Kun olisikin joku ihana ihminen vierellä,kumppani jota voisi tiukan paikan tullen halata ja olla siinä. Tietysti muulloinkin mutta pelkään ettei sellaista ihmistä tule ja ole joka haluaisi olla kanssani oikeasti ja rehellisesti. Siksi on oltava ilman ja kerätä vahvuutta itsekseen,elämä on joskus ellei useinkin aika persläpi. Eikä elämästä milloinkaan tiedä mitä epämiellyttävän kohdattavaa se keksii milloinkin jolloin on taas oltava erityisen vahva. Onneksi olen oppinut olemaan itsekseenkin, mutta kyllä ihminenkin tarvitsee toista rakastavaa ihmistä.
Läpi tuulen ja kiven
Perkeleenelämä
0106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.