Olen 15-vuotias tyttö. Jonkun aikaa sitten sain tietää olevani raskaana mikä oli melkoinen shokki. Olen pähkäillyt ja punninnut asiaa joka kantilta ja puolelta mitä tehdä. Itse haluaisin lapsen pitää,nuoresta iästä huolimatta.Lapsen syntyessä olisin jo päälle 16. Tukea saisin,enkä jäisi yksin,perhe ja ystävät kyllä seisovat vierelläni vaikka hamaan tappiin asti.
Poikaystävälle kun sanoin,niin hän on sitä mieltä,että abortti pitäisi tehdä,toisesta vaihtoehdosta ei oikeastaan edes vielä olla puhuttu sillä pelkään,että jos pidän lapsen niin hän hylkää minut,vaikka ollaan kestetty yhdessä todella paljon ja kaikesta on yli päästy.Yhdessä ollaan oltu vain miltei vuosi.
Ja kuinka on sitten,jos yksinhuoltajaksi sitten jäisin,onko tässä maailmassa sellaisia miehiä,jotka ovat valmiita ottamaan toisen lapsen vastuulle,onko mahdollista enää saada kunnon miestä?
Meneekö elämä ns. pilalle,kuten monet puhuvat jos teininä saa lapsen?
Haluaisin kuulla kokemuksia ja mielipiteitä.
Poikaystävälle kun sanoin,niin hän on sitä mieltä,että abortti pitäisi tehdä,toisesta vaihtoehdosta ei oikeastaan edes vielä olla puhuttu sillä pelkään,että jos pidän lapsen niin hän hylkää minut,vaikka ollaan kestetty yhdessä todella paljon ja kaikesta on yli päästy.Yhdessä ollaan oltu vain miltei vuosi.
Ja kuinka on sitten,jos yksinhuoltajaksi sitten jäisin,onko tässä maailmassa sellaisia miehiä,jotka ovat valmiita ottamaan toisen lapsen vastuulle,onko mahdollista enää saada kunnon miestä?
Meneekö elämä ns. pilalle,kuten monet puhuvat jos teininä saa lapsen?
Haluaisin kuulla kokemuksia ja mielipiteitä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Päätös on omasi. Jos sinulla on rakastava perhe, joka tukee sinua niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina, niin mikä sinua estäisi pitämästä lasta? Vahinkoja sattuu. Toivottavasti saisit poikaystäväsi ymmärtämään, että ei lapsi loppuelämäänne pilaa, ja kyllähän hän voi jatkaa koulunkäyntiä, ja sinäkin, kun lapsi on hieman isompi.
Omalle kaverilleni kävi hieman kelju juttu. Huomasi vuosi sitten olevansa raskaana (oli tuolloin 19), ja hän oli joulukuun lopussa juuri purkanut kihlansa ja eronnut 3 vuoden suhteen päätteeksi. Syyskuun alussa maailmansa sitten näki aivan ihana pieni poika. Ex ei halua pitää mitään yhteyttä, ja seurustellut uuden naikkosen kanssa jo vuoden päivät. Kaverillani on kuitenkin tämän oma perhe tukena ja apuna, ja kaikki sukulaiset ja tuttavat ovat aivan hullaantuneet pieneen mieheen.
Mutta päätös on omasi, jos et koe olevasi valmis äidiksi ja kantamaan vastuuta lapsestasi lopun ikääsi, niin ehkä abortti on parempi vaihtoehto. Lapsi kuitenkii sitoo sinua melko lailla, ja nuoresta iästäsi johtuen voisin kuvitella, että haluaisit ehkä elää myös omaa nuoruuttasi vielä hetken. Ja jos et halua lapsen alkua "tappaa", niin ainahan löytyy muitakin vaihtoehtoja, kuten adoptio? Tosin itse en välttämättä pystyisi luopumaan omasta lapsestani. Mieti rauhassa ja tee viisas päätös. Älä ota paineita ulkopuolelta liikaa.
miettimään tarkkaan. JOs itse olisin tilanteessasi, tekisin abortin nuoren iän takia. Mieti sitä että sinulla ei ole mitään ammattia ja tuskin raskaana ollessa kouluun menisit. Minä sain lapsen kun olin 21 vuotias, menetin työpaikkani enkä ole nyt kahden vuoden työttömyyden jälkeenkään saanut töitä vaikka ammatti minulla on. Pienten lasten äitejä ei helpolla töihin oteta, ja mieti sinulla ei olisi edes ammattia auttamassa.. No voit ajatella että menet sitten äippäloman jälkeen kouluun, ei sekään niin helposti perheelliseltä käy. Opintotuki on todella pieni, sillä ei makseta edes vuokraa (ellet aijo asua vanhempiesi luona). Mieti tarkkaan.
Tuohon kysymykseen miehistä jotka pystyvät rakastamaan toisenkin lasta,vastaisin;kyllä niitäkin on,mutta harvassa..Itselläni on ollut onni löytää sellainen mies elämääni!Mutta tuohon tilanteeseesi en oikein pysty sanomaan juuta enkä jaata,olen ollut samanikäisenä samassa tilanteessa kuin sä nyt,paitsi ettei ollut poikaystävää(tulin raskaaksi raiskauksen seurauksena)ja päädyin aborttiin.Kyse on niin henkilökohtaisesta asiasta ettei mielestäni kukaan toinen voi asiaan sanoa mikä oikein mikä väärin...Toisaalta,olet noin nuori,mutta joku on kypsempi kuin joku toinen tuossa iässä joten vaikea mennä neuvomaan jos ei tunne ihmistä.Hyvä että sulla on tukiverkostoa läheisistä,tsemppiä sulle jatkossa mitä sitten päätätkin tehdä!
sä kakara et kyllä päätä vielä omista asioista! sun vanhemmat päättää sun asiat niin kauan että täytät 18v! turha täällä itkeä! kuka käski mennä leikkimään kullilla tuossa iässä!
taidat olla lapseton ja yli 40 kun voit noin sanoa!
miten olet eksynyt edes näille sivustoille,jos olet haukkumaan tullut..
ei ikä äitiä tee!
halveksin tuollaisia ihmisiä,ketkä tulevat jakelemaan "viisauksiaan". pidä asiat omana tietona,ni hyvä on.
onhan kiva nauraa noille kommenteille.!!
Vanhempiesi ei tarvitse edes saada tietää raskaudestasi tai keskeytyksestäsi, mikäli siihen päädyt. Alaikäiselle lisäksi kaiken perhesuunnitteluun liittyvän pitäisi lain nojalla olla ilmaista, sillä kyllä kaikki tajuaa nuorten rahatilanteen ja näin (ilmaisella abortilla) meidän yhteiskuntamme antaa pienoisen kannanoton siihen onko teiniäitiys kannatettavaa...
Tuohon löytyykö miehiä jotka toisen lapsen haluavat kasvatta; Kyllä löytyy, aivan taatusti. Tässäkin vain se että jos ikäistäsi seuraa joskus olet vielä vailla, joudut odottelemaan että sellaisen löydät ehkä lähemmäksi kymmentä vuotta. Nuoret pojat tai pojat yleensäkään tuskin kaipaavat valmiiksi tehtyä lasta...
on sulla otsaa.. et taida vielä itekkään olla aikuinen. mä tein 17v ensimmäisen lapsen ja toinen on tulossa että ikä ei kato millon on valmis äidksi. sä et ole vielä varmaan edes päässyt kulleilla leikkimään niin pitää tulla tänne morkkaamaan muita ihmisiä joten mene välillä ittees ja arvostele sitten muita!
mulla abortti makso vähän reilu 70 euroa... ei ilmasta, poliklinikka maksut, yleis anestesia ym. muuten ilmanen, mutta nuo on kalliita. yhteiskunta huijaa
Kaikesta selviää! Kyllä vauvan kanssa pärjää. Kyllä vauvan äiti voi opiskella ja käydä töissä. Kyllä miehiä, jotka vauvan hyväksyy löytyy. Raha-asiat järjestyy. Kaikesta selviää. Se voi tietysti olla nuorena äitinä vähän vaikeampaa ja rankempaa, mutta siitä selviää kyllä.
Tsemppiä!
Minä sain lapsen 16v. jäin yh:ksi. kun tytöni oli noin vuoden tapasin nykyisen poikaystäväni. Hän hyväksyi sen että minulla oli lapsi aikaisemmasta suhteesta. Nyt ollaan oltu yhdessä n. 3v ja meille syntyi joulukuussa pieni poika. Hyvin on mennyt vaikka hän ei olekkaan tyttöni biologinen isä. Koskaan en ole katunut sitä että hankin näin nuorena lapset!
mulla oli samanlainen tilanne että poikakaveri hylkää mutta kun sain lapsen niin minun mies otti kyllä heti vastuunsa ja eikä hylännyt ja oli synnytyksessä mukana. mulla on nyt 3 kk ikänen lapsi ja on tosi rakas myös isälle.