itsemurha?

Iän myötä nuo ongelmat vähenee, mene ja kerro ongelma ja se on sillä selvä.

Älä vain ota lääkkeitä, mutta joku luotettava ihminen sinun olisi nyt löydettävä, jolle voit kertoa asiasta puhelimessa tai ihan kasvotusten? Sitä mieltä olisin. Kyllä varmasti esitelmiä voidaan lykätä, tai jotenkin muuten järjestää, jos niin paha esiintymisjännitys. Se voi olla tosi tukalaa.

Hae nyt apua ja heti.

Yksi paljon käytetty keinohan on että opettelet oman aiheesi viimeisen päälle hyvin ja harjoittelet esitystä tosi paljon ja tosi tarkkaan että tiedät joka sanan kuinka sen lausut, saatat vaikka innostua, ujoista tulee kuulemma parhaat esiintyjät lopulta.

Hei!
Oletko jo kokeillut sekasin-chattia?
Samalla tavalla kun nytkin kirjoittamalla ja anonyymisti sinun oli helpompi avautua niin niin se on sielläkin.

Olen 64v ja syvällä kokemuksen rintaäänellä sanon ja sinäkin annoit jo vastauksen kysymykseesi.
Nimittäin salailu lisää paniikkia/ahdistustasi. Ei auta paljonkaan kirjoittelu anonyymisti vaan kerro asiasta kasvotuksen esim. opettajalle/kuraattorille , ja lopuksi kun meet lavalle niin totea vaikka ääneen "että kun mua jännittää" vaikkei sitä kukaan kuulisikaan .
Rauhallinen syvähengitys äläkä ajattele mitä muut ajattelee , tsemppiä :)

Pieni asia, joka ei ehkä nyt auta mutta sun on hyvä kuulla:

Esiintymisessä on yksi etu kaikkeen muuhun koulutyöhön verrattuna. Se, että kukaan ei oikeasti tiedä mitä sun pitäis sanoa. Jos sanot väärin jotain, ei kukaan sitä oikeesti huomaa jos jatkat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Itselläni ei ole mitään ongelmaa ollut ikinä esiintymisen kanssa, mutta siskoani olen joutunut tsempata paljon joskus kouluikäisenä. Toimii erityisen hyvin silloin kun sun koulukaverit hermoilee omien esitystensä parissa, koska silloin opettajan lisäks ei luokassa varmaankaan ole toista joka sen pikku virheen siellä huomaisi.

Mun mielestä sun kannattais sille opettajalle kertoa että sä oot ihan kauhuissas tosta. Kyllä ne ymmärtää ja voi tukea sua.

Hei meillä ainakin saa esitelmän pitää opelle ja pari muutakin jännittäjää oli mukana. Open pitää vaan tietää niin ne ymmärtää ei ketään voi pakottaa esiintymään usko pois. Elämä edessä ja kaikki kiva,älä tee mitään pahaa itelles kaikki kääntyy hyväksi uskallat vain kertoa.

Sinä voit turvautua Jeesukseen Kristukseen. Hän rakastaa sinua mittaamattomasti ja voi sinua auttaa. Voit pyytää häntä auttamaan esitelmän teossa ja sen esittämisessä. Rukoile niinkuin puhuisit parhaalle ystävällesi, hän kaipaa sinun yhteyden ottamista ja odottaa sinua saadakseen auttaa.Sen lisäksi voit soittaa johonkin palvelevaan puhelimeen, mieluummin johonkin kristilliseen, tai ottaa yhteyttä vaikka Helsingin Saalemiin, siellä voi joku neuvoa sinua eteenpäin vaikeassa elämän tilanteessasi. Minä kadun, että olen joskus nuoruudessa yrittänyt itsemurhaa, onneksi se ei onnistunut. Ymmärrän sinua oikein hyvin, älä kuitenkaan yritä sitä, se ei ole viisasta missään tilanteessa. Jeesus rakastaa sinua, luota häneen ja käänny koko sydämestäsi hänen puoleensa. Terveisin Raija.

Oon 15-vuotias poika, ja omien kokemusten mukaan älä anna ton pahentua. Kaikki vaatii aikaa, mut mikään ei oo mahotonta. Mäkin tarvitsin vaan aikaa toipuaksee.

Loppupeleis sulla ei oo mitää hätää jos vaan 1. Piät sen esitelmän ja opettelet hyvin jatkossakin 2. Haet apua.

Hämmentävää. Tuo teksti kuulosti ihan siltä kuin mä olisin sen kirjoittanut 10 vuotta sitten.. Mulla ei ole oikeaa vastausta siihen mitä just sun täytyy tehdä (paitsi olla tappamatta ittees!) mutta voin kertoa miten mä selvisin tuosta tismalleen samasta ongelmasta: jätin esitykset pitämättä.
Silloin ainakin opettajat kertoi puolta vuotta ennen valmistumista minkä numeron tulee aineesta saamaan, jos opiskelu pysyy suht samana. Olin silloin hirveen ujo puhumaan opettajille mitään, mutta nyt pyysin kertomaan minkä numeron saan, jos jätän esitykset pitämättä. Arvioin sitten paljon keskiarvo tulee olemaan ja laskin, että se riittää hakemaan siihen toisen asteen koulutukseen mihin halusin.
Ja näinhän siinä kävi.
No, ammattikoulussa jatkui sama homma; en osallistunut esitelmien tekoon ja sain niistä aineista hieman huonompia arvosanoja. Korkeakouluun en tietenkään hakenut. Päätä ja intoa olisi riittänyt, mutta tiesin, etten siellä enää voisi laistaa esitelmien pitämisestä.
Työelämässä olen nämä n. 7 vuotta pärjännyt ihan hyvin. En tiedä mitä viimeisen vuoden aikana ajatusmaailmassani on tapahtunut, mutta tällä hetkellä minua ei jännitä enää yhtään. Voisin kuvitella vaikka hakevani korkeakouluun!
Harmittaa ihan sikana, että miksi ihmeessä annoin jännityksen suoraan sanottuna pilata elämäni.. Älä sä anna. Ja maailmassa on niin paljon kivaa nähtävää, että älä varsinkaan tee itsemurhaa.
Mutta mä tiedän, se on ihan kamalaa.. Joko jätät ne tehtävät tekemättä, joka ei varmasti maata kaada! (Mutta siinä tapauksessa sun täytyy päätökses kanssa elää ja sulla saattaa mennä yhtä kauan aikaa parantua kuin mulla.)
Tai sit sä kokeilet saada apua kuraattorilta. Sitä varten se on siellä.

Ei ainakaan kannata uskoa noita höpinöitä "iän myötä paranee" yms.
Itselleni oli helvettiä esitelmät ja esiintymiset, enkä tehnyt asialle mitään koskaan. Jäi koulut käymättä, sitten alkoi kaveriporukoissa ahdistamaan, jäi kaverit ja nykyään saan paskahalvauksen kun joudun käymään kaupassa. Terapioissa yms kuntoutuksissa käynyt. Tietoisuus kasvanut kyllä mutta vaivat ei ole hävinnyt mihkään, pahentunut vaan. Ikää yli 30
Kokemus auttaa ja parantaa, ikä ei tee mitään kun ei ole kuin vain nro sen jälkeen kun 25v tienoilla on aivot kehittynyt loppuun asti

Teiniosastolle pääset kyllä itsetuhoisuudesta helposti, mutta siinä on sekin puoli että jos haluatkin hoidosta pois jostain syystä se ei välttämättä onnistu.

Hoida itsesi kuntoon tai hoida itsesi hengiltä ei ole vakavaa mikään täällä, ja mitä vitun väliä sillä on jos jossain esitelmissä jännittää tai sähläilee, 10 vuoden päästä et edes muista suurinta osaa ihmisistä ketä ollut paikalla

Hei , toi ikä
On kaikista pahin. Mulla oli tuolloin tosi vaikeaa ja ymmärrän sua. Tuossa iässä on normaalia että jos asiat menee päin peetä niin tuntuu että se kaiken loppu. Mikä sun olo nyt paremmin asiat ?

Ite 17v. Lukiossa on paskaa, mutta ihan milenkiinnolla kattelen, että mitä tosta tulevaisuudesta tulee. Jos ei muuta nii rauhanturvaajaks

Lisään vielä, että kuten huomaat täälläkin on paljon niitä, jotka haluavat tukea sinua.
Olen itse vielä täysi-ikäisenäkin jännittänyt aika pieniäkin esiintymisiä. Jossain vaiheessa
kyllästyin moiseen. Eihän esiintymiseen kuole. Jossain vaiheessa, kun rupesin pitämään ikä-ihmisille esityksiä, huomasin, että tämähän voi olla ihan hauskaakin. Siihen siis voi tottua, kun ei
liikaa asiaa ajattele.
Kaikkea hyvää!