Sää ja mää ja muutkin.

Hyvältä tuo kunnon talven tulo tuntuikin. Lumikin valaisi pimeyttä ja kaunisti maisemaa pitkän ja pimeän syksyn jälkeen. Koko luonnon kannalta oli suojaava lumipeitekin tarpeen pakkasten tultua, eikä aikoihin ole hiihtolomien aikana sukset ja ulkoiluvälineet olleet niin käytössä aurinkoisilla hangilla.

Minunkin jälkipolveni oli lomalla Vierumäellä, ja hauskoja kuvia tulvi Favebookiin nauravista lumiriehoista.

Auringon kipuaminen lisääntyy päivä päivältä, nyt kun suojasää vielä saa aavistamaan tulevan kevään, tuntuu hyvältä olla mukana tässä toivorikkaassa ajanjaksossa.

Kun maan talouselämäkin on taas kohentunut, toivoisi kevätauringon säteiden sulattavan kärttyisyydetkin pois sielunelämästä.

Sää saisit olla oma hauska ittes, ja määkin saisin taas nauraa!
Silmissäni näen vielä Kesäheinän verannan seinällä lapsenlapsen tuomasta äitienpäivä runosta:

"Kun aurinko nauraa ja tähdetkin nauraa
niin miksi ei naurattasi,....

Ai mää vai? Vai kaik muukki? Terveissi vaa täält Turu pualest, vaik en olkka katleija, vaa iha muu. Lunt ei ol ny vähä aikka pal tullu, porstuaki o iha kuiva. Pilves o taivas ja lämmö pual mene päiväsel, ruppeva räystät tippuma, älkkä menkö al. Ruunel tervessi vaa.👋 Koht ova nämät kelit:👙🕶💥

Mää kuulun niihin muihin vissiin, mutt kiva kun jossakin ollaan hyvätuulisia. Meillä ollaa iloisii , kun ei pönttöuunii tarvihe lämmittää koko ajan, ja keittiön puuhellan uunissa muhii hirvipaisti lantun ja sipuli porkkanien kanssa. Ukkoki myhäili nuuhkii ilmaa tuossa, puita tuodessaa.