Pyyteetön rakkaus

Juurikin noin. Olet viisas ihminen.

Rakkaus
hetken leimahdus huumaa hurmaa
kuin salama taivaalta
käsittämätön tunne
ihminen hämmentyy
sokaistuu
pakenee
mietittyään
on ihmeissään
kuinka uudelleen kohtais ystävän
ehkä haluu unohtaa
tarve hävittää tunne on voimakas,
tunne ei vaan häviä,
tunne ei vaan katoa
tunne kestää kauan jopa vuosia
tunetta ei voi määrätä, komentaa
itsestä poistaa vaikka kuinka tahtoisi,
tunne vaan pakottaa jomottaa kuin tauti,
--
kirjoitin runon eri palstalle,,,,,,

--

Salama rakkaus !


Sinut näin
kohdattiin

salama, välähdys,

leimahti kuuma rakkaus

tanssiin veit
painauduin
tunsin huuman kiihkeän

tunsin kätesi kuuman
lanteilla mun
halusit lähemmäs
painauduin

poltti tunne kuuma
kiihkeä
kahden ihmisen huuma

päättyi ilta ihana
yöhön katosin

tunsin katseesi polttavan
jälkeeni katsovan

oli mentävä mun
olin toisen

kirj. tuntematon-mummi-


-----

kaikki haaveet ja unelmat ei vaan voi toteutua reaalielämässä
tunteita ei voi käskeä,
tunteet ei kuole ei lopu vaiikka kuinka haluisi,
mutta järjen avulla voi hallita tekemisensä,
tunteet ei saa hallita ihmisen elämää,
tunteet on vain ihana suola elämän meressä,


oikea rakkaus on pyyteetön,,,,,, sori alottajalle,
mutta se voi kuolla elämän myrskyissä,

Jos kaksi ihmistä rakastaa vain toisiaan eikä ketään muita. Mitä se on? Se on pelkästään itserakkautta kaksin!

Itserakkautta tietysti voi harrastaa yksinkin, onhan näitä esimerkkejä joka puolella.

Ja pyyteetön rakkaus - hiljainen tunne mitä ei edes kerrota ääneen - on mielestäni sitä "oikeaa" rakkautta. Ja kyllä sitä on, hirmu harvassa vaan nykymaailmassa, varsinkin nuorilla ihmisillä. Vanhuus ja viisaus usein jalostaa rakkaudenkin ihan eri tasolle.

Pyyteetön rakkaus on äidin rakkaus lapseen, miksi ei myöskin isän rakkaus lapseen.

Ei kai se toisilta saatu kiitos ja rakkaus ole ainut palkinto?

Pyyteettömyyteen olen oppinut sillä tiellä, kun on ollut pakko olla välittämättä siitä tuomitseeko joku sua ja sun tekoja. Silloin voi saavuttaa sellaisen koskemattoman tilan, että teen asioita koska tiedän että on oikein tehdä niin. Saan niistä rauhaa ja hyvän mielen. Kun ei välitä siitä, mitä muut ajattelee, ei myöskään odota mitään vastalahjoja.

Jos oikein paljon auttaa jotakuta, saattaahan se silti kipristää sydäntä jos toinen ei sitä edes huomaa. Silloin rakkautta on ihan turha jakaa siihen suuntaan, hän ei tarvitse tai halua sun rakkautta. Hän ehkä tarvitsee sitä että saa olla rauhassa.

Pitää myös muistaa, että on paljon helpompi olla antaja kuin vastaanottaja. Vastaanottaja on aina vähän alakynnessä.

Kyllä sellaista rakkautta on olemassa.

Suomessa on liki miljoona ihmistä, jotka osoittavat pyyteetöntä rakkautta läheisiään kohtaan.
He ovat omaishoitajia, monet hoivaavat omaisiaan, vanhempiaan, lapsiaan tai muita läheisiään jopa oman työnsä ohessa.
Kyllä se on pyyteetöntä rakkautta selkeimmillään.
Ei siinä vastapalvelusta tai vastarakkautta alituiseen odoteta.

"Jos joku edelleenkin väittää, että hän rakastaa pyyteettömästi, niin siinähän yksinään nääntyy ja musertuu pyyteettömyytensä kuorman alle."
Tuo lause voi olla totisinta totta monelle.

Rakkaus on kerran sulattanut ja liittänyt ihmisiä yhteen, eri tavoin,
niinpä sitten kun voimaa ja turvallisuutta tarvitaan, niin se rakkaus kantaa silloinkin.

Aloittaja sanoo rakkauden antajan odottavan saavansa jotakin takaisin. Se on hyvä mieli siitä, että toinen sai sen mitä ei mistään muualta saisi. Ne antamiset ovat hyvin yksinkertaisia. Esimerkki. Pyörätuolituttavan käy kunnan työntekijä pesemässä kerran viikossa, useammin ei saa rahallakaan. Se ei riitä, hiki haisee ja tukka sojottaa rasvaisena. Niinpä käyn hänet pesemässä pari kertaa viikossa. Näitä pikku tehtäviä on n. 10-15 kpl/viikoittain parille tyypille, monenmoista asioiden hoitoa, osa sujuu omien menojen ohessa. Myönnän että joskus väsyttää, mutta se menee ohi ja lopputulos on itsellä tyytyväinen mieli.
Sen lisäksi ehdin itsekin elää, eli tuo auttamisaika on ehkä pois tvn katselusta, puhelimessa lörpöttelystä tai ehkä näistä kirjoituksista.
Maissii jo mainitsikin omaishoitajat, läheskään kaikki eivät saa palkkaa työstään, silloin se on pyyteetöntä.

Rakkaus on kumma tauti, kylläki hyvin harvinainen tauti vanhana,
kaiken jo kokeneena ihmisenä,
mistä johtuu salama ihastuminen,
joka saa pään äkisti pyörälle,
se on kumma tunne , suorastaan järkyttävä tunne, haluu juosta pakoon ,
jokin ihmeen mielenkiinto herää yllättäin toista ihmistä kohtaan,
saa vanhanki miettimään jokapäivä , se on kauheeta,
kamala tunne,
yllättäin " rakasua " hetken kohtaamisen seurauksena, hirveetä,
se katse, se ilme , se peroonallisuus, jokin ihme vetää puoleensa,
mikä se on,
onko kukaan muu kokenu samaa, luulisin ett olette nuorena ainaki,
mutta ku vanhanki sama joskus yllättää, ei uskoisi todeksi, jos itse ei olisi kokenu ,
joka on kokenu joskus vastaavaa varmasti tietää kuinka ahdistavaaki se tunne saataa olla,
koska konservatiivinen ihminen ei edes normielämässä hyväksy vastaavaa,
ei kuulu käytöstapoihin,
toivoa voi vain että tunne katoaa,
se ei vaan katoa, se pakottaa, se jomottaa, se on varmasti jokin sairaus,
ihminen toivoo ettei ikinä enää kohtaisi tyyppiä,
muuten pää menenee lopullisesti sekasi,

Sjnä kauhee-tilanne-hirvee, tunnen tilanteen. Koin saman tunteen aikanaan töissä. Kohde pyöri päässä pari vuotta lähes koko valveillaoloajan. Kuuntelin yksitoikkoista, haikeaa (nyt naurettavaa) lptä päivästä toiseen. Yleensä idearikkaana (kodin remontit ym.) aivoni tylsistyivät, enkä pystynyt keksimään mitään uutta. Jopa työ kärsi, kun näin hänet lähes päivittäin. Laihduin ja liikunta väheni, koska uinuin mieluummin typertyneessä tilassa. Lienenkö ollut vanhempanakin silloin huonompi.
Tilanne oli molemminpuolinen, mutta suhdetta emme järjestäneet. Jälkeenpäin mietin, että olen ollut jossain turhautuneessa tilassa, ehkä avioliittoni oli liian arkisessa jamassa. Mieleni oli vastaanottavainen suuren rakkauden tunteelle, jollain tapaa häiriintyneessä tilassa. Se oli ainutkertainen ja ehkä menetimme elämämme suuren rakkauden, ehkä ei, vapaana olisimme ihan varmasti sen testanneet. Molemmat jatkoimme kuuliaisesti omaa avioliittoamme, joka kuitenkin vuosien kuluttua molemmilla päätyi eroon. Tämä vuonna -82-83, emmekä ole sen jälkeen nähneet. En tunne tarvetta.

Oikee rakkaus koskee - pyytäjät älkää vaivaantuko.

Epäilen, että se kyselemäsi pyyteetön rakkaus voi olla vaikkapa seuraavaa

rakkautta pitkämielistä, lempeää, ei se kadehdi, ei kerskaile,
ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, iloitsee totuudesta,
se peittää kaiken ja uskookin kaiken, toivoo ja vielä kärsiikin kaiken.

Joskus olen moista rakkautta treffannut tapaamissani ihmisissä.
Eli kyllä se pyyteetön jossain voi luurata
jos oikein kuikuilee ympärilleen.

Äidin rakkaus on pyyteetöntä.
Muu rakkaus ei ole kovinkaan pyyteetöntä, parhaimmillaankaan.
Vaikka rakastaisin kuinka, en ala passaamaan miestä jos hän ei tee mitään omasta puolestaan.
Jos laitan herkullista ruokaa rakkaudella niin odotan että mies tekee lumityöt, pilkkoo ja kantaa puut ja voi tampata mattojakin. Plussaa olis jos osaa huoltaa autoa. Minä voin sitten hoitaa vaatehuollon puolestani.
Tykkään laittaa ruokaa ja leipoa, se ei tunnu työltä. Parasta on kun kumpikin tekee siitä minkä osaa paremmin.
Olen niin käytännöllinen ja arkinen :(

Kertokaa se hänelle,

mikä on semmonen rakkus joka leimahtaa ensimmäisen kohtaamisen jälkeen ,
ihmistä ei saa mielestään pois millää, joka päivä tuunne viiltää, uuuuuhhhhh,,
tuunekestää viikkokausia , kuukausia jopa vuosia ,
jos henkilän aina silloin tällöin jostain syytä tapaa,
eikä voi rakentaa suhdetta, siihen on syynsä ja esteensä,

Pyyteetön rakkausMitähän sekin muka sitten tarkoittaa?//// tuon rakkauden nimi on Jeesus...ja Hanen maallinen vaelluksensa oli sita...ja sen loppu erikoisesti...
ei ole suurenpaa rakkautta,kun antaa henkensa toisen edesta......vai onko????