Olen kärsinyt masennuksesta kohta jo kymmennen vuotta, ja sen rinnalla syömishäiriöistä. Minulla ei ole ollut koskaan erityisemmin kavereita. Peruskoulussa ahmin ja toivoin vähintään kerran viikossa kuolevani pois, koska kukaan ei huomannut minua ja pahaa oloa. Lukiossa taas ahmiminen muuttui ortoreksiaan ja pakonomaiseen liikkumiseen. Lukiossa en koskaan tutustunut kehenkään ja olin kaikki tunnit ja välitunnit yksin. Toki se ei sillon pahimpina syömishäiriön vaiheina haitannut, koska keskityin vain laihtumaan ja treenaamiseen, eikä huvittanut yhtään puhua ihmisille. En ole koskaan saanut kunnolla apua mistään. En tukea vanhemmiltani, koska salailen pahaa oloani, enkä koulun terveydenhuollon piiristä. Kenties itsemurha on ainut oikea ratkaisu? Sen jälkeen en ole enää yksin koskaan, eikä tarvitse potea syylisyyttä ahmimiskohtauksista tai huonosta kehonkuvasta. Toivoisin silti vielä ennen itsemurhaa mahdollisuutta löytää ja saada apua jostain matalankynnyksen palvelusta ilman satojen eurojen laskua. Onko sellaista edes olemassa?
Apua vai apua itsemurhasta?
Näkymätönvierailija
7118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pystyn samaistumaan sinuun tosi hyvin, koska itselläni oli samanlainen lukioaika. Jos haluat ammattiapua, niin psykiatrilla tai sairaanhoitajalle käyminen yleisessä terveydenhuollossa ei maksa mitään. On myös olemassa kolmannen sektorin paikkoja, kuten klubitaloja, joissa on erilaisia ryhmiä, ja myös seurakunnan diakonissoilta saa keskusteluapua. Nämä kaikki on ilmaisia palveluita. Sen sijaan yksityinen psykoterapia maksaa jonkin verran. Toivottavasti löydät oikeanlaista tukea jostakin näistä. Tsemppiä! Asiat voi muuttua parempaan päin!
Kannattaa hakea apua. Itseäni auttaa usko Jumalaankin.
Minä en sekoittaisi jumalaa ja perkelettä tähän. Itse on tiensä etsittävä. Onko se itsari? Jos on, niin miksi? Siis haluat paeta ELÄMÄÄ! Eli siis et ota vastuuta elämästäsi! Joku voisi sanoa sinua pelkuriksi. No se ei minua kiinnosta, jokainen tekee omat ratkaisunsa.
Terve vaan menoa. Kaikki ovat kiitollisia, kun sinunlaisesta luuserista pääsevät eroon.
Mahtaa sulla itellä olla tosi huono olo kun kirjoittelet tuollaisia. Saatko kiksit siitä että kommentoit inhottavia asioita ihmiselle jolla on muutenkin jo asiat huonosti? Toivottavasti ensi kerralla mietit hiukan että mitä laittelet...
No ei kai auta ketään, jos vain paijataan ja lässytetään: ei elämä ole niin pahaa ja yritä olla onnellinen ja usko jumalaan jne. Jos ihmisellä on niin paha olo kuin ap kertoo, niin hän on jo hypännyt jorpakkoon; ei ole tänne kirjoittamassa. Joten on trolli, joka saa kiksejä trollauksesta, ja saa minun mielestäni painua h* lvetin kuuseen.
Hei!
"En ole koskaan saanut kunnolla apua mistään. En tukea vanhemmiltani, koska salailen pahaa oloani, enkä koulun terveydenhuollon piiristä."
Oletko kokeillut sekasin-chattia?