Aloin seurustella jätkän kanssa, johon myös ihastuin aikalailla. Aikaa myöten sain kuulla, että hän on viettänyt erittäin railakasta sinkkuelämää ja yhden yön juttuja on ollut enemmän tai vähemmän ja että hän on pettänyt kaikkia edellisiä tyttöystäviään. Olen muutenkin mustasukkaista tyyppiä. Me emme kuitenkaan harrastaneet yhden yön seksiä, vaan tapailimme monesti ja tutustuimme toisiimme. En tiedä mitä ajatella asiasta? Voinko luottaa häneen vai voiko ihminen muuttua niin paljon...?
poikaystäväni sinkkuelämä
marilyn
51482
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kylläpä olet itsellesi sopivan opettajan löytänyt.
ensinnäkin, ihminen harvoin muuttuu. ellei todella todella halua, eikä siihen lupaukset riitä, vaan teot.
mutta ethän voi epäillä häntä jostain mitä hän ei ole kanssasi tehnyt... mutta sanoisin että varmasti jos suhteenne etenee vuosia, voi olla että olet mustasukkaisuudesta raivona ja hän on saattanut pettää. voi myös olla että hän ei ole pettänyt.
minä aloitin seurustelun pettäjämiehen kanssa, ja suhde loppui kolmen vuoden jälkeen pettämiseen. hän petti. se koko aika olin mustis.
tältä pohjalta sanoisin että jatkakaa, koska se oli niin hyvä opetus minulle ettei toista, mutta jos haluat perheen, elä ota. ota joku kypsä ja kiltti.
miten itse haluat. vain sinä tiedät.
Minä seurustelen myös ns. rentun pelimiehen kanssa, tai tältä tasolta ainakin suhteemme alkoi. Parikymppinen jätkä ei ole ennen seurustellut, yhden yön juttuja ja parin viikon pyörittelyjä on ollut sitäkin enemmän. Alku vaikutti meilläkin vaikealta, kohteli minua suhteellisen välinpitämättömästi, ja monesti oli lähellä mennä poikki kun minä en niellytkään ihan kaikkea paskaa.
Mutta.. pian on puoli vuotta täynnä, samainen mies vakuuttaa rakkauttaan ja uskollisuuttaan, suunnittelee yhteistä tulevaisuutta ja varoo viimeisen päälle loukkaamasta minua. Kavereiden mukaan on ihan tossun alla, missä taas syytetään viatonta:). Minua meinaa se mussutus jo välillä ahdistaa..:P
Meillä tilannetta helpottaa se, että kumpikaan ei ole kovin mustasukkaista tyyppiä. Mies puhuu aika avoimesti menneisyydestään, kuulemma haluaa minun tietävän mitä on tehnyt, mutta ei niitä asioita silti turhaan pyöritellä. Pettämisestä sun muusta on puhuttu, molemmat samaa mieltä (ei ikinä missään tilanteessa) ja luottamus molemminpuolista. Pakko ollakin, kaukosuhteessa.
Pointtini siis: ihminen voi muuttua. Tai siitä muuttumisesta en niinkään mene vannomaan, mutta voi oppia olemaan oma itsensä. Sitten kun löytyy se oikea ihminen. Nämä tapaukset ovat hyvin yksilökohtaisia, eikä kannata heittäytyä liian sinisilmäiseksi, mutta minä voin ainakin omasta puolestani antaa positiivisen esimerkin:).
Et maininnut kuinka pitkään olette seurustelleet, mutta jos seurustelua on kestäny alle 1,5 vuotta niin suna en puhuis vielä "positiivisesta esimerkistä". Ei tiedä milloin asia muuttuu jos mies on kerran ks. pelimiestyyppiä.
Itse asiassa mainitsin, että pian on puoli vuotta täynnä.. Eli tuo mainitsemasi puolen vuoden raja kyllä alittuu. Enkä olekaan vielä sokeasti suunnittelemassa seuraavaa 10 vuotta yhdessä, tiedän hyvin, että mitä tahansa voi tapahtua. Mutta siitä olen vakuuttunut, että mies on tosissaan, ja siihen verrattuna millainen oli suhteemme alkuvaiheessa, on vaihtanut äärilaidasta toiseen. Minä olen ensimmäinen tyttö jonka on vienyt kotiinsa "näytille", tai jonka kanssa yleensäkään tunnustanut seurustelevansa. Eli muutos aikaisempaan elämään on jo nyt huomattava, ja ainakin positiivinen. Tulevaisuudestahan ei tiedä kukaan..
Jokaisella on menneisyytensä. Jos hän halusi tutustua sinuun sen sijaan että olisi vain alusta asti käyttänyt panopuuna niin eikö se jo kerro että välittää sinusta?