Helisevä vaski
Katselin tänään ihmisten kasvoja
joille vuodet olivat jättäneet tuskansa
aika virrannut sydänten halki
leveänä vuoksena
Siirtymä
tapahtui viimein
en enää ollut minä
vaan ihminen
ihmisen kasvoineni
joita en osannut käyttää
Seisoin hämmästyneenä
tähtien kylmän katseen
revontulten verhojen alla
ymmärsin
ei ole myöhäistä
eikä ole syytä piitata painolasteista
menneiden lätäköiden ja yöpakkasten kivusta
Kun on epäonnistunut kaikessa
on vihdoin vapaa
katselee ihmisten kasvoja
ujoja
helliä
pelokkaita
ja näkee jotakin niin suurta,
että
mieli on pakahtua
lapsi
täynnä ihmetystä
vain odottaen
"heittäkää takki niskaan
täällä on niin kylmä"
Katselin tänään ihmisten kasvoja
joille vuodet olivat jättäneet tuskansa
aika virrannut sydänten halki
leveänä vuoksena
Siirtymä
tapahtui viimein
en enää ollut minä
vaan ihminen
ihmisen kasvoineni
joita en osannut käyttää
Seisoin hämmästyneenä
tähtien kylmän katseen
revontulten verhojen alla
ymmärsin
ei ole myöhäistä
eikä ole syytä piitata painolasteista
menneiden lätäköiden ja yöpakkasten kivusta
Kun on epäonnistunut kaikessa
on vihdoin vapaa
katselee ihmisten kasvoja
ujoja
helliä
pelokkaita
ja näkee jotakin niin suurta,
että
mieli on pakahtua
lapsi
täynnä ihmetystä
vain odottaen
"heittäkää takki niskaan
täällä on niin kylmä"
Vastaukset 4
Vanhimmat
on kaunis mieli :)
Hajosi, meni rikki.
Sirpaleet lintuparvena
lensi maailman tuuliin.
Yhä niitä etsin
pelokkailta kasvoilta.
Tuntuu kuin tuntisin sinut,
mutta en tiedä ketään
jonka ajatukset tuntuisivat yhtä omilta.
Ikään kuin olisin kulkenut
samoja polkuja pitkin
hetki sitten.
Uteliaisuudesta ja avoimuudesta
syntyy elämälle suunta.
Tunteet ovat
hyvin yleisinhimillisiä.
Puhun vain yleisellä
tasolla,
mutta sydämeni sanoin.
Hengitän, kun kirjoitan.
Siksi kirjoitan,
vaikka en osaa.
"Ikään kuin olisin kulkenut
samoja polkuja pitkin
hetki sitten."
Et tiedä, millaisia ajatuksia
tuo lause minussa herätti.
Kirjoitan Sinulle.