En kuitenkaan kaipaamaani mieheen, vaan itseeni. Jotenkin todella tyhjä ja paha olo tämän asian suhteen, vaikka muuten elämä on ihan ok mallilla. Voisipa vaan tarttua hihasta ja sanoa ääneen hänelle ajatukseni, ehkä tunteeni sitten häpeän jälkimainingeissa alkaisi haaleta.
Ongelmana on vaan se, että kun näillä näkymin ollaan tekemisissä tulevaisuudessakin, niin miten helkkarissa se onnistuu tuollaisen jälkeen? Toinen sitten koko ajan miettii, että ei kai toi nyt kuvittele mitään jos mä katson siihen päinkin...miten muilla toiminut, jos olette paljastaneet yksipuoliset tunteenne jollekin, jonka kanssa näette säännöllisesti?
Ongelmana on vaan se, että kun näillä näkymin ollaan tekemisissä tulevaisuudessakin, niin miten helkkarissa se onnistuu tuollaisen jälkeen? Toinen sitten koko ajan miettii, että ei kai toi nyt kuvittele mitään jos mä katson siihen päinkin...miten muilla toiminut, jos olette paljastaneet yksipuoliset tunteenne jollekin, jonka kanssa näette säännöllisesti?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Oletko täysin varma että on yksipuolista?
Olen varma, puhuttu siitä ei ole kylläkään. Olisin kyllä itsekäs, jos ottaisin asian puheeksi. Helpottaisin omaa oloani mutta toiselle tulisi kiusaantunut olo...plus sitten muut osapuolet vielä, joita ei saa loukata.
Eli varattu kyseessä jos et voi tunteitasi kertoa avoimesti sille? Kerta kysymys kuuluu ketä loukkaat jos kohteellesi kerrot tunteesi? No hänen kumppania eikö totta? Jos tiedät asian jätä rauhaan. Jos et tiedä onko kysy. Sillä hän se selviää. Turhautuu sitä kun ei voi tai pysty rehellisesti kertomaan mitä toisesta haluaa. Mutta en suosittele jos tiedät sen varatun olevan. Silloin myös muut ympärillä huomaavat kyllä.
Oot ihan hullu, jos avaudut. Pidä tunteesi omana tietonasi, älä laita sitä miestä ikävään tilanteeseen. Itse toimin ainakin noin. Katseet saattaa joskus paljastaa jotain, mutta miksi pitäisi puhua?
Aivan, näin itsekin ajattelen...
Miehenä kamppailen samojen tuntemusten kanssa, mutta olen varovaisen toiveikas sen suhteen että hänkin saattaisi ajatella samoin. Oma elämäntilanteeni on se suurin este. Muutoin olisin jo lähestynyt rohkeammin ja ehdottanut esim. yhteistä tekemistä vapaa-ajalla. Haluaisin silti puhua asiasta, mutta pienetkin avautumiseni ovat kuivuneet kasaan, kun toinen ei tule yhtään vastaan.
Tiedätkö sitten hänen elämäntilanteestaan, että millainen se on? Mukava tunne, jos on toivoa, että toinen voi tuntea samoin. Itse vaan lyön päätäni seinään tässä asiassa. Pakko uskoa, että aika auttaa.
Tiedän ettei hänen puolestaan ole esteitä. Oikeastaan se että kuvittelee toisen tuntevan samoin tekee tästä vielä pahempaa, koska silloin näkee todellisen mahdollisuuden, mutta sen hinta olisi niin kova. Niin paljon sekä voitettavaa että hävittävää, eikä seurauksista voi etukäteen tietää.
Niin, arpapeliähän se on, ja menee välillä pahasti pieleen. Ei kannattaisi kyllä kenenkään hätäillä tuollaisissa tilanteissa.
Olen ollut suorastaan ylivarovainen, mutta silti se aktiivisempi ja avoimempi osapuoli lähestymisessä. Minusta näkee että tykkään, mutta ei sitä miten paljon.
Miten sinusta voi päätellä että tykkäät?
En usko että olet nainen jota minä "piiritän", mutta olisi kiva kuulla jos et ole kertonut tunteistasi miehelle.
Itse alkanut miettimään että pakko yrittää jotain. En vain osaa päätellä onko yksipuolista vai ei, mistä sinä tiesit sen olevan yksipuolista?
olenkin mies, tarkkaavaisuutta pyydän.
Aha, sun viesti meni sekaisin tuon "Kysyinteiltä" nimimerkin kanssa. En oikein saanut selvää että onko hän jutellut miehelle vai ei niin ajattelin kysyä että mistä hän voi päätellä ja miten hänestä voi päätellä kiinnostuksesta.
ei siinä mitään,ok.
En ole kertonut siis tunteistani yhtään mitään, eikä se nyt käykään tässä tapauksessa, kuten pari henkilöä jo tuossa huomauttikin. Kunhan pohdiskelen.
Oma kiinnostukseni näkyy luultavasti ihan kasvoilta, tai ainakin näin itse pelkään. Liekö vainoharhaa? Ainakin poskeni muuttuvat usein aivan punaisiksi, se on aika kiusallista.
Joskus tietysti saatan torjuvaltakin vaikuttaa. Se nimittäin loukkaa mua aika syvältä, miten välinpitämätön hän välillä on...vaikka hänellä on oikeus olla.
Olet siis ihastunut ja kasvot punehtuvat?
Jos juttelee toisen kanssa niin silloinhan sen huomaa, mutta punaisiin kasvoihin voi olla muitakin syitä.
Itse toivoisin että tuon naisen kasvoilta näkyisi punehtumista oikein kunnolla. Toisaalta voisihan sen tulkita että häntä jännittäisi ylipäätään jutella, ujostelisi jostain syystä.
Mun käsityksen mukaan se on tietynlaista harhaa joka lisää punehtumista että kuvittelee että kaikki sen huomaa kuinka kasvot punehtuvat.
Minä harmittelen itse tuota jälkimmäistä kohtaa koska tuntuu aina siltä että silloin kun minä olen valmis niin törmään naiseen ja hän vaikuttaa kiireiseltä tai hieman välinpitämättömältä. Sitten taas törmään häneen joskus yllättäen ja hän yllättää minut joten saatan vaikuttaa kiireiseltä ja välinpitämättömältä.
EIkä viitsi yrittää hymyillä vaikka jos toista ei kiinnosta pätkääkään.
Vastaus sinulle" kuulostaa niin minun tilanteelta. Enkä tosiaan tiedä hänen tunteista. Tai no, joskus oli kyllä selkeitä flirttiä hänenkin puolelta. Mutta luulen hänen ns. Jätkiintyneen ja haluaa sittenkin pysyä epätyydyttäbässä parisuhteessa kuten on selkeesti antanut ymmärtää.
Juu kuulostaa tutulta tuo ongelma joka ilmenee kohdatessanne. Tosin itse olen havainnut, että toinen on aina kiireinen nimenomaan mun lähelläni. En ole niin daiju, etten ymmärtäisi mistä se kertoo.
Punehdun kasvoiltani, sekä usein hymyilen hänelle kuin mikäkin idiootti. Joka kyllä olenkin kaikesta päätellen.
Itse en ole kamalan ujo, enkä mitenkään pelkää jutella tuollaisen mukavan ja vetävän ihmisen kanssa. Kaikki nuo typerät oireilut johtuvat vain siitä, kuinka ihastunut olen.
Ei osu pks...
Noin minäkin ajattelin että tuo nainen on aina kiireinen mun lähellä ja että hänellä on kiire pois juttelemasta. Kunnes sitten kerran asetuin paikkaan jossa sai olla rauhassa, muita ei ollut lähellä ja itsellä ei ollut kiirettä. Nainen jäi juttelemaan pitemmäksi aikaa ja vaikutti myös rauhalliselta. En oikein osaa sanoa sitten kertooko se mistään tunteista, voihan olla että jos toinen vaikuttaa kiireiseltä että pakenee toisen aiheuttamia tunteita tai ujostelee.
Olen itse ihastunut naiseen ja oireilen vähän samoin kuin sinä. Uskallan kyllä puhua, mutta ajatukset voi lyödä tyhjää joka antaa minusta taas idiootin kuvan.
Mietin vain sitä että jos toinen osapuoli ei ole ihastunut vaan vain kiinnostunut niin näin itse ihastuneena ja kaiketi sinunkin tilanteessa voi päätellä toisesta kaikenlaista väärin, joko olettaa että toinen ei ole lainkaan kiinnostunut tai täysin päinvastoin.
Itse epäilen että tuo nainen on kyllä kiinnostunut jonkin verran, mutta onko hänellä tunteita tai halua viedä asioita eteenpäin on eri juttu.
Tuo keskustelu tietysti onkin helpompaa, jos on aikaa ja rauhaa. Eli töissä se on toisinsanoen vaikeaa. Lisäksi sellainen seikka vaikuttaa, että en halua kenenkään huomaavan asiaa.
Jos tiedät varmaksi, että yksipuoleiset niin miksi mutkistaisit kuvioita kertomalla niistä tunteistasi toiselle????
Niin. Kuten juuri kirjoitin tuossa ylempänä samanlaiseen kommenttiin, olen samaa miltä. Kai sitä saa nimettömällä nettipalstalla vähän päästellä höyryjä sentään, ja miettiä eri vaihtoehtoja. Ei ne tunteet ole kuitenkaan salaamalla häipyneet, vahvistuneet vain.
Mutta kuten sanottu, samaa mieltä olen kuin sinä...kunhan vain etsin tässä mielessäni jotain ulospääsyä umpikujasta.
Sulla on tunteita,vai hänellä?
Mulla ne tunteet on. Järjetöntä kyllä, mutta harva ihminen pystyy järjellä näitä päättämään. Teot on sitten eri asia...
Teidän pitää tästä jutella. Eikö hän tuohon jonkinlainen ratkaisu löydy. Muuten vaikeaa,jos näettä muutenkin. Tai työpaikan vaihto.
Voisin jutella jos hän tahtoisi, mutta en sitä kehtaa ottaa puheeksi. Meidän välit on niin...etäiset tai jotain. Työpaikastani tykkään, ja ollut nykyisessäkin alle vuoden, en ihan hevillä vaihtaisi. Enkä edes suoraan sanoen haluaisi olla näkemättä häntä, vaikka turhauttaakin. Tyhmää joo. Tiedän.
Lisäyksenä, osaan kyllä käyttäytyä, joten ei meistä kummankaan sen takia tarvitse lähteä.
Ei kaikki mene aina järjen mukaan. Tunteet vie joskus kokonaan. Kysy,niin ei tarvi miettiä loppu elämääsi ettet kysynyt.
Tiedän. Katsotaan mitä tapahtuu. Luultavasti ei mitään.
Minä miehenä kamppailin pitkään tuollaisten tunteiden kanssa ja lopulta aloin jo ajattelemaan, että kyllä se nainenkin minusta varmasti pitää. Lopulta rohkaisin mieleni ja kerroin asian hänelle. Ei olisi kannattanut. Kaikki yhteydenpito loppui siihen paikkaan. Kyllä harmittaa..
Ikävä juttu, ja harmittaa varmasti. Ellei elämäntilanteet tässä olisi myös ongelmana, itse varmaan kertoisin jos ei oltaisi muuten tekemisissä. Siis niin, että jatkuvasti törmäillään. Mutta nyt välttelen molemminpuolista kiusaantumista ja muita ongelmia.
Jännä juttu tuo, miten joskus kuvittelee toisenkin tuntevan samoin. Välillä itsekin olen hetken ajatellut...kunnes palaan maanpinnalle päiväunistani.
Tsemppiä kuitenkin sinulle.
Samoin tein. Tunnustin ikäväni miehelle. Siihen loppui yhteys.
oletko a,b,c,d,e,f,g,h,i,j,k,l,m,n,o,p,q,r,t,u,v,w,x,y,,z,å,ä tai ö nainen...? Ihan vaan ilokseni kyselen...
Minulla vastaava ongelma töissä miehen kanssa. Olen kärvistellyt ihastustani syksystä asti, jolloin kuvittelin lähestyväni hänen kanssaan.
Vuoden vaihtuessa välimme menivät.. oudoksi. Ihan kuin olisin aistinut hänen puoleltaan vahvaa vetäytymistä. Itse vetäydyin kun sain käsityksen, ettei olekaan vapaa.
Nyt onneksi näemme harvoin. Tai ei onneksi, kun edelleen tunteet nousee pintaan. Todellakin haluaisin kertoa tai näyttää tunteeni, mutta ehkä vielä enemmän pelkään sitä mitä tapahtuu jos hän tuntee samaa.
Hän on alkanut taas jakaa itsestään ja rentoutua seurassani, mutta pelkään että annan ihan vastakkaisen käsityksen.
Olemme molemmat aika virtatulia, joten pelkään jo sitä, että jos tämä etenee,.
mennään ylikierroksilla seinät kaatuen ja poltetaan toisemme loppuun. Toisaalta, tämä on jotain niin upeaa, että haluaisi edetä, ja edes tietää onko vaan kuvitellut kaiken.
Tämä olisi voinut olla minulle, mutta näen naista päivittäin jatkuvasti.
Harmittelen kun joskus ennenkin on ollut vastaava tilanne jonkun naisen kanssa töissä ja niistä ei ole tullut mitään.
Mutta naisia näissä tilanteissa on vaikea lukea ja en millään viitsisi pilata välejämme. Tosin ne on kuitenkin suurimmaksi osaksi moikkailu-välit että ei suuria tappioita tapahtuisi.
Tosin näemme enemmän naisen säännöillä nytkin päivittäin koska hän tulee kokoustamaan tai syömään lähemmäksi minun työpistettäni. En voi lähteä haahuilemaan hänen osaston suuntaan.
Onkohan näihin olemassa mitään patenttiratkaisua?
Nopea kysymys vain kahville ehkä, kumpi tahansa saa kysyttyä?