No ollaan sitte hilijaa!!

Kauanko hiljaisuutenne on kestänyt?

Pari kuukautta.

Himoat paapan pärsettä.

no et sinä tänne huutelisi, jos täysin sanojesi takana,seisoisit.

No minäpä yritän ja vieläpä "Yksin sinun takiasi." Päättää lopullisesti, tämän todella sekavan surullisen sekä naurettavan, kahden ihmisen tarinantyngän. Jumalalta pyydän armoa ja anon myös anteeksiantoa itselleni, koska minulla ei ole voimia eikä minkäänlaisia haluja edes yrittää lähestyä sinua. Sillä epäilen sinun olevan, päästäsi todella pahasti pimee ja toisten ihmisten hyväksikäyttäjä. Ystävyyttä välillämme ei ole liennyt koko aikana, näiden vuosien aikana, jotka ovat olleet kuin huono kauhuleffa. Vain väärinkäsityksiä, turhia syyttöksiä, kyttäämistä, manipulointia, uskottelua muille ihmisille, että olen tärkeä ihminen sinulle..
Kaikkein surullisinta on ollut tässä jutuntyngässä se että, mitään normaalia suhdetta välillemme ei päässyt koskaan edes kehittymään. Vain olematon ihastus, kaksi täysin vierasta, erilaista ihmistä toisilleen -joiden ei olisi saanut tavata milloinkaan toisiaan. Ja mistään en ole kiinni, roikkumaan jäänyt -koska asiahan tuli harvinaisen selväksi tapaamisella.
En liioin pakottanut sinua yhtään mihinkään, en mitään sinulta myöskään vaatinut itselleni!
En liioin tuntenut mitään, suurempia väristyksiä sinua lyhyesti syleillessä.
En liioin tuntenut että kuuluisimme yhteen mitenkään. Unohdin sinut suhteellisen helposti ja lopetin entiset hölmöilyni, joita vuosia myöhemmin jouduin uudestaan ja tahtomattani miettimään. Koko juttu olisi aivan helvetin naurettava yhteentörmäys, ellet sinä olisi saanut jotain käsittämätöntä pakkomiellettä minusta,vieraasta ihmisestä.
Kuinka hirveän määrän oletkaan mahtanut sotkea, tähän jutuntynkään muita ihmisiä, tälläistä olen epäillyt jo monta vuotta. Et tunne minkäänlaista myötätuntoa, muita ihmisiä kohtaan -näin asian näen valitettavasti. Panit minut kärsimään, todella kärsimään elämässäni.
Tavalla josta en ole saanut selkoa, oikein vieläkään. Pahinta on myös se että, uskot tekeväsi oikein toiselle ihmiselle ja se että, kuvittelet että valo vielä paistaa risukasaan, näiden sinun temppujesi ansiosta." Mistä olet saanut päähäsi, että olisin onnellinen ihminen juuri sinun rinnallasi." Elämässä jonka sinä sairaassa ja itsekeskeisessä mielessä olisit valmis tarjoamaan minulle. Puhut tasa- arvosta kahden ihmisen suhteessa. Mutta eihän tämä koskaan voi toteutua, tälläisessä näin kummallisessa suhteessa. Enkä ole suoranaisesti tasa-arvon kannattaja, koska naisena en ehkä yllä aivan samoihin lukemiin elämässä, arjessa - kuin "hän" nainen jota vieläkin rakastat sekä suojelet. Mutta naisena yllän maksimi pisteisiin ja parhaaseen mahdolliseen suoritukseen, joissain muissa elämän /parisuhteen tärkeissä kriteereissä, joista sinulla ei ole mitään tietoa. Mikäli jotain olet tietoosi saanut, siitä millainen olen ihmisenä. Niin en usko sinun toimineen tässä asiassa rehellisin perustein.
Ja nämä minun synkät epäilyni, kaikesta niistä asioista -mitä sinä oletkaan tehnyt vuosien aikana. Saattavat olla niin omavaltaisia sekä röyhkeitä tekoja, että mikäli asiat tulisivat päivänvaloon, niin täyspäinen ihminen ei pystyisi niitä anteeksi antamaan sinulle. Tai sitten on näin että, sinä uskot keksineesi ratkaisun, jolla olisi mahdollista hyvittää kaikki tekemäsi paha ja vahinko toiselle ihmiselle. Epäselväksi on edelleenkin jäänyt, että miksi ihmeessä kuvittelet tuntevasi minut niin hyvin, että uskot minun pystyvän katsomaan kaikki tekosi läpi sormien. Sana "rakkaus / rakastaa" on isoin, mahtavin ja vahvin tunne jonka tunnustan minäkin: Mutta miten ajattelit, että pystyisin sinun kaltaiselle miehelle antamaan anteeksi ja kaiken nielemään ja ehkä vielä elämään sinun rinnallasi onnellisena naisena?