Menetimme äkillisesti 7-vuotiaan rakkaan koiramme 27.1.05. Suru ja kaipaus on valtava ainakin minulla, myös murrosikäinen lapsemme varmaan kaipaa ainutta ystäväänsä, vaikkei sitä näy.
Voiko uusi koira auttaa tässä surussa vai onko se aivan mahdoton asia? Petämmekö edesmenneen lemmikkimme jos harkitsemme uutta koiraa, mielipiteitä kiitos.
Voiko uusi koira auttaa tässä surussa vai onko se aivan mahdoton asia? Petämmekö edesmenneen lemmikkimme jos harkitsemme uutta koiraa, mielipiteitä kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
suruunne ja minä ainakin kokeneena saman voin kertoa, että ei se uusi koira korvaa menetettyä ystävää. Halutessanne voitte ottaa uuden koiran, ette petä vanhaa luotettua sillä, koska se elää kuitenkin (toivottavasti) ikuisesti sydämessänne. Meillä ainakin edesmennyt ystävämme on ikuisesti muistoissa eikä nykyinen saman rotuinen koira ole tullut korvaamaan sitä, annoimme vain uuden mahdollisuuden kaltoin kohdellulle koiralle. Koiraystävän menetyksestä yli pääseminen vie aikaa, mutta sanotaanhan, että aika parantaa haavat. Jaksamista sinulle ja perheellesi!
surua kyllä paljonkin. Meinaan uusi pentu, uudet tavat uudet kujeet ja ei koskaan vie sydämistänne vanhaa ystäväänne. Uusi vilkas pentu ei yksinkertaisesti anna aikaa suremiseen.
Suosittelen lämpimästi uuden hankintaa.
Minä menetin vanhan urokseni 1.6.98 pitkällisen sairauden jälkeen. Olin niin murtunut, niin kiintynyt koiraan ja tunsin oloni niin suunnattoman ikäväksi!! Koira oli 11½vuotias. Mieheni oli illalla käynyt kaupalla ja lukenut kaupan seinältä ilmoituksen että myydään sekarotuinen tyttö koira hyvään kotiin. Minä itkin ja olin niin maassa kuin vain siinä tilanteessa voi olla:rakas ystävä poissa! Mieheni itse pintaisesti soitti ja sopi tapaamisen tyttö koiran omistajan kanssa( 3kk pentu). Se oli se käänne kohta.!! Koira oli niin suunnattoman suloinen pitkinen korvineen ja jalkoineen ( corgi emo, isästä ei tietoa..) Surin ja ikävöin vanhaa koiraamme vielä monta kuukautta vaikka Sissi meille tulikin. Pikku hiljaa siitä tuli minulle Sissi sielunhoitaja. Aika paransi haavat ja vanha uros elää muistoissa. Vieläkin tulee itku ja ikävä. mikään ei korvaa menetettyä ystävää mutta uusi tuo lohtua.!! Et petä edes mennyttä ystävääsi, se elää muistoissasi aina ja siellä se kuuluu ollakin. Anna mahdollisuus ja hyvä koti uudelle tulokkaalle, se varmasti saisi luonasi hyvän kodin ja rakkautta.Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi... Elämä voittaa kuitenkin!
Suosittelen myös lämpimästi uuden koiran hankintaa. Se, haluaako ihminen pitää ns. suruaikaa on tietenkin kovin yksilöllistä. Itse olen hankkinut menetetyn tilalle uuden koiran pikimmiten ja huomannut, että samaan aikaan voi surra menetettyä ystävää ja kiintyä uuteen tulokkaaseen.
Osanottoni rakkaan ystävän menetyksen vuoksi!