Äidilläni alkoi avioeron ja muuton jälkeen ilmenemään masennusta ja tämän lisäksi hän alkoi kuulemaan ääniä, naapurit ikään kuin vainoavat häntä. Huutelevat äidilleni seinän läpi jne. Äitini on nyt syönyt lääkkeitä (rauhoittavia ja jotain muuta) syyskuusta alkaen. Hän kuulee välillä ääniä vieläkin, muttei ole yhtä pelokas kuin ennen. Minua mietittyttää eniten se, että hän välillä uskoo ääniin, vaikka kuinka sanoo, ettei niitä ole oikeasti olemassa. Olen yrittänyt selittää, että ymmärrän ettei hän voi sille mitään. Mutta mielestäni hän voi kyllä itse olla uskomatta ääniin, kun hän kerran tietää, ettei niitä ole olemassa. Hän käy kyllä töissä ja elää muutenkin "normaalia" elämää.
Haluaisin tietää onko muilla vastaavanlaisesta kokemusta. Olen huolissani äidistäni ja toivon, että kaikki olisi hyvin. Pelkään myös, että äitini sairastuu skitsofreniaan tai muuhun vastaavaan.
Miten tavallisia tällaiset oireet ovat? Miten kauan menee, ennenkuin hän pääsee eroon harhoistaan?
Haluaisin tietää onko muilla vastaavanlaisesta kokemusta. Olen huolissani äidistäni ja toivon, että kaikki olisi hyvin. Pelkään myös, että äitini sairastuu skitsofreniaan tai muuhun vastaavaan.
Miten tavallisia tällaiset oireet ovat? Miten kauan menee, ennenkuin hän pääsee eroon harhoistaan?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oma äitini oli vastaavanlaisessa tilanteessa elämänsä viimeiset kymmenen vuotta. Äänet, joita esim. lämpöpattereista tuli, hän tulkitsi vakoiluksi tai kovaksi hengitykseksi. Nääpurihuoneistosta kuuluva kovaääninen puhe oli aina tarkoitettu hänen pilkakseen yms. Hän soitti poliisille jatkuvasti jostain vastaavasta. Hän ei suostunut olemaan sairas, ei lähtenyt lääkärille eikä ainakaan huolinut mitään lääkkeitä.
Sinulla on asiat paremmin: äitisi on ilmeisen toimivassa lääkityksessä. Ei auta muu kuin kuunnella hänen huoliaan ja yrittää kehittää järkeviä selityksiä.Liian jyrkkä ei saa olla, koska hän saattaa silloin pitää sinuakin vihollisenaan.
Koeta kestää.
Valitettavasti kuulostaa skitsofrenian oireilta. Vainoharhaisuus kun ei ole ihan terveen ihmisen merkki...
Jos mieli makaa maassa ja toimintaa ei ole kuka tahansa sekoaa ja väittää kuulevansa vaikka mitä
Kyse on aktiviteetin puutteesta.
Psykologisten ongelmien yksilöinti on myös yksi talouden toimihaara. Kannattaa pitää mielessä se niin asiast kirkastuu ja tasapainottuu muutenkin kuin syventämällä asiaa upean diagnoosin kautta.
Se on detaljeissa pyörimistä ja vammauttavaa suosta ei nousta ylös ihmettelemällä minkä niminen tauti mulla ja sulla on vaan toteamalla että kas johtuu varmaan siitä että kun ei mitään tapahdu niin mieli nakkaa ison kasan paskaa
jotta vihdoin nousisi tuolista jonkun vinkistä.
Tämä ei tarkoita hätistelyä vaan rauhaisaa omaehtoista etenemistä kohti itsenäistä järjenkäyttöä. Joka päivä voi ottaa yhden askeleen
pois persereiän ympärillä pyörimisestä.
Diagnoosin tekeminen tällaisella foorumilla on kuin lottoamista...silti tuo edellisen viestin sävy ei minua miellyttänyt. Jos oireet alkavat olla niin häiritseviä, että niistä on haittaa jokapäiväisessä elämässä, on syytä hakeutua asiantuntijan luokse. Useimmissa tapauksissa vain omaehtoinen aktiviteetin lisääminen ei ole ratkaisu, monilal voimavarat tällaiseen, terveen ihmisen luonnolliselta tuntuvaan ratkaisuun, ovat niin vähissä, että ilman ulkopuolista asiaan tarttumista siitä ei yksinkertaisesti tule mitään.
PS mainitsemasi oireet voivat olla merkki alkavasta skitsofreniasta, ja sitähän potilas harvoin itse myöntää...
haku lähde on äitiänne hoitava lääkäri. Kannattanee olla yhteydessä siihen suuntaan. Tällaisella palstalla ei voida asiaan vaikuttaa.
Kuten edellä mainittiin, harhat saattavat liittyä skitsofreniaan. Ensimmäinen keino ottaa yhteyttä auttajiin, on oma terveyskeskuslääkäri tai suoraan terveyskeskuspsykologi. Tuollaiset aktiviteetin lisäämiset saattavat tulla jossain vaiheessa kyseeseen, mutta ei kaikki eristyneet ihmiset kuule ääniä tai luule jonkun seuraavan, joten unohda nuo pöytälaatikkopsykologin neuvot. Apua saa, kun osaa hakea. Vaikka kyseessä ei olisikaan sitten lopulta skitsofrenia, jonkin asteinen häiriö kuitenkin.
psykoottiselta. En menisi kovin äkkiä tekemään skitsofrenia-diagnoosia, sillä myös monissa erilaisissa psykoottisissa häiriöissä esiintyy harhoja (myös esim. psykoottistasoisessa masennuksessa). Äidilläsi ei siis välttämättä ole (eikä välttämättä edes tule) skitsofreniaa. Joka tapauksessa suosittelen lääkärin puoleen kääntymistä, etteivät oireet pahene.
Äitini käy säännöllisesti psykologilla terapiassa sekä psykiatrin vastaanotolla, en maininnut sitä tuossa ensimmäisessä viestissä. Hän ei myöskään ole mikään kotona neljän seinän sisällä istuva yksinäinen ihminen. Hänellä on ystäviä ja harrastuksia jne, joten aktiviteettia riittää kyllä.
Asiantuntijoiden mukaan näiden äitini kärsimien oireiden pitäisi hävitä ajan mittaan (ainakin äitini sanojen mukaan). Tahtoisin lähinnä tietää onko jollakin muulla henkilökohtaisia kokemuksia tällaisista asioista, en kaipaa diagnoosi-arvailuja, koska hän saa jo hoitoa ja terapiaa. Tiedän, ettei äidilläni ole skitsofreniaa, mutta kuitenkin se on käynyt mielessä ja pelkään välillä että tämä johtaisi siihen.
Kiitos kuitenkin viesteistänne, on kiva kun viitsitte vastata.
Itse sairastuin vastaavanlaiseen muutama vuosi sitten, kuulin ääniä, näin harhoja ja elin ihan pilvessä, sairaudentunnottumuuttahan tässä ei ole, lopulta vietiin pakkohoitoon.
Selvisin hienosti vaikka se aikaa veikin useamman vuoden ja nyt ole nk. ennenkin.
Lääkkeet ovat monesti haun alla ja ne auttavat kyllä kun oikeat löytyy. Alussa olin muuttunut todella paljon itsestäni, tulin hyvin vakavan oloiseksi ihmiseksi mutta tänään olen pirteä sama ihminen kuin ennenkin. Mutta estolääkitystä joudun syömään koko elämän mutta annos on jo niin pieni, ettei se tuo enää pahaa oloa. Minulla myös psykoosi alkoi masennuksesta joka oli kestänyt vuosikausia.
Äitisi täytyisi jollain keinoin saada nyt hoitoon, ainakin psykiatrin tai psykologin juttusille, siellä asiat alkaa etenemään ja varmasti vielä äitisi toipuu ihan normaaliksi kun apu tulee ajoissa. Toivotan, että kaikki menisi hyvin ja kyllä se aurinko sieltä joskus alkaa pilkistää. Toivoa ei saa koskaan heittää hukkaan.
Äidillä on säröytynyt persoonallisuus, on ollut vuosia.Tajusin hänen olevan sairas ollessani 11 - 12 vuotias.Hän on alkoholisti ja lääkkeitten väärinkäyttöä on ollut, toimii lääkkeillä ja niin on mennyt varmaan 30 vuotta.
Myy;tunnut nuorelle jostain syystä.Tiedätkö äitisi ongelmista kaiken?Jos voisit päästä jonnekin missä saisit tietoa siitä mitä hänellä on.Itseäni auttoi kun kävin äidin hoitajien luona mielenterveystoimistossa.Sain kuulla sen ettei sille voi mitään,toisen puolesta ei voi elää.Jos äitisi tilanne pahenee,joudut varmasti samaan tilanteeseen.Hanki siis tietoa niin ei totuus tule vasten kasvoja niin lujaa kuin se tulee, jos se on yllätys.
On myös kokemusta alkoholisteista;äiti,isä ja kaksi miesystävää.
on mahdollinen äitisi kohdalla. Moni sairastuu siihen vaikean elämänkokemuksen jälkeen. Siitä kyllä parenee, kunhan lääkitys ja elämäntilanne sallivat sen. Olen ollut tekemisissä psykoottisen ihmisen kanssa. Väittely ei auta, kuuntelu on ehkä paras ja joskus rauhoittelu, että en ainakaan minä kuule niitä ääniä, vaikka olen normaalikuuloinen. Voitko varata keskusteluajan äitisi hoitajalle? Vaitiolovelvollisuus voi estää, ettet saa kaikkea tietoa, mutta jotakin hyötyä voi sinulle olla.