Pääsin kuvataideseuraan jäseneksi mutta....

Itselläni on vähän kummalliset kokemukset moisesta. Täällä kaupungissani on aikoinaan eräästä "Työväen taidepiiristä" myöhemmin perustettu *********n kuvataiteilijat Ry. Minä myös pyrin siihen, en tuon idealismin vuoksi vaan siksi, että saisin joskus edes teoksiani näyttelyihin.
Minut hyväksyttiin siihen oitis ilman että olisin edes esitellyt heille töitäni. Ihmettelin kovasti tuota helppouttani päästä jäseneksi siihen kuvataideseuraan.

Pian ilmeni että seurassa ei ollut aktiivisia miesjäseniä kuin minä ja yksi toinen joka oli lähes saman ikäinen minun kanssani, eli 60 vanhoja ja mekin jo hieman liikuntarajoitteisia ukkoja. Lisäksi niissä "päättäjäelimissä" oli käytännössä vain saman ikäisiä vanhoja kukkahattutätejä jotka myös itse vaikuttivat olevan kovin aktiivisia itse myös maalaamaan.
Niinpä niitä näyttelyitä olikin tuhkatiheään ja aina tietyissä paikoissa. Siinä vaiheessa aloin ymmärtää miksi pääsin sisään niin helposti tuohon kuvataideseuraan. Tarvittiin taulujen ripustajia! Ja ketkäs muut sitä hommaa jouduttiin tekemään kuin me kaksi ainoata miesjäsentä ja lisänä pari näitä kukkahattutätien miestä jotka pitivät huolen että heidän muijien työt oli hyvin esillä ja parhaimmilla paikoilla. Siitäkään huolimatta niihin töihin ei ilmestynyt niitä "punaisia täpliä" jotka yleensä ilmoittavat näyttelyvieraille että kyseinen taulu on jo näyttelystä ostettu, tai varattu.
Ensimmäiseen näyttelyyn, jossa sain olla mukana voin tuoda vain kolme taulua ja voi sitä paikkaa salissa mihin nämä kukkahattutädit tauluni määräsivät!
Kaikesta huolimatta olin ainoa taiteilija jonka kaikki taulut varattiin näyttelystä kahden ensimmäisen näyttelypäivän aikana. Minun lisäksi myös toinen, joka oli nuorempi naistaiteilija sai näyttelystä kaksi taulua myydyksi. Hänen taulunsa olivat suurinpiirtein samaa "ismiä" minun kanssani.

Seuraavat näyttelyt menivät suurinpiirtein samalla tavalla. Näyttelysali oli yleensä täynnä näiden kukkahattutätien asetelma,- tai kukkakimppumaalauksia ja näissä näyttelyissä minun seuraavat neljä tauluni ja tämän nuoremman naisen kolme taulua "hajautettiin" eri paikkoihin syystä josta en tiedä vieläkään. Siltikään niitä punaisia täpliä ei ilmestynyt kuin meidän kahden taiteilijan tauluihin.
Nuo näyttelyn pystyttämiset ja purku olivat työläät meille kahdelle ennestäänkin vaivaisille miehelle, niinpä sanouduinkin suoraan irti niistä.
Se herätti pahaa verta näissä kukkahattutädeissä ja he ryhtyivät yksissä tuumin rajoittamaan entisestäänkin taulujeni määrää näyttelyissä. Silloin lopetin näyttelyt kokonaan enkä ole sen koommin taulujani sinne vienyt.
Myöhemmin johto siinä seurassa on friskaantunut ja nuortunut ja he ovat pyytäneet minua jälleen aloittamaan näyttelytoiminnan. Valitettavasti ei vaan enää sytytä mitkään "työväen taidepiirit". Olen pitänyt itse omat harvat näyttelyni ja olen ollut niihin tyytyväinen.