Maailmani romahti tänään. Mies, johon olen ollut jo pidempään ihastunut, seurustelee. Miksi hän ei koskaan tuonut sitä esiin? Tänään tyttöystävä tuli hänen mukaansa ja minun elämäni romahti.
Miksi annoin itseni ihastua sinuun niin voimakkaasti?
Olin jo aivan varma, että meillä oli erityinen kemia ja tunteet molemminpuolisia. Miksi muuten olisit laittanut minut aina etusijalle? Miksi katsoit aina niin intensiivisesti silmiin? Miksi hakeuduit ”väkisin” seuraan ja teit tikusta asiaa? Laitoit tekstiviestejä vaikka ei olisi tarvinnut. Uskouduit minulle. Kaikesta luulin, että olin erityinen. Mutta se olikin siis vain omaa ihastustani. Koskaan en ole tuntenut mitään tällaista. Nyt sattuu niin paljon. Yritän nyt vain unohtaa päivä kerrallaan. Toivon, että olet onnellinen. Ehkä löydän vielä onnen jostain itsekkin. Hyvästi rakas.
Miksi annoin itseni ihastua sinuun niin voimakkaasti?
Olin jo aivan varma, että meillä oli erityinen kemia ja tunteet molemminpuolisia. Miksi muuten olisit laittanut minut aina etusijalle? Miksi katsoit aina niin intensiivisesti silmiin? Miksi hakeuduit ”väkisin” seuraan ja teit tikusta asiaa? Laitoit tekstiviestejä vaikka ei olisi tarvinnut. Uskouduit minulle. Kaikesta luulin, että olin erityinen. Mutta se olikin siis vain omaa ihastustani. Koskaan en ole tuntenut mitään tällaista. Nyt sattuu niin paljon. Yritän nyt vain unohtaa päivä kerrallaan. Toivon, että olet onnellinen. Ehkä löydän vielä onnen jostain itsekkin. Hyvästi rakas.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aika julmaa, jos olette aikaa yhdessä viettäneet tai viestejä paljon vaihdelleet ja toinen ei ole kertonut seurustelustaan. Voi toki olla, että suhteensa on huono mutta salailu on ikävää.
Toisaalta niinkin. Olen yrittänyt miettiä keskusteluja. Koskaan mies ei ole suoraan asiasta valehdellut. Ei ole siis sanonut olevansa sinkku. Eikä olla keskusteltu parisuhteista, lähinnä harrastukseen liittyen ja elämästä yleensä. Mutta mies on aina puhunut asioista minä muodossa. Esim vietän joulun siellä ja lomalla menen sinne. Jotenkin näissäkin tilanteissa olisin voinut kuvitella, että puhuisi me muodossa kun kerran asuvat yhdessä. Tai edes tulisi maininneeksi tyttöystävän. Tai sitten olen väärässä. Sattuu paljon. Annoin tyhmänä tunteiden kasvaa, vaikka mitään varsinaisesti ei välillämme koskaan tapahtunut. Ujona en tietysti itsekkään näyttänyt tunteitani ja hyvä niin.
Mikset vedä toista syrjään ja kahdenkesken kysy. Syitä voi olla monia. Tosin tiedän kuinka vaikeaa tuollainen on, jos toisen näkee vaikka vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa niin kyllä siitä vetää herkästi johtopäätöksen, että on varattu. Mutta mä en vaivais asialla päätä, sillä naisena en aio lähestyä ketään (miehen tehtävä), syy on yksinkertaisesti se, että en halua olla miehelle se yx vaihtoehto jota vaan kokeillaan, oisko jotenkin sopiva. Mielummin sit toistepäin.
Tuska on osa elämää, itse en aio sallia mitään tunteita enää naisia kohtaan.
Kuulin toiselta henkilöltä, että paikalle tullut nainen on ihastukseni tyttöystävä ja asuvat yhdessä. Mies ei meitä esitellyt. Vältteli minua heti kun nainen tuli paikalle ja poistui muualle aika pian naisen kanssa.
Tänään nähtiin taas miehen kanssa. Ei tullut sopivaa tilaisuutta kysyä tyttöystävästä, eikä hän maininnut. Olin etukäteen päättänyt että en puhu miehelle tänään mitään tai ota mitään kontaktia. Mutta hän tuli taas tekemään tikusta asiaa ja hakeutui jatkuvasti seuraan. En sitten voinut olla tylykään, tunteet on edelleen olemassa yhtä vahvoina, vaikka järki käskee pysymään kaukana ko herrasta. On kyllä vaikea unohtaa, kun nähdään monta kertaa viikossa. Ja varsinkin jos toinen aina hakeutuu seuraan. Raastavaa!!
Opettele vihaamaan sitä mitä rakastat, niin sen ylipääset. Ei ihmisiin kannata kiintyä, pääsee paljon helpommalla.
Ps: voin sanoa näin kokemuksesta.
Itse olen ihastunut tällä hetkellä naiseen jonka kanssa työskennellään jokapäivä, olen huomannut että hän on joskus tuijottanut tai vilkuilevan minua ja kääntänyt heti katseensa pois kun olen huomannut. Mutta heti kun olen pyytänyt häntä ulos kanssani niin välttely alkaa.
Jos on kovin rikkinäinen tunteiltaan ja sydämeltään, ei varmasti päästä helposti lähelle. Itelläkin siihen asti pystyn helposti jutteleen kunnes tuntuu, että toinen on pääsemässä jotenkin lähemmäs. Ei se ole salailua, se on itsensä suojaamista. Siihen tottuu, monista mukavan ja ystävällisen oloisistakin ihmisistä löytyy lopulta se kusipää.