Pohdin hyvin kauan että pidänkö syntymäpäiväjuhlat, koska en oikein pidä huomion keskipisteenä olosta ja jotenkin aina ajatellut että en ole synttärijuhlien arvoinen. Päätin kuitenkin pitää juhlat ja kutsuin 13 ihmistä, joista 2 sanoi aiemmin viikolla että ei pääse tulemaan ja juhlapäivänä peruutti 8 ihmistä. Näistä 8:sta kolmella oli oikeasti hyvä syy. Kolme lähetti viestin että "en jaksa tulla, kivaa iltaa" vaikka heillä ei ollut mitään ohjelmaa siksi illaksi vaan kuvien mukaan oli omassa kodissaan ja katsoi televisiota... Mä oon oikeasti luullut että nää ihmiset on mut parhaita kavereita. Mulla ei oo paljoa hyviä kavereita, mutta oon elänyt uskomuksessa että nä ihmiset välittäis musta. Miten tästä nyt sit jatkaa? Oon oikeesti vihanen näille, ja näköjään en oo synttärijuhlien arvoinen, ja tuskin tuun koskaan pitämään enää juhlia. Se, että masennuksen keskellä jaksan järkätä juhlat oli aika ponnistus ja muutenkin kun itsetunto on melko nollissa, niin eihän tää sitä yhtään paranna...
En näköjään sen arvoinen
ensenarvoinen
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.