Ootko koskaan ollu masentunut?

Jaksamattomuutena. Ylensyömisenä kaljotteluna jne.

Jep. Diagnosoidusti.

Oireet mulla oli itsetunnon lasku, itkeskely, pessimistisyys, toivottomuus, sulkeutuneisuus, henkinen väsymys, unihäiriöt
Itsetuhoiset ajatukset, suunnitelmat ja teot, ahdistuneisuus, saamattomuus, mikään ei huvittanut, mikään ei kiinnostanut , jatkuva huolestuneisuus tai sitten täydellinen välinpitämättömyys eli annoin kaiken mennä ihan läskiks eikä se herättänyt minussa mitään tunteita. Mulle oli ihan sama.

Siltä ajalta tuli karensseja ja koulut meni penkin alle kun ei kauheasti jaksanut kiinnostaa mitä tapahtui millekin asialle

Juuri tälläkin hetkellä. Jaksamattomuutena, pitkinä yöunina, ylensyömisenä, lihomisena, päihteiden käytön lisääntymisenä, synkkinä ajatuksina.

Selkeästi olen. On vain kestänyt aikaa oivaltaa se.

pääasia ettei siihen kukaan liikaa puutu, koska hienoilla hetkillä se korostuu
Pääasia että tiedostaa, jos sua aletaan lääkitsemään ulkopuolelta homma menee vituiks.. kaikille se ei sovi, enkä puhu kenenkään puolesta

Joo oon ollut, muttei kukaan tiedä, oli liian suuri häpeä minulle.

Oireita olivat muun muassa:
- Unettomuus ja univelka. En jaksanut nousta aamuisin.
- Ei huvittanut syödä mitään, ja sitten kun söin, oli se ruuan ahmimista.
- Perfektionistiset pakkoajatukset
- "Ei minulla väliä" asenne, ajatus siitä että voisin vain kuolla yhtäkkisesti eikä se minua ainakaan liikuttaisi.
- Ei huvittanut aloittaa mitään, joten opinnot kärsi. Tein vain sen mitä oli pakko, jotta voi uskotella asioiden olevan hyvin.
- Näyttäytyy muille kuin kaikki olisi hyvin, ajattelee pakonomaisesti että kyllähän minulla asiat on TOSI hyvin (vaikkei ole).

Kaikki alkoi siitä että minua alettiin yllättäin kiusata koulussa ja sain siitä stressiä, jonka purin pakkoajatuksiin, jotka liittyivät lähinnä omaan terveyteen ja hyvinvointiin. "Tulevaisuudessa kaikki olisi tosi hyvin". No ei aivan niin. Sain ne loppumaan pitkäksi aikaa, kunnes stressaannuin siitä etten tiennyt mikä elämäni suunta oikeasti oli, joten kehitin itselleni masennuksen. Onneksi olen päässyt siitä nyttemmin eroon, vaikka edelleen saatan ahdistua jostain asiasta kovin. Mutta se nyt liittyy vähän luonteeseekin, hankala siitä on noin vain poisoppia.

Useasti. Ilmeneminen on riippunut siitä kuinka vaikea masennus on ollut. Pahimmillaan en ole jaksanut tehdä mitään (edes hoitaa kotitöitä, käydä suihkussa, pestä hampaita yms). Olen eristäytynyt täysin neljän seinän sisälle. Pisimmillään olin yli puoli vuotta poistumatta ulos. Tunnetilat latistuivat ja hidastuin motorisesti. Olin ilmeetön ja kaikki liikkeet tosiaan hitaita.
Lievempänä on ollut univaikeuksia, ruokahaluttomuutta, ahdistus-/paniikkikohtauksia, huonoa mieltä, ja vaikeuksia jaksamisessa. Ja sellaista, että ns. moittinut itseäni kaikesta. Jokaisesta tekemisestä löytynyt aina jotain mitä on muka tehnyt/sanonut "väärin". Tunnetta ettei pysty mihinkään ja että on ällöttävä ja epäonnistunut ihminen.