja ny on 17 päivä, että oot näin pitkään jankannut näitä samoja asioita aamusta iltaan.

Pakostakin tekee mieli kysyä, miten on nukkumisen, syömisen , ulkoilun laita. Täytyyhän ny sun itsekin ymmärtää ettei jatkuva tietsikan ruudun tuijottaminen tee hyvää aivoillesi, saati kokonaisvoinnillesi.

Vittuile jollein muulle .

Tai hanki koira ennemmin. Siitä tulisi varmasti onnellinen-.

Mä olen päässyt jo maistamaan miltä maistuu olla ihminen enkä oikein tyytyisi enää vähempään...

poiuytfdfgh kirjoitti:

Vittuile jollein muulle .

Se ei ollut vittuilua vaan ihan vaan huolta, kuten sanoin sun pitäis itsekin ymmärtää ettei jatkuva "täällä" oleminen ja ikävien asioiden ajatteleminen/veivaaminen ole sulle hyväksi.

Tänään on minulla suorapuheisuuden päivä.
Huolenpitotyylisi ei ole miellyttävä.
Se on jollain tavalla toista alentava.

Mä olen kuitenkin jo melkein 50 vuotias, niin sun ei ihan pitäisi puhua semmoiseen enemmän lapsille sopivaan tyyliin ja mä en puhu lapsillekaan noin vaan kunnioittavammin.

Mitä jos kokeilisimme kaikki täällä vähän aikaa oikein kohteliasta ja kunnioittavaa keskustelutyyliä toinen toisiamme kohtaan ???
Se voisi tehdä mielenterveydellemmekin hyvää-.

Hyvä rouva Yhteenlaskutoiminus

Kiitoksia kohteliaimmin huolenne esiin tuomisesta.
Käyn siinä esiintulleet seikat läpi. illan kuluessa.

Toivotan teille mukavaa illanjatkoa !

poiuytrdgh kirjoitti:

Tänään on minulla suorapuheisuuden päivä.
Huolenpitotyylisi ei ole miellyttävä.
Se on jollain tavalla toista alentava.

No näyttää et ilmaisutyylini kuitenkin oli sillain hyvä, et meni perille, kun meni tunteisiinkin, kuten ny sulla tässä, ku vaikuttaa siltä ettet itse oikein tunnu ymmärtävän et tää jatkuva "täällä" olo tuskin on hyväksi sulle sen kummemmin henkisesi kuin fyysisestikään.

Mutta joo, sun tyylis tuntien, et vaikka jollain tasolla tiedostaisit et oon oikeassa tän asian suhteen, niin jatkat varmaan saman malliin päivästä toiseen. Ethän sä mitään kritikkiä tai apua kykene vastaanottamaan, et siltä osin oot niinku narsisti, joka tulkisee jokaisen huolestuneen kysymyksenkin uhaksi itselleen.

Tarkennus:
Se että sanomani ei mennyt sinulle perille, ei ole merkki siitä että ilmaisutyylini on huono.

Voisitko lopettaa epämiellyttävien lauseiden hokemisen ?
Kun kerran aloit nimitellä tuolla narsistinimikkeellä osin niinkuin , niin voin nyt sanoa että sinun auttamistyylisi on nähdäkseni osin niinkuin narsistinen.

Nyt tultiin ketjun aiheeseen. Vähän kuin syyttelet minua narsistiseksi jos en halua mitä sinulla on annettavaa.-

Mä olen itse joutunu oppiin että aika monet ihmiset ei halua mitä minulla on annettavaa, ei vanhempanikaan...
Mutta se on niin....
on sitten niitäkin jotka haluaa...

poiuytfdsxcv kirjoitti:

Nyt tultiin ketjun aiheeseen. Vähän kuin syyttelet minua narsistiseksi jos en halua mitä sinulla on annettavaa.-

En ole sinulle mitään antamassakaan, ja kuten itse jo toin esiin, et ole vrmasti haluamassakaan minulta mitään, kunhan ny kuitenkin toin huoleni esiin siitä, että jatkuva täällä olo/ruudun tuijottaminen tuskin on kenellekkään hyväksi, saati sinunlaisellesi aivovaurioituneelle Aspergerille= oma kuvauksesi itsestäsi.

Lisäksi ny vaan muistutin sinua, että pitäis huolehtia niin nukkumisesta, syömisestä kuin raittiista ilmastakin, kun nuo kaikki edesauttavat terveyttäsi varmasti enemmän kuin jostain luureista puhuminen päivästä toisen.

Niin ymmärsin että koet kommenttini epämielyttäviksi, niin lienee ollut alusta asti, ja jossain vaihessa jo kerroit ettet edes lue niitä/hyppäät yli, mutta kuten tuon ja monenkin muun asian suhteen, sanat ja teot ei sulla kohtaa ja siirrät sitten vastuun muiden kontolle, kun he eivät toimi/kirjoita sillä tavalla kuten sinä haluat, ettei sulle tulisi huono olo

Jos vähänkin jotain kritiikkiä laittaa vedät sen halvaantumises ja muut vaikeutes esiin, et kattokaa ny toi paha/ilkeä ihminen kiusaa mua, sairasta ihmistä. Toki otan sairautes ja erityislaatuisesi huomioon, mutta välillä ny kuitenkin tekee mieli sanoa, et niitä rajoja ja kritiikkiä voi ja saa vetää sairaallekkin.

Ei se ny ihan tosielämässäkään niin mene, että kaikki pyörii sen sairaan/sairauden ympärillä ja pitää varoa jokaista sanaansa ettei se ny vaan loukkaannu.

Sä olet todella ilkeä- Mun sanani pitää kaikessa muussa paitsi siinä lopetanko kirjoittamisen- Saan sun kirjoituksistasi sairauskohtauksia niin kai sitten on pakko häipyä ilkimys.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

En ole sinulle mitään antamassakaan, ja kuten itse jo toin esiin, et ole vrmasti haluamassakaan minulta mitään, kunhan ny kuitenkin toin huoleni esiin siitä, että jatkuva täällä olo/ruudun tuijottaminen tuskin on kenellekkään hyväksi, saati sinunlaisellesi aivovaurioituneelle Aspergerille= oma kuvauksesi itsestäsi.

Lisäksi ny vaan muistutin sinua, että pitäis huolehtia niin nukkumisesta, syömisestä kuin raittiista ilmastakin, kun nuo kaikki edesauttavat terveyttäsi varmasti enemmän kuin jostain luureista puhuminen päivästä toisen.

Niin ymmärsin että koet kommenttini epämielyttäviksi, niin lienee ollut alusta asti, ja jossain vaihessa jo kerroit ettet edes lue niitä/hyppäät yli, mutta kuten tuon ja monenkin muun asian suhteen, sanat ja teot ei sulla kohtaa ja siirrät sitten vastuun muiden kontolle, kun he eivät toimi/kirjoita sillä tavalla kuten sinä haluat, ettei sulle tulisi huono olo

Jos vähänkin jotain kritiikkiä laittaa vedät sen halvaantumises ja muut vaikeutes esiin, et kattokaa ny toi paha/ilkeä ihminen kiusaa mua, sairasta ihmistä. Toki otan sairautes ja erityislaatuisesi huomioon, mutta välillä ny kuitenkin tekee mieli sanoa, et niitä rajoja ja kritiikkiä voi ja saa vetää sairaallekkin.

Ei se ny ihan tosielämässäkään niin mene, että kaikki pyörii sen sairaan/sairauden ympärillä ja pitää varoa jokaista sanaansa ettei se ny vaan loukkaannu.

Lue lisää

Kyllä sinun ammattilaisena, jos sellainen olet, kuten olet mainostanut ja vielä oikein empaattinenkin, on tajuttava, että silloin kun ihminen on tarpeeksi vakavasti sairas, niin kaikki juuri pyöriii sen sairauden ympärillä. Katsos hengenlähtökin voi olla mahdollinen, jos huithapelisti sairauteensa suhtautuu.

Ihmisille joiden fyysinen hermosto toimii, on niin itsestäänselviä ne hermoston toiminnot, että he ei niitä edes huomaa tai tiedosta, ja heillä 99,99% ei ole minkäänlaista empatiakykyä siihen millaista se on jos jotkin niistä ei toimi tai toimii vajavaisesti tai kummallisesti jonkin fyysisen vaurion takia hermostossa. Siihen vaurioon ei vaikuta persoonallisuus mitään, jos se aiheutuu jostain ulkoakäsin kehoon vaikuttaaneesta seikasta. Teoriassa millaisen tahansa ihmisen hermosto voi vaurioitua. Herkkä hermosto vaan vaurioituu helpommin.

Kuka tahansa jos teistä lukijoista tai maailman ihmisistä kokisi sellaisen vaurion, se tuntuisi loukkaavalle, jos sen takia teille esim. puhuttaisiin kuin vajaaälyiselle ainakin mikäli vaurio ei ole vienyt myös älyä.
Siis mä tiedän että kun hermosto vaurioituu mitä kummallisempia ilmiöitä voi ilmetä. Onneksi niistä moni on jo mennyt minulla pois. Monet ammattilaisetkaan jotka eivät ole neurologeja eivät tunne noita ilmiöitä ja voivat luulla niitä joksikin ihan muuksi. Itsekin tiedän että niitä on tosi vaikea kuvitella jos ei ole kokenut, koska vaurioitumattomalla hermostolla on mahdoton kokea esim. sellaisia tuntemuksia miltä vaurioitunut hermo jolla kaikki ylipäätään tunnetaan tuntuu.

Esim. kun tuntohermot vaurioituu, ne voi alkaa tuottamaan ihan hulluja tuntemuksia, mutta henkilö ei ole mitenkään hullu siltikään, koska se on ihan faktaa että kun se hermo on vaurioitunut se ei voi tuntea normaalisti kun ne impulssit niissä soluissa ei kulje normaalisti ja se tuntuu hyvin kummalliselle silloin. Ja itseasiassa mm. tuntohermot vaikuttavat myös tunnekokemuksiin ainakin omankin kokemukseni perusteella. Ei siinä ole mitään hienoa päästä mun vaurioituneita tuntohermoja ärsyttämään, mutta narsisteille sekin on hupaisaa.

Mä pidän narsisteille tyypillisenä halua päästä jotenkin inhottavasti toisen henkilön tunteisiin.
Sieltä he sitten kokee saavansa ravinnetta.
Mun mielestä innostus epämiellyttävästä pääsystä toisen ihmisen tunteisiin on yksi oleellinen narsistinen ominaisuus.

Valitettavasti narsistien mahdollisuus tuottaa minulle epämiellyttäviä tuntemuksia kertautui 10000000% hermostovaurioni seurauksena.
Esim. kun kuuloni oli pahasti vioittunut ja vika tiedossa, eräs henkilö usein paukutti kattiloita puhelimessa tosi kovaa. Se on sitten nähdäkseni laillista henkistä (tai oikeastaan fyysistäkin koska se tuntuu fyysisinä tuntemuksina) väkivaltaa, koska kattiloiden paukuttaminen ei ole laitonta.

Oli Yhteenlaskutoimituksen tarkoitus miten vilpitön hyvänsä, se vain on fakta haluttiin tai ei että hänen huolenpitonsa ei mitenkään edistä MINUN hyvinvointiani. Ja sitten kun tämä on tiedossa ja huolenpito kuitenkin jatkuu niin...hmm.. kuinka se tulisi tulkita ?

Ilmiössä tulee toki minulle mieleen sekin kuinka turhaa on pitää huolta esim. narsistista koska se ei varmastikaan tuota narsistille hyvinvointiaan lisäävää kokemusta. Siitä syystä olenkin päättänyt uskoa psykopaattiani että empatian jakaminen hänelle on turhaa.
Eli ikäänkuin väärä lääke vaivaan.
Siitä tässä minunkin kohdallani on kyse, ei narsistisesta piirteestä kohdallani, mutta "väärästä lääkkeestä". Esim. psykologia ei helpota mun neurologista vaivaa.

Siitä minun voimakas psykologian kritiikkini kummunneekin, koska minulle on tyrkytetty psykologiaa neurologisiin fyysisiin vaivoihin ja se ei tuota muuta kuin tuskaa. Onneksi neurologit yleensä pystyvät tuon ymmärtämään että psykologia ei vaivaani paranna, mutta muille ihmisille se ei meinaa mennä päähän millään. Ja mulle ilmiö ilmenee kiusatuksi tulemisen kokemuksena tunteellisesti vaikka sitä ei olisi kiusaamistarkoituksessa tehty vaan tietämättömyyttään.

Siitä se minun vaikea luurikokemuksenikin paljon kumpuaa. Psykologiaa tyrkytettiin vaikka kuinka sanoin että kiitos ei sitä psykologiaa. Ja kysyin lukuisia kertoja onko luuri vain psykologisista ongelmista kärsiville ja aina sanottiin että ei vaan kaikille. Ja selitin yhä uudelleen että mä olen neurologian potilas EN psykologian. ...

Ja se psykologian tyrkytys alkoi ärsyttää mun hermostoa niin että aloin saada yhä vaikeutuvia oireita niin että siitä syntyi sitten soitokierre.
Kun mulle tuli siitä psykologian tyrkytyksestä ikäänkuin hermostollisia oksennusreaktioita.
Tiättekö ihan sama kuin jos sanot, ei jäätelöä sata kertaa, ja sitten joku tulee sun eteesi koko ajan ja tarjoaa jäätelöä. Jos toi tehdään sulle tuhat kertaa voit tulla vaikka hulluksi.

Tätä kautta olen vähän alkanut ymmärtää kuinka hölmöä oli vuosikymmeniä koittaa tarjoilla tietyille henkilöille makoisaa empatiasympatiapaistostani, enkä millään meinannut luovuttaa...
vähän jo melkein nolottaa...

Kun siis tein paistosta joka olisi mun suussani maistunut tosi hyvälle...ja sitä sitten koitin kaikille tarjoilla....

Ja vaikka mun vanhemmat on narsisteja , mä olen siltikin neurologian potilas. Ja pidän hyvinkin mahdollisena sitäkin että mun vanhempien empatiakyvyttömyydessä on neurologinen tausta. Isälläni aspergerneurologiaa ja äidillä vois olla psykopaatin suuntaista. Jostakin syystä minusta on tullut päinvastainen minulla oli nuorena valtavat määrät empatiasympatiapaistosta. Olinkin jonkin aikaa kuin ilmainen yksityinen puhelinpalvelu jonne tutut soittivat vaikeuksistaan kunnes....kunnes...

Senkin takia mä ajattelen että mun vanhempien empatiakyvyttömyydessä voisi olla neurologinen tausta, koska he niin pokkana myöntää noita ominaisuuksiaan minulle.

Mä meinaan aina mennä ihan sekaisin kun neurologia tai joku muu tieteenala käännetään psykologiaksi. Se on mulle aivan helvetti. Mä olen semmonen ihminen ollut nuoresta tytöstä asti.
Ja koitan viimeistäänkin oppia edes itse hyväksymään itseni sellaisena jotten sekoa.

Mä en ymmärrä sitäkään että miten ihmiset ei ymmärrä että henkilöhän voi seota jos hän EI SAA olla looginen ajattelija ja häntä estetään jotenkin olemasta looginen ajattelija !
Mitä muutakaan sitten voi olla kuin epälooginen ajattelija ?
Tuo liittyy myös luurikokemukseenikin.
Mun mielipiteet on usein samoja kuin uusimmissa tieteellisissä tutkimuksissa, mutta silti mun mielipiteitä pidetään väärinä koska minulla ei ole tutkintoja. Tuo on suurin syy minun pääni sekoittamiseen !

Mä kärsin siitä hiljaa vuosikymmeniä, mutta mä sanon nyt suoraan että mun mielestä se on älyllistä väkivaltaa että henkilöä yritetään estää ajattelemasta loogisesti siksi ettei hänellä ole tutkintoja aiheissa joista hän puhuu. Ja sitten joukkovoimalla yritetään estää ajattelemasta loogisesti. Se on jotain aivan hirveää.

Ennen aivovauriota ja ikääntymistä mun ongelmani oli mm. seuraava:

Olin semmoinen varsin lapsenomainen pieni tyttö joka puhui olemukseensa nähden aivan liian loogisia ja siitä syntyi sitten erinäisiä hämminkejä. Tuo lienee tulkittavissa siksi Aspergerin pikkuvanhaksi professorimaisuudeksi. Ja se on sosiaalisesti vielä vaikeampi juttu jos on pienikokoinen tyttö. (vain pää on suuri) ja sitten kun tuo aarrearkku pääni vaurioitui niin se oli kyllä elämäni rankin juttu...

Ja psykopaattini oli ihan että jee minusta on vihdoin tullut epälooginen. Siihen se liittyi kun hän sanoi kun en aivovaurion takia nukkunut kolmeen vuorokauteen että: "Puhupas nyt sitten loogisesti, kun sä olet niin (kirosana) looginen !!!!
Soitin tuotakin hädissäni luuriin, sillekin heillä oli joku kaunis selitys psykopaattini käytökselle

Mun psykopaattini pääsi siinä sitten nupopäänsä kanssa voitolle, mutta kylläkin epäoikeudenmukaisilla pelisäännöillä.-

Täytyy myöntää että melkein olen vähän hämmästynyt miten mun vaikeasti vaurioitunutkin hermostoni on pysynyt tekemään niinkin loogisen johtopäätelmän kuten vanhempieni luonteenlaadun, että he samantien myönsi että olen oikeassa.
Minä en ole erityisälykäs, mutta mulla on semmonen kyky että aina välillä teen johtopäätöksiä joista sitten aina joudun väittelemään ihmisten kanssa samalla kun löydän jonkun huippututkijan tutkielman jossa on sama johtopäätös. Tuo on käyny mulle kymmeniä kertoja, se lienee vihatuin ominaisuuteni. Ja johtaa siihen että mua vammaisena kohdellaan usein rankemmin.

Mutta se että minulta vammaisuuden takia kielletään loogiset johtopäätelmät on mun aivoille tosi rankka juttu.

Ja kuten sanoin tämä "automaattikirjoitus" ei ole mulle vaivalloista. Siksi mä nettikirjoitan tällä hiomattomalla moodilla . Mun ei juurikaan tarvise edes ajatella kun tää teksti virtaa. Eilen kerkesin käymään viisi kertaa ulkona kirjoituksen välissä. Se oli mulle jopa liikaa niin että pää meni pyörälle, joten pidän nyt kotipäivän.

Tämä kirjoittaminen on mulle vähän niinkuin television katselua, paitsi ettei mulla ole televisiota koska sen katselu on niin paljon rankempaa hommaa.
Mutta mä varmaan kirjoitan vastaavassa olotilassa kun muut istahtaisi töllön eteen katsomaan jotain filmiä...

Ja joka tapauksessa harrastan päivittäistä tiedonhakua googlella jo parikymmentä vuotta-.
Keksin aina jonkun uuden sanan joka voisi loogisesti liittyä tilanteeseeni ja alan etsiä mitä sillä löytyy.

https://www.huffingtonpost.com/entry/mirror-touch-synesthesia_us_589a2207e4b040613139cb3a

Tämänpäiväinen googlehakuni

Siellä luureissa ei tajuttu kuten eivät tuttavanikaan tajunneet että minä en pysty kestämään väkivaltaisia ajatuksia pelkkinä ajatuksinakaan koska mä näen ja tunnen ne niinkuin olisin ollut väkivaltaisessa toimessa mukana ja traumatisoidun siitä vakavasti. Ja minut johdateltiin ajattelemaan väkivaltaisia mielikuvia joita en ole koskaan ennen aivovauriota ajatellut.

itku pääsee kun ajattelen asiaa.

Tuli mieleen tämmöinenkin teoria en tiedä onko oikea, mutta keksin miksi psykologisointi voisi tuntua autistisesta epämiellyttävälle.
Autisteilla kuulemma on hypomentalismia. Niin ehkä siinä psykologiassa on autistisille aivoille liikaa mentalismia ja se siten tuntuu tekevän hulluksi jos niitä juttuja koittaa sovittaa aivoihinsa. Siis alkaa tuntua mielipuoliselle mielikuvitukselle koko touhu.

Minä en ymmärrä miksi ihmiset ei ymmärrä kun sanon: "Joo mutta koitettaisiinko lähteä liikkeelle konkreettisista faktoista asian selvityksessä ?" Minä tulen hulluksi jos tuo minulta evätään niinkuin luurissa pitkälti evättiin.

Ehkä mulla on joiltain osin hypomentalismia koska mä en esim. kiinnitä siihen huomiota jos ihmiset katsoo minua. Siksi esiintyminen on mulle helppoa. Kun minulle on samantekevää onko mulla yhtään yleisöä vai onko sitä 100000

Enkä minä vieläkään ymmärrä edes kolme vuotta puhuttuani miksi luurissa ihmisille on tärkeämpää persoonallisuusteorioiden kehittely kuin soittajan asia.
Mulle itseasiassa ei ole tärkeää persoonallisuusteorioiden kehittely. Psykopaattinikin diagnosoin lähinnä vain löytääkseni sanat selittää ilmiön muille ymmärrettävällä kielellä.

En olisi halunnut luurissa keskustella siitä kuka mä olen vaan ASIAA.
Ja oli kyllä hirveetä tuskaa se keskustelu. Yrittää aivovaurioisena pitää ajatukset koossa ja selittää asiaa ja keskustelu käännetään koko ajan henkilökohtaisuuksiin ja siihen kuka mä olen ja mitä mun sisimmässä piilee- No tässä sitä nyt sitten on !!!!
Kauheeta kun saa aivovaurion niin mihin kaikkeen sen lisäksi voikaan joutua !

Haluan takaisin oman aidon autistisen persoonani joka olin ennen aivovauriota ja joka ei mitään psykologiaa keskustellut ! Siitäkin huolimatta olen välillä intuitiivisesti ymmärtänyt asioita uusimman psykologisen tutkimuksen mukaisesti ihan sydämen tunteella.

Psykologia voi olla mielekästä psykologisten ihmisten ymmärtämiseen , mutta se ei sovellu epöpsykologisten ihmisten ymmärtämiseen, siis niiden joihin sitä psykologiaa ei sisälly luonnostaan...

Psykologia on mulle aivan älyttömän kuormittavaa, oli terveillekin aivoille, sitten puhumattakaan vaurioituneista aivoista !!!!
Avuksi siinä sitten sitä aivovaurioituneena sitä sopimattominta mahdollista !
Tottakai siitä seuraa vain kuormittuminen ja valitusripuli....
Siksi mä siitä päättäväisesti ja asiallisesti yritin kieltäytyä , mutta sain psykologiaa silti !!!

Minun aito persoonani olisi halunnut keskustella siitä kuinka se hermostovaurio on solutasolla syntynyt jne. !

Mä kärsin siitä koko nuoruutenikin suomalaisessa kulttuurissa että ihmiset yrittää keksimällä keksiä psykologiaa jonnekin missä sitä ei ole ! Niin kyllä siinä jonkinlaiseksi peiliksi joutuu!
Mä täytin mun sisimpäni nuoresta tytöstä asti muilla asioilla kuin psykologialla. Ja mun aidossa sisimmässäni on sitä millä mä olen sen täyttänyt ! Siellä on hyvin vähän länsimaalaista psykologiaa !

Mun lempipsykologiaa on eräs toiskulttuurinen psykologia jonka olen melkein unohtanut aivovaurion aikana ja luurissa manipuloituna...
Pitäneekin lopettaa tämä kirjoittaminen ja ottaa nuo kirjat esiin ja koittaa kouluttaa aivoni mulle sopivammalla psykologialla jota mun aivot ainakin ennen osasi käsitellä-

Mulla oli myös kiinnostuksena ennen aivovauriota kuinka toisten kulttuurien henkisiä viisauksia voidaan käyttää psykologiseen parantamiseen.

Mutta siis mä jouduin keskeyttämään tuon kaiken kuudeksi vuodeksi aivovaurion takia

Kuitenkin löysin juuri itseni lukemasta psykologisia artikkeleja. Kyllä psykologia sinällään voi olla loogisesti mielenkiintoista jos siitä löytää jotakin loogisia selityksiä ilmiöille, mutta se vaan ei sovellu minun sisimpäni käsittelyyn, koska mun sisimmässä ei ole sitä varsinaisesti juurikaan. .

Ei ku nyt minä osaan selittää paremmin. Kyllä minun kanssani voi keskustella myös länsimaalaista psykologiaa kunhan siitä keskustellaan kanssani tieteellisesti. Siis minkään teorian soveltaminen minuun ei ole järkevää muu kuin suoraan avoimesti tieteestä puhuminen.

Mun aivot saa kaikesta muusta ikäänkuin allergisia tai yökötysreaktioita jotka voi sitten olla jopa aika vakavia. Ja aiheutta rajuja kirjoitusripuleja niin että mun ihmissuhteetkin menee piloille siitä ripulista...

Tämä on niinkuin just se sama mitä neurologi sanoi yksinkertaisesti. Kun muut katsoo televisio-ohjelmaa Asperger miettii kuinka televisio toimii. Ja tavallaan mä koen psykologian semmoiseksi kun mua ikäänkuin pakotettaisiinkin katsomaan sitä ohjelmaa sen sijaan että mulle selvitetään miten se televisio toimii. Luurista mua monta kertaa neuvottiin "katsomaan elokuvaa "

Mua taas alko kiinnostaa enemmän sen luurin toimintamallit jne.

Mutta siisa psykologisten tutkimusten lukeminen on mulle sopivaa. Jos mun halutaan ymmärtävän jotain psykologista, niin siitä sitten mulle vaan suoraan tieteellinen artikkeli aiheesta käteen, kyllä minä sitten ymmärrän...

Mutta ei enää ikinä pidä laittaa mua visualisoimaan mitään mentaalista mielikuvituselokuvaa. Se on mulle vaarallista !

nytjäitäsullehattuun kirjoitti:

Kyllä sinun ammattilaisena, jos sellainen olet, kuten olet mainostanut ja vielä oikein empaattinenkin, on tajuttava, että silloin kun ihminen on tarpeeksi vakavasti sairas, niin kaikki juuri pyöriii sen sairauden ympärillä. Katsos hengenlähtökin voi olla mahdollinen, jos huithapelisti sairauteensa suhtautuu.

Lue lisää

No joo, ensinnäkään ny en ole mikään neurologian ammattilainen, mutta toki tuohon poiuun liittyen Aspegeristakin on tulul luettua hieman enemmän.

Totta on, että sairaan elämä pyörii paljolta sen sairauden ympärillä, mutta tarkoitin, että sairaan pitää ymmärtää, ettei sivullisten tarvi elää sen sairaan mukana sillä tavalla, etteikö voisi esim. tämmösellä nettipalstalla ilmaista omia eriäviä mielipiteitään tai jopa kritiikkiä sen sairaan esille tuomiin asioihin liittyen.

Toi pouihan on kautta linjan het loukkaantunut, jos ei jonkun mielipide ole ollut samankaltainen kuin hänen ja vetänyt sairas/lapsiuhrikorttinsa esiin, että tulee huono olo yms. Ts. hänkin pyrkii totuttamaan ihmiset siihen, että kaikki varoisivat sanojaan etteivät vain tulisi loukaanneeksi tuota poiua.

Mitä empatiaan tulee, niin sekään ei ole mitään pelkkää päänsilitystä, vaan siinä mennään kulloistenkin tilanteiden mukaan, pyritään että sen toisen tilanne edes joltain osin voisi muuttua paremmaksi, mutta ennenkuin niin käy, täytyy toki sen henkilön itsensäkin tiedostaa oma tilanteensa.

Me ihmiset usein ollaan semmosiakin, että monet asiat opitaan kantapään kautta ja Jumalankin sanotaan joskus silittävän päätä niin, että luu paistaa, edelleen lastensuojelu/sossupiireissä on tuttua sekin, että joutuu näyttää rumia kuvia asiaakkaalle, asiakkaasta itsestään.

Minä ny vähän sillä mallilla yritin, koska toi poiu näyttää olevan täällä palstalla aamusta iltaan päivittäin, hänen oman kertomansa mukaan hän on huomattavan aliravittu ja tuskin hän paljonkaan esim. ulkoilee, kun todistettavasti on täällä.

Hänen sairautensa huomioon ottaen, tää jatkuva tietsikan tuijottaminen tuskin on hänelle hyväksi kun se ei ole hyväksi ny ns. terveille ihmisillekkään.

Pakostakin sitä miettii, että miten hänen tilanteensa sitten on todellisuudessa, puhuuko hän palturia vaiko totta. Pitäiskö hänestä tehdä joku ilmoitus näiden keskustelujen pohjalta, että joku viranomainen kävisi tarkistamassa hänen tilanteensa, että ainakin ne fysiologiset perustarpeet tyydyttyisivät.

Mutta on tuo psykologia mielenkiintoistakin löysin teorian miksi olen kohdannut miehiä jotka ovat kauhuissaan koska kokevat että olen jotenkin kauhean rakastunut heihin ja samaan aikaan minä koen ilmiön aivan hullunkurisena koska itse koen vain jotain lievää niinkuin että olisin halunnut jutella hetkisen . .

Heillä varmaan on tuo päinvastainen hypermentalismi johon liittyy myös liioiteltua intentionaalisuutta jota luulevat sitten minullakin olevan vaikka autismissa päinvastoin...sitä on normaalia vähemmän...

Ja sitten kun olen päätynyt pitkästi selittämään ettei mitään sellaista huolta ole niin sitä vakuuttuneempia ovat että on. Olen päättänyt nyt etten enää tulevaisuudessa ota kontaktia niin reagoiviin henkilöihin...