Vasta äskettäin palstan löytäneenä kerron oman, kipeän tarinani haluttomuudesta, naisen näkökulmasta.
Molemmat noin 40v. ja tässä parisuhteessa jo 20 vuotta.Perheessä myös lapsia.
Reilusti yli 10v. meni seksin kannalta erittäin aktiivisesti.Hyvää, laadukasta seksiä monipuolisesti ja riittävästi orgasmitakuulla molemmille.Arkiseksiä ja myös seksiä vartavasten nautiskellen viikonloppulomien merkeissä.
Uutta ja vanhaa, hidasta ja nopeaa, hellää ja rajua, mitä milloinkin, molempien mieltymysten mukaan, toista kunnioittaen ja huomioiden.
Sitten, täysin yllättäin, kuopuksen syntymän jälkeen menetin kaikki haluni totaalisesti.Enpä tiedä, jäinkö pienten lasten kanssa liian yksin, jokatapauksessa minusta tuli vain pelkkä äiti, seksi ei kiinnostanut lainkaan.Se oli minulle järkytys, koska olen aina ollut seksuaalisesti aktiivinen, nautiskelijaluonne.Mutta vain vakisuhteessa, seikkailut eivät ole koskaan minua kiinnostaneet.
Haluan erityisesti korostaa, että miehessäni ei ole mitään vikaa, päinvastoin, hän on erittäin hellä, huomaavainen, huomioiva, rakastava, suorastaan palvova puoliso niin sängyssä kuin aina muulloinkin.Todellakin harvinaisen täydellinen aviomies ja myös hyvä isä lapsilleen.
Sängyssä hän oli loistava, huomioiva kumppani, todellinen kielivirtuoosi ja orgasmi oli aina taattu, joka ennen aktia, sen aikana tai sen jälkeen.Miehiseltä kooltaan ehkä liiankin iso ja ulottuva, mutta opimme keinot, joilla kipua ei koitunut minulle liikaa.
Jostain syystä menetin siis haluni puolisoani kohtaan, ja vaikka kaikkeni olen yrittänyt,jo vuosia, en valitettavasti ole löytänyt, saanut niitä takaisin.Kiroukseni on, että vaikka kuinka suunnattomasti rakastan hellyyttä, erotiikkaa, seksiä, niin en pysty siihen, jos en halua nimenomaan ko.miestä.
Luulin, uskoin olevani jo seksuaalisesti täysin kuollut, kunnes sattumoisin tapahtui jotain, ja huomasin, että se sama, vanha intohimoinen nainen elää minussa edelleen, kuoren alla.Tilanne on muuttunut siten entistä vaikeammaksi, sillä nyt haaveilen seksistä päivittäin, haluaisin sitä entiseen, säännölliseen tahtiin useasti viikossa, mutten siltikään pysty millään kohdentamaan halujani puolisooni.
Tilanne on siten täysin sietämätön, en pysty yhdenyön juttuihin, tuskinpa salasuhteeseenkaan pelkäksi panoksi.
Seksi on minulle niin tärkeä, huomattava osa parisuhdetta, että tälläinen kyvyttömyys on kerrassaan raastavaa.Tämä mikään parisuhde ole, vaan helvetillinen rangaistus, pelkkää kärsimystä.Kärsin tästä tilanteesta varmasti vähintäin yhtä paljon, kuin saamaton osapuolikin.
Olen itse hoikka, huoliteltu, pukeudun aina erittäin naisellisesti, treenaan päivittäin lantionpohjalihaksiani, masturboin viikoittain, mutta silti tunnen itseni vajavaiseksi, tuskin kohta edes naiseksi, ilman miehen kosketusta.
Ilman lapsia olisin lähtenyt tästä liitosta jo ajan sitten, mutta nyt tuntuu, että ero on viimein väistämätön.Myönnän, että olen tehnyt elämäni valinnoissa virheitä, mutta sitoutuessani tähän liittoon, tein sen vakaasti ja tarkoituksella kestää niin hyvät kuin huonotkin ajat.Toisaalta tuntuu turhamaiselta erota pelkän seksin takia, mutta toisaalta sehän on toimivan parisuhteen pohja, alusta, jolle kaikki muu rakentuu.Kun pystyisi edes läheisyyteen, tai toisen tarpeiden tyydyttämiseen esim.suuseksin avulla.
Epätoivoisena olen miettinyt, josko vaatisin, pyytäisin, että puolisoni sitoisi ( näitä leikkejä on leikitty ennenkin ) minut ja ottaisi minut väkisin ? Säälittävää, tiedän, mutta tähän haluamiseen on saatava ratkaisu - joko kotona tai sitten on lopultakin erottava.
Itseni pystyisin luultavasti tuohon väkisin tilanteeseen asettamaan, mutta jos en syty silloinkaan, niin pelkään, että tilanne saattaisi koitua miehelleni liian nöyryyttäväksi, raskaaksi.
Saa kivittää, polttaa roviolla vapaasti - mitä tahansa, mikä saa tämän raastavan tuskan loppumaan, edes vaimenemaan hitusen, edes vähäksi aikaa.
Molemmat noin 40v. ja tässä parisuhteessa jo 20 vuotta.Perheessä myös lapsia.
Reilusti yli 10v. meni seksin kannalta erittäin aktiivisesti.Hyvää, laadukasta seksiä monipuolisesti ja riittävästi orgasmitakuulla molemmille.Arkiseksiä ja myös seksiä vartavasten nautiskellen viikonloppulomien merkeissä.
Uutta ja vanhaa, hidasta ja nopeaa, hellää ja rajua, mitä milloinkin, molempien mieltymysten mukaan, toista kunnioittaen ja huomioiden.
Sitten, täysin yllättäin, kuopuksen syntymän jälkeen menetin kaikki haluni totaalisesti.Enpä tiedä, jäinkö pienten lasten kanssa liian yksin, jokatapauksessa minusta tuli vain pelkkä äiti, seksi ei kiinnostanut lainkaan.Se oli minulle järkytys, koska olen aina ollut seksuaalisesti aktiivinen, nautiskelijaluonne.Mutta vain vakisuhteessa, seikkailut eivät ole koskaan minua kiinnostaneet.
Haluan erityisesti korostaa, että miehessäni ei ole mitään vikaa, päinvastoin, hän on erittäin hellä, huomaavainen, huomioiva, rakastava, suorastaan palvova puoliso niin sängyssä kuin aina muulloinkin.Todellakin harvinaisen täydellinen aviomies ja myös hyvä isä lapsilleen.
Sängyssä hän oli loistava, huomioiva kumppani, todellinen kielivirtuoosi ja orgasmi oli aina taattu, joka ennen aktia, sen aikana tai sen jälkeen.Miehiseltä kooltaan ehkä liiankin iso ja ulottuva, mutta opimme keinot, joilla kipua ei koitunut minulle liikaa.
Jostain syystä menetin siis haluni puolisoani kohtaan, ja vaikka kaikkeni olen yrittänyt,jo vuosia, en valitettavasti ole löytänyt, saanut niitä takaisin.Kiroukseni on, että vaikka kuinka suunnattomasti rakastan hellyyttä, erotiikkaa, seksiä, niin en pysty siihen, jos en halua nimenomaan ko.miestä.
Luulin, uskoin olevani jo seksuaalisesti täysin kuollut, kunnes sattumoisin tapahtui jotain, ja huomasin, että se sama, vanha intohimoinen nainen elää minussa edelleen, kuoren alla.Tilanne on muuttunut siten entistä vaikeammaksi, sillä nyt haaveilen seksistä päivittäin, haluaisin sitä entiseen, säännölliseen tahtiin useasti viikossa, mutten siltikään pysty millään kohdentamaan halujani puolisooni.
Tilanne on siten täysin sietämätön, en pysty yhdenyön juttuihin, tuskinpa salasuhteeseenkaan pelkäksi panoksi.
Seksi on minulle niin tärkeä, huomattava osa parisuhdetta, että tälläinen kyvyttömyys on kerrassaan raastavaa.Tämä mikään parisuhde ole, vaan helvetillinen rangaistus, pelkkää kärsimystä.Kärsin tästä tilanteesta varmasti vähintäin yhtä paljon, kuin saamaton osapuolikin.
Olen itse hoikka, huoliteltu, pukeudun aina erittäin naisellisesti, treenaan päivittäin lantionpohjalihaksiani, masturboin viikoittain, mutta silti tunnen itseni vajavaiseksi, tuskin kohta edes naiseksi, ilman miehen kosketusta.
Ilman lapsia olisin lähtenyt tästä liitosta jo ajan sitten, mutta nyt tuntuu, että ero on viimein väistämätön.Myönnän, että olen tehnyt elämäni valinnoissa virheitä, mutta sitoutuessani tähän liittoon, tein sen vakaasti ja tarkoituksella kestää niin hyvät kuin huonotkin ajat.Toisaalta tuntuu turhamaiselta erota pelkän seksin takia, mutta toisaalta sehän on toimivan parisuhteen pohja, alusta, jolle kaikki muu rakentuu.Kun pystyisi edes läheisyyteen, tai toisen tarpeiden tyydyttämiseen esim.suuseksin avulla.
Epätoivoisena olen miettinyt, josko vaatisin, pyytäisin, että puolisoni sitoisi ( näitä leikkejä on leikitty ennenkin ) minut ja ottaisi minut väkisin ? Säälittävää, tiedän, mutta tähän haluamiseen on saatava ratkaisu - joko kotona tai sitten on lopultakin erottava.
Itseni pystyisin luultavasti tuohon väkisin tilanteeseen asettamaan, mutta jos en syty silloinkaan, niin pelkään, että tilanne saattaisi koitua miehelleni liian nöyryyttäväksi, raskaaksi.
Saa kivittää, polttaa roviolla vapaasti - mitä tahansa, mikä saa tämän raastavan tuskan loppumaan, edes vaimenemaan hitusen, edes vähäksi aikaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei!
Viestissäsi oli kohta: "Epätoivoisena olen miettinyt, josko vaatisin, pyytäisin, että puolisoni sitoisi ( näitä leikkejä on leikitty ennenkin ) minut ja ottaisi minut väkisin ?"
Tuosta jäin miettimään, että miksi pitää väkisin ottaa? En vissiin käsittänyt jotain tuosta viestistäsi vai mikä meni ohi.. elikkä siis kiihotutko sitomisesta/yms. vai aiotko pyytää kenties miestäsi väkisin ottamaan, että hän saisi? Mun kyselyt voi olla vähän tyhmiä, mutta tuota en vaan hahmottanut kunnolla..
Mietin, että yritätkö liikaa psyykata itseäsi harrastamaan/nauttimaan seksistä miehesi kanssa ja sitten tuleekin sellainen käänteisilmiö, että kaikki muu varmaan kiihottaa paitsi ei miehesi. Eli se mitä pitäisi haluta ei enää halutakaan. Se mikä on kiellettyä (eli seksi muiden kanssa) onkin paljon haluttavampaa.
Me emme ole olleet miesystäväni kanssa vielä pitkään suhteessa (3 vuotta), mutta välillä itselläni tulee sellainen olo, että ei vain tee mieli seksiä ja tuntuu etten kiihotu alkuun yhtään. Tosin yleensä tuo on niin, että mitä enemmän ja tiuhemmin harrastaa seksiä niin sitä enemmän sitä tekee mieli :) Yleensä minulle tulee huono mieli, jos en kiihotukkaan avokistani, vaan esimerkiksi kuvista netissä tai pornosta (juu, noita tulee katseltua säännöllisen epäsäännöllisesti..).
Olisi varmaan helpottavaa tietää mikä tuollaisen "ilmiön" takana oikein on vai onko se korvien välissä joku kieroutuma? Se tuttu ja turvallinen ja aivan älyttömän nautinnollisen ihana seksi (takuu tyydytys täälläkin ;)) mitä ihanimman miehen kanssa ei vaan aina kiihota.
kirjoitettu minun näppäimistölläni :), mutta meillä ongelma on jo ratkennut.
Elikkä siis, en ala samaa tarinaa kertomaan uudestaan, mutta olisiko terapiasta apua teille? Minulle ei siitä ollut, mutta tiedän monia joille siitä on apua.
Annatko itsellesi luvan käyttää mielikuvitusta? Esim. Voisit pyytää miestäsi sitomaan sinut ja ottamaan väkisin niin, että hän sitoisi myös silmäsi. Ei ole väärin käyttää sellaisia keinoja niin, että annat mielikuvituksesi lentää ja nauttia kuvitteellisesta "kielletystä hedelmästä" tähänhän roolileikit perustuvat, entä oletteko kokeilleet ihan oikeita roolileikkejä? Esim. Menet hotelliin drinkille äärettömän seksikkäässä asussa ja annat vieraiden miesten iskeä sinua, kunnes oma miehesi tulee"iskemään" sinut muiden nenän edestä ja otatte hotellihuoneen yöksi, johon menette harrastamaan villiä, hyvää seksiä?
Mitä keinoja olette kokeilleet?
En usko, että ero on oikea vaihtoehto teistä kummallekaan, täytyy vain löytää oikea tie saada halut takaisin. Siihen tarvitsette luottamusta ja uskoa siihen, että ajan myötä ongelma korjaantuu kun teette tarpeeksi töitä sen eteen.
Itselläni ei tosin ole lapsia, mutta halut vaan katosivat minulta kuin taikaiskusta yhtäkkiä.
Minunkaan kohdallani kyse ei ollut siitä että seksi olisi ollut huonoa, päinvastoin nautin suunnattomasti!
Sinunkin jutustasi kävi hyvin ilmi, miten paljon halutonkin osapuoli todella kärsii ja häpeää omaa haluttomuuttaan.
On todella karmea tunne tajuta olevansa ITSE se "viallinen" osapuoli, jonka takia koko perhe kärsii. Itse lopetin suhteen, koska rakastin miestäni ja tahdoin hänen löytävän paremman ja halukkaamman naisen.
Nyt hän ilmeisesti onkin löytänyt. Hyvä hänelle.
Itse sen sijaan mietin, uskallanko enää ryhtyä suhteeseen ollenkaan jos taas käy niin...
En kestäisi enää toista kertaa sitä häpeää:(
Onkohan koskaan tänä viagran ja yliseksuaalisuuden aikakaudella kysytte parisuhteessa elävältä yli kuuskymppiseltä naiselta haluaako hän vielä seksiä.Tuntuu toisaalta että miehiltä menee kyky ja halukkuutta riittää hautaan asti.Tästä tulee tosi ongelmia vanhenevassa avioliitossaa.
Milloin siinä seksi muuttuu hyväksikäytöksi?Milloin voin lopullisesti laittaa jalat ristiin ettei siitä mies loukkaannu perusteellisesti.Olemme asiasta puhuneet mutta mies kieltäytyy ymmärtämästä.Hän saa siitä niin suuren nautinnon ja alkaa kuulema pussit painamaan.Hänestä on rakkautta olla lähellä ja se lähellä olo on tällaista "hinkkaamista".
Miltei aivan kuin minun tarinani. Joten en minäkään ala samoja asioita toistaa. Toivon sinulle vain jonkinlaista jaksamista. Itsekään en enää voi haluta miestäni, mutta miten voin hieman yli nelikymppisenä ajatella seksitöntä loppuelämää? Haluan seksiä, miehen kosketusta ja kärsin tilanteesta. Päivittäin ajattelen, että vielä sinnittelen liitossa lasten takia. Mutta jossain vaiheessa tämä tilanne räjähtää käsiin.
Outoa. Ensin oma puoliso kelpasi, sitten ei. Riivauksesta lienee kyse. Luulen, että kyseessä on se, että Jumalan siunausta ei ole kysytty liitolle ajoissa. Nyt ovat siis henkivalloille sallittu lähestyä kiusaten. Uskosta löytyy apu tähän ongelmaan. Henkivallat kaikkoavat.
Tomtegubbe
On kun omasta elämästä vaan loppu on minulla erilainen.Seksi viileni joka lapsen jälkeen eikä koskaan palannut.Kaipaan miehen kosketusta mutta en siedä että oma mies koskee.On liian tuttu kun oma veli.Ollaan oltu yli kaksikymmentäviisi vuotta naimisissa.
Kolme vuotta sitten tapasin sattumalta miehen kenen luona käyn noin kerran kuussa,rakastan häntä omalla tavalla vaikka hän ei ole samalainen kun minun mies ei yhtä turvallinen.
Elämä on ihan sekaisin,haluaisin lähteä liitosta pois mutta toisaalta en,sillä pidän vielä paljon miehestäni ystävänä ja arkielämässä meillä menee kaikki hyvin.
On vaan se ihana läheisyys kun saa ryömiä kullan kainaloon mitä kaipaan.