Voidaanko olla toiveikkaita

Potenssista siis kyse. Haluaisin jakaa kokemustani ja saada myös toisten kokemuksia. Multa leikattiin robottiavusteisesti eturauhanen vuonna 2016 eli noin 2 vuotta sitten. Olen 57v. Leikanneen lääkärin mukaan erektiohermot säästettiin syövän leviämistä ajatellen, mutta mitään sellaista ei tehty, etteikö kyvykkyys seksiin palaisi. (Yhdyntään) . En ole parisuhteessa ja tositoimia en ole päässyt testaamaan. Sooloseksissä kyvyt on satunnaisia. Johtuu päivästä ja erilaisista vireystiloista. Heppi on välillä hyvinkin työkykyisen näköinen ja tuntuinen. On selvää, että jokin vaurio sisuskaluissa vielä on, mitä nyt sattui jäljelle jäämään. Paluuta entiseen kykyyn ei ehkä ole olemassa. Orkut kuitenkin saan hyvinkin voimakkaana ja yölliset/aamuiset seisokit on juhlavia ja kestää kauan.
Kuntoutumis tarkoituksessa nappailen Sildenafiiliä ja yleensä yöksi, koska nokka menee hieman tukkoon ja tulee muutenkin tukkoinen olo. Nukkuessa se ei niin haittaa. Nappailun jälkeinen yö ehkä toiminnallisempi, kuin tavallinen yö, jolloin en ole erektiolääkettä ottanut. Sellaisten eroottisten unien tarjonta tuntuu myös olevan runsaampaa, kun ajatukset siinä maailmassa alkaa pyörimään.
Haluja en ole menettänyt yhtään. Hallinnassa ja hillittynä ne kuitenkin on.
Tällaisistä leikkauksista toipuminen on hyvinin yksilöllistä ja parhaan kokemuksen niistä itseltään.

Kysymyksen pointina on siis nuo yölliset erektiota. Eikä ne ole unta vaan ihan totta. Onko siis toivoa oikeasta kyvystä tyydyttävään seksiin, kun erektio on mahdollista kuitenkin saada.
Kaikki siis pelaa, kunhan pelaisi sitten oikeallakin hetkellä. Olen siihenkin valmistautunut, jos/kun yhdyntä tulee jossain vaiheessa eteen, että ei onnistukaan vielä tällä hetkellä. Olen siis asennoitunut varjelemaan psyykettäni ja en on ota pulttia, jos ei pelaa.

Onko yölliset erektiot siis hyvä merkki, että toivoa on olemassa?