Raha-asiat avioliittoon mentäessä

Jos vapaaehtoisesti osallistut tuolla summalla maksamaan yhteisen asunnon niin eron tullessa menetät sen täysin. Miehesi omistaa puolet talon arvosta. Joten rajan menetät ellet tee avioehtoa tuolle summalle. Eli tee avioehto tuolle rahasummalle jonka käytät yhteiseen taloon ja jos ero tulee niin talon arvosta erotetaan tuo summa sinun eduksi. Ja miehen osuus talon arvosta on tuon summan vähetäminen mitä nyt talosta jää lainojen jälkeen. Miksi se ex :sää elättää? Miten se on mahdollista? Korkeintaan lapsen elatus on kyseessä. Ei entisen puolison eläminen maksa miehelle mitään.

tehkää avioehto ja hankkikaa sille lainvoimaisuus maistraatista tms.muuten paperi on pätemätön.

Tekstistä päätellen ette ole aivan noviiseja ja koska olette jo kihloissa niin luulisi teidän jo keskutelleen selväksi arkielämän perusasiat.
Avioliitto on jotain muutakin kuin taludellinen yritys.

Joiltakin osin aloitus muistuttaa meidän yhteiselomme alkua. Nuorikkoni oli säästänyt pienestä palkastaan sen verran, että ostimme sillä ensimmäisen automme fillarikuukausien jälkeen.
Minulla ei ollut kuin velkaa. Vanhat, kuluneet vaatteet eikä niitäkään ollut paljoa. Päästyäni töihin alkoi uusiminen kalsareista.

Emme tehneet mitään sopimuksia emmekä tarvinneet niitä koska seurusteluaikana olimme huomaamattamme luodanneet mielipiteemme ja periaatteemme.

Mutta kysymykseen. Jos asia todella huolettaa niin eiköhän olisi parasta kääntyä sopivan juristin puoleen ja laatia tarvittavat asiakirjat.

Avioehto on tehtävä jossa takaat omat tähänsaakka hankitut säästösi ja kotisi.

Miehellä on lastensa takia monta rahareikää niin kauan kuin lapset ovat ala-ikäisiä. Hänen työnsaantinsakin kuulostaa olevan niin ja näin.
Tullee aikoja jolloin sinä olisit pääasiallinen leivänhankkija. Tuossa ei ole mitään pahaa, niin kauan kuin rakkautta ja yhteisyymmärrystä riittää.

Kuitenkin, mihen hankkimat VELVOITTEET saattavat (toivottavasti ei) tulla liian isoiksi teidän käsitellä. Raha hupenee paljon nopeammin kuin sitä saa joten jolloin tuo jo yksistään isontaa vaikeudet. Liian usein ylitsepääsemättömiksi.

Mikäli ero tapahtuu, henkinen kärsimys ja tuska on aivan tarpeeksi niin ettei siihen tarvitse enää lisätä sinun pitkäaikaisia säästöjesi menetyksiä.

Avioehdon voi laatia juuri sellaiseksi joka parhaiten vastaa nykytilaa. Esim: kummankin omaisuus ennen avioliittoa: kiinteä että säästöt, käteiset, tuleva mahdollinen perintö jne jää ao.n haltuun.

Avioliiton aikana hankittu yhteinen varallisuus jaetaan lain mukaisesti mahdollisimman tasan avioeron sattuessa.

Maksaa lakimiehelle joka tekee avioehdosta vedenpitävän, on paras taloudellinen sijoitus jonka voitte tehdä.

Avioehtohan se tämän ratkaisee. Muistakaa laittaa avioehtoon myös mahdolliset tulevat perinnöt, elleivät vanhempanne ole jo tehneet testamenttia.

Kannattaa myös keskustella testamenttien teosta. Miehesi kuollessa hänen omaisuuden perivät lapset ja heidän huoltajansa, eli miehesi exä voi haluta laittaa talonne myyntiin välittömästi, ellet pysty ostamaan lapsia ulos talosta.

Ei kannata naimisiin mennä, silloin ei ole enää mitään omaa vaan yhteistä kaikki ellei sitten avioehtoa oteta. Avopuolisoni on aika kiero nainen, on yrittänyt saada mut naimisiin ja syynkin tiedän. Haluaa päästä osalliseksi ihan kivankokoisesta perinnöstä joka mulle tulee ainoana lapsena. Äidiltä jää aika uudehko kerrostalo kolmio saunalla, rakennettu 2006, osakkeita ja rahaa ja tämän kun avopuolöiso kuuli on yrittänyt siitä asti jos jollakin verukkeella. Minä sanoin että mikäs siinä otetaan avioehto, ei käynyt naiselle joten avoliitossa pysyn. Ei kukaan tervepäinen halua omaa omaisuutta jakaa tai antaa toiselle.

Olem pontevasti puolustellut avioliitossa yhtä, yhteistä kassaa ja samoin kaiken muuh omaisuuden yhteisomistusta. Ehkä hieman härnäysmielessä.

Käytännössä teimme lastemme lahjoituksiin ( mm. asunto, säästövakuutus yms, ) ehdon joka sulkee heidän mahdolliset puolisonsa lahjan ulkopuolelle.
Tämä ehto on jo vuosia sitten kerran realisoitunut.
Ex rouva iski kyntensä sellaiseen johon ne pitivät. VolvoS80:stä keittokattilaan.

Eihän noista reunaehdoista ole mitään haittaa.

Talon omistussuhteet menevät siten, miten kauppakirjaan ne laitatte. Mutta jos ero tulee, eikä avioehtoa ole, niin:

Teidän molempien omaisuus lasketaan yhteen, eli myös sinun säästöt ja miehen velat. Sitten tuo könttä jaetaan tasan puoliksi siten, että molemmille jää omaisuutta eron jälkeen saman verran. Kuitenkin siten, että ensisijaisesti sinun omaisuus jää sinulle ja miehen miehelle, mutta se jolla omaisuutta on enemmän, maksaa osinkoja omasta omaisuudestaan toiselle.

Esimerkiksi jos sinun omaisuuden määrä eron tullen on 50 000e. Ei yhtään lainaa.
Miehen omaisuuden määrä on 0e. Lainaa 20 000e.

Yhteen laskettuna omaisuutenne määrä on 50 000e-20 000e= 30 000e. Tämän kun jaetaan kahdella, niin per pää omaisuutta pitäisi jäädä 15 000e.

Koska miehellä on lainaa 20 000e, niin sinä maksat hänelle säästöistäsi 35 000e, jotta miehelle jää omaisuutta 15 000e. (35-20=15)

Näin ollen sinulle jää myös omaisuutta jäljelle 15 000e. (Kun olet siis antanut 50t säästöistäsi miehelle 35t).

Näin se menee, jos ette avioehtoa tee. Useimmiten avioehto kuitenkin koskee vain ENNEN avioliittoa olevaa omaisuutta. Eli jos kerrytät samalla tavalla omaisuutta avioliiton AIKANA, niin se omaisuus menee kuitenkin näin tasan. Samoin kuin jos mies alkaa nyt kerryttämään omaisuutta.

ps. Jos sinua häiritsee se, että miehen lapset saavat asua talossa, josta sinä omistat ainakin 50%, niin ei kannata mennä naimisiin! Ota lapset rakkaudella ja avosylin elämääsi, tai älä ota ollenkaan.

Ei kannata mennä avioon kahden pienen lapsen isukin kanssa, mielummin avoliitto tai molemmat asuu omissa oloissaan ja vaan seurustellaan näin säästyy monilta ongelmilta.

Avioliitossa muodostatte yhteistalouden. On se ja sama mihin kumpikin rahansa laittaa mutta mikäli epäilet kumppanisi vilpittömyyttä on syytä laatia avioehto. Se laaditaan joko eron varalle tai kuoleman varalle tai molempien varalle. Mutta pääsääntö on, että yhdessä avioliiton aikana hankittu omaisuus on molempien omaisuutta. Avioehdolla voi rajata siis vain ennen avioliiton solmimista olevaa omaisuutta tai rahaa.

arkiedessä: viimeinen virkkeesi on väärin.
Avioehdolla voidaan rajata myös avioliiton aikana kertyvää omaisuutta. Lakimiehet osaavat kyllä muotoilla asiakirjan tässäkin tilanteessa, ja taatusti se on pätevä erotilanteessa.
Näistähän on julkisuudessakin kerrottu. Silloin kun/jos toinen tienaa miljoonia esim. formulakuski/lätkänpelaaja/monimiljonääri jonka omaisuus karttuu miljoonilla joka vuosi avioliitonkin aikana, samalla kun se parisuhteen toinen osapuoli ei tienaa paljon mitään.

Ja nakit silmiltä, ettei oo täysin persolkanen.

Vain täysi idiootti ostaa asunnon miehen kanssa jolla eiole tuloja. Miehes elättää niitä lapsiaan ja lopulta sillä ei ole varaa maksaa sitä asunolainaa. Voit menettä sille puolet jollet tee avioehtoa