Mä en teidä mihin mä haen täältä vastausta tai mitään. Kai mä etin kohtalotovereita ja ihmisiä jotka haluis kuunnela mua. En kerennyt kauheesti lukee noita muita kirjotuksia, joten en tiedä monenko ikäisiä tällä palstalla suurinpiirtein kirjottaa. Mutta itse olen 17-vuotias. Vauva kuume on kova. Mutta se johtuu monestakin asiasta. Olen kihloissa ja suunnitellaan naimisini menoa, ihme kumma niäin nuorena, mutta en halua tuosta asiasta mtiään negatiivista kommenttia. Olen ollut kerran raskaana, pääsin n. toiselle kuulle, kunnes mailmani muuttui kertaheitosta. Sain keskenmenon. Olin juuri sinä päivänä oppinut ymmrtämään että elämääni tulee vauva. Saan oman ihnan pienokaisen. Mietin pitkään ennen raskauden hyväksymistä, että jos tekesin abortin, mutta se ei ollut kuitenkaan ensimmäinen vaihtoehto. Ja sekin meni nopasti ohitse. Olin juuri aviettänyt ihanan päivän mieheni kanssa, joka on minua vanhempi ja täysin valmis isäksi. Olin varma siitä että haluan sen lapsen ja että me pärjäämme,mutta sitten se tapahtui.. =(
Tapahtumasta on n. 4 kk ja tuntuu vieläkin pahalta (ihmekkös tuo, koska siitä on niin vähäsne aikaa) Siskollani on pieni vauva ja tuntuu hirveältä katsoa sitä. Itselläni olisi mahassa samnalainen. Se olisit nyt 6 kuukaudella.. MIeheni haluaisi tehdä uuden lapsen. Mutta en enää tiedä mitä tekisin. Mikään vaihtoehto ei tunnu oikealta. Tuntuu siltä kuin Jarkko (nimi muutettu) haluaisi vain "korvike" lapsen, sen tilalle mitä hän menetti. Jarkko on jo kerran aikaisemmin menettänyt lapsensa ja naisensa (siitä on aikaa jo monta vuotta ja hän väittää päässeensä siitä ylitse) kuitenkin kokoajan musta tuntuu et niin ei oo. Tuntuu että mä olisin vainn korvike ja että hän haluaa tehdä mun kanssa korvike lapsen, jonka voi kuvitella siksi ensimmäiseksi lapsekseen..
Musta tuntuu niin pahalta kirjottaa tätä ja tää kirjoitus saattaa olla todella sekainen ja asiasta toiseen pomppaileva, koska mun elämä on tosi sekaisin enkä osaa ajatella järkevästi..
Haluasin vain löytää kohtalotovereita ja ihmisiä jotka haluisivat jakaa tätä asiaa kanssani. Ystäväni ympärilläni ei teidä tästä mitään. Jarkko kiistää kokoajan kaiken "korvike juttuista" mutta en vain voi olla jaattelematta siät. Haluasin niin kovasti lapsen, mutta en halua tehdä sitä miehelle jolle se oliis korvike..
Kiitos kaikille jotka tämän lukivat ja jaksoivat vastata. Tarvitsen tukea, mutta en osaa hakea sitä mistään. Täältä se olisi varmaan helpointa. En pitäisi itseäni teiniäitinä, monien eri asioiden takia. Mutta joidenkin mielestä varmaankin olisin, joten en halua hiedän kritiikkiään tähän viestiin, tuntuu jo muutenkin raskaalta..
Tapahtumasta on n. 4 kk ja tuntuu vieläkin pahalta (ihmekkös tuo, koska siitä on niin vähäsne aikaa) Siskollani on pieni vauva ja tuntuu hirveältä katsoa sitä. Itselläni olisi mahassa samnalainen. Se olisit nyt 6 kuukaudella.. MIeheni haluaisi tehdä uuden lapsen. Mutta en enää tiedä mitä tekisin. Mikään vaihtoehto ei tunnu oikealta. Tuntuu siltä kuin Jarkko (nimi muutettu) haluaisi vain "korvike" lapsen, sen tilalle mitä hän menetti. Jarkko on jo kerran aikaisemmin menettänyt lapsensa ja naisensa (siitä on aikaa jo monta vuotta ja hän väittää päässeensä siitä ylitse) kuitenkin kokoajan musta tuntuu et niin ei oo. Tuntuu että mä olisin vainn korvike ja että hän haluaa tehdä mun kanssa korvike lapsen, jonka voi kuvitella siksi ensimmäiseksi lapsekseen..
Musta tuntuu niin pahalta kirjottaa tätä ja tää kirjoitus saattaa olla todella sekainen ja asiasta toiseen pomppaileva, koska mun elämä on tosi sekaisin enkä osaa ajatella järkevästi..
Haluasin vain löytää kohtalotovereita ja ihmisiä jotka haluisivat jakaa tätä asiaa kanssani. Ystäväni ympärilläni ei teidä tästä mitään. Jarkko kiistää kokoajan kaiken "korvike juttuista" mutta en vain voi olla jaattelematta siät. Haluasin niin kovasti lapsen, mutta en halua tehdä sitä miehelle jolle se oliis korvike..
Kiitos kaikille jotka tämän lukivat ja jaksoivat vastata. Tarvitsen tukea, mutta en osaa hakea sitä mistään. Täältä se olisi varmaan helpointa. En pitäisi itseäni teiniäitinä, monien eri asioiden takia. Mutta joidenkin mielestä varmaankin olisin, joten en halua hiedän kritiikkiään tähän viestiin, tuntuu jo muutenkin raskaalta..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos mies rakastaa sua ja joskus mahdollisesti tulevaa lastanne aidosti, sä voit ihan hyvin odottaa sen lisääntymisen kanssa. Älä suostu vain koska suostutellaan. Olet nuori, ja ehditte kyllä.
Olen pahoillani keskenmenostasi. Mutta on uskottava, että oma nyytti suodaan silloin, kun sen aika on. Voimia.
Niin, mistä tiedät että miehesi kanssa hankkimasi lapsi on korvike. Miehelläsi on ennestään lapsi ja hän tietää mitä on olla isä. Sen vuoksi hän haluaa uuden lapsen koska haluaa kokea isyyden uudelleen. Ei se tarkoita että uusi lapsi on vanhan korvike. Mieti nyt vähän.
Ihan vaan tiedoks, että sillä ei ole sitä lasta.. Sehän kuoli sen entisen niasen mukana.. Enkö ilmassu sitä tarpeeks selkeesti.. Vai halukko muutne vaan piikitellä, vai ekkö sä oikeesti vaan tajua..
hei.
olen kanssasi melkein samassa tilanteessa eli haluaisin lapsen, olen itse 18 vuotias mutta täysin valmis äidiksi itseni ja muiden mielestä,mieheni on vuotta vanhempi ja olemme seurustelleet 2 vuotta, kihloissa ollaan oltu vuosi. meidän ongelma on että kohta vuoden yrittämisen jälkeen ei ole vieläkään tärpännyt, toivo alkaa kohta mennä... mieheni sanoo haluavansa lapsen mutta aina minä olen se joka ottaa asian puheeksi,jos joskus kysyn mitä hän haluaa tulevaisuudelta saan vastaukseksi vaimon ja vauvan mutta silti vastaus kuullostaa siltä että asia tapahtuisi vasta kolmekymppisenä... meillä on suuria unelmia mutta mikään niistä ei näytä toteutuvan,oma pieni nyytti ehkä kaksikin olisi tällä hetkellä parasta mitä tiedän... kun iästä ja naimisiin menosta puhutaan niin minäkin olisin valmis vaikka heti kävelemään alttarille, kukaan muu ei voi tietää miltä sinusta tai minusta tuntuu jos asia tuntuu oikealta miksi sitä ei toteuttaisi ja tekisi itsestään onnellista? "jarkon" isäksi ryhtymisestä ja korvike vauva asiasta luulen että aika näyttää,ikinä ei voi tietää tulevaisuudesta. Jos haluat vielä jakaa kokemuksia tai muuten vain kirjoitella olisi kiva saada ystävä.
Ihanaa, kun näkee että on kohtalotovereita.. Olis kyllä hieno vaihtaa vähäsen kuulumisia.. Oot ihan oikeasssa siinä että kukaan ei voi tietää miltä toisesta tuntuu jos ei oo itse kokenut samaa.. Jos viitsis, niin pistäisitkö mailis tähän, niin voisin mailata sulle ja voitas vaihtaa kuulumisia ihan kunnolla.. Uskon että sä oot täysin valmis äidiks.. =) Niin mäkin uskon iteni olevan ja onhan mullekkin nini sanottu.. Mutta jos halut jutella, niin mustakin se olis tosi ihana ajatus. Ku mulla on sellanen tialanne et kukaan ei oikein mun kans noista lapsista puhele, ku kellään mun kaverilal ei oo niinkään suurta vauvakuumetta..
joo olisi aivan mahtavaa jutella,minunkaan kaverit ei oikein siitä puhu ja pitävät vain hulluna kun näin nuorena vaikka eivät itse tiedä miltä se tuntuu kun kuume iskee... tässä on osoite
[email protected]