Homomiesten lampunvaihto

Thom ja Ted katselivat tapahtumia kauhuissaan, jotain pitäisi tehdä. Ted päätti ensimmäiseksi helpottaa tulipalloksi leimahtaneen Kyanin oloa. Hän otti suuren hedelmäsalaattikulhon ja heitti sen sisällön Kyanin leimuavien hiusten päälle. Salaatissa ollut runsas ja väkevä konjakki syttyi ja paloi kauniin sinisellä liekillä Kyanin päällä ja sohvakalustolla.

Huoneisto ja sen iloinen tuoksuympäristö alkoi vähitellen täyttyä savusta ja siellä olleiden ihmisten iloiset (gay) mielet pelolla. Ulos piti jollain konstilla päästä, mutta mihin suuntaan savuntäyttämässä huoneistossa pitäisi lähteä. Lattialla kontatessa oli suuntavaisto mennyt täydellisesti sekaisin. Ted kääntyi Thomin puoleen, joka sisustussuunnittelijana kyllä osaisi tiensä huonekalujen perusteella eteiseen ja sitä kautta ulos. Huonekalujen uudelleenjärjestely oli kuitenkin sekoittanut Thomin sisustajan suuntavaiston perusteellisesti ja he pääätyivät konttaamaan kehää olohuoneessa, mistä heidän ruumiinsa myöhemmin löydettiin.

Sammutuspeite raastoi ihokarstaa irti. Jos ruumis olisi vielä tuntenut jotain, olisi kipu ollut sietämätöntä. Kenties onneksi, hiilimonoksidi oli vienyt tietoisuuden jo kauan sitten.

Vaan eipä hätä ollut tämännäköinen, eikä tuonkaan. Homomiehet ja puolihetero huoltomies huomasivat äkkiä istuvansa puutarhan uima-altaan reunalla, yllään vain kevyt ja kesäinen harsomekko. Tuuli leyhytteli helmoja ylös ja alas.
-Ootteko ookoo? kysyi Carson. -Harmittaako jokin? Että ei ole enää kenelläkään meistä rintakarvoja?
-Ei harmita, kaikkeen tottuu, pojat totesivat yhteen ääneen.
Carson ei aivan uskonut kaveriensa puheita. Karvojen menetys kirpaisi häntä itseäänkin eniten.

Katseet kääntyivät kohti olohuonetta, josta pöllähteli allas-alueelle savuhattaroita. Olohuoneen puutarhasta erottava lasiseinä oli sulanut jättiläismäisiksi paahtoleivän muotoisiksi neliöiksi mutta kenelläkään ei tuntunut olevan nälkä.
-Mitäpä jos, aloitti Thom harsomekon helmaa hypistellen, mitäpä jos tuolta olohuoneesta kuuluva korina merkitsisi jotakin?
-Se tietysti tarkottaisi että joku meistä on elossa vielä fyysisesti, vastasi Carson.
-Haluan homostella vielä fyysisestikin, parkaisi Thom ja liihotteli lasovien ylitse kohdatakseen vain oman itsensä riekaleita: kuin kolme nyljettyä kania korvat kiinni toisissaan. Muut seurasivat perässä. Tahdonvoimalla ja vaaleanpunaisilla kynsisaksillaaan Thom liitti harsomekkoisen henkensä lattialla lojuvaan lihamöykkyyn. Muut seurasivat perässä ja pian oli taas poikajoukko koossa.

Ovelta kuului koputuksia.
-Haloo, palomiehet täällä. Onko kaikki kunnossa?
Kyan ehdotti viittomalla kavereilleen että nämä näyttelisivät pökertynyttä ettei palomiehille tulisi käynnistä turhaa ajelua. Niinpä kaikki asettuivat sikinsokin lattialle. Palomiehet mursivat oven auki ja saivat läpsyttelemällä miesten poskia jokaisen hereille.
-Mikä lienee kaasuvuoto ollut, näitähän sattuu, tokaisi palopäällikkö.
-Moikka moi! Carson kiekaisi sulkiessaan oven palomiesten jälkeen.

Kaikkien viiden homomiehen ja yhden lajissaan pätevän lampunvaihtajan tuskat olivat mitä kovimmat.

Ted ei ollut niinkään harmissaan osittain hiiltyneestä kehostaan kuin kaatuneesta hedelmäsalaatista. Nauttimattajäämisessä ei ollut mitään gay.

Kyan oli puolestaan happamalla tuulella savunhajuisen ympäristön vuoksi, johon hänen oma, osittain kytevä keho ja vaatteet antoivat oman arominsa. Tästä tuoksusta oli gay kaukana.

Thom masentui nähdessään palaneen sisustuksen, "niin epägay", hän ajatteli.

Carsoninkaan mielialat eivät olleet korkealla kun hän katseli ystäviensä savuavia haalareita. "Olivatko haalarit olleet sittenkin väärä valinta? " Tässä kaikessa on nyt aivan väärä gayvibra, porukkaa täytyy piristää jollain keinolla.

Jai oli silminnähden allapäin. Oli ollut hänen asiantunteva mielipiteensä ottaa porukkaan joku ulkopuolinen, mahdollisesti joku ei-gay, ja nyt kaikki oli kääntynyt katastrofiksi. Maailmassa ei olisi niin pinkkiä sohvansomistetyynyä, että sellaisen lahjaksi antamalla voitaisiin hyvittää kaikki tapahtunut.

Viimeiseksi armollisesta tiedottomuudesta virkosi tajuihinsa lampun asentaja. Herätys ei ollut mieluinen, koska joka paikkaa kolotti ja palojäljet kirvelivät. Hän oli uneksinut kuolleensa ja päässeensä lampunvaihtajien taivaaseen, missä oli vain yksi lamppu, joka paloi ikuisesti.

Tämän ikuisesti palavan valon alla saattoi jokainen lampunvaihtaja olla jouten ja nauttia kaikista ammattiliiton vaatimista eduista. Näitä etuja olivat, että palkkaa korotettiin työpanoksesta huolimatta ajoittain, ja että työajat olivat joustavat, eivätkä ne milloinkaan joustaneet yli klo 16, tulipa töihin miten myöhään tahansa. Lomia saattoi pitää sydämensä kyllyydestä ja vapaa-ajan harrastukseksi kannustettiin strippibaarissa käymistä ja kohtuutonta alkoholinkäyttöä.

Kun lampunvaihtaja varovaisesti availi silmiään, ymmärsi hän välittömästi ettei ollut enää ammattiliiton lupaamassa taivaassa. Carson oli nimittäin asettunut hänen eteensä tutkiakseen, että oliko henki palannut yhtä gay-tavalla lampunvaihtajaan kuin kaikkiin muihinkin.

Carsonin palaneen haalarin haaroista riippui jokin mustaa makkaraa etäisesti muistuttava pötkö, ja kun lampunvaihtaja yritti siitä hampaillaan haukata, vetäytyi Carson kiireesti hänestä poispäin ja läpsäisi kämmenellään lampunvaihtajaa poskelle.