AIVOPESU JO LAPSUUDESSA.

Tarkoitatko, että aloittajan kokemus maailmasta on kielteisen sävyinen ja sinun myönteisen sävyinen? Minä lähtisin siitä ajatuksesta että synkronisaation ulkopuolella on rikas maailma, jota ihmiset pakenevat ja jota auktoriteetit eivät halua ihmisten näkevän. Se voi mahdollistaa monia erilaisia synkronisaatioita, mutta ehkä myös synkronoimattoman mahdollisuuksien maailman.

Kun ihminen herää harhaunesta, alkaa henkinen sodankäynti. Osin oman mielen kanssa, osin yhteiskunnan kanssa. Kun herääminen alkaa vaikuttaa yhteisöön, vahva auktoriteeti taistelee vastaan. Tarkoitus on kyseenalaistaa heräävän ihmisen auktoriteetti, kyky toimia ja oma usko mahdollisuuksiin. Tästä myös Matrix-elokuva puhuu.

Jos synkronisoitu järjestelmä voittaa, ei Jumalaa ole vaan Jumaluus on synkronisaatiota. Viimeisenä päivänä, Tuomioajan koittaessa ei ole ketään persoonaa tuomitsemassa. Korkeintaan on synkronisaatio, joka tiputtaa pois rodunjalostuksen tavoin kaikki epäsynkronissa olevat.

Jos synkronisaatio kuitenkin hajoaa, jää jäljelle mahdollisuuksien maailma, ennen Tuomioaikaa. Jos ihmiset valitsevat taas synkronisaation, ihmiskunta lienee tuomittu ikuiseen synkronisaatioon.

Jos ajattelemme, että lapsi kasvatetaan synkronisaatiouskovaiseksi ja uskoa vahvistetaan menestymisellä työelämässä, sosiaalisin vuorovaikutuksin, mutta aikuisuuteen kuulukin pois oppiminen synkronisaatiosta, ihmisestä tulee tietoisempi mieli ehkä vastoinkäymisten kautta.

Tuomioaikaa odottaessa jokaisen synkronisaation uhrin kannattaa muistaa että kaikki haasteet on tarkoitettu kehittymiseksi. Jos kuitenkin moni ehtii kuolla ennenkuin tulevat täysin tietoiseksi, voi edelleen lohduttautua Tuomiolla, aina on joku tuomitsemassa ne toiset.

Jos mitään Tuomitsijaa ei tule, ei synkronisaatiosta eikä sen ulkopuolelta, on kaikkien elävien yhteinen harha Tuomiossa, ja sen tarkoitus on että vain tietyllä taholla on valta. Tämä yksin johdattelee kohti synkronisaatiota, minkä lopullinen tarkoitus on kuitenkin Tuomio, eli synkronisaatio.

Jos sen sijaan oppii pois synkronisaatiosta, pystyy pitämään puolensa, ja pystyy auttamaan toisia, on ihmisen tarkoitus auttaa muita kehittymään tietoiseksi olennoksi Mahdollisuuksien maailmaan. Tietenkin synkronisaation silmissä ihminen on epävireessä eli sairas, ja synkronisidun ihmisen mielessä vaarallinen, mutta jos tämän kaiken jaksaa kestää, voi tietoiseksi kasvava ihminen auttaa pienellä henkäyksellä muita, ja jättää Mahdollisuuksien maailman varaan sen miten kunkin henkinen kehitys jatkuu.

Sitten kun koittaa viimeinen ateria, pöydän ääressä istuvat vain heränneet ja he juhlivat yhdessä kaikkien mahdollisuuksiin uskovien kanssa. Tuomiota odottavat vain synkronisoidut.

Yksi askel kohti mahdollisuuksien maailmaa: pieni perustulo, jolla saa välttämättömät tarpeensa tyydytettyä, joihin kuuluu ruoan ja hygienian lisäksi yhteiskuntaan osallistuminen eli sosiaalinen ja itsensä kehittäminen.

Presidentin vaalit ovat kaukana osallistumisesta, mutta perustulo yrittäjille ja suurinosa pitkäaikaistyöttömistä yrittäjiksi ilman että karenssi vaikuttaa perustuloon on mahdollisuus luoda toimeliaampi maailma. Korkea sosiaaliturva, pakkotyöorjus ja työn tekemisen kontrollointi on osa synkronisaatiota, joka estää mahdollisuuksien tavoittelua.