Tätä asiaa on varmaan käsitelty monia kertoja mutta kertokaa kokemuksia..että miten teillä on mennyt uusperheissä kun olette saaneet ensimmäisen yhteisen lapsen? Varsinkin sellaisesta tilanteesta kaipaisin kokemuksia kun itselläsi ei ole ollut aiemmin lapsia,mutta miehelläsi on edellisestä suhteestaan.
Kuinka pian teille on syntynyt yhteinen lapsi? miten asiaan suhtautui muut lapset ja miehen sukulaiset? Miehen erosta on vasta noin puolitoista vuotta ja me olemme olleet yhdessä reilu vuoden.Raskaudesta ei vielä ole kerrottu kenellekään.Vähän jännittää miten lapset suhtautuu,tuleeko mustasukkaisuutta.Tai miten miehen sukulaiset suhtautuu kun perheenlisäystä tulee näin pian!Joku tietysti vastaa että mitäs niistä sukulaisista välittää mutta kyllä se väkinsinkin tulee mieleen että mitä ne mahtaa miettiä :D Kertokaa kaikkea :)
Kuinka pian teille on syntynyt yhteinen lapsi? miten asiaan suhtautui muut lapset ja miehen sukulaiset? Miehen erosta on vasta noin puolitoista vuotta ja me olemme olleet yhdessä reilu vuoden.Raskaudesta ei vielä ole kerrottu kenellekään.Vähän jännittää miten lapset suhtautuu,tuleeko mustasukkaisuutta.Tai miten miehen sukulaiset suhtautuu kun perheenlisäystä tulee näin pian!Joku tietysti vastaa että mitäs niistä sukulaisista välittää mutta kyllä se väkinsinkin tulee mieleen että mitä ne mahtaa miettiä :D Kertokaa kaikkea :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on mennyt hyvin, itselläni on poika. Miehelläni ei ollut lapsia. Ehdimme seurustella vain pari kuukautta kun jo odotin lasta. Ja kummankin erosta oli tosi vähän aikaa. Nyt vaavi puol vuotta ja kaikki on mennyt hyvin. Meillä kaikki tapahtui TODELLA nopeaa.
Elikkä meillä näin;
Ollaan tunnettu avomieheni kanssa n.2,5 vuotta ja nyt odotan yhteistä lastamme. Itselläni 4 v.tyttö ja miehelläni vähän vanhempi poika aikasemmasta suhteesta. Ppäätimme muuttaa yhteen vasta vähän aika sitten, virallisesti, vaikka tiiviisti olemme yhdessä olleet, vaikka halunneet pitää pienen pesä eron, kun kummallakin lapsi ennestään. Itse erosin tyttäreni isästä jo nelisen vuotta sitten ja ehdin elää itsenäisesti lapseni kanssa. Asiat ovat sujuneet välillä hyvin ja välillä huonosti, paljon on koettu, niin iloa kuin suruakin, mutta silti sitkeästi yhdessä. Minulle tuo yhteisen lapsen hankkiminen oli iso ja tärkeä juttu ja niin myös miehellenikin ja toivonkin, että se yhdistäisi meitä vielä entisestään, mutta luonnollisesti koettelee varmasti myös parisuhdetta ja uusioperheessä kun eletään, ongelmia tulee aina, mutta toivossa on hyvä elää ja sitkeästi eteenpäin, kokemuksista oppii! :)