Oon kohta 15 vuotias tyttö ja oon kärsiny kolmisen kuukautta masennuksesta. Syitä mun masennukseen on monia. Kuulostaa niin kliseiseltä jne. mutta ensinäkään mä en voi sietää itseäni. Mun on niin vaikee hyväksyy itteni tälläsenä. Mä menetin kesän aikana mulle tärkeen ihmisen. Hautasin surun sisääni, koska mulla ei ollu ketään kelle puhua. Mulla on kavereita, mutta en mä oikein oo niiden kanssa samalla aaltopituudella. Mulla on ystäviä, mutta silti oon niin yksin.. Mulla ei mene kotonakaan hyvin. En mä tunne mun vanhempia enää ollenkaan. Siskon kanssa ollaan pahoissa riidoissa. No mut juu.. Syksyllä tutustuin yhteen ihmiseen ja kuukauden päästä me oltiin bestiksiä. Bestikseni autto mua ja tuki mua. Ainakin luulin niin. Sitten, joulun jälkeen, uutenavuotena. Tapasin mun poikaystävän. Elin mun elämäni onnellisinta aikaa. Masennus oli kaikonnut melkein kokonaan. Lopetin viiltelynkin. Mutta sitten alkoi tulla ongelmia.. Poikaystäväni kusetti mua ja mä en pystyny luottamaan siihen. Bestiksenkin kanssa tuli riitaa. Mä aloin jäädä pois koulusta ja viillellä taas. Sitten eilen.. Eilen mun poikaystävä jätti mut. Sattui ihan mielettömästi.. Ja eilen, meillä meni sen mun bestiksenkin kanssa lopullisesti poikki... Inhotaan toisiamme nykyään. Mä en tiedä yhtään mitä mun pitäisi tehdä.. Sattuu vaan niin paljon... tää tuska on kaksinkertanen.. Eikä tää ystävänpäiväkää auta kyllä yhtään asiaa...
Sattuu liikaa
Yksin
6995
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
nuo ovat tyypillisiä ja yleisiä ongelmia murrosiässä. silloin on vaikea hyväksyä itsensä ja uudenlainen kehonsa ja mielensä, tulee niitä ekoja poikakavereita ja bestiksiä, joiden menettäminen sattuu aina. tuo masentuneisuus on normaalia mutta viiltely on tässä se joku mua huolestuttaa. koita purkaa paha olosi pois vaikka liikunnalla, reippaalla kävelylenkillä tms. viiltely ei auta ketään vaan joudut myöhemmin peittelemään arpiasi.
koitahan pärjätä tämän elämänvaiheen yli, kyllä se vielä helpottaa.. :)
ja jos ei helpota, on tietysti olemassa terkkarit ja psykologit..
Tolla itsestäni pitämisellä mä en tarkoita pelkästään ulkoisesti itsestään pitämistä. En mä pidä itsestäni ulkoisestikkaan, mutta eihän suurin osa tässä iässä pidäkkään. Mutta kun Mä en pidä itsestäni sisäisestikkään. En oikein osaa elää itseni kanssa ja hyväksyä itseäni. Monet pistää tän ikäisten masennuksen juuri murrosiän piikkiin. Vanhemmat ei ota vakavasti, kun ne aattelee et se johtuu vaan siitä.. Sehän se auttaa.
Mä en sano sulle että tyypillisiä murrosiän oireita. Mä oon itsekin viillellyt itseäni ja ensi kerran 13-vuotiaana.Tuntui pahalta kun koulussa kiusattiin. Älä anna tuskan tappaa itseäsi vaikka välillä sattuukin niin lujaa että on suorastaan vaikea hengittää.Ja se että tuntee itsensä täysin arvottomaksi on myös erittäin surullista. Koska siitähänitsensä viiltely kertoo. Yritä etsiä joku joka ymmärtää.Voimia sulle!
En ole lääkäri mutta sanon tämän omasta kokemuksesta. Jos olet koulussa niin mene terveydenhoitajalle tai jos ei ole mahdollista niin hakeudu mielenterveystoimistoon. Itse sairastin hyvin pitkään, vuosia, hoidotta ja nyt tilanteeni on se että olen työkyvyttömyyseläkkeellä, masennus on krooninen. En huolinut lääkehoitoa ajoissa joten tässä ollaan. Selviän jotenkin päivästä toiseen mutta onnea ja iloa en pysty enää tuntemaan, lääkkeistä huolimatta. En halua kenenkään joutuvan samaan.HAKEUDU HOITOON!!!!!Mene vaikka terveyskeskukseen jos et löydä mielenterveystoimistoa. Olet nuori ja masennuksesta VOI parantua!!!!!!
"olen työkyvyttömyyseläkkeellä" ja "masennuksesta VOI parantua!!!!!!"
jos olisit parantunut, olist töissä!
Et sitten nimimerkki LEILA-55 katsonut että aloitus on VUODELTA 2005!