Vaille huomiota jäänyt?

Haluan myös kritisoida Yhteenlaskutoimuksen suomi24 palstan kirjoittajiia kohtaan osoittamaa halveksuntaa, että suomi24 palstalle kirjoittanut henkilö olisi jotenkin viallinen koska palsta olisi niin ala-arvoinen. Ja mikäli olisi, ainahan voimme pyrkiä kohottamaan tasoa....

Niin olin tuolla olenko paha ihminen ketjussa selittämässä sitä että tulin siihen johtopäätökseen että minun on itse osallistuttava minusta sosiaalisesti tehtyyn merkityksellistämiseen koska muutoin siinä ei ole yhtään mitään tolkkua. Ja mun mielestä tolkuttomaan merkityksellistämiseen ei pitäisi suhtautua aivan huolettomasti koska siitä voi seurata lumipalloilmiöitä

poiuytrdsdg kirjoitti:

Niin olin tuolla olenko paha ihminen ketjussa selittämässä sitä että tulin siihen johtopäätökseen että minun on itse osallistuttava minusta sosiaalisesti tehtyyn merkityksellistämiseen koska muutoin siinä ei ole yhtään mitään tolkkua. Ja mun mielestä tolkuttomaan merkityksellistämiseen ei pitäisi suhtautua aivan huolettomasti koska siitä voi seurata lumipalloilmiöitä

Lue lisää

Alkaako tässä samat kahelin kommentoinnit kuin oli siinä "olenko paha ihminen" ketjussa? Hakekoon aloittaja apua ongelmiinsa muualta kuin somesta.

En ole hakemassa apua. Analysoin ilmiöitä.
Ketju on mikä sattuu koska en saa teknisesti tehtyä omaa aketjua.

Enkä ota myöskään vastaan neuvoja siitä mistä mielestäni parasta apua saa.

poiuytrsxvgb kirjoitti:

En ole hakemassa apua. Analysoin ilmiöitä.
Ketju on mikä sattuu koska en saa teknisesti tehtyä omaa aketjua.

Jos tässä alkaa taas sama tyhjän jankutus pyydän kaikki kommenttisi poistoon.

Niin joo aloittaja. Pahoitteluni että olen hänen ketjussaan. Jos hän haluaa jatkaa tätä ketjua etsin jonkun muun. En saa tehtyä omia aloituksia.

pelkkäähuomionhakua kirjoitti:

Jos tässä alkaa taas sama tyhjän jankutus pyydän kaikki kommenttisi poistoon.

Minä väitän että kyseessä on kaikkea muuta kuin tyhjän jankutus.
En hyväksy poistoa sillä perusteella.

Eikä kyseessä ole huomionhaku vaan valitsin huomionhakuketjun koska se on lyhin.

poiuytrewasdfg kirjoitti:

Minä väitän että kyseessä on kaikkea muuta kuin tyhjän jankutus.
En hyväksy poistoa sillä perusteella.

Poistojen pyynnössä ei sinun hyväksymisesi vaikuta mitään.

Ja valitan monet inhoaa monologejani, mutta on myös pieni prosentti ihmisiä, jotka pitävät niistä.

turhanjauhaja kirjoitti:

Poistojen pyynnössä ei sinun hyväksymisesi vaikuta mitään.

Ilmaisen silti kantani

poiuytrdsdg kirjoitti:

Niin olin tuolla olenko paha ihminen ketjussa selittämässä sitä että tulin siihen johtopäätökseen että minun on itse osallistuttava minusta sosiaalisesti tehtyyn merkityksellistämiseen koska muutoin siinä ei ole yhtään mitään tolkkua. Ja mun mielestä tolkuttomaan merkityksellistämiseen ei pitäisi suhtautua aivan huolettomasti koska siitä voi seurata lumipalloilmiöitä

Lue lisää

Se merkitys sun merkityksellistämisestä löytyy muista. Muiden motiiveista tai vääristä tulkinnoista.

Voiko mitään tunteisiin liittyvää oikeasti ymmärtää jos ei osallistu siihen?

En tajuu miks mun on niin vaikee ymmärtää, tänkin viestin tuottaminen oli niin tuskaista.

poiuyfdxcvb kirjoitti:

Ja valitan monet inhoaa monologejani, mutta on myös pieni prosentti ihmisiä, jotka pitävät niistä.

On myös ihmisiä jotka pitävät monologeistani huumorimielessä, mutta se vaatii hyvää huumorintajua-.

phajahyvä kirjoitti:

Se merkitys sun merkityksellistämisestä löytyy muista. Muiden motiiveista tai vääristä tulkinnoista.

Voiko mitään tunteisiin liittyvää oikeasti ymmärtää jos ei osallistu siihen?

En tajuu miks mun on niin vaikee ymmärtää, tänkin viestin tuottaminen oli niin tuskaista.

Lue lisää

No siinähän se onkin kun minä olin ikäänkuin vain autistinen ulkopuolinen tarkkailija, mutta ihmiset alkoi minulle keksimään keksittyjä tunteita vain omasta päästään..

Niin m un taideprojekti liittyy just siihen että merkityksellistänkin tunteeni itse ja kaiken päällepäätteeksi ilmaisen sen julkisesti, niin muiden on vaikeampi alkaa keksimään puolestani

Silloin kun olin vain se tarkkailija ja ihmiset keksi minulle tunteita niin minun tunteeni oli joku tällainen: "Voi hyvä Luoja mitä villiä menoa tämä on ???!!!"
Minut on vaan temmattu mukaan johonkin aivan epäloogiseen

poiuytrdsdg kirjoitti:

Ilmaisen silti kantani

Pysy poissa. Hae apua muualta.

No mä olin samanlainen nuorena kai. Jotku sanoi et elän niinku omassa maailmassani kun muut juttelivat. Ajattelen että geeneistä tai lapsuuden kokemuksista johtuen ne yhteydet joissa merkitys löytyy ihmisistä eivät kehittyneet tai blokkasin ne. Sitä mä aiemmin sanoinkin et merkitys löytyy ihmisistä, koska olen itsekin ihminen, koska ihmisyyteen liityy joitakin viettejä tarpeita.

Minulla on tähän asiaan täysin filosofinen näkökulma, joka ei ole ymmärrettävissä psykologisesti ilman filosofian tuntemusta. .

Lisään tähän vielä että jos olisin merkityksellistänyt vain suomalaisella psykologialla ei minusta olisi voinut tulla kovinkaan helposti kansainvälisten taiteilijoiden ryhmään kuuluvaa

Taiteilijuus tulee siitä että luodaan UUSIA merkityksiä jolle luodaan konkreettinen materiaalinen muoto ja väri (jolloin se ei ole vain mielikuvitusta) ja tuo muoto jaetaan muiden ihmisten kanssa sosiaalisesti

Ja hieman huomiota tulee siinä sivussa, jolloin sitä ei tarvitse narsistisesti keneltäkään hakea.

Minä olen psykologiset "tarpeet" hoitanut taiteella, joten en tarvitse psykologiaa, mutta vaurioituneet hermot on sitten eri juttu, koska taiteilijankin pitää liikuttaa kehoa jne.

Mutta oli siellä luurissa hauskojakin. Joku rouva sanoi minulle jotain tällaista että: "Hmm...mutta jos tommoista meinaat niin kyllä sinun sitten pitää olla joku taitelija." No sanoin sitten että niinhän olenkin, niin hän alkoi nauraa että kappas ai jaa-

No niin johan tää sairas jankutus alkoi.

No kun en itsekään ole vielä aiheessa aivan ekspertti vaan suht aloittelija
ja merkityssotkua ilmeni vielä aamullakin päässäni

mtongelmaiset kirjoitti:

No niin johan tää sairas jankutus alkoi.

Mene lukemaan jotain muuta

Tai ehkä nämä merkitysasiat eivät ole sinulle vielä auenneet ?

poiuytfddcvb kirjoitti:

Mene lukemaan jotain muuta

Tai ehkä nämä merkitysasiat eivät ole sinulle vielä auenneet ?

Sun sairaat merkityksesi ei ketään kiinnosta.

Ja kohteliaampia nimikkeitä please !
Luin jostain lehdestä että suomalaisista tuppaa ulkomailla unohtumaan sana "please"

poiuytresdfg kirjoitti:

Ja kohteliaampia nimikkeitä please !
Luin jostain lehdestä että suomalaisista tuppaa ulkomailla unohtumaan sana "please"

Höpötä psygolokillesi.

No se vaan on niin että ulkomailla ei virtuaalisestikaan koskaan saa tällaista kommentointia.

Tällä foorumilla ei ole lapsenvahteja niin nämä anarkistit valtaa. Ne ei vaa oo saanu tarpeeksi äidinmaitoa.

phajahyvä kirjoitti:

Tällä foorumilla ei ole lapsenvahteja niin nämä anarkistit valtaa. Ne ei vaa oo saanu tarpeeksi äidinmaitoa.

Ei se äidinmaito ole sinuakaan auttanut ongelmissasi.

No vertasin sitä vain rakkauteen ja sen puutteeseen. Mites sulla se näkyy?

Minä olen tämän ongelman ratkaissut toisin. Olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni. Sublimoin energiat taiteeseen ,

Tuolloin riittää kun energiat jalostaa, eikä niitä silloin tarvitse vangita.

Koen tuon ratkaisun todella miellyttäväksi koska se suo myös tietyn riippumattomuuden, ei stressaa yhtään esim. sellainen että en löydä sopivaa miestä.

Myös mahdollisten narsististen miespuolisten henkilöiden tunteellinen vaikutusvalta heikkenee suhteessa minuun noin.,..jos sellaisia tulisi vastaan...

Siis kun tunteideni eläminen eikä ilmaisukaan ole riippuvainen kenestäkään miehestä. Koen erääksi elämäni parhaista ideoista.

Minua vähän huvittaa kun minulla on pari taideteosta mennyt jo vähän eroottisen taiteen puolelle , kun kukaan nyt ei olisi minusta odottanut ainakaan eroottista taiteilijaa. Niin minulle on vähän hupaisaa sosiaalinen yllättäminen tuossa.

En tiedä ehkä tuo viettijuttu on helpompi naisten sublimoida. En tiedä.
Ehkä jonkun oikean miehen mielipide olis tässä parempi. En ole suoranaisesti keskustellut aihetta edes kenenkään taiteilijamiehen kanssa.

poiuytrdsdfg kirjoitti:

En tiedä ehkä tuo viettijuttu on helpompi naisten sublimoida. En tiedä.
Ehkä jonkun oikean miehen mielipide olis tässä parempi. En ole suoranaisesti keskustellut aihetta edes kenenkään taiteilijamiehen kanssa.

Lue lisää

Toi oikea mies kommentti hitusen huvittaa mua. Mitä sä tarkalleen ottaen sillä tarkoitat?

Tuntuu et sen sublimoinnin täytyy tukea sitä alkuperäistä viettiä, uudella toiminnolla täytyy olla sama tarkoitus, mut se on välillinen???

Saattaa olla että psykologisesti olisikin helpompi kanavoida, mikäli luotamme niihin tutkimuksiin jotka väittävät esim. parisuhteen olevan (olleen?) antoisampi miehelle kuin naiselle. Sosiaalisesti sitä ehkä vaikeutetaan monin tavoin vanhapiika, huora, neitsyt, vailliNainen, noita-akka, lumoojatar -arkkityypeillä(?) -eli yleensä jotain uhkaavaa ja vaarallista nimenomaan seksuaalisesti, tai sitten täysin vaaraton aseksuaali. Paras lääke olisi tietysti joku mies kontrolleeraamaan villiä villittäjää, jolloin energia saataisiin parhaiten kanavoitua vaarattomasti kotilieteen. Hämmästyksekseni olen tässä ajassamme ehkä itse kokenut vähän tämän tyyppistä painetta ja puristusta, mikäli olen asian oikein ymmärtänyt.

Onnellisimmillani olen aikoinani ollut pienessä naisryhmässä kunnes miehelät "pilasi" idyllimme.:) Puhun tässä vain omasta puolestani, eli toverini saattoivat hyvinkin löytää miehestään ja perheestään hyvän antoisan täyttymyksen.

Mutta lisättäköön että nämä toverini eivät ole myöskään psyykkiseltä rakenteeltaan vertailukelpoisia vakavasti vaurioitettuun ja vaillejääneeseen "hoiva"historiaani vaikeine suhteineen, jota ei tietenkään sellaisenaan ole edes mahdollista korjata niin kuin sitä ei olisikaan. Vanhempainrakkaus ehdottomuudessaan ja lapsen parasta etsivänä ei ole sama kuin parisuhderakkaus, joka on itsekkäämpi ja omaa etua tavoittelevampi, purettavissa ja ehdollinen. On kovin vaikea sosiaalisessa maailmassa löytääkään sellaista itselle parhaalta tuntuvaa olemisen ja suhteiden kombinaatiota kun törmää monesti kummallisiin ja väkivaltaisiin oletuksiin, ennakkoluuloihin ja jäykkiin asenteisiin. Mutta näitä asioita ei tajua ihmiset ketkä on saaneet kkea riittävää vanhemmuutta onnistuneine kehitystehtävineen. Tässä sitä on monesti aika raaalta tuntuvassa paikassa ja positiossa.

hihirijf kirjoitti:

Mutta lisättäköön että nämä toverini eivät ole myöskään psyykkiseltä rakenteeltaan vertailukelpoisia vakavasti vaurioitettuun ja vaillejääneeseen "hoiva"historiaani vaikeine suhteineen, jota ei tietenkään sellaisenaan ole edes mahdollista korjata niin kuin sitä ei olisikaan. Vanhempainrakkaus ehdottomuudessaan ja lapsen parasta etsivänä ei ole sama kuin parisuhderakkaus, joka on itsekkäämpi ja omaa etua tavoittelevampi, purettavissa ja ehdollinen. On kovin vaikea sosiaalisessa maailmassa löytääkään sellaista itselle parhaalta tuntuvaa olemisen ja suhteiden kombinaatiota kun törmää monesti kummallisiin ja väkivaltaisiin oletuksiin, ennakkoluuloihin ja jäykkiin asenteisiin. Mutta näitä asioita ei tajua ihmiset ketkä on saaneet kkea riittävää vanhemmuutta onnistuneine kehitystehtävineen. Tässä sitä on monesti aika raaalta tuntuvassa paikassa ja positiossa.

Lue lisää

Varmaan näistä rotkoista ja kuiluista sitten usein tulee taiteilijoita, jos sellaiseen on haluja ja kykyjä :)

phajahyvä kirjoitti:

Toi oikea mies kommentti hitusen huvittaa mua. Mitä sä tarkalleen ottaen sillä tarkoitat?

Tuntuu et sen sublimoinnin täytyy tukea sitä alkuperäistä viettiä, uudella toiminnolla täytyy olla sama tarkoitus, mut se on välillinen???

Lue lisää

Mä tarkoitin sitä että kun mä tunnun miehelle :) välillä
mutta en ole oikeasti
Mun "maskuliinen" puoli lienee se kun mulle iskee oikein logiikkapää josta en luovu en millään

Mä en oikein osaa neuvoa muita sublimoinnissa vaikka nuorena sitä jonkin verran ohjeistin silloisilla taidoillani. :)

Jostain mystikkojen kirjoista olen omat tietoni hankkinut,.

khisuijs kirjoitti:

Varmaan näistä rotkoista ja kuiluista sitten usein tulee taiteilijoita, jos sellaiseen on haluja ja kykyjä :)

Joo siis mulla olis muutoin aivan mahdoton tilanne.
Kun mä olin pahimmillani halvaantunut enkä ulos ovesta päässyt, mun narsisti kuitenkin kävi välilllä ovellani laittamassa taulunpohjia ovenraosta.

Kuten olen ennenkin sanonut ainoa hyvä kodissani oli että taidetta siellä oli jonkin verran.

Siis minulla oli pääsy taiteen äärelle.

poiuytrdsdfg kirjoitti:

Mä tarkoitin sitä että kun mä tunnun miehelle :) välillä
mutta en ole oikeasti
Mun "maskuliinen" puoli lienee se kun mulle iskee oikein logiikkapää josta en luovu en millään

Lue lisää

Niin just sitä loogista mä ajattelinkin miehenä, ja ymmärrän jotenkin tuon ettei siitä luovu. Vaikee kuvailla tunnettani. Mietin tuota kun sanoin ääneen et mitähän se oikeesti tarkoitti et näinkö taas itseäni (tai itseänikin) toisessa.

Tuo subjektiivisuus tuottaa mulle tuskaa!!!!

Mua kiinnostaa ihan oikeesti kokeeko muutkin miehet loogisen minut mieheksi. Mä nuorena yritin sitä kovasti salailla jotten vaikuttaisi epänaiselliselle , mutta nyt mä pidän sitä virheenä samaan tapaan kuin miesten herkkyyden salaaminen.

Olen kokenut että miehet lähtee karkuun kun tuo looginen minä näyttäytyy. Mutta on tuntunu niin uskomattomalle voisko he oikeesti pelätä sitä...

On joo kyllä koska muutoin saisi huonon naisen maineen, miehillä ei mene maine niin äkkiä

Mutta kyllä mä ihan vapaanakin valintanani mielelläni valitsen taiteen

Mitäpä siinä sitten jos se kerran on jo mennyt niin saa luvan olla. Ei mitään menetettävää? Täytyy varmaan alkaa veroiseksi sitten :)

Miten sä voit sanoa että valitset!!! ?

Ajattelen et mulla on liian vahvat vietit. Voin kärsiä niiden toteuttamisen vuoksi aika paljon.

Kun mä nyt yritän kuvitella että alkaisin sublimoida jotakin viettiä niin tuntuu et menettäisin jotakin. Toisaalta syntyy melkoinen onnellisuuden tunne. Tarkoittaako se että se mitä siitä saa muuttuu. Mut en ole varma tulkitsenko itseäni oikein juuri nyt.

khldfieu kirjoitti:

Mitäpä siinä sitten jos se kerran on jo mennyt niin saa luvan olla. Ei mitään menetettävää? Täytyy varmaan alkaa veroiseksi sitten :)

No minäkin menetin maineen tosin en viettien toteutuksen johdosta vaan silkkojen valeiden.
Itse tein kompromissin ...päätin alkaa vapaaksi taiteilijaksi, tosin sublimoivaksi sellaiseksi, vaikka ainahan on riski että joku toisin tulkitsee.

Ei mielestäni kuulu ajatella niin että maine menisi koskaan niin ettei sitä voi palauttaa...

Se on vain sosiaalinen keksintö se maine, ei välttämättä mikään pohjimmainen totuus lainkaan...

Mutta ymmärrän minä tuon alkamisen maineen veroiseksi jutun huumorilla. Itsekin tein taideteoksia joissa vähän pilailin maineellani.

Minulla on ainakin vahvaa viettiä tulla hyväksytyksi ja kuulua johonkin. Olen kyllä tietoinen asiasta, enkä anna sille valtaa käytöksessäni. Erityisen heikko olen ollut naisten hyväksynnälle, eikä minua kiinnosta jos joku miehenkuvatus pitää minua huonona, surullista, että jollain on sellaista tarvetta..? Aggressiota tunnen paljon tukahdutettuna, se saattaa poreilla pinnan alla joskus kummallisesti oireillen havaittavaan käytökseen ja reagointiin saakka, mutta tunteiden vahvuuden huomioiden koen että minulla on superjarrut, kun toiset inisee ja purkutuu pienestä herneestä patjan alla. Seksuaalisuuttani taas en aio kummoisemmin kahlita tai jalostaa, koska en koe siihen tarvetta.Ehkä joku muu on jotrain muuta mieltä. Enemmänkin voisi sitä puolta korostaa ennen lopullista hiipumista (?). Olettaisin että jos joku pitää kovin huonona ihmisenä niin pysyy kaukana (?!). Ohjeistamaan ja opettamaan ei kannata ihan perusperhepohjalta tulla meikäläistä. Ei elämään, sublimoimaan eikä naimaan.

phajahyvä kirjoitti:

Miten sä voit sanoa että valitset!!! ?

Ajattelen et mulla on liian vahvat vietit. Voin kärsiä niiden toteuttamisen vuoksi aika paljon.

Kun mä nyt yritän kuvitella että alkaisin sublimoida jotakin viettiä niin tuntuu et menettäisin jotakin. Toisaalta syntyy melkoinen onnellisuuden tunne. Tarkoittaako se että se mitä siitä saa muuttuu. Mut en ole varma tulkitsenko itseäni oikein juuri nyt.

Lue lisää

No siis antaa tää mun taideprojekti mulle paljon enemmän kuin antaisi joku seksisuhde ilman sielunyhteyttä...

jdajudoud kirjoitti:

Minulla on ainakin vahvaa viettiä tulla hyväksytyksi ja kuulua johonkin. Olen kyllä tietoinen asiasta, enkä anna sille valtaa käytöksessäni. Erityisen heikko olen ollut naisten hyväksynnälle, eikä minua kiinnosta jos joku miehenkuvatus pitää minua huonona, surullista, että jollain on sellaista tarvetta..? Aggressiota tunnen paljon tukahdutettuna, se saattaa poreilla pinnan alla joskus kummallisesti oireillen havaittavaan käytökseen ja reagointiin saakka, mutta tunteiden vahvuuden huomioiden koen että minulla on superjarrut, kun toiset inisee ja purkutuu pienestä herneestä patjan alla. Seksuaalisuuttani taas en aio kummoisemmin kahlita tai jalostaa, koska en koe siihen tarvetta.Ehkä joku muu on jotrain muuta mieltä. Enemmänkin voisi sitä puolta korostaa ennen lopullista hiipumista (?). Olettaisin että jos joku pitää kovin huonona ihmisenä niin pysyy kaukana (?!). Ohjeistamaan ja opettamaan ei kannata ihan perusperhepohjalta tulla meikäläistä. Ei elämään, sublimoimaan eikä naimaan.

Lue lisää

Joo ja naisia en olekaan kyllä ikinä ohjeistanut edes nuorena, ei ole minun sarkaani...
Huomaan että mun on jonkin verran helpompi löytää miehiä kavereita kuin naisia....
ja suhteessa miestuttuihin olen aina uskaltanut ilmaista itseäni aidommin

Toiset naiset tuottaa enemmän samankaltaisuuden painetta, miehiä ei niin haittaa vaikka nainen olisi hassukin...

Huumorintajuiset miehet on hyväksyviä vakavamieliset ei niin

Niin. Jokainen kaipaa erilaista yhteyttä, onko tuossa just se et minkä kokee merkitykselliseksi.

Mun pitää lähtee nyt. Moikka.

moikka

poiuytrsdfg kirjoitti:

Toiset naiset tuottaa enemmän samankaltaisuuden painetta, miehiä ei niin haittaa vaikka nainen olisi hassukin...

Mutta sitten on niitä harvinaisen ihastuttavia naisia, joita minulla on ollut onni tuntea ja kohdata tässä elämässä, ja jotka ovat pitäneet yllä pientä toivonkipinää naisten suhteen. Tyttökavereista tulisi olla tässä asemassa ronkeli, eikä antaa kaikenmaailma rinssessojen romuttaa itseään.

Mutta oletko sinä nyt mies vai nainen vaiko molempia ?

Nainen ja ihan hetero, vaikken asiaa toitottele.

Okei samoin.

Minulla on vähäisempi ystävättärien tarve mutta johtunee autistisista piirteistä.
Oikeestaan ainoa ihmissuhde mitä teoriassa kaipaan konkreettisesti olisi joku mies jonka kanssa voisi tehdä yhteisen taideprojektin.

Hauskasti me molemmat vaikutamme välillä miehille virtuaalimaailmassa...:)

Ei kun joo nyt mä muistan. Minäkin joskus nuorena puhuin niin kauniisti toisista naisista että sain ihmetteleviä kommentteja. Järkytyin, koska kyse oli hyväntahtoisuudesta.

poiuytfdgh kirjoitti:

No siis antaa tää mun taideprojekti mulle paljon enemmän kuin antaisi joku seksisuhde ilman sielunyhteyttä...

Minusta taas parhaimmat (pari) seksikokemukseni olen kokenut nimenomaan ilman sielunyhteytta saaden mahdollisuuden merkityksellistää ne miten lystään. Sen taas mahdollisti sen hetkinen situaationi turvallisessa ja turvatussa muussa yhteisössä, joten en ollut vailla mitään... sen kummoisempaa. Rakkautta? Mitäköhän sekin nyt taas sitten olikaan? Luultavasti kyseessä taisi olla ihan aikuiset miehet, joilla ei kai ollut tarvetta pilata asiaa jollain "maineryönäyksillä" vaikka jatkoa tarjosivatkin. Siis voihan pelkkän seksinkin merkityksellistää vaikka miten kauniiksi ja hienoksi kokemukseksi omista merkitysvarastoista ja sen hetkisistä tarpeista ja odotuksista varmaan aika pajon riippuen. Olisin voinut jonkun muunkin kokemuksen merkityksellistää hienoksi, mutta henkilö sitten päätti toisin samalla pilaten minulta monta muutakin mahdollisen kaunista merkitystä elämässäni niin ettei enää paluuta hienoon sillä merkitysalueella ole (en tarkoita seksiä sinänsä vaan hlökohtaisempia subjektiivisempia muita itse liittämiäni.

Miksi muka kaikki asiat pitäisi jakaa yhden ihmisen kanssa. Eräs tuttavani joskus sanoi että hän saa aivan mainiosti henkiset tarpeensa ja yhteytensä tyydytetyksi töissä ja muulla ajalla hän odottaa ja toivoo jotain muuta sitten. Kummallista meininkiä että joltain odotetaan jotain kaikkivaltiasta tarpeentyydytystä.

En osaa sanoa koska mä olen elänyt selibaatissa viimeiset 20 vuotta.

flhiofyi kirjoitti:

Minusta taas parhaimmat (pari) seksikokemukseni olen kokenut nimenomaan ilman sielunyhteytta saaden mahdollisuuden merkityksellistää ne miten lystään. Sen taas mahdollisti sen hetkinen situaationi turvallisessa ja turvatussa muussa yhteisössä, joten en ollut vailla mitään... sen kummoisempaa. Rakkautta? Mitäköhän sekin nyt taas sitten olikaan? Luultavasti kyseessä taisi olla ihan aikuiset miehet, joilla ei kai ollut tarvetta pilata asiaa jollain "maineryönäyksillä" vaikka jatkoa tarjosivatkin. Siis voihan pelkkän seksinkin merkityksellistää vaikka miten kauniiksi ja hienoksi kokemukseksi omista merkitysvarastoista ja sen hetkisistä tarpeista ja odotuksista varmaan aika pajon riippuen. Olisin voinut jonkun muunkin kokemuksen merkityksellistää hienoksi, mutta henkilö sitten päätti toisin samalla pilaten minulta monta muutakin mahdollisen kaunista merkitystä elämässäni niin ettei enää paluuta hienoon sillä merkitysalueella ole (en tarkoita seksiä sinänsä vaan hlökohtaisempia subjektiivisempia muita itse liittämiäni.

Miksi muka kaikki asiat pitäisi jakaa yhden ihmisen kanssa. Eräs tuttavani joskus sanoi että hän saa aivan mainiosti henkiset tarpeensa ja yhteytensä tyydytetyksi töissä ja muulla ajalla hän odottaa ja toivoo jotain muuta sitten. Kummallista meininkiä että joltain odotetaan jotain kaikkivaltiasta tarpeentyydytystä.

Lue lisää

Vielä lisään että Kiitos näille Miehille. Se oli kaunista ja tunsin itseni voimakkaaksi ja arvostetuksi tasavertaisena toimijana. Ja erityiskiitos situationaalisille mahdollistajille tällaisen kokemuksen ja tunteen mahdollistamisesta :) Ilman heitä se ei olisi ollut mahdollista.

En ole ekspertti tässä aiheessa kuin enintään sublimaation osalta...heheh

Mä olen nyt seksuaalisuuden osalta enintään kiinnostunut eroottisesta taiteesta, mutta sellaisesta selvästi taiteesta asiallisesta.

Vähän vaikeita kysymyksiä kun en ihan tiedä niiden kontekstia jne-.

Vihakysymys on vaikea koska itsessäni on "puute" että vihan tunne kutakuinkin puuttuu kokonaan tunnevalikoimastani . Mä en kestä sitä hermostollani

siksi en meinannut millään selvitä siitä luurista hermostovaurioituneena kun siellä oletusarvoinen tunne oli lähinnä viha. Ihankuin mäkin olisin soittanu sinne vihan enkä hermostovaurion takia. Enkä mä pystyny käsittekemään hermostollani sitä heidän karmeaa oletusta

Oleellista ei ollut monille siellä että mä olen hermostovaurioitunut vaan että olenko mä mahdollisesti vihainen siitä välillisesti tapahtuneen aiheuttaneille.

Mä olen kehittänyt taideidean jossa mä saan elää hermostoani vastaavassa maailmassa jossa tunnetta kuten vihaa ei ole.

Se vaan ei ole tyypillinen tunne mulle, mua ei viha vaivaa eikä kiusaa paitsi sitten muiden puheiden ja kummallisten oletusten kautta ja sen minkä koen priojisoinniksi
Sitä mä en pidä vihana laisinkaan että on tiukka eettisistä periaatteista.
Mun mielestä se oli väärin siellä luurissakin etä halua perinkiantamattomaan eettisyyteen tulkitaan vihaisuudeksi

Nyt vähän parantunella päällä tajuakin että tottakai se on VÄÄRÄÄ merkityksellistämistä jos pyrkimystä periksiantamattomaan eettisyyteen vihjaillaan olevan vihaa

Kerran selitin jollekin petetylle miehelle kysyen että onko se hänen tunne edes vihaa ? Jos se onkin vain halua oikeudenmukaisuuteen ? Hän koki tuon ajatukseni hyväksi.

Ehkä tämä olisi se vaihtoehtoinen merkitys ?
Kysyä itseltä: "Hei olenko mä edes vihainen vai onko mulle vain uskoteltu niin ? Ehkä mä vain haluan hyviä asioita voimakkaasti !"

Kyllä minä tulen epäoikeudenmukaisuudesta vihaiseksi. Ihmisiä selkeästi kiinnostaa se vihaisuus enemmän kuin epäoikeudenmukaisuus.

Okei: mulle tulee lähinnä tunne että siis mä pidän kiinni oikeudenmukaisuudesta ja jankkaan...loputtomasti...

nyt on vasta kuudes vuosi menossa kun jankkaan samaa...

No kiitos...kestää jonkin aikaa että kerkeen vastata. Syön linssikeittoa samalla.

Vaihtakaa meiliosoitteita ja sublimoikaa siten.

Anteeksi mutta minä en tässä vaiheessa elämääni halua henkilökohtaisia suhteita miehiin.
Keskustelen julkisesti juuri siitä syystä että tulee selväksi että keskustelen keskusteltavasta aiheesta aiheen vuoksi, en ole rakentamassa henkilökohtaista suhdetta.

Mun pitääkin tarkentaa etten ymmärrä sublimointia aivan psykoanalyyyttisellä tavalla vaan enemmänkin alkemistisesti.

Ai niin , nyt alkaa tuntua sille että lienee syytä tarkentaa, ettei minulla ole tapana puhua mitään kaksimielisiä, olen yksimielinen autisti ja kun mö puhun sublimoinnista mä todellkakin puhun siitä kirjaimellisesti.

siis näen silmissäni lähinnä pinon kirjoja ja youtube videoita aiheesta...alkemiasta, mystiikasta jne...

:) Minuakin kiinnostaisi muodostaa "mudasta kultaa". Tai ehkä ennemmin vaskoolata, erottaa ja nimetä kulta kullaksi ja muta mudaksi..? Siis siinä kun tuossa oli jotain puhetta siitä merkityksellistämisestä ja käsitteellistämisestä, niin en nyt tiedä kuinka paljon tapauksessani ja elämässäni auttaisi sellainen ns. runollinen filosofia ja uuden keksimällä keksiminen ja merkityksellistminen, kun tavaraa on sorteerattavaksi ja nimettäväksi vaikka kuin paljon. Tuntuisi petokselliselta neuvoa jotain näkemään ja merkityksellistämään ja nimeämään jokin hänelle tuhoisa asia muulla kuin mitä se on. Ja itsepetoksellista tehdä itselle näin.

Joo ei valemerkityksiä tietenkään.
Ja ottakaamme huomioon että alkemiassa olen päässyt vasta aivan alkeisiin. Mutta tarkoitan semmosta helpompaa henkistä alkemiaa jossa sublimoidaan energiaa ja alkemia on enemmänkin vain symboliikkaa.

Todettakoon vielä että en ole koskaan taannut miestä jonka kanssa aiheesta olisi löytynyt yhteisymmärrys

siis en ole koskaan tavannut .

Ja ottakaatte huomioon mun pohdinnoista syntyy esineitä. Että se menee niin päin runolliset pohdinnat muuttuu esineiksi

Niinhän se taitelijoilla yleensä kuuluu mennä, kun toisen tyyppisillä eläjillä ehkä sitten toisinpäin (?). Toisaalta olen kyllä hakannut päätäni sellaiseen ajatustavaraan että enpä ole varma etteikö tavisaivoituksetkin olisi kovaakin kovempaa faktaa. Sitten kun osoittaa että teidän nuo ja nuo rojut tukkii ja vääristää mun eksistenssiä, niin se olenkin minä joka olen vääränlainen.

Niin muuten ja terveellisen ateriani mainitsin siksi ettei yhteenlaskutoimitus hätäänny ravitsemustilastani vaikka onkin pitkä juttu....

joeduu kirjoitti:

Niinhän se taitelijoilla yleensä kuuluu mennä, kun toisen tyyppisillä eläjillä ehkä sitten toisinpäin (?). Toisaalta olen kyllä hakannut päätäni sellaiseen ajatustavaraan että enpä ole varma etteikö tavisaivoituksetkin olisi kovaakin kovempaa faktaa. Sitten kun osoittaa että teidän nuo ja nuo rojut tukkii ja vääristää mun eksistenssiä, niin se olenkin minä joka olen vääränlainen.

Lue lisää

Joo siis sen luurikokemukseni mukaan sanoi lähes mitä tahansa miten päin tahansa se on aina väärin

Mä olettaisin, että asiaan ei välttämättä lopulta auta mikään muu kuin se että poistuu sieltä missä niitä tukkivia rojuja on vaikka helpommin sanottu kuin tehty.

se ehkä siinä sekoittaa jos luvataan muuta kuin tarjotaan...niin saattaa jumittua inttämään...

Niin, tai odottamaan että josko se yhteinen ymmärrys löytyisi kun vain oikeamallisen rautalankaväkkyrän väsää. Siis että viesti ei mene perille ja minulla on vastuu koko prosessista. Mikä ei tietenkään ole oikeudenmukaista. Turhaa houkutetaan ja koukutetaan tuhlaamaan aikaa ihmissuhteisiin joissa ei ole puolta yritystä tajuta missä toinen sijaitsee, jonka takia moni asia varmasti tulisi ainakin ymmärrettävämmäksi, ettei tarvitsisi lähteä turhaa energiaa vievään loukkaus- ja loukkaantumiskierteisiin olemistapojen ja arvostusten erilaisuudesta. Onhan se kumman koukuttavaa se seurallisuus sinänsä, jossa tiettyä hyväksyntää jopa tuputetaan mutta vain muka toisen ehdoilla ja heidän ymmärryksensä muodoissa.

Tuntuu et ihmisillä on hyvin vakiintuneita selviytymismekanismeja jotka oletetaan normaaleiksi, ne on jopa osa persoonaa, ei käsitetä että ne ovat haitallisia. Niistä on hyvä keskustella sit, ja vastaukset on jotain hepreaa. Toisaalta onpas noita mekanismeja itsellänikin mutta aika tietoisesti niitä sitten pelosta käytän ajoittain. Mut menee sellaiselle tabu aluelle, kaikesta ei pysty puhumaan.

lkfjfieri kirjoitti:

Niin, tai odottamaan että josko se yhteinen ymmärrys löytyisi kun vain oikeamallisen rautalankaväkkyrän väsää. Siis että viesti ei mene perille ja minulla on vastuu koko prosessista. Mikä ei tietenkään ole oikeudenmukaista. Turhaa houkutetaan ja koukutetaan tuhlaamaan aikaa ihmissuhteisiin joissa ei ole puolta yritystä tajuta missä toinen sijaitsee, jonka takia moni asia varmasti tulisi ainakin ymmärrettävämmäksi, ettei tarvitsisi lähteä turhaa energiaa vievään loukkaus- ja loukkaantumiskierteisiin olemistapojen ja arvostusten erilaisuudesta. Onhan se kumman koukuttavaa se seurallisuus sinänsä, jossa tiettyä hyväksyntää jopa tuputetaan mutta vain muka toisen ehdoilla ja heidän ymmärryksensä muodoissa.

Lue lisää

noinhan se oli luurissakin

Puhun tuosta luurista koska se oli lähes ainoa sosiaalinen kontaktini muutaman vuoden , niin se on mun elämänkokemus sekin: luurimaailma

Mutta on subjektiivisuudellakin paikkansa omissa asioissaan. En vaan n yt osaa analyyttisesti selittää..

Saa mun mielestä olla subjektiivinen jos ei tyrkytä sitä toiselle.

Sanoisko näin että subjektiivinen kokemus ON subjektiivinen kokemus ja sillä selvä.

Se mua häiritsee että jos ajattelee subjektiivisesti ja haluaa keskustella mutta ei kertoa itsestään liikaa niin joutuu kääntämään sen puheen lennossa ei subjektiiviseksi ja en nykyisin enää kykene siihen.

Luin jotain kirjaa jossa muistaakseni on jokin idea objekti ajattelusta vapaaksi pääsemiseen . Pitäisikin katsoa sitä tarkemmin mitä siellä oli. Se liittyi jotain luonnonläheisyyteen.

Niin keskusteluihin mulla on itselleni seuraava ratkaisusuunnitelma: niiden lopettaminen suurimmaksi osin kokonaan. Ei tarvi sitten kääntää kielille...

Tämä monologi on vähän subjektiivisempi muoto kenties. Pölötän mitä mitä tykkään ja jos joku tykkää osallistua ni sitte.

Tämä on myös pään puhdistamista manipuloinnista. Niin intensiivistä monologia ettei psykopaatti saa manipulaatiotä väliin

No tuossa subjektiivisuudessa on mulla pieni ongelma, et mun ajatuksia ei ole arvostettu lapsena. Niin en oikein osaa arvostaa itsekään. Mut tää on aika monimutkainen oikeesti. Ja oikeesti ei mua silleen ymmärretä ja se mulla on odotusarvokin ihmisten suhteen joka on osin oikeakin.

Ja oon ollu aika huono sanallistamaan mut nyt viimesten vuosien aikana olen oppinut. Silti paineen alla en kykene. Mut tuo kyvyn puute aiheuttaa suunnatonta turhautumistakin. Ja nyt pari viimeistä vuotta on vienyt mun kyvyn keskittyä ja ajatella....

Onkohan se objekti ajattelu vain opittu tapa keskustella kun ajatukset on abstrakteja. Eli abstraktit kääntää objektiseksi ja nyt sitten yksi käännös lisää. Ja sit eri kontekstiin ja ja....

Sitä kriittisen ajattelun tekstiä oli kyl mielenkiintoista lukea, heti alkoi prosessoimaan et miten voisi vielä enemmän ajatella omaa ajattelua. Siis ei voi olla kaikista tavoista katsoa sitä etes tietoinen ennenkuin joku mainitsee.

No mulla fyysisesti kangistu ajattelukin siinä aivovauriossa osin. Se oli aivan kauheaa. on vieläkin muttei niin kauheaa kun kuitenkin jo jotenkin kulkee

poiuytrdsdfg kirjoitti:

Saa mun mielestä olla subjektiivinen jos ei tyrkytä sitä toiselle.

Niinpä!!

poiuytresdfg kirjoitti:

Tämä monologi on vähän subjektiivisempi muoto kenties. Pölötän mitä mitä tykkään ja jos joku tykkää osallistua ni sitte.

Minä tykkään lukea monologiasi tosi paljon.

No voi kiitos.
Ei niitäkään pidä lukea liikaa ettei pää manipuloidu niillä, vaikka manipulointi ei toki ole tarkoitukseni.
Mun pääni ei ole kirkkainta mahdollista täytettä.

phajahyvä kirjoitti:

No tuossa subjektiivisuudessa on mulla pieni ongelma, et mun ajatuksia ei ole arvostettu lapsena. Niin en oikein osaa arvostaa itsekään. Mut tää on aika monimutkainen oikeesti. Ja oikeesti ei mua silleen ymmärretä ja se mulla on odotusarvokin ihmisten suhteen joka on osin oikeakin.

Lue lisää

No juu. ymmärrän tuota. Minä sain sanallistamisesta tia ihan mistä tahansa ilmaisusta ilmaisuherkkänä kautena turpaan. Niin että on siinä ollut tekemistä ja kuromista ettei se ole ihan niin vaarallista välttämättä joissain piireissä. Joissain jopa ihan toivotavaa vaikkei ihan tällä siäsllöllä.. Kun vielä tuntisi tervetulleeksi itsensä sekä sisällöllisesti että (hapuilevin) ilmaisullisesti niin mikäpä siinä olisi ollessa.

Siis tiedän koska aikaajoin mulle tulee aika sumeita hetkiä niinkuin tässä vähän aikaa sitten. Mutta osaan mä kyllä joitakin asioita ajatella kirkkaasti. Mutta ajattelisin että liikaa kenenkään toisen päätä ei ole hyväksi .

Joten kun mä kirjoitan ihan liikaa, ei kannata lukea kaikkea. Tavoite on mullakin kun toipuisin alkaisin hioa tekstiäni toiset huomioon ottaen tiivistäen jne.

poiuytrdfghn kirjoitti:

No voi kiitos.
Ei niitäkään pidä lukea liikaa ettei pää manipuloidu niillä, vaikka manipulointi ei toki ole tarkoitukseni.
Mun pääni ei ole kirkkainta mahdollista täytettä.

Lue lisää

Tällä palstalla voi ihan varmaan manipuloitua rauhassa tekstistä jota voi sitten aikansa myös rauhassa sulatella kriittisest jos niin tahtooi. Ehkä voi manipuloitua ja fassinoitua jopa nimimerkista suht turvallisest,i kun voi eri tavalla palata ajatuksiin ja keskusteluihin kuin ohikiitävissä hetkosissa kasvokkain. Tietysti riemastuttava hurmaantumisen tunne kun kokee löytäneensä jotain harvinaista ja itsessä resonoivaa voi hetkellisesti aiheutta kritiikittömyyttä varsinkin asioissa, jotka ei ole niin itselle omakohtaisesti polttavia. Mutta haluan olla hyväntahtoinen lukijasi jos asemasi selvittely on rehellistä niin olen valmis antamaan paljolti anteeksi ja katsomaan sivuun hapuiluasi alueilla jotka olet itsekin ilmoittanut vieraaksi ja ongelmalliseksi itsellesi. Jos minulla on jotain annettavaa näihin niin ilo on minun puolellani.

Kirjoitan monologia paljon koska olen myös sellainen että mun oikeastaan pitäisi pitää koko ajan aivot aktiivisina älyllisillä aiheilla, koska silloin kun mä en sitä tee minun aivot heittäytyy aivan typeriksi, Niin joo se joku kysyi enkö väsy ainaiseen pohtimiseen. Mun aivoilla oikeastaan en koska se pohdintatila on mulle rennompi kuin se leppotila

siis nytkin kun otin tauon mulle tuli semmosta inhottavaa pimeää aivotilaa vähän pelottavaa. Mutta jos mä koko aika tutkin jotain tiedettä tai taidetta mä olen ok tilassa sitten. mutta en oikeen niillä välitauoilla.

Olen ajatellut että mä saan energiaa asioiden pohtimisesta ja muut ihmiset taas kuluttavat. Mut parin viime vuoden jälkeen tuntuu et väsyn ajattelusta joskus. Toinen juttu on suunnittelu, saatan nykyisin väsyä minuuteissa. Sit tuntuu et ajattelu on muuttunut silleen että ennen olin niinku aktiivinen ajattelija mut nykyisin passiivinen enemmän, se tarkoittaa myös sitä että uppoutuuko ajatuksiin ja et onko tietoinen ajattelustaan. Tuo tietoisuus on hävinnyt välillä. Ehkä silloin ajattelu on hieman synkempääkin. Mut tuo muutos niinku kaikki mitä oon kokenu on avannu melkoisen lähteen ymmärrykseen mielestä, kun voi konkreettisesti verrata.

Minulla on tuossa ehkä vähän samaa. Silloin kun olisin valmis itse lepäilyyn niin johan paukkuu ympäristöstä. Miltäs tuntuis jos teitille loma-aikana tykitettäis työasiaa joka hitsin tuutista?! kuuluis kusymys..

dhdhidi kirjoitti:

Tällä palstalla voi ihan varmaan manipuloitua rauhassa tekstistä jota voi sitten aikansa myös rauhassa sulatella kriittisest jos niin tahtooi. Ehkä voi manipuloitua ja fassinoitua jopa nimimerkista suht turvallisest,i kun voi eri tavalla palata ajatuksiin ja keskusteluihin kuin ohikiitävissä hetkosissa kasvokkain. Tietysti riemastuttava hurmaantumisen tunne kun kokee löytäneensä jotain harvinaista ja itsessä resonoivaa voi hetkellisesti aiheutta kritiikittömyyttä varsinkin asioissa, jotka ei ole niin itselle omakohtaisesti polttavia. Mutta haluan olla hyväntahtoinen lukijasi jos asemasi selvittely on rehellistä niin olen valmis antamaan paljolti anteeksi ja katsomaan sivuun hapuiluasi alueilla jotka olet itsekin ilmoittanut vieraaksi ja ongelmalliseksi itsellesi. Jos minulla on jotain annettavaa näihin niin ilo on minun puolellani.

Lue lisää

Tuo seksuaalisuusaihe tosiaankin minä oikeastaan tunnen aihetta lähinnä vain henkisten filosofioiden näkökulmista ja nyt olen kiinnostunut laajentamaan aiheen tutkimusta taiteeseen . Mutta ihmissuhteiden kannalta minulle jokseenkin vieras aihe.
Kuulostanee vähän hassulta mutta näin se nyt vain on. Kärsin tosi paljon nuorena koska mun ei annettu rauhassa pitää filosofista näkökulmaani ja koska ei annettu niin aloin haluta sen filosofisen näkökulman vieläkin enemmän. ja eipä ole tullut vastaan miestä joka tämän ymmärtäisi.

Saatan ehkä ymmärtää sitä pimeyttä. Mut en voi olla varma mitä tarkoitat. Olen yrittänyt nykyisin katsoa ylös valoon, et ajatukset assosioitus sitä kautta. Kun tuntuu et omaa mielentilaa heijastaa ja/tai hakee ympäristöstä, mut tuo on vain sellainen pohdinta. :P Et taivas edustaa valoa ja vapautta ja rauhaa. Niinku sinisestä sanotaankin et se rauhottaa.

phajahyvä kirjoitti:

Olen ajatellut että mä saan energiaa asioiden pohtimisesta ja muut ihmiset taas kuluttavat. Mut parin viime vuoden jälkeen tuntuu et väsyn ajattelusta joskus. Toinen juttu on suunnittelu, saatan nykyisin väsyä minuuteissa. Sit tuntuu et ajattelu on muuttunut silleen että ennen olin niinku aktiivinen ajattelija mut nykyisin passiivinen enemmän, se tarkoittaa myös sitä että uppoutuuko ajatuksiin ja et onko tietoinen ajattelustaan. Tuo tietoisuus on hävinnyt välillä. Ehkä silloin ajattelu on hieman synkempääkin. Mut tuo muutos niinku kaikki mitä oon kokenu on avannu melkoisen lähteen ymmärrykseen mielestä, kun voi konkreettisesti verrata.

Lue lisää

Mulla on epätasainen äly. Mun pää väsyy tosi äkkiä jos pitää tehdä jotain konkreettista. Arvatkaa mitä tänään kävi . Filosofia kyllä sujuu mutta köytäntö on tätä. Mä aloin yhäkkiä miettiä että miksi mulla ei olekaan olohuoneen mattoa joka on aina ollut...

No kattelin sitä lattiaa siinä kohtaa missä matto on ollut. Sitten oikeen käsi otsalla että nyt pitää oikein kunnolla miettiä että mikä on voinut aiheuttaa tämän ilmiön. MIstä syystä olohuoneen oleellisin matto voi olla yhtäkkiä poissa ja paikalla vain tyhjä kohta. SAnoin itselleni: mIeti nyt ihan rauhassa, kyllä mysteeriselviää..

No alkoi se sitten valjeta kun tarpeeksi jaksoin pohtia. Mullahan oli maalit kaatunut vähän sitä ennen matolle ja olin pessyt sen ja laittanut kuivumaan. Mutta aika vaikea oli saada tuo selville.

poiuytrsdfg kirjoitti:

Tuo seksuaalisuusaihe tosiaankin minä oikeastaan tunnen aihetta lähinnä vain henkisten filosofioiden näkökulmista ja nyt olen kiinnostunut laajentamaan aiheen tutkimusta taiteeseen . Mutta ihmissuhteiden kannalta minulle jokseenkin vieras aihe.
Kuulostanee vähän hassulta mutta näin se nyt vain on. Kärsin tosi paljon nuorena koska mun ei annettu rauhassa pitää filosofista näkökulmaani ja koska ei annettu niin aloin haluta sen filosofisen näkökulman vieläkin enemmän. ja eipä ole tullut vastaan miestä joka tämän ymmärtäisi.

Lue lisää

Minulla taas tuo filosofinen kysymys tässä, niinkuin monessa muussakin ehkä filosofisesti epäsuositussa aiheessa, nousee juuri kokemuksellisten ja näkemyksellisten asioiden moninaisuudesta, ja siitä henkilökohtaisen position ristitulesta, jossa olen kunkin poteron tiellä lähinnä kärsimyksellisesti edustaen ja suorastaan ruumiillistuen kullekin potreolle jotenkin epätoivottavana ja epämieluisana... . Ihan kuin minut olisi setettu väärinpäin kulloisellekin poterolle. Kiitän taas niistä harvemmista hyvistä kokemuksist,a jotka ovat antaneet osviittaa siitäettä asia voisivat ja voivat olla toisinkin.

Ja kattokaas sitten kun ihmiset näkee minusta tuon puolen, he ei usko että mulla voisi olla niitä kykyjä mitä mulla on ja mahdollisesti jotakin kehittyneempiäkin kuin heillä. Kun mulla on osa-alue jolla olen ihan idiootti.

Niin, ihmisillä tuntuu olevan tapana yleistää ja ottaa jokin asema. Olen tuota vastaan kamppaillut nuorempana. Olen aina ollut melkein 10 vuotta nuremman näköinen mitä olen, ikä vaikuttaa kovasti suhtautumiseen. Muutenkin se vaikeus ilmaista, mua aina turhautti tosi kovasti kun ihmiset selittivät juurta jaksaen kun ymmärsin vihjeestäkin, tuskaista kuunnella pari lausetta eteenpäin kun tiesi sisällön. En ole ikinä ollut kovin kärsivällinen.

Ihmiset muistavat sen mikä kiinnostaa. Mäkään en muista mitä olen tehnyt viikolla mutta muistan viikon aikana käymäni keskustelut tarkkaan.

phajahyvä kirjoitti:

Niin, ihmisillä tuntuu olevan tapana yleistää ja ottaa jokin asema. Olen tuota vastaan kamppaillut nuorempana. Olen aina ollut melkein 10 vuotta nuremman näköinen mitä olen, ikä vaikuttaa kovasti suhtautumiseen. Muutenkin se vaikeus ilmaista, mua aina turhautti tosi kovasti kun ihmiset selittivät juurta jaksaen kun ymmärsin vihjeestäkin, tuskaista kuunnella pari lausetta eteenpäin kun tiesi sisällön. En ole ikinä ollut kovin kärsivällinen.

Lue lisää

Minä taas olen ollut erittäin kärsvällinen odottaen jotain... ennen kuulumatonta punch linea - turhaan. Kaikki vaan siksi, että ovat esiintyneet niin varmasti maaiiman asiantuntijoina ja antaen odottaa sit jotain mitä ei koskaan tullutkaan :) Minullahan se oli se paras vastaus elämäni kysymyksiin koko ajan. Harmi vaan, kun valtaolosuhteet oli ja on järjestetty toisin ja toisiin ja mielestäni aivan toisarvoisiin kysymyksiin nojaten.

No joo ja mä olen kauhean hämmästynyt miten ihmisten on niin kauhean vaikea tajuta esim toimivien aistien ja toimivan liikuntakyvyn merkitystä. Miten on mahdollista semmosta pitää selittää ja selittää ja eivät ymmärrä ?

phajahyvä kirjoitti:

Niin, ihmisillä tuntuu olevan tapana yleistää ja ottaa jokin asema. Olen tuota vastaan kamppaillut nuorempana. Olen aina ollut melkein 10 vuotta nuremman näköinen mitä olen, ikä vaikuttaa kovasti suhtautumiseen. Muutenkin se vaikeus ilmaista, mua aina turhautti tosi kovasti kun ihmiset selittivät juurta jaksaen kun ymmärsin vihjeestäkin, tuskaista kuunnella pari lausetta eteenpäin kun tiesi sisällön. En ole ikinä ollut kovin kärsivällinen.

Lue lisää

Minulla on kans tuottanut fyysistä ja pahoinvointia ylenatoon saakka kuunnella tietyistä nenäni alla käydyistä keskusteluista ja tendensseistä, jihin tyypeilläei ole ollut oikein mitään selkeää kosketuspintaa vaan tistelevat paukaijana mantroja, joiden perusteella ovat sitten paljastaneet selkeän ryhmäsijaintinsa ja habituksensa. Pelottavia kokemuksia. Todella pelottavia.

phajahyvä kirjoitti:

Niin, ihmisillä tuntuu olevan tapana yleistää ja ottaa jokin asema. Olen tuota vastaan kamppaillut nuorempana. Olen aina ollut melkein 10 vuotta nuremman näköinen mitä olen, ikä vaikuttaa kovasti suhtautumiseen. Muutenkin se vaikeus ilmaista, mua aina turhautti tosi kovasti kun ihmiset selittivät juurta jaksaen kun ymmärsin vihjeestäkin, tuskaista kuunnella pari lausetta eteenpäin kun tiesi sisällön. En ole ikinä ollut kovin kärsivällinen.

Lue lisää

Tuossa meillä on samaakin.
Mä olen tullut johtopäätökseen että keskusteluapu ei mulle sovi koska olen "sanaherkkä", itsekeksimäni uusi termi, eli neurologisesti hyvin herkkä sanoille.

Se että päätäni ryöpytetään millä sattuu sanoilla, saa sen aivan epäjärjestykseen ja omakin sanojen käyttö menee pois tolkultaan. Mutta mä olen pohjimmiltani sitä mieltä että sanoja pitäisi käyttää kunnioituksella sanoja kohtaan.

hoideioy kirjoitti:

Minulla on kans tuottanut fyysistä ja pahoinvointia ylenatoon saakka kuunnella tietyistä nenäni alla käydyistä keskusteluista ja tendensseistä, jihin tyypeilläei ole ollut oikein mitään selkeää kosketuspintaa vaan tistelevat paukaijana mantroja, joiden perusteella ovat sitten paljastaneet selkeän ryhmäsijaintinsa ja habituksensa. Pelottavia kokemuksia. Todella pelottavia.

Lue lisää

Aika lennokkaasti tuli hukaten kirjaimia.. hyväntahtoiset varmaan sijoittelevat oikein saaden selvää :)

Jotain semmosta. Mulle on vaikeeta kaikki konkreettinen näitten neurologisten vaivojen takia. Mutta päänsisäinen ajattelu tuntuu helpolle. Siis kun esim. joissain luurissa ihmetellään miten mä ymmärtäisin jotain esim. tieteellistä teksiä. No itselläni ei sellasista tule epävarmaa oloa. Olo on niinkuin että no tottakai mä ymmärrän mitä siellä sanotaan jos mä olen lukenu.

Niin sama mulla, sanoin kaverilleni että joskus jos se teksti on universaalia ja mulla on motivaatiota sen voi ymmärtää täysin yhdeltä lukemalta, se ei uskonut. Ennen mun lukeminen oli aktiivista, niinkuin ajattelukin, mut nykyisin ei enää. :( En oikein muista lukemaani ollenkaan, kun yritän selittää niin mun pää lyö tyhjää. Ennen saatoin innostuneena pitää luentoa jollekin aiheesta.

Mun jääkaappi on nyt täynnä luomuruokaa, mä koitan jos se saisi mut taas kuntoon. Toinen on tuo vastuu omasta ajattelustani. Stressaava kura saa aivot huonoon kuntoon!

Mä kyl ajattelen myös et tarttisin jotakin muuta. Olen ollu yksin aika paljon nyt ja niissä synkissä ajatuksissa. Tuntuu et oon niin huonossa kunnossa et onkohan mun etes mahdollista luoda suhteita...

phajahyvä kirjoitti:

Mun jääkaappi on nyt täynnä luomuruokaa, mä koitan jos se saisi mut taas kuntoon. Toinen on tuo vastuu omasta ajattelustani. Stressaava kura saa aivot huonoon kuntoon!

joo kannatan samoja konsteja

Jooh, menis taas aika synkäksi nämä jutut mut en viitsi vaivata ja ne olis aika typeriä juttui. Ja en oikee tiedä osaisinko etes valittaa tai ilmaista itseeni siten.

Minä luulen että olet sellaisessa prosessissa itsesi ja ajattelusi kanssa jota suurin osa ei tule kokemaan ja käymään läpi. Siis hyvä tai huono uutinen riippuen varmaan jatkosta ympäristössä JA merkityksellistämisprosessista itsessäsi.

No olen jumissa. Tavallaan tiedän reitin mut siin on mutkia ja solmuja. Mut enää ne solmut ei aiheuta sellaista pakoreaktiota vaan ne on kohtuu hyvin ymmärryksessä. Sit se ajattelukin, tuntuu et se vaatii aikaa et ne vakiintuu. Sama juttu merkityksellistämisessä, aikaa, mutta myös kohde. Vaikka periaatteessa se onnistuisi yksinkin. Mut toisaalta se merkitys ois muissa ihmisissä nyt, vaikeaa selittää, itsessä ja muissa, molemmissa. Sanotaan että itse ei silleen ole sellainen asia johon on tottunut kiinnittämään huomiota, enemmänkin vältellen. Tuokin tuottaa tuskaa ja tiedän syyn mutta en pysty tekemään asialle mitään. Asiat ovat sellaisessa tuska tilassa. Plus et olen aika vihainen itselleni näiden kahden vuoden aikana tapahtuneiden vuoksi, ja se johtuu just tuosta itsestä. Ehkä pettynyt jopa. Tällaista spagettia mun ajattelu nyt on.

Sinulla on nyt tuollainen hetki ja olotia, Ehkä tarvitsest sen. Me Kun ei poiun kanssa olla ymmärtääkseni paljoa kyetty vaikuttamaan tiloihimme sosiaalisen merkitysprosessin pyyhältäessä meitä märän rätin tavoin. Kuulostat siltä kuin olisit aika hyväosainen mutta jossain eksistentiaalisessa kriisissä. Suonet anteeksi jos olen väärässä. Saa ja pitää korjata. Itselläni ainakin on selkeästi vakavampia ongelmia.

Mulla on ollu aika huonoja kokemuksia siitä kun olen esittänyt asioitani että tämäkin nyt tuottaa kipua. poiuyt, sanoi että ei oikein saanut empatiaa, mietin et onkohan meillä sama juttu. Omiin vikoihin suhtautuminen on enemmän tuomitsevaa tai jotain. Myötätuntoista ja suvaitsevaa suhtautumista kaivannut, sitä olen muillekin yrittänyt antaa, ja annan. Olen niinku tehnyt itselleni pahaa kertomalla itsestäni vaikka se vastaanotto on ollut ikävää, eli en ole kuunnellut itseäni, pakottanut. En ole luottanut itseeni ja tuntemuksiini, suojellut itseäni.

mulla on sama, lienee autistinen piirre mulla, heikko yhteys omaan olemassaoloon. sen nipinnapin hahmottaa. Siksi ehkä kanssa inhottavaa olla sellasten keskellä joilla on niin vahva se tunne olemassaolostaan. Mulle tulee olo kuin olisin perhosena jossain norsulauman keskelllä.
Kerroin tuota jollekin. Henkilö tuntui ihmettelevän: "Ai siltäkö susta tuntuu ?"

Tuota tunnetta oli vaikea kuvata nuoresta asti koska se helposti aiheuttaa lisää kiusaamista koska ihmiset helposti väärintulkitsee tuon niinkuin joksikin hienosteluksi. Vaikka se on heiveröinen olemassaolo.

poiuytfdvg kirjoitti:

Tuota tunnetta oli vaikea kuvata nuoresta asti koska se helposti aiheuttaa lisää kiusaamista koska ihmiset helposti väärintulkitsee tuon niinkuin joksikin hienosteluksi. Vaikka se on heiveröinen olemassaolo.

Lue lisää

Niinpä! Aatella että joku voi kokea sen noinkin. Madamoisella on heiveröinen olo, tuokaa hajusuolaa! Tiiä sit mitä kaalimaan kakaroita onkaan kun pitäis selvitä ihan mistä vaan. Mutta Suomessa kuuemma on kovin jotain luokkakatkeruutta joissain vanhemmissa polvissa ainakin, eikäniitä linssejä poista kuin kuolema.

Jaha taas joku vampyyri aisti pienen merkin ja heti inisemässä korvanjuuressa. :D Niinku joku refleksi.

poiuytrdsxvb kirjoitti:

mulla on sama, lienee autistinen piirre mulla, heikko yhteys omaan olemassaoloon. sen nipinnapin hahmottaa. Siksi ehkä kanssa inhottavaa olla sellasten keskellä joilla on niin vahva se tunne olemassaolostaan. Mulle tulee olo kuin olisin perhosena jossain norsulauman keskelllä.
Kerroin tuota jollekin. Henkilö tuntui ihmettelevän: "Ai siltäkö susta tuntuu ?"

Lue lisää

Tuon pienuuden voi käsittää monella tapaa. Ja se on aika hienoa et uskaltaa kokea sellaista. Usein kaikkiista arvokkaimmat asat esittäytyy hyvin pienessä muodossa, noin mulle kerran eräs henkilö sanoi.

phajahyvä kirjoitti:

Jaha taas joku vampyyri aisti pienen merkin ja heti inisemässä korvanjuuressa. :D Niinku joku refleksi.

Mä en ymmärtäny mikä vampyyri ? :)

jkpopopo kirjoitti:

Sinulla on nyt tuollainen hetki ja olotia, Ehkä tarvitsest sen. Me Kun ei poiun kanssa olla ymmärtääkseni paljoa kyetty vaikuttamaan tiloihimme sosiaalisen merkitysprosessin pyyhältäessä meitä märän rätin tavoin. Kuulostat siltä kuin olisit aika hyväosainen mutta jossain eksistentiaalisessa kriisissä. Suonet anteeksi jos olen väärässä. Saa ja pitää korjata. Itselläni ainakin on selkeästi vakavampia ongelmia.

Lue lisää

No mulla on ollut aika isoja ongelmia ja mä olen niitä selättämässä, ne ei ole olleet niin suuria tai vammauttavia kuin osalla täällä mut se yhdistelmä on ollut vaikea. Herkkyys, solmut ja ikävät sattumat elämässä. Siis sarja kuraa jolloin mulle ei ole oikein jäänyt mitään. Tuntuu et mussa ois kaikki osaset mut ne ei oo kaikki käytössä kokoajan. Ja aika suurelta osin, stressaava elämä on nyt tehnyt musta hitusen seniilin.

poiuyfdfgh kirjoitti:

Mä en ymmärtäny mikä vampyyri ? :)

No toi hljoöoi, alkoi painelemaan sun nappeja.

phajahyvä kirjoitti:

No toi hljoöoi, alkoi painelemaan sun nappeja.

En tienny et kutsuisinko häntä vampyyriksi vai itikaksi. Molempia.

phajahyvä kirjoitti:

No toi hljoöoi, alkoi painelemaan sun nappeja.

Siis tarkoitus oli parodioida joitain kohtaamiani rektioita ja regointeja asioissani... merkityksellistämistä niitä postmodernin eksistentiaalista tuskaa kokevan heikkohermon olemassaolon kokemukseksi.

hljoöoi kirjoitti:

Siis tarkoitus oli parodioida joitain kohtaamiani rektioita ja regointeja asioissani... merkityksellistämistä niitä postmodernin eksistentiaalista tuskaa kokevan heikkohermon olemassaolon kokemukseksi.

Lue lisää

Epäonnistuin ilmeisesti taasen. Vaikea laji :)

hljoöoi kirjoitti:

Epäonnistuin ilmeisesti taasen. Vaikea laji :)

Siis kun emme ole varmaankaan pikkuruisia Woody Alleneita psykonalyytikon vastaanotolla, jonka kauhu ja elämisen vaikeus johtuu juuri saapuneesta tiedosta että unversumi tai Brooklyn laajenee.

Et epäonnistunut, en vain odotanut huumoria ja tuossa on vain todiste mun seniiliydestä. Olet aika hauska, sua kun lukee niin olo on kuin olisi osana jossakin nikke nakkerton parodiassa tosiaan.

phajahyvä kirjoitti:

Et epäonnistunut, en vain odotanut huumoria ja tuossa on vain todiste mun seniiliydestä. Olet aika hauska, sua kun lukee niin olo on kuin olisi osana jossakin nikke nakkerton parodiassa tosiaan.

Lue lisää

:) kiitos myönteisestä myönnytyksestä :)

Mä ymmärsin huumorin. Mä näen sitä kai välillä sielläkin missä sitä ei ole.
Oma huumorini on useimmiten semmosta että puhun jotain ihan totta mutta jatkan ihan vakavissani vaikka itse huomaisin että puheenvuoroni on hullunkurisen kuuloinen sosiaalisesti. Annan siis tietoisesti sen mennä huumorin puolelle jos on mennäkseen enkä välitä vaikka näyttäisin pellelle.

Mutta todellakin olen tahtomattani päätynyt hermostovaurioni kanssa ikäänkuin varsin kummalliseksi kompakysymykseksi. Katsoin itsestäni valokuvaa muutama vuosi sitten, se näyttää jotenkin pikkuisen "kahelille", mutta mun uusin kuva näyttää täysin asialliselle ja fiksulle. Jos joku toinen olisi nähnyt minut tuossa toisessa olomuodossa ja toiset toisessa niin voin vain kuvitella kuinka he olisivat toinen toistensa mielestä aivan väärässä minusta. Toinen sanois "että etkö sä nyt nää kahelihan se on ?" ja toinen vastaisi: "En näe, täysin asiallinen ja fiksu, oletko itse kaheli ?"

Pahoitteluni jos heikosti kommentoin, koska mulla tuppaa olemaan ajatus ja tunne että toisten asioista en voi tietää. Mulla on vain yksi perus "neuvo", koittaa selvittää asia itseltä.

Ja kun mulla ei ole halua ohjailla toisen mieltä.
Oikeastaan mua hieman kammottaisi tai aika paljonkin jos sanoisin jollein "ajattele näin ja näin" ja hän tottelisi. Mä en ymmärrä miten ihmiset on pystyny tekeen mulle tuota. Jos mua itseäni olis tullut vastaan minun kaltainen olisin varmaan sanonut että mä en suostu sanomaan mitään miten sun pitäis ajatella tai tehdä.

Suuri kiitos itsellesi! Olet kovin antoisa luettava minulle ja "ilo" on pääosin minun puolllani :)

Se on toisen sanoja ja asenteita vain, sillä on sille itselleen merkitys, se ei koske sua. Jos se haluaa manipuloida sillä ei ole sinun kanssa tekemistä vaan sillä mikä käsitys sillä on sinusta.

poiuytfdsxcv kirjoitti:

Ja kun mulla ei ole halua ohjailla toisen mieltä.
Oikeastaan mua hieman kammottaisi tai aika paljonkin jos sanoisin jollein "ajattele näin ja näin" ja hän tottelisi. Mä en ymmärrä miten ihmiset on pystyny tekeen mulle tuota. Jos mua itseäni olis tullut vastaan minun kaltainen olisin varmaan sanonut että mä en suostu sanomaan mitään miten sun pitäis ajatella tai tehdä.

Lue lisää

Niinpä minäkin...

kföekfoei kirjoitti:

Niinpä minäkin...

Ainoa tilanne jossa kokisin jotain kompetenssiä ja varmuutta, olisi ehkä toimia lapsen edun valvojana uusperhekonfliktissa, silloinkin vain yksper kuukausi ja kieli keskellä suuta.

phajahyvä kirjoitti:

Se on toisen sanoja ja asenteita vain, sillä on sille itselleen merkitys, se ei koske sua. Jos se haluaa manipuloida sillä ei ole sinun kanssa tekemistä vaan sillä mikä käsitys sillä on sinusta.

Lue lisää

Joo nyt vasta olen oppinut. Mutta mä tulin todella vakavasti manipuloiduksi sitä ennen. Ehkä mä joskus vielä olen päässyt siitä niin yli että pystyn puhuun siitäkin.

hjsuosuou kirjoitti:

Suuri kiitos itsellesi! Olet kovin antoisa luettava minulle ja "ilo" on pääosin minun puolllani :)

Mä en ihan täysin edes pysty ymmärtämään sitä antoisuutta :)
Kiitos joka tapauksessa.

Mutta kyllä mun psykopaatti esiintyy sosiaalisesti tietävänä lähinnä mun opeilla, joita kuunteli 40 vuotta. Ja sit ihmiset ihmettelee mistä hän tietää kaikkea harvinaista. Minulta tietenkin.

poiuytfdvb kirjoitti:

Mä en ihan täysin edes pysty ymmärtämään sitä antoisuutta :)
Kiitos joka tapauksessa.

En ehkä minäkään vielä kaikessa kokonaisuudessaan. Erittäin merkityksellistä kuitenkin minulle sekä subjektiiviseti että varmaan jotenkin objektiivisestikin.

Olen myös sitä mieltä että aivovaurioiselle ei pitäisi puhua tyhmiä koska hänen aivonsa ei toimi, vaan nimenomaan mahdollisemman älykkäitä, että sitten kun aivot alkaa taas toimimaan siellä on jotakin älykästä täytettä...
Tylsää toipua pää täynnä päätöntä soopaa...

Tällä en mitenkään viittaa tähän palstaan. Vasta nyt tajusin että mitä jos joku luuleekin että tarkoitan palstaa. Minulla ei ole tapana laukoa tolkuttomia epäkohteliaisuuksia. Jos jokin mitä sanon kuullostaa sellaiselle, olen todennäköisesti tarkoittanut jotakin muuta. Minulle on itselleni päivänselvää etten koskaan tarkoituksellisesti loukkaa ketään, siksi en muista tarkkailla mahdollisia väärinkäsityksiä...

Mulla on ihmeteltävää tuolta taiteen maailmasta sellaisesta ilmiöstä että joskus tauluihini ilmestyy kuvioita, joita en ole sinne intentionaalisesti maalannut. Olen saattanut jopa julkaista tauluni, mutta huomaankin vasta viikon päästä jonkin tauluuni muodostuneen kuvion, jonka muut ovar mahdollisesti huomanneet minua ennen ja ilmeisesti ajattelevat minun intentionaalisesti viestivän sillä jotain. Todennäköisesti selitettyäni että asia ei ole niin, kuvion ajatellaan tulleen vähintään alintajunnastani sitten...mutta...

mitä sitten jos kuvio on muodostunut esim. tällaisesta syystä: Olen meinannut ensin maalata toisen taulun ja tehnyt tauluun vaikka kohokuvion, muta sitten haluankin maalata toisen aiheisen taulun ja maalaan varattomana edellisen aloituksen päälle, enkjä viitsi irroittaa edellista aloitustakaan , ajattelen vaikka että jääköön sinne lisäkoristeeksi. Mutta sitten kun kaksi kuvaa yhdistyy, sinne ilmestyykin niiden muodoista jokin ei-intentionaalinen kolmas, minun kokemukseni mukaan ikäänkuin sattumalta...
mutta samalla ajattelen että mikään ei ole sattumaa...ja minulle

ja minulle kuvio merkityksellistyy sitten mielenkiintoisena sosiaalisena kompamerkityksenä. Eli muut näkee siinä merkityksen, vaikka sillä ei ollut minulle mitään merkitystä. No sitten joskus uteliaisuudella seuraan mitä siitä seuraa...'Ja minulle siitä kuviosta tulee sitten merkityksellinen tuollalaila.

Merkitykset katoaa samalla kun katoaa eettiset pohdinnat. Niinkuin ainakin välillä siellä luurissakin oli yhdentekevää onko jokin totta tai valetta. Joten millään ei ole mitään merkitystä kun sekin on samantekevää onko jokin totta vai valetta, eettistä vai epäeettistä jne. Kaikki on vain ihan mitä sattuu, millään ei ole mitään merkitystä...
En yhtään ihmettele jos tuollaisessa ilmapiirissä masennus on yleistä...

Kriittinen ajattelu ja eettiset pohdinnat pitää tehokkaasti masennuksen loitolla. Aina on uutta mielekkäältä tuntuvaa ajateltavaa...ja aiheet ei lopu...

Mikä minua on viimepäivinä mietityttänyt on tietyt ristiriitaisuudet psykologiassa. Monissa luetteloissa älykkyyteen viittaavat seikat luetteloina. luetteloidaan toisaalla ikäänkuin psyykkisiksi vioiksi, eräänä esimerkkinä runsas huolestuneisuus.

Olen päättänyt ainakin yrittää käyttää aivojani, siinäkin tapauksessa että vaikutan sitten miehelle jolla on nuoren tytön ääni.

Ehkä Yhteenlaskutoimituksen mielikuvituksessa tuo tyttö ja vanha parrakas filosofi jotenkin koostui pojaksi, mutta poikamainen en ole.

poiuytrdfghj kirjoitti:

Ehkä Yhteenlaskutoimituksen mielikuvituksessa tuo tyttö ja vanha parrakas filosofi jotenkin koostui pojaksi, mutta poikamainen en ole.

No tuosta nimmaristasi ja tyylistäsi johtuen , olen kääntänyt sinut mielessäni pojuksi, en niinkään minkään sukupuoliroolituksen perusteella.

Minään filosofina en ny sua erityisemmin pidä. Mutta itse ny kuitenkin tuolla toisaalla toitkin esiin hienomman sanan kuvaamaan tyyliäsi

https://www.suomisanakirja.fi/infantiili

Katoin myös, et jotkut toivoivat etten innostuisi joka ainoaan ketjuun kommentoimaan jatkuvana putkena, kun se loputon puhetulvasi kyllä hieman häiritsee., se varsinainen asia/aihe hukkuu ja menettää mieenkiintonsa., kukaan jaksa skrollailla enää, vaan alkaa ajattelemaan, et ei täs muutakaan sit oo enää ku sitä poiun loputonta höpinää. Että joskus voisit sinäkin ottaa huomioon myös toiset kirjoittajat, kun itsekin tunnut toivovan itsellesi kirjoitusrauhaa.
Puhetulvasi ei niinkään häiritse näissä ns. sinun ketjuissasi, jotka olet ominut itsellesi, kun ei munkaa tuu kaikkea sun tekstiä luettua.

Oot kyllä aika törkeä tyyppi.
Olen kyllä ihan tutkitusti ikätasoani vastaava ja nuoresta tytöstä asti tuttavani olivat yleensä itseäni 10-20 vuotta vanhempina ja moni on sanonut että minulla on enemmän elä
mänkokmemusta kuin monella vanhemmallakaan ihmisellä.
Jo neljätoistavuotiaana olin iltaisin yksin harrastuspiirissä jossa 90% oli aikuisia ja jopa luutiin aikuiseksi myös köytökseni perusteella. .

fyysinen aivovaurio aiheutti minulle kykyjen menetystä eikä sinulla ole mitään oikeutta nimitellä älyllisesti kehittyneitä vammaisia infantiileiksi

Kyllä voin kommentoida toisessakin ketjussa jos siellä kommentoidaan nimenomaan narsistien lapsien nettikirjoittelua.

Ja koin kolme vuotta semmosta kun mun käsketään puhua niin etten kuitenkaan saa puhua, siksi nyt sitten päätteeksi pitkä monologi

Sain tämmösiä kommentteja: "No ni, nyt sä sait sanoa!"

poiuytrdsdfg kirjoitti:

Oot kyllä aika törkeä tyyppi.
Olen kyllä ihan tutkitusti ikätasoani vastaava ja nuoresta tytöstä asti tuttavani olivat yleensä itseäni 10-20 vuotta vanhempina ja moni on sanonut että minulla on enemmän elä
mänkokmemusta kuin monella vanhemmallakaan ihmisellä.
Jo neljätoistavuotiaana olin iltaisin yksin harrastuspiirissä jossa 90% oli aikuisia ja jopa luutiin aikuiseksi myös köytökseni perusteella. .

Lue lisää

No ensinnäkin, en puhunut varsinaisesti sinusta, kun en tiedä, enkä tunne sinua, vaan kyseessä on vaikutelma joka minulle on sinusta tullut tämän palstatuttavuuden pohjalta. Jos luet tarkemmin, kommentoin asiaa tähän tapaan. "Mutta itse ny kuitenkin tuolla toisaalla toitkin esiin hienomman sanan kuvaamaan tyyliäsi"

Noilla asioilla ny mitä heittelet tuossa todisteeksi, miten sua jo 14 vuotiaana luultiin aikuiseksi yms. ei ny ole mitään merkitystä tässä kohtaa, kun ny tosiaan teen päätelmiä, muodostan mielikuvani sinusta ihan vaan näiden kirjoitustesi pohjalta. Todistelusi ei ny tässä kohtaa vaikuta, kun en tiedä onko ne totta vaiko eivät.

Edelleen tuon sanan infantiili toit tosiaan itse esiin tuolla toisessa keskustelussa, koskien ns. lapsiuhreja tähän tapaan "Narsistivanhemman alaisuus "infantilisoi". Joten ilmiötä on tarkasteltava kriittisesti"

Toisiaan sanoit, että narsistivanhemman alaisuus tekee lapselliseksi, onko se sitten niin, että tuokin koskee vain muita, ei sinua ollenkaan. Lapsenomaisuuskaan ny ei mun mielestä välttämättä mitenkään korreloidu varsinaisesti älykkyyteen. Älykäskin ihminen voi olla lapsentasoinen tunne elämältään.

Voit loukaantua ja pitää minua törkeänänä ihmisenä, vaikka en varsinaisesti ny ketään suoraan lähde mollailemaan/ilkeilemään syyttä suotta, vaan pohjalla ny on aina jokin asia tynkä, kuten ny tässä tuo itsesi esiin tuoma infantiili sana

Että ilmaisin ny vaan suht rehellisen vaikutelmani sinusta tän palstatuttavuuden perusteella, pikkusen ny sinun avustuksellasi, ja se poju ny on lähtöisin ihan vaan nimmarsistasi.

Mielenkiintoista on myös se, että kun tuolla toisaalla joku heitteli jo "pilkkakirvestä" sinua kohtaan, niin ne ei yleensä vaikuta sinuun mitenkään, mutta kun minä ny kerron millaisena sinut näen , niin se vaikuttaa.

Mistäköhän se sitten johtuu, miksi annat minun sanomisilleni suuremman painoarvon kuin noiden muiden mielipiteille. Ajatteletko etteivät nuo tarkoita mitä he sanovat, ihan huvikseen vaan semmosia, käskevät sun häipyä, mennä psykiatrille yms.

Edelleen tosiaan mun mielestä sinä olet huono ottamaan muita huomioon. ymmärrän, että puhetulvasi johtuu siitä Asperger ominaisuudesta, mutta kyllä sun järjellä pitäis käsittää, etteivät aina kaikki ole kiinnostuneista sinusta, sinun aivoistasi, ajatuksistasi ja luurikokemuksistasi yms. kun ei niissäkään ny mitään uuttaa edes ilmene, moneen kertaan kuultu jo, että hyvinkin ymmärrän noita muitakin. Ymmärrätkö sinä

Nyt jälkeenpäin tuntuu vielä kummallisemmalle. Jos mä maksan jonnei omista rahoistani puhuakseni itseäni koskevaa asiaa, miksi mä en saa sanoa mitä vaan mä haluan ?

Sä vaan Yhteenlaskutoiminut yrität alentaa mua ja siinä kaikki !
Selitykset ei nyt mene läpi.
Muut ei ole vielä koskaan kokeneet kirjoitustyyliäni poikamaiseksi. Ensimmäinen kerta kuin kuulen. Se on jotain sinun päässäsi.

Olen ihan kahden viimeisen päivän aikana oppinut lisätaitoja suojautua projisoinnilta.
Projisoit minuun jotain helkutin poikaa,

Joku itseäni vanhempi mies taas valitti minulle minun tuntuvan äitimäiselle,

Että ketäköhän tässä uskoisi..hihih

poiuytrdsdvg kirjoitti:

Sä vaan Yhteenlaskutoiminut yrität alentaa mua ja siinä kaikki !
Selitykset ei nyt mene läpi.
Muut ei ole vielä koskaan kokeneet kirjoitustyyliäni poikamaiseksi. Ensimmäinen kerta kuin kuulen. Se on jotain sinun päässäsi.

Lue lisää

"Muut ei ole vielä koskaan kokeneet kirjoitustyyliäni poikamaiseksi. Ensimmäinen kerta kuin kuulen. Se on jotain sinun päässäsi. "

Sana infatiilinen ei tarkoita poikamaisuutta.
Sinä ny vaan ny yrität vääntää asiaa joksikin muuksi, takerrut ihan epäolennaiseen asiaan.

Poju nimitys ny juontuu ihan nimmarsistas, ei liity mitenkään sukupuoleesi ja vaikutelmani sinusta on että olet lapsenomainen, asia jonka toit itsekin esiin tuolla toisaalla, liittyen narsistin alaisuudessa eläviin.

Se on vaan tässä kohtaa minun tunne, tuntemus, käsitys, jonka olen sinusta muodostanut ihan kirjoitustesi/tyylisi perusteella, eikä sillä aina ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Joo mä olen hieman lapsenomainen noin niinkuin ulkoisesti ja äänestä, mutta sisimmältä vanha sielu. Tunnuin jo lapsena vanhalle elämänkokeneelle ihmiselle.

Tiedän kyllä mitä infantiili tarkoittaa lukemattakin. Projisoit minuun myös infantiilia ?
No mä olen peili, minussa voi nähdä melkein mitä vain.

Olin semmonen peilimäinen jo ennen aivovauriota. Siksikin olisin jättänyt ne persoonallisuuskysymyset hermostivaurion yhteydessä väliin.

poiuytrsdfg kirjoitti:

Että ketäköhän tässä uskoisi..hihih

Niin, tää on tämmöstä varsinkin täällä ei aina tiedä mitä ajattelis ja mihin uskois.

Tuos kun tämänkin kommentin luin niin tuli taas mielleyhtymä, siitä henkilöstä, joka aikoinaan täällä yritti esiintyä minuna.

Hänen silloisessa kommentissaan oli kans tuota hihhittelyä useampaankin kertaan ja muistikuvani mukaan hänkin kirjoitti jossain vaiheessa alkavansa filosofiksi.

Tämäkin ny vaan mun pään sisälöä, mielikuva jostain samankaltaisuudesta, eikä mikään totuus sinällään. Että ota ny näistä selvää täällä netissä, kuka millainenkin sit on todellisuudessa.

Tää ny vaan tähän, että ymmärtäisit, et kaikki mitä ihminen ajattelee, ei välttämättä perustu todellisuuteen. Sinullekkin ny tuli ajatusvääristymä kun ajattelit, että pidän sinua jotenkin poikamaisena, mitä en tee vaan, ajatus siitä on omasi, eikä vastaa todellisuutta.

Kiintoisasti kameleottimaisuutta kuuluu osaan Aspergernaisista ja myöskin psykopaateissa on kameleonttimaisuutta.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin, tää on tämmöstä varsinkin täällä ei aina tiedä mitä ajattelis ja mihin uskois.

Tuos kun tämänkin kommentin luin niin tuli taas mielleyhtymä, siitä henkilöstä, joka aikoinaan täällä yritti esiintyä minuna.

Hänen silloisessa kommentissaan oli kans tuota hihhittelyä useampaankin kertaan ja muistikuvani mukaan hänkin kirjoitti jossain vaiheessa alkavansa filosofiksi.

Tämäkin ny vaan mun pään sisälöä, mielikuva jostain samankaltaisuudesta, eikä mikään totuus sinällään. Että ota ny näistä selvää täällä netissä, kuka millainenkin sit on todellisuudessa.

Tää ny vaan tähän, että ymmärtäisit, et kaikki mitä ihminen ajattelee, ei välttämättä perustu todellisuuteen. Sinullekkin ny tuli ajatusvääristymä kun ajattelit, että pidän sinua jotenkin poikamaisena, mitä en tee vaan, ajatus siitä on omasi, eikä vastaa todellisuutta.

Lue lisää

No ei sinulla kovin loogista tuo päättely nyt ole, Minä en ole koskaan missään yhteydessä koko elämässäni esiintynyt kenenäkään toisena henkilönä.
Ja tuo hihih...on hyvin yleinen suomessa...enganniksi kirjoitan heheh

Suomessa vaihtoehdot on lähinnä hih tai hihih, hahah, heheh, tai heh jne jos ei käytä hymiötä.
Jossain tosin neuvottiin netissä ei näitä kannata käyttää vaikutelman vuoksi.

Minun tyylini ei kuulu tehdä mitään semmoista lapsellista kuten toisena henkilönä esiintyminen. Olen mieluummin ihan gentle lady

poiuytrdfg kirjoitti:

No ei sinulla kovin loogista tuo päättely nyt ole, Minä en ole koskaan missään yhteydessä koko elämässäni esiintynyt kenenäkään toisena henkilönä.
Ja tuo hihih...on hyvin yleinen suomessa...enganniksi kirjoitan heheh

Suomessa vaihtoehdot on lähinnä hih tai hihih, hahah, heheh, tai heh jne jos ei käytä hymiötä.
Jossain tosin neuvottiin netissä ei näitä kannata käyttää vaikutelman vuoksi.

Lue lisää

"No ei sinulla kovin loogista tuo päättely nyt ole,"

No en minä mitään päätellyt, kuten sanoin tuosta hihhistä ny vaan tule mieli/muistikuva samankataisuuudesta, ei sen kummempaa päättelyä sisältänyt

Mitä nettiin ja vaikutelmiin tulee, niin niiden varassahan täällä ollaan. Tuskin monikaan tietää/tuntee kuka/millainen ihminen se vastapuoli todellisuudessa on.

Meitä on kuule aika paljon jotka näin netissä hihittää "hihih" ja kaikki hyvin samankaltaisesti

Ehkä näin siihen saisi jotain persoonallisuutta:

"Hihiöiyyyyyyhihih"

Tästä tulikin mieleeni uusi tutkimus touretten oireyhtymästä-
Heillä todennäköisesti jotkin kognitiiviset aivotoiminnot ovat nopeampia ja tarkempia kuin normaalella henkilöillä.

Yksi syy siihen siihen on että vaivan kanssa pärjääminen treenaa toisia aivotoimintoja normaalia enemmän varsinkin osalla henkilöistä..

Huom. Infantilisoiminen on yksi henkisen väkivallan muoto jota voi ilmetä mm. hoitotyössä. Luin jonkin englanninkielisen artikkelin joskus. En muista missä se oli.

poiuytrdsdvb kirjoitti:

Merkitykset katoaa samalla kun katoaa eettiset pohdinnat. Niinkuin ainakin välillä siellä luurissakin oli yhdentekevää onko jokin totta tai valetta. Joten millään ei ole mitään merkitystä kun sekin on samantekevää onko jokin totta vai valetta, eettistä vai epäeettistä jne. Kaikki on vain ihan mitä sattuu, millään ei ole mitään merkitystä...
En yhtään ihmettele jos tuollaisessa ilmapiirissä masennus on yleistä...

Lue lisää

Minä uskon että paljolti näin on. Omalla kohdalla muutakin, mutta tuo merkityksettömyysjuttu enen kaikkea. Kun koettaa kovasti tulla kuulluksi ja ymmärretyksi luullen että näin tapahtuu havahtuen sitten aina lopulta liian usein että näin ei ole tapahtunut, ja vaikka olisikin, ei se mihinkään johda, koska tiellä on liikaa merkityksellisimpien ihmisten intressejä ja vaikka mitä väsyttävää. Huomatessaan kuinka vaivattomasti muut saavat asiansa esille ja odotuksensa ja tarpeensa täytettyä ja hoidettua, antaa tietysti aihetta lisäkatkeruuteen.

Mä olin todella tuskissani siellä luurissa halvaantuneena kun mulle tarjottiin vaan puhetta lisää ja lisää ja muka tämäkään ei olisi riittävää vaan vielä säännöllisesti ja pitkäaikaisesti ...ja aina vaan puhetta !!!!
Mä olin koko aika että PLEASE EIIIIIIIIII!!!!!!!!

Kyllä minusta on onnistuttu melkein Talkalholic tekemään.
Mutta ei nyt sentään. Kyllä mä pystyn puhumisen lopettamaan kuin seinään.

Yritin kyllä siellä luurissa sanoa ettei minulla ole samaa ongelmaa kuin joillain peräkammarin poijilla, että siinä mielessä puhumista mitenkään tarvitsisin

Enkä mä tosiaankaan ole poikamainen henkilö. En edes tuulipuvussa liiku koskaan.

Tyylini ei ole poikamainen. hiuksetkin on olleet koko elämän ajan pitkät. Eikä mulla ole yhtään poikamaisya harrastusta ja kykyjeni ulkopuolelle ja nimimenomaisesti kaikki poikamaiset taidot. Kattolampun osaan jo itse kiinnittää.
Mutta tunnustan. tykkään poikamaisista vanhoista miehistä.

siis kykyjen ulkopuolelle jää mulla kaikki poikamaiset taidot nimenomaan. Siitä minuun aikoinaan mainattiin työpaikoillakin hermostua.

Mun tyyli on aina äärivastakohta poikamaisesta. Nykyään käytän jo farkkuja. Mutta nuoruuteni vietin lähinnä hameessa.
Mä tunnen vastenmielisyyttä ajatella itselleni poikamaista tyyliä, siksi tuokin tuntuu enemmänkin kiusaamiselle.

On totta että länsimaalaisessa filosofiassa olen aloittelija

Minä en niinku tajua kenelle tulee mieleen sanoa jollein toiselle että sä niinku vaikutat infantiilille. Itselleni ei tulisi mieleen sanoa sellaista jos vaikka vaikuttaisikin.

poiuytfdfg kirjoitti:

Minä en niinku tajua kenelle tulee mieleen sanoa jollein toiselle että sä niinku vaikutat infantiilille. Itselleni ei tulisi mieleen sanoa sellaista jos vaikka vaikuttaisikin.

Lue lisää

Niin, itse ny kuitenkin toit termin ja sitä myöden asian esiin ja liitit sen narsistien aikuisiin lapsiin tuolla toisessa ketjussa jossa kommentoit että "Narsistivanhemman alaisuus "infantilisoi".

Ts. sinä voit heittää tuon termin kohdistaen sen narsistien alaisuudessa eläviin, mutta sinua kohtaan sama asia on suuri loukkaus.

Olen lähdössä palstalta koska nyt on ilmennyt uusia vaikeuksia.
Mutta on aivan eri asia jos jokin ulkopuolinen infantilisoi jotakuta tai joku on infantiili. Merkitys on lähes päinvastainen. Ensimmäisessä tapauksessa kehittynyttä ihmistä loukataan infantilisoidaan mitä voi tapahtua esim . hoitotyössä. Ja sitten infantiili on eri asia.
Mutta mulla on sen verran nyt vaikea tilanne etten voi millään jatkaa näin typerien vääntöä

infantilize
ɪnˈfantɪlʌɪz/Lähetä
verb
treat (someone) as a child or in a way which denies their maturity in age or experience

Netissä infamtilisoidamääritellään noin; kohdella jotakuta lapsena tai tavalla joka kieltää heidän ikänsä kypsyyden ja kokemuksen

Ajatelkaa nyt loogisesti. Narsistin henkinen kehitys on pysähtynyt usein sanotaan lapsen tasolle, niin jos joku 50 vuotias sosiaalisesti asetetaan henkisesti narsistin alapuolelle, niin tottakai se "infantilisoi"

Ei se infantilisoisi jos henkilö olisi valmiiksi infantiili.

Toi oli kyllä aika mielenkiintoinen.
Varmuutta asiasta on vaikea saada, että mitenpäin se asia nyt menee.
jääköön taiteelliseksi mysteeriksi

Mulla on nyt homma että pitäisi merkityksellistää taiteelleni uusi kirjallinen selostus, uusia merkityksiä, ja se ei meinaa nyt kypsyä päässäni. Jossain vaiheessa se toki kypsyy.

Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta pulmalta.

Mullakin yksi aihe mielessä mut musta taas tuntuu et niin turha miettiä. Mut täytyy koska siinä luo käsitteille merkityksiä. Ja käsite tarkentuu.

Ajatuksen ja kokemuksen eroa mietin, ja samalla niiden yhteenliitosta. Ja kuinka niiden käyttö eri osa-alueilla vaihtelee. Varsinkin taiteessa kokemus tuntuu olevan se juttu, näen kuinka tekijä hyppää siihen kokojan rooliin kun se alkaa tekemään. Viivasta ja monesta muustakin näkee usein sen kokeeko tekijä vai ajatteleeko vain.

Ilman kokemusta on raja.

No jotenkin mun feminiininen puoleni tuntuu nuorelle ja maskuliininen puoli vanhalle.

Nainen minussa tykkää saduista ja se maskuliininen puoli vanhasta vakavasta filosofiasta

Aion narsismipulmaa ratkoa niin, että mä en yksinkertaisesti enää suostu puhumaan kenenkään kanssa mistään muusta kuin taiteesta, siitä vaan koko ajan vaikkei kukaan ymmärtäisi mitään...
Luin psykopaatilleni puhelimessa uutta taiteilijan esittelyäni . Sanoi "no kiva" ja ettei ymmärtänyt mitään.

Mä en ole 50 vuoteen osannut vastata mitä kuuluu kysymykseen ,
Vihdoin keksin hyvän vastauksen. En kerro

Vaille huomiota jäänyt siinä mielessä, että luurissa mun oma ääni hiljennettiin lähes kokonaan. (lukuunottamatta joitain poikkeuksia)
En tiedä melkein mitään typerämpää kuin käyttää puhelinta niin ettei saa puhua omalla äänellään-.

poiuytrdfg kirjoitti:

Mä en ole 50 vuoteen osannut vastata mitä kuuluu kysymykseen ,
Vihdoin keksin hyvän vastauksen. En kerro

Hassua. Olen nimittäin itsekin juuri vimme päivinä miettinyt jotain sopivaa vastausta tuohon kysymykseen, Äksypäissäni ajattelin ensin jotain tylympää, mutta tu "en kerro" on ehkä kivempi.

Anteeksi palaan vielä kerran jankkaamaan kysymystäni jota kuka muu kuin neurologit ei ymmärrä millään.
Minä olen henkilö jolla on tosi paljon ajatuksia ja niitä tulee helposti lisää ja lisää mutta myöskin mulla on paljon fyysisiä rajoitteita niin etten voi hyödyntää prosenttiakaan ajatuksistani.
Minua EI auta keskustella tuossa tilanteessa psykologisia saadakseni uusia ajatuksia.

Miten tuo logiikka on niin vaikea melkein kaikille ?

Onko se niin harvinaista että ihmisellä on hermostollisesti enemmän konkreettista toimintaa haittaavia ominaisuuksia kuin ajattelua ?

Ja kun se koko ajatuskin on niin älytön, koska kai mä nyt saan enemmän uusia ajatuksia tunnissa netistä kuin vaikka keskustelemalla tunnin jonkun suht yksipuolisen henklön kanssa,

Minä koen sellaiset keskustelut ajattelua rajoittaviksi ja siten ahdistusta ja hermostollisia oireita aiheuttaviksi. Joista pääsee sillä kun ei keskustele sellaisia keskusteluja ja vielä paremmin pääsee sitten kun vielä kritisoi niitä keskusteluja, niin hermosto rauhoittuu.

Tuosta subjektiivisesta ja objektiivisesta ajattelusta.Siitä minun pitäisi opiskellä lisää. Mutta siis se menee jotenkin niin että ihminen on oman elämänsä subjekti ja muiden objekti. Pitäisikö ihmisen ajatella itsestään objektiivisesti ?

Ja mä olen nyt vielä tullut johtoipäätökseen että itseilmaisu on huomattavasti helpompaa julkisesti kuin yksityisesti. Ennen tein kaiken yksityisesti, nykyään mä ajattelen että tekisin kaiken julkisesti mieluummin.

Kerrompa suoraan mistä se johtuu. Ihmiset ei kehtaa kohdella minua julkisesti yleisön edessä niinkuin tekevät yksityisesti kun muita ei ole kuulolla. Jos tekisivät samoin yleisön edessä, voisi itseltään mennä maine.

Esiintymisestä minulla onkin elämässä pelkästään myönteisiä kokemuksia paitsi halvaantuneena.

Semmosiakin tuttuja oli nuorena jotka tykkäsi minusta esiintyjän roolissa mutta ei yksityisesti-.

Olen tullut tästä siihen johtopäätelmään että minun pitäisi olla sosiaalinen pelkästään julkisesti

Ja onko tämä monologikaan nyt kohtuuttoman pitkä jos ottaa huomioon etten näinä päivinä puhu yksityisesti juuri yhtään lisää tähän. Enkä todellakaan kaipaa.

Kiitän suomi24:ää-. vaikuttaa edistäneen toipumistani.

Olen täällä jopa melkein sopeutunut Suomeen. Vaikuttaa ihan hyvällä paikalle kotiin majottautuneille kodittomille kulkureille. Rauhassakin saa kirjoittaa niin ettei pitkään aikaan kukaan sano mitään. Siitähän Suomea monesti kehutaankin.

poiuytrsvb kirjoitti:

Tuosta subjektiivisesta ja objektiivisesta ajattelusta.Siitä minun pitäisi opiskellä lisää. Mutta siis se menee jotenkin niin että ihminen on oman elämänsä subjekti ja muiden objekti. Pitäisikö ihmisen ajatella itsestään objektiivisesti ?

Lue lisää

Joo. Tässä on aika jännä paikka. Joskus aika auktoratiivisella paineella minulle on koetettu rokotta jotain oppia siitä kuinka objektiposition tajuaminen helpottaisi subjektiposition kestämistä. Ensin alkuun riemastui siitä, kunnes todella kartoitin monin tavoin objektipositiotani ja suhtautumista siihen, ja totesin tilanteen melko toivottomaksi sillä historiallisella hetkellä. Aikaisemmista puhumattakaan, joitain historiallisia välähdyksiä lukuun ottamatta...

poiuytrsdfgh kirjoitti:

Kerrompa suoraan mistä se johtuu. Ihmiset ei kehtaa kohdella minua julkisesti yleisön edessä niinkuin tekevät yksityisesti kun muita ei ole kuulolla. Jos tekisivät samoin yleisön edessä, voisi itseltään mennä maine.

Lue lisää

Minua taas on monet montuiset kerrat noyryytetty sekä julkisesti että yksityisesti. Julkisesti saattaa olla pikkaisen parempi, riippuen yleisöstä ja sen arvostelukyvystä. Julkinen "nöyryytys " on tietysti pahempi, mut riippuen tietysti yleisöstä. Jostain syystä minulle ei sallita samaa, vaikka olen ihan koemielessäkin koettanut. Niin että aika alhaalla ollaan "sosiaalisen pääoman" laskelmissa.

:)

No vähän saman suuntaista mullakin.

Leikissä, taiteessa, yhteydessä ...eli kun merkitys konkretisoituu, minä kuuntelee tarkasti kehoa, tunnetta, egoa ja ajattelua. Minä on viisaus ja rakkaus. Onnellisuus on tulos.

Kiios sulle phajahyvä ja toinen palstakaveri. Mulla on vähän uusia vaikeuksia. Jätän nyt palstan . (Luurit on jätetty jo)
Kaikkea hyvää jatkoa teille.

Lopetan tässä samalla muutama kymmentä vuotta jatkuneet monologinikin, jotta ihmiset eivät saa niistä enää epäkunnioituksen syytä.

Palsta voi nyt sitten rauhassa muotoutua uudenlaiseksi.

poiuytrsdfg kirjoitti:

Lopetan tässä samalla muutama kymmentä vuotta jatkuneet monologinikin, jotta ihmiset eivät saa niistä enää epäkunnioituksen syytä.

Minä koen sitten puolestani menetyksen, mutta hyvä niin, jos koet saaneesi tarpeeksi jostain varmaan tuhoisaksi osoittautuneesta tarpeestasi ja pääset ehkä toisin tavoin kiinni elämään... toivottavasti toimesi osoittautuvat tällä kertaa toimiviksi niin, että elinehtosi kohentuisi ja vahvistuisit, voisit paremmin. Minulle sinusta muodostui jo henkinen kaveri. Kaikkea hyvää sinulle.

En koe että minulla mitään tuhoisaa tarvetta olisi ollut.
Ainoa huono puoli on ajatusten hajoaminen liikaa moneen suuntaan niin etten sitten pysty keskittymään ja siitä voi seurata vaikeuksia. Tuo aivovaurio heikensi keskittymis yms. kykyjä.
Kriittinen ajattelu sinällään tuntuu minulla lisäävän selkeyttä ja toimintakykyä.i.
Ja se on vähän hankala kun vaikka te jotkut tykkäätte monologistani kiitos teille, niin toisten taholta minua vähätellään monologin vuoksi niin pitäisi joskus se mahdollisuus saada heiltä vietyä´ja oppia esiintymään arvokkaan hiljaisesti.
Puhuminen antaa liikaa ihmisille mahdollisuuksia loukkaamiseen. Sen koin siellä luurissakin. .

Nyt sitten kun ei ole henkistä kaveria, niin siitä voi olla vain hyötyä kun nyt sinun pitää uskoa itseesi vieläkin enemmän. Ei uskota psykologisia huijareita ei.

https://en.wikipedia.org/wiki/Freedom_of_thought

The Sapir–Whorf hypothesis, which states that thought is inherently embedded in language, would support the claim that an effort to limit the use of words of language is actually a form of restricting freedom of thought

Kauheinta siinä luurikokemuksessa oli että mä koin että mun ajatusta koitettiin sen luurin välityksellä ohjailla. Ei edes ole turvallistakaan manipulaatioherkälle henkilölle salakeskustelut joiden sisältöä ei kukaan ulkopuolinen valvo.

Niin tällä suomi24 monologilla oli mulle se merkitys että kävin sananvapauttani toteuttamassa täällä-

Käytin psykopaattisanaakin ihan villisti mieleni mukaan. Mun mielestä sillä oli ennemmin hyvä kuin huono vaikutus.

Olen koko elämäni käyttänyt runsaasti puhelinta. Nyt enää en käytä.
Sen kautta se "saatana" minun elämääni pääsi monessa muodossa, niin pidän luurin kiinni nyt.

Mutta ehkäpä viimeinkin olen todistanut sen ettei ongelmani ole siinä etten olisi puhunut tarpeeksi asioistani.
Onkohan mulla täällä kohta koko Suomen pisin monologi ?

Parempi ku levitän itse asiani ni ei muiden tarvitse vaivautua.

Mutta joo hyvää jatkoa !

No se siitä, bye bye

Ja ne luoennot vain vie multa keskittymisen pois niistä mulle vaikeista asioista, joihin mun pitäisi voida keskittyä, jotta onnistuu...
Minulle ei ole itselleni apua minulle itsestäänselvyyksien luennoimisesta,

Jep jep, nyt alkoi sitten tulemaan vieläkin valitusta ulos.
Ajattelen että Aspergeraivotoiminnasta muille kertominen kuitenkin oli virhe, ei he mitään ymmärtäneet, mutta alkoivat vain manipuloimaan mua. Mulla meni paljon paremmin ne aiemman kymmenen vuotta kun en kertonut kelleen.

Ja itse kun en ajattele mitään tuommosia termejä mitenkään leimaavina vaan ihan aivotoiminnan tekniikan kannalta.

Ymmärrän hyvinkin omakohtaisesti tämän asian. Vaikka hieman eri sisällöllä. Mutta voimmehan sulkea pois manipulatiivisia konsteja käyttävät ihmiset. He tuskin toiveesta muuttavat tapojaan.

Kiitos paljon ymmärtämyksestä. Se on varmaan mm. sen oman "agency" heikkous ja oman kehon tiedostuksen heikkous jne kun tekee manipulaatioherkäksi, ei älyn höynäytettävyys.

Sehän se tässä onkin, mä kyllä huomaan huijarit, mutta ne pystyy silti vaikuttamaan minuun. Pitää nyt viimeistäänkin koittaa pysyä visusti erossa.

Sinulle hyvää jatkoa ja muillekin...

Minä teen nyt uuden aivoharjoituksen katsotaan toimiiko

Niin no toimijuus on tietysti paljolti kiinni ympäristön mahdollistamisesta. Jos ei kuulla, kuunnella, välitetä, uskota, pidetään tyhmänä, ei kunnioiteta mistä syystä nyt tahansa, niin enpä tiedä sitten mitenperin sitä enää toimis ja hääris, jospa vaan oikaisis vaikkapa sängylle makkoileen. Muutenhan sitä alkaa kokea itsensä mielipuoliseksi.

Sanon että monologi seis...
joten älkää ihmetelkö jos en vastaa hyviinkään kirjoituksiin enkä korjaa typeryyksiä

Ja tuosta taiteenteosta. Minulla on vähän samansuuntaisia päämääriä.
Tosin muotokuvat ovat ongelmallisia kun nuo minun välillä kaunistelevat ja välllä ovat kuin pilakuvia ja välillä onnistuvat.

Mutta phajahyvä kiva tuo kirjoituksesi taiteesta, en näe mitään kritisoitavaa,

Mutta joo ihmettelen miksi vanhempani eivät lainkaan välitä miltä minun silmissäni näyttävät mutta ovat huolissaan ikäiseni R-kioskin myyjän näkökulmasta. Koen asiassa jotakin varsin epäloogista.

Varsinkin mukaviin viesteihin minun on vaikea malttaa olla vastaamatta. Voisin samantien lopetta ylitsevuotavat myönteisten tunteiden osoitukset, koska ne kerta toisensa jälkeen aiheuttavat ihmisissä epäluuloa minua kohtaan ja menetän niiden johdosta mahdollisuuksia joita olisin muutoin saanut. Niin miksi sitten osoittaa niin lämpimiä tunteita jos muut ei pysty ottamaan vastaan ja itsellenikin koituu menetyksiä ?

Luin uutisista kissojen hellyysaggressiosta, tuli mieleen että onko ihmisilläkin joku sellainen. Itselläni ei ehkä kovin helposti, kestän aika pitkälle menevää imelyyttä jollei ole syytä epäillä huijausta.

Mutta uusi yritys. Kirjoittaisin kanssanne mielelläni, mutta minulla on nyt ainakin ensin tämä toinen projekti nyt.

Sekin vielä että tuo impulssikontrolliominaisuus muutenkin toimii neurologisesti tyypillisemmistä ihmisistä vähän eri tavalla tourettepiirteisillä ihmisillä.
esim. uusimpien tutkimustenkin mukaan jatkuvan liikkeiden hallinnan kontrolloinnin välttämättömyyden takia heille voi treenaantua tyylillistä tarkempaakin motoriikkaa.

Ja touretteihmisillä esim. epämiellyttävät sanat voivat aiheuttaa oireita. Jotenkin mullakin. Mitä enemmnän jossain luurissa hoetaan jotain mulle epämiellyttävää lausetta, sitä enemmän mulle neurologisia oireita tulee. Että mun mielestä ainakaan kaikki luurit ei välttämättä sovellu neurologisille potilaille. Varsinkin kun mentaliteetti on joillain siellä se että nykyään elämä on sitä henkisesti kiusataan toinen toisiaan

No mut nyt uusi yritys ja aivotreeni alkaa...vaikka toki mulla taas tulee mieleen jotain uutta, mutta koitan malttaa olla sanomatta...
välillä vaikea malttaa kun aineistoa koostuu päähän paljon...
mut joo hyvää päivänalkua

Oikeudenmukaisuuden nimissä lisään vielä, että kaikesta kritiikistäni huolimatta kokemukseni perusteella luureissa oli henkilöitä jotka olivat itse mm. taiteilija tai neurologisia potilaita tai narsistien uhreja, jotka keskustelivat asiallisesti.

Minä pidän myös itseäni itsehillinnän mestarina. Tosin muut voivat olla jyrkästi eri mieltä, mutta he eivät olekaan joutuneet sietämään ja kohtaamaan sellaista painetta ja kohtelua kuin minä... Tosin on minulle huomautettu myös asiaa juuri tuntemattomien taholta etten juuri koskaan valita mistään, jota olen nyt koettanut petrata, ja muutenkin pidetty varsin rauhallisena... Mutta mitenkä siinä sitten sen kasan ja lastin alla enää jaksaakaanniin herkästi reagoida joka pikku juttuun. Enhän edes osaa, eikä siihen ole ollut mahdollisuuksia. Olen kokenut aivan järkyttäviä pahoinpitelyja, ja seuraavana aamuna on odotus ja oletus että suoriudutaan kunnialla koulupäivästä. Ja niin on tehty stoalaisen tyynesti ulospäin.

Niin se menee. Tuossa linkki toisesta aiheesta

https://www.inc.com/jessica-stillman/yale-research-confirms-what-youve-always-suspected-nobody-is-normal.html?cid=mustread3

Mikäli noihin tieteilijöihin on uskominen en pelkästään minä ole kummallinen tyyppi vaan myös Yhteenlaskutoimitus jne.

Tehdään kompromissi voin kirjoittaa tänne jotain ihan lyhyitä, mutta ei ajatuksen virtaa monologia. Mutta niin lyhyitä silloin tällöin mitä ei voi sanoa monologiksi. Ehkä...
Mutta nyt on kipee vedin punaisen viinimarjan suuria siemeniä keuhkoihin. Ja kaikin puolin vaikea päivä. Vierailin vähän pidempään psykopaatin luona. Selveni vielä se että mielestäni hän on ihan selvästi psykopaatti mutta en osaa mitenkään vihata häntä. Ja miksi tarvitsisikaan,,,

poiuytrsdfg kirjoitti:

Tehdään kompromissi voin kirjoittaa tänne jotain ihan lyhyitä, mutta ei ajatuksen virtaa monologia. Mutta niin lyhyitä silloin tällöin mitä ei voi sanoa monologiksi. Ehkä...
Mutta nyt on kipee vedin punaisen viinimarjan suuria siemeniä keuhkoihin. Ja kaikin puolin vaikea päivä. Vierailin vähän pidempään psykopaatin luona. Selveni vielä se että mielestäni hän on ihan selvästi psykopaatti mutta en osaa mitenkään vihata häntä. Ja miksi tarvitsisikaan,,,

Lue lisää

Olin vähän makutuomari millainen kampaus sopisi hänelle. Ja vähän nauroimme päidemme muotoja jotka ovat aika ääripäinvastaiset, joten samat kampaukset ei sovi hänelle ja minulle.
Mutta puoli tuntia tais olla psykopaatille liikaa, illemmalla alkoi olla raivona.

poiuytrsfg kirjoitti:

No mut nyt uusi yritys ja aivotreeni alkaa...vaikka toki mulla taas tulee mieleen jotain uutta, mutta koitan malttaa olla sanomatta...
välillä vaikea malttaa kun aineistoa koostuu päähän paljon...
mut joo hyvää päivänalkua

Lue lisää

Lueskelin tuos taas kaikenlaista ja vastaan tuli jotain sellaistakin, josta tulit mieleen.
En tiedä luetko edes näitä mun laittamiani juttuja, mut tässä ny jotain, jota voisit yrittää makustella, olisko tämmösessä mitään ideaa.

5. Lakkaa ajattelemasta ongelmiasi

Jos ongelmasi korjautuisivat ajattelemalla, ne olisivat jo mennyttä. Sen sijaan, että kierrät kehää ajatuksinesi, muuta ongelmat esittämällä kysymyksiä. Hyviä kysymyksiä, joilla pääset alkuun, ovat esimerkiksi ”Mikä muu on mahdollista?” ja ”Mitä muuta sellaista voin tehdä tai olla, joka muuttaa tämän?” tai ”Mitä haluaisin valita nyt?”

https://hidastaelamaa.fi/2015/11/5-keinoa-lopettaa-ajatteleminen-ja-aloittaa-elaminen/

http://smallbusiness.chron.com/strategies-critical-thinking-problem-solving-12709.html

Yksi pappa kyllä auttavassa puhelimessa sanoi sen : "Ota härkää sarvista ja käytä älyäsi kun sulla on sitä !"

Se neuvo miellyttää mua enemmän..

ajattelun lopettaminen ei sanoina miellytä minua.

Itseasiassa pitkällä aikavälillä jos ei aivovauriota oteta huomioon mun suurin kärsimys on ollut kokemus siitä ettäi mun ole annettu käyttää ajatteluani ja älyäni koko kapasiteetilla.

Tykkäisin ennemmin neuvosta: "Ajattele ja niin maan perusteellisesti !"

Toivoisin että aivovaurioituneet aivoni alkaisevat toimimaan erittäin tehokkaasti ja tarkasti.
Siksihän mä niihin luureihin hädissäni soittelin, koska yhtäkkiä ei toiminutkaan kuten ennen...

Enää mua ei huolestuta että ajattelu olisi epänaisellista, vaan mä haluaisin niin ajattetelevat aivot kuin ikinä vain olisi mahdollista ! Jotenkin mä rakastan aivokkuutta ja aivovaurio on ihan kamalaa !

Ajatella ei voi koskaan liikaa, mutta aivojen vellominen typeryyksissä on kokemukseni perusteella maailman suurimpia kärsimyksiä !
Ja aivot päätyvät vellomaan typeryyksissä jos suostuu keaskusteluihin joiden puheenvuorot eivät ole kunnolla mietittyjä.

Jos älyllistä kirjallisuutta lukevaa henkilöä neuvitaan lukemaan kevyempää, se on ihan sama kuin terveellisillä ruokavaliolla olevaa neuvottaisiin syömääm roskaruokaa,

Tämä oli viimeinen tikki kun kirjoitin että mun pitää treenata mun hermoston kontrollointia, hän tulee laittamaan mulle neuvoksi artikkeleja joissa neuvotaan tekemään juuri päinvastoin. Ja nyt aina kun se artikkeli tulee mun mieleen mä meinaan saada paniikkikohtauksen tai jonkun semmosen

Mä olen saanut nyt ihan kaikista keskusteluista tarpeekseni.